Fitnesslaiffii koko seuraava vuosi

Alunperin mun valmennuspakettini olisi loppunut nyt tähän viikonloppuun. Joululahjaksi saamani valmennus olisi siis kestänyt kolme kuukautta, ja maaliskuun alusta lähtien olisin taas treenaillut omillani. Siis olisin, jos en olisi jo aika pian vuodenvaihteen jälkeen huomannut jääneeni jonkinlaiseen koukkuun ;) Ja tämän asian huomattuani aloitinkin useita viikkoja kestäneen pähkäilyn sen suhteen, miten aion jatkaa treenailujani keväällä. Halusin ehdottomasti jatkaa Fitfarmilla, mutta toisaalta en ollut aivan varma olisinko valmis luopumaan jumppaamisesta kokonaan. Koin myös, että saisin, eniten valmennuksesta irti, kun treenaan Fitfarmin virallisella yhteistyösalilla. Olisi pitänyt siis mahdollisesti vaihtaa salia kokonaan. Ei varmaan tarvii perustella tätä sen enempää? Sen sijaan itelleni mun oli perusteltava ja pähkäiltävä se tosiasia,  olisinko valmis luopumaan vanhasta kotisalistani ja treenikavereistani. Treenaaminen kun ei ole mulle vain tavoitteenhakuista puurtamista, vaan myös osa sosiaalista elämää. Mä tapaan mun ystäviäni salitreenien ohessa. Ja mua mietitytti, tulenko olemaan kovin yksinäinen arkisin, kun kaikki treenitreffit jäisivätkin pois kuvioista. Olisiko treenaaminen niin kivaa enää, jos en koskaan näkisi kavereita treenien yhteydessä. En tiedä. Halusin kuitenkin kokeilla. Ja kun aloin olla henkisesti valmis luopumaan vanhoista sali- ja treenikuvioista, alkoikin hirvittää uusi ja tuntematon :D Koska eihän mun olisi mitään järkeä ottaa parin kuukauden uutta pakettia, ja pähkäillä sitten samojen asioiden parissa taas kesällä. Piti siis tehdä päätöksiä vähän pidemmällä tähtäimellä. Ja sekös oli vähän jännittävää, koska oon tottunut olemaan sellainen fiilistreenaaja.

Mutta, yllättävää kyllä, mä oon nyt vihdoinkin siinä tilanteessa, että kaiken pähkäilyn jälkeen oon tehnyt päätöksiä. Mahtavaa.

Seuraavan vuoden ajan mä panostan salihommiin. Ohjeet on otettu siis Fitfarmin kautta ja Kille on edelleenkin mun opastajani. Jotenkin ihan hassua ajatella, että seuraava vuosi – siis kokonainen vuosi?! – menee ohjeiden mukaisesti. Siis tiiättekö, oon situtunut seuraavat kakstoista kuukautta noudattaa grammantarkkaa ruokavaliota ja fiksua treeniohjelmaa, joka luonnollisestikin on salihommia. Aika pitkä aika toi vuosi. Mutta toisaalta, ei kroppaakaan rakenneta ihan hetkessä. Nyt on ainakin aikaa tehä duunia ;) Ja vaikka vuosi tuntuu pitkältä ajalta ajatella eteenpäin, niin toisaalta, kun katsoo taaksepäin, niin oonhan mä ruokavaakaa ja salikorttia käyttänyt jo pari viime vuottakin :D Erona nyt on vaan se, että ennen oon voinu tehdä toisin, vaikka joka päivä, jos on siltä tuntunut. En oo kyllä tehny. Mutta on ollut se takaportti. Nyt mä oon oikeesti sitoutunut. Koska enkai mä nyt halua rahojani hukkaankaa heittää alkamalla säätää omiani. Ehkä saitte kiinni mun pointista? Hassu ajatus, että seuraava vappu, juhannus, kesäloma, synttärit, summersound, syksy, joulu ja kaikki juhlat ja arjet siinä välissä menee  ohjeen mukaan. Ja mitä tulee tohon treenitreffailuun, niin onhan siinä puolensa. Nyt kun treenaan yksin, tulee ainakin tehtyä treenit intensiivisesti joka kerta. Ja kuten aiemmin tällä viikolla kerroinkin jossain kirjotuksessani, niin on mulla jo tuttujakin uudella salillani. Kaikki hyvin siis ;)

maaliskuu1 (19)

Mut tiiättekö, miks musta tää on kaikinpuolin tosi innostavaa? Mun elämäntapani on tainnut muuttua ihan huomaamatta tässä viime vuosien aikana sellaiseksi, että mun on suhteellisen helppo mennä ohjeiden mukaan. Ei musta tunnu arjessa koskaan, että perhana kun täytyy tehdä jotain tai vaihtoehtoisesti ettei pysty tai saa tehdä jotain. Tää homma sopii mun tänhetkiseen elämääni. Vai onko tää homma mun tänhetkinen elämäntyylinini? :D Tiedä sitten, kumminpäin asian ilmaisee. Mutta oon jo ihan rutinoitunut suunnittelee viikon treenit kalenteriin. Samoin kuin preppaamaan ruokia etukäteen. Ja syömään säännöllisesti. Eihän tää sen kummallisempaa oikeastaan ole. Jos on muutenkin suunnitelmallinen ihminen ja arkirytmi on säännöllinen, niin kaikki on oikeastaan tosi helppoa.

Ja mitä mä tavoittelen vai? Semmosta kroppaa, että näkee että on joskus treenannutki ;) Noin niinkuin pintaliitoisesti ilmaistuna. Mutta kyllähän tästä saa paljon muutakin kuin hyvännäköisen bodyn. Nimittäin kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mä voin todella hyvin, kun syön riittävästi ja oikein treeneihin nähden. Tuntuu, että kroppa toimii koko ajan paremmin, ja oma olo on energinen ja virkeä! Sillon, kun alan ite säätää omia ruokiani ja treenejäni, niin syön helposti ihan liian vähän, liian hiilaripainotteisesti ja treenaan liikaa ja palaudun huonommin. Oon huomannut sen nyt vähän kantapään kautta. Treenit on valmennuksen myötä vähentyneet, mutta laatu parantunut huimasti. Ruuan määrä on lisääntynyt, ja kokonaisuus on monipuolisempi kuin koskaan aiemmin. Mä myös lepään ja palauttelen kehoa enemmän kuin aiemmin. Vielä kun terästäytyisi tossa kehonhuollossa, nii olis hyvä! En usko, että kukaan voi sitä tosiasiaa kieltää, että monipuolinen ruokavalio, riittävä syöminen ja fiksusti suunnitellut treenit vaikuttaisi jotenkin kielteisesti hyvinvointiin ;) Ja kun päälle saa vielä vastauksia kaikenmaailman bodaukseen liittyviin kysymyksiin, henkistä tukea ja kannustusta sekä ohjattuja treenejä, niin vois sitä kai rahansa huonomminkin käyttää ;)

maaliskuu1 (4)

Ja joo, oli pakko heittää toi sana fitness tonne otsikkoon. Koska ootteko joskus kuullu, että käyttäisin sitä kuvaamaan itseäni tai blogiani tai elämäntyyliäni? Niinpä. En mäkään. Mutta joskus oon kuullu, että tää mun tapani olis vähä niinkuin semmosta fitnesslaiffii. Tavallaan ehkä joo. Jos ajatellaan, että tarkka ruokavalio ja treeniohjelma on sitä. Mutta teen tätä ihan vain omaksi ilokseni, ja  mun laiffi on kyllä kaikkee muutakin siinä sivussa. Siksi en välttämättä tykkää kyseisestä käsitteestä ;) Saattaa antaa liian yksipuolisen kuvan. Mut näillä mennää seuraava vuosi! Koska mä vaan tykkään tämmösestä. Mitä tää nyt sit ikinä onkaan :D

Milla

7 vastausta artikkeliin “Fitnesslaiffii koko seuraava vuosi”

  1. Vitsit, oon kateellinen! Paljon tsemppiä tulevalle vuodelle, innolla odotetaan miltä mahdatkaan näyttää vuoden päästä ;) meinaan vaan, että näytät ihan älyttömän upeelta jo nyt. Oot uskomaton motivaationlähde, näyttäisipä sitä itsekin tuollaiselta :)

    • Kiitos, itseasiassa tässtä sun kommentista innostuinki kirjoittelee ton seuraavan postauksen. Et kiitti sulle kannustuksesta :-))

  2. Tsempit edelleen ja kyllähän sä jo näytätkin siltä, että salilla on käyty :) Oot saanut tosi hyvin kehitystä ja tuosta kun etenee, niin… ;)

    • kiittii! Tiiätkö, kun siitä ei ees oo pitkä aika, kun haaveilin vaa, et näyttäisin siltä, et oon joskus käyny reenaa ;) Hyvä tästä tulee!

  3. Seuraavaalla tekstillä en halua millään tapaa vittuilla, siinä on vain joitakin ajatuksia, mitä blogisi nosti minulla mieleen. Mielestäni blogisi kuvaa aika hyvin aikaa, jota parhaillaan elämme. Erityisesti tämä postaus. Kuntosalien ja erilaisten valmennustiimien rahamiehet ja -naiset varmasti hierovat parhaillaan käsiään, kun ihmisten mieliin on saatu iskostettua kuva tiukkaakin tiukemmasta vartalosta, jota moni lähtee tavoittelemaan. Kuntoilun lomassa otetaan vähän selfieitä ja kuvia protskupirtelöistä. Kuntosalin peilin edessä saadaan pakaraa kivasti pullistettua, jotta voisi julkaista mahdollisimman täydellisen kuvan netissä kaikkien ihailtavaksi. Noh, mikäs siinä.

    Toivotan sulle onnea kuluvalle vuodelle projektisi parissa. Kuulostaa aika hurjalta ohjelmalta. Tarkkojen ohjeiden noudattamista, tiukkaa kuria, suorittamista. Entä jos joku kesäinen viikonloppu susta tuntuiskin siltä, että haluat vaan nauttia olostasi ilman ohjeita? En nyt tarkoita mitään kunnon perseet olalle -meininkiä, mutta kuitenkin vähän rennonpaa ruokavaliota ja oleilua? En haluaisi nyt kuulostaa mitenkään dramaattiselta tai missään tapauksessa uhkailevalta, mutta entä jos se sattuisikin olemaan elämäsi viimeinen? Haluaisitko todellakin silloinkin kieltäytyä mansikkajuustokakusta, sangriasta tai grillissä paistetuista hampurilaisista, joita muu seurueesi nauttisi ja sä kieltäytyisit kohteliaasti? Näin mä nyt ainakin käsitin ton sun tiukan ohjelman, korjaa toki jos oon väärässä!

    Monet ihmiset on vaan nykyään tosi stressaantuneita ja jotenkin konemaisesti vaan suorittaa asioita päivästä toiseen. Eletään monissa asioissa vaan itsellemme. Siinä sivussa ehkä monesti unohdetaan vaan katsoa toisiamme silmiin ja muistaa, että inhimillisiä ja epätäydellisiä olentoja tässä me kaikki ollaan. Musta on hienoa, että ihmiset haluavat pitää huolta kunnostaan. Se tuo paljon hyvää oloa ja toki myös näkyy kropassa. Mutta myös se siiman antaminen itselle, rentoutuminen ja oleilu ilman mitään paineita suorittamisesta on ehdottoman tärkeää meidän jokaisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta! Enkä nyt millään lailla ota tässä kantaa sun psyykkiseen hyvinvointiin. Muista kuitenkin, että aina ei itse kunnolla ymmärräkään, kuinka salakavalasti voi palaa loppuun. Monesti loppuun kuluttavat asiat myös ovat sellaisia, jotka alussa ja myöhemminkin ajan mittaan tuntuvatt siltä, että juuri ne antavat elämään sisältöä eniten.

    • Oho, äskeisen kommentin ”Jade” on siis eri kuin ekan kommentin kirjoittaja! Tuli vahingossa sama nimimerkki.

    • Moikka Jade. Olitpas kirjoittanut pitkän kommentin, kiitos ajankäytöstäsi. Hienoa, että blogini saa ajattelemaan ja ilmaisemaan mielipiteitä. Sun kommentti sai mutkin oikeasti ajattelemaan. Kiitos siis siitä, ettet kirjoittanut sitä siihen tyyliin, miten kritisoivat lukijat monesti kirjoittavat :D

      Mutta, tosiaan. Oma kantani asiaan ja muutaman kohdan tarkentaminen. Mä itseasiassa tavoittelen muutakin, kuin vain ”tiukkaakin tiukempaa vartaloa”. Koska mun motivaationi ei varmastikaan kestäisi edes kuukautta, saati vuotta, jos innostuksena olisi ainoastaan ulkoinen tavoite: saada hyvä kroppa. Ja sitä paitsi, mulla on aina ollut sporttinen kroppa. Saan valmennuksesta paljon osaamista salitreenaukseen liittyen, uutta tietoa ravitsemuksesta ja ihan vaan hyvinvointia itelleni. Tiedän, miten ja kuinka paljon treenata viikko- ja kuukausitasolla ja kuinka syödä riittävästi. Ja toki myös siis kehittyä salitreenaamisessa. Mun ongelmani kun on ollut se, etten ole oikein uskaltanut syödä tarpeeksi. Ja voin oikeasti vaan niin paljon paremmin, kun treenit ja ruuat on tasapainossa. Projekti on myös opettanut jo nyt lepoviikkojen tärkeyden ja oon oikeasti pitänyt sekä lepopäiviä että -viikkojan enemmän kuin vuosiin! :)

      Ja jotta tämä tasapaino säilyisi myös toiselta kannalta katsottuna, niin koska en treenaa mitkään kisat mielessä, mun ei myöskään tarvitse olla 365 päivää vuodessa pilkuntarkka. Hurjaltahan se kuulostaisi, ja varmasti suorittamiselta, jos pitäisi kaikki reissut ja juhlat miettiä ruokapuntarin kautta. Mutta me ollaan siis valmentajan kanssa käyty läpi mun tavoitteeni, ja yksi tärkeä asia tässä mun projektissa on elämänmakuisuus ja ilo! Eli sovitaan etukäteen tällaisista spesiaaleista tilaisuuksista, jos koen tarvetta tai ihan vaan puhdasta halua pitää vapaamman syönnin tms. Tällä hetkellä mun ei ole tarvinnut kieltäytyä juuri mistään. Koska mulle kieltäytyminen tarkoittaisi nimenomaan tiukkaa kuria ja pahaa mieltä. Tähän asti oon saanut tehdä valintani hyvällä fiiliksellä. Ja siis esimerkiksi ystäväni häissä halusin, ja keskustelinkin itselleni vapaasyönnin juurikin siksi, että jos mun vaikka tekeekin mieli syödä hääkakkua. Niinku tekikin! Ei yks päivä siellä täällä kaada mitään ;) Päinvastoin. Eli jos koen tarvetta kesällä nauttia mainitsemastasi grilli-illasta niin onnistuu kyllä. Ja varmasti pidänkin kesällä vapaasyöntipäiviä. Ja syy, miksi kirjoitin, että mua jännittää kun koko vuoden kaikki pyhät, arki ja juhlat menee nyt ohjeen mukaan. Niin tottakai jännittää. Koska LÄHTÖKOHTA on se, että meen ohjeen mukaan. Ja toki sitten spessuimmat jutut saa luvan kanssa ”nauttia” eri tavalla. Onhan tässä iso ero siis verrattuna siihen, että aiemmin lähtökohtaisesti pääsiäisenä ja jouluna kuului syödä suklaata.

      Jos tää valmennushomma olisi jotenkin kovin stressaavaa / suorittamista tai kokisin menettäväni jotain tai kieltäytyväni koko ajan kaikesta, niin en varmasti olisi kolmen kuukauden jälkeen jatkanut vuosisopimuksella ;) Kiitos kuitenkin sun pointeista, koska ei ne huonoja olleet. Ja sai mut myös miettii, et pitäisöhän ihan kirjoittaa aiheesta postaus, jos joku muukin saa mun blogin kautta kuvan, että tässä mun projektissani ei olis ihan kaikki inkkarit mukana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta