Minustako herkkujen kohtuukäyttäjä? – asiaa makeanhimosta

Oon aina liittänyt itseeni käsitteet sokerihiiri, herkkuperse ja makeanystävä. Koska mulle niitä ihania karkkipäivän herkkuja on aina olleet kaikki sokeriset jutut, kuten karkit, kiisselit, vanukkaat, jäätelöt ja keksit. Voisin syödä mitä tahansa näistä koska tahansa. Ja itseasiassa melkein kuinka paljon tahansa. Mulle ei tuu herkästi huono olo, vaikka vetäisin kokonaisen suklaalevyn kerralla. Tai kolmesataa grammaa irttareita. Tai litran jäätelöä. Ja usko pois, kaikki edellämainitut ovat ihmiskokeiltuja juttuja. Mua lähinnä naurattaa, kun joku toteaa, että voi pahoin jonkun kakkupalan jälkeen. Ehkä kokonaisen kakun jälkeen ennemmin? Viime syksynä kävi esimerkiksi sillain, että kaveri oli saanut kotiin hääkakkumaistiaisia. Sellaisia keskimäärin kakkupalan kokoisia siivuja kolmea eri kakkua. Ja miehelle tietysti omat maistiaispalat. Eli yhteensä kuusi kakkupalaa. Kaveri oli maistanut niistä lusikan tai kaksi. Ja totesi, että on kyllä niin makeita, ettei pysty enempää. Eikä tarviikkaa. Anteeks mitä? Mä voin kyllä auttaa. Ja sitten mä söin ne kaikki maistiaispalat ihan vaan ruuan jälkkäriks :’D

Välilä mä mietin, et miks oon tämmönen herkkuperä. Miks mä pystyn syödä makeeta vaikka kuinka ja paljon. Miks jotkut ei tykkää makeasta? Miks mä tykkään? Vitsin sokerikirous.

IMG_20140610_185440[1]

Tällä hetkellähän mun ruokavaliooni ei kuulu sokeri / herkut. Päivitettyihin ruokaohjeisiin liittyviä juttuja läpikäytäessä kiinnostuin tietysti heti siitä,  miten tää mun rakkaus makeaa kohtaan tulee näkymään seuraavan vuoden aikana. Koska kuten mainittu, elämänmakuisuus täytyy olla projektissa mukana. Vaikka treenataan tavoitteellisesti, ja siihen liittyen ollaan tarkkoja siitä, mitä syödään, niin joskus tarvii olla vapaampiakin aterioita / päiviä. Ja mähän en tunnetustikaan ole mikään ruualla herkuttelija.. Vaan herkku on se makea tai sokerinen juttu.Sainkin luvan syödä kerran viikossa cheat aterian ja halutessani sen kylkeen kaksi palaa suklaata.

  Siis kaksi palaa?!

  Cheataterioita on tullut syötyä nyt jotakuinkin kuukauden ajan, eli yhteensä neljästi. Arvaatteko, kuinka monta palaa suklaata oon syönyt sinä aikana? -Jep, en yhtäkään. Pyöreä nolla. Koska jollain tapaa mulla taitaa olla lihavan mieli, enkä oikeesti vaan käsitä, miks söisin vaan sen kaks palaa :D Tuntuis ihan turhalta. Joten oon ollut ilman. Silloin kun käytiin tätä ruokavaliota Killen kanssa läpi, ja kyselin yksityiskohtia liittyen sekä arkeen että vapaampiin aterioihin, niin mua vähän mietitytti, että kuinkahan mun lopulta käy. Mä kun tykkään sokerista niin paljon, että joskus jopa epäilen olevani siitä riippuvainen. Ja nyt olisi tarkoitus toteuttaa herkkupuolta maksimissaan kahdella suklaapalalla viikossa :’D. Yritin siinä vielä vähä kikkailla, et voisko niitä suklaapaloja säästää ja syödä kerralla sit kuukauden satsin tai jotain :D haha. Vastaus oli kuitenkin suoraan, että ei. Koska ei mitään järkeä :D Vitsin lihavamielinen minä. Ajatuksena oli tehdä musta herkkujen kohtuukäyttäjä. Et voisin joku päivä huomata, että se kaksi pala suklaata riittää… Nii just. Sen kun näkisi.

HUHTIKUU20 (2)

Tiiättekö mitä ajattelen asiasta tällä hetkellä?

Oon oikeastaan tosi ihmeissäni, että ilman sokeria ja suklaata eläminen on näin helppoa. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässä mulla ei oo mitään ärsyttäviä mielitekoja. Ei makeanhimoa ollenkaan?! Syy siihen lienee selvä: sen jälkeen kun oon valmennukseen ryhtynyt, oon syönyt joka päivä riittävästi ruokaa. Siis kunnollista ruokaa kahdesti päivässä, minkä lisäksi säännöllisesti välipaloja. Ja kunnollisia määriä! Hitsi vie. Oon lukenut itsekin monenmonta kertaa lehdistä ja blogeista, että makeanhimo saattaa olla vain kehon nälänhuuto. Mutta en oo kai jotenkin koskaan aiemmin uskaltanut kokeilla kunnolla ja pitkäjänteisesti, mitä syöminen tekisi mun makeanhimolleni. Ja nyt useamman kuukauden jälkeen voin todeta, että makeanhimostakin voi päästä eroon. Syömällä kunnolla. Kuulostaa niin kliseiseltä. Mutta jos joku makeanhimosta kärsivä ei ole vielä kokeillut, niin suosittelen. Koska tää vaan toimii.

 Mikä sitten lopulta on herkkujen kohtuukäyttöä?

Mulle se olisi karkkipäivä silloin tällöin hyvällä fiiliksellä. Sen sijaan kaksi palaa suklaata viikossa on lähinnä hassua. Miksi sitten syödä edes? Ja edelleenkin oon sitä mieltä, että sokeri on hyvää ja irtokarkkisuklaat herkuista parhainta. Koska eihän makeanhimon poistuminen poista sitä tosiasiaa, että sokeri maistuu hyvältä. Ja todennäköisesti aion kyllä vapaasyöntipäivänä joskus tulevaisuudessa syödä karkkia. Mielenkiintoista onkin se, onko mun makeatoleranssini muuttunut siinä vaiheessa. Kävisköhän mullekin joskus niin kuin normaaleille ihmisille, että en voiskaan syödä mitään överiä määrää karkkia voimatta pahoin? :D Se jää nähtäväksi. En tiedä, koska mulla edes on vapaasyönti tulossa, mutta etteköhän kuule siitäkin sitten :)

Ja miksi kirjoitan aiheesta vai. Siksi, että musta on jotenkin niin siistiä huomata, että mustakin on elämään arkea ilman sokeria, ja olen jollain tapaa matkalla kohti hallitua herkuttelua! Ja mitä tarkoitan tällä herkuttelun hallinnalla, niin omalla kohdallani sitä, että makeanhimo ei kuluta mieltä eikä sen kanssa tarvitse kamppailla, mutta toisaalta herkkuja pystyy myös syödä toisinaan ilman huonoa omaatuntoa. Enhän mä nyt koskaan ole mitenkään överisti vetänyt sokeria, koska se vaikuttaa niin moneen asiaan kielteisesti: omaan olotilaan, ihon kuntoon ja tietysti treenien kulkemiseen. Oon kuitenki joutunut kärsimään kauheita makeanhimoja, ja välillä ottanut huonoja omatuntoja siitä, että oon syönyt karkkia ihan vain makeanhimon määräämänä. Ja tästä syystä oonkin iloinen, että oon ottanut jo ensimmäisen eteenpäin: herkkuhimo ei enää ole läsnä mun päivissäni, ei edes viikoissani. Mun ei tarvii enää miettiä joka viikonloppu, että voisinko ostaa karkkia vaiko en. Makeanhimo ja herkkujen syömisen pähkäily ei siis nykyään kuluta mua millään tapaa. Sen sijaan kuitenkin voin syödä niitä silloin kun niiden aika on. Sattuneesta syystä johtuen karkkipäiviä ei ole ehkä kovin usein. Mutta mä kyllä mielessäni herkuttelen jo vapaasyöntinä irtokarkeilla. En elä sitä varten, enkä odota sitä kuin palkallista kesälomaa.  Mutta tiedän, että en aio loppuelämääni olla ilman karkkia :D  Onko tää sitten kohtuukäyttöä oikeasti? En tiedä. Mutta oma fiilis jutusta on hyvä, koska musta tuntuu, että mä hallitsen herkutteluani, eikä herkuttelu mua. Aika uskomatonta, kun miettii munkin lähtökohtia.

Mitäs mieltä sä oot, mikä on kohtuukäyttöä?  Kumman sä valitsisit: kaksi palaa kerran viikossa vai levyllisen pari kertaa vuodessa? Miksi? Onks siellä ketään muuta lihavamielistä, en voi olla ainut :D

Milla

38 vastausta artikkeliin “Minustako herkkujen kohtuukäyttäjä? – asiaa makeanhimosta”

  1. Mulla on joitain herajauheita, jotka on ihan ällönmakeita. Eilen kokeilin tehdä itse proteiinijäätelöä jäätelökoneella. Sekoitin vain tuon herajauheen kaurajuomaan ja iskin jätskikoneeseen. Lopuksi sekoitin sekaan hiukan maapähkinävoita tuomaan kermaisuutta.. Sallittua herkkua! :D Ei se ollut tietenkään ihan yhtä hyvää kuin oikeat kermajäätelöt, mutta kyllä se varmaan lähelle pääsi sitä wheyhey-proteiinijätskiä. En o kyl sitä ikinä kokeillut :D

    • hmm, proteiinijäätelöä. Vois iteki varmaan kokeilla! kiitti vinkistä. Toi kevätaurinko ja lähenevä kesä tarkoittaa kuitenki sitä, että jätskikiskat tulee taas tohon takapihalle pönöttää, ni onhan se hyvä olla korvaava vaihoehto olemassa ;) Mäkään en oo itseasiassa kokeillut koskaan tuota wheyheyjätskiä.

  2. Täällä yksi sokerihiiri huutelee! Mulla ei ikinä toimis tollanen, että saisin syödä 2 palaa suklaata viikossa. Koska jos otan yhden palan tapahtuu jotain käsittämätöntä ja saan jonkun kohtauksen ja saatan just vetästä koko levyn samalta istumalta. :D Eli en todellakaan hallitse mun herkutteluja. Olen hieman jopa kateellinen ihmisille, jotka pysyy jossain kahvipöydässä syömään YHDEN keksin. Mun ratkaisu on juurikin totaalikieltäytyminen ja kerran kolmessa viikossa suurinpiirtein annan luvan itselleni hakea sellasen kunnon irttarisäkin ;) Oon nyt yrittänyt pidentää myös tuota väliä ja pienentää pussin kokoa. Haluisin kyllä tälläsestä riippuvuudesta eroon.

    • Kiva ku huutelit! Mulla käy toi sama ”älytön kohtaus” :D Turha säilyttää kotona mitää herkkuja, etenki, jos niitä saa ottaa vaan vähän. Silloin tulee nimenomaan semmosia houkutus ja kieltäytymiskohtauksia, mitkä ei oo kauheen kivoja. Ja oon ihmetelly kans noita ihmisiä, jotka syö yhen keksin?! Ei vaan voi käsittää. Ite söin kerran hotelliaamupalalla kaiken puuro- ja leipäsetin päälle kymmenen dominokeksiä. Oli hyvää! :D

  3. ite oon ihan samanlainen, helposti menee litra jäätelöä, 300g irtokarkkeja yms. ilman huonoo oloa :D treenien ja ruokavalion myötä on kuitenki tollaset mässäilyt jääny vähemmälle. :)

    • En oo siis ainut treenaava sokerihiiri. Missähän biggestloserissa sitä oltaiskaan, jos ei olis näin innostunut treenaamisesta ja terveyttä edistävästä syömisestä :D

  4. Mäkin oon aina ollut aikamoinen herkkuhiiri ja pystyn vetämään älyttömiä määriä makeaa. Kuitenkaan se huono olo, parin päivän turvotus, huonosti nukuttu yö, vatsanväänteet, ihon vanheminen ja terveyshaitat ei oo sen arvoista. Sokeriahan voi tutkimusten mukaan syödä pienen määrän päivässä ilman ongelmia, mutta nimenomaan suuret kertamäärät aiheuttavat nuo aiemmin mainitsemani ongelmat.

    Niinpä oma tapa ”käyttää” sokeria nykyisin on pieni herkku lähes päivittäin. Monesti se on proteiinipatukka tai vaikkapa Skyr, sokerittomia versioita usein, mutta lasken nämä makeutusaineetkin herkuksi. Suklaanhimoon auttaa hyvin proteiinipatukka, jätskinhimoon Wheyhey-jäde, karkin himoon aski Läkerol Seasalteja. Illanvietoissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa maistelen kyllä tarjolla olevia herkkuja, jos mieli tekee. Suurin muutos on siinä, että en osta kotiin mitään ns. normiherkkuja. Karkkipussi, suklaalevy tai jätskipaketti tulee kyllä syötyä, jos sellainen kotoa löytyy. Siispä ei löydy enää :) En koe kuitenkaan luopuvani mistään, koska herkut ei ole kiellettyjä ja saan syödä terveellisen ruoan lisäksi jonkun ”herkun” päivittäin. Riittää, että syö 80% terveellisesti.

    • Mulla tulee huonoa oloa lukuunottamassa noita ihan samoja oireita sokeriövereistä, ja siks pystyyki kontrolloimaan myös vapaasyönteinä, ettei vedä aivan tajuttomasti kaikkea. Sun herkuttelu kuulostaa olevan hallinnassa :) Sillon kun ei tunne kieltäytyvänsä, vaan mieluummin tekee periaatteellisia valintoja, nii kaikki kunnossa. Ja hienoa, kun pystyy nauttii niistä pienemmistä herkutteluistakin :)

  5. Ennen pystyin vetämään helposti suklaalevyn kerralla ja puol litraa jätskiä ei ollut mitenkään ihmeellistä Mutta nyt kun olen lopettanut jatkuvan herkuttelun niin kappas, toleranssi on laskenut! Ruvettiin syömään joululahjasuklaata tossa muutama viikko sitten. Katkaisin siitä rivin itselleni…ja se olikin niin makeaa että neljäs pala piti taistella alas!

    En kyllä ihan tajua tuotakaan että kaksi palaa viikossa. Mieluummin olen ilman, koska pelkään että ne himot yltyy ja toleranssi kasvaa ja hanuri leviää :D

    • Oikeesti?! Voiskohan se toleranssi kasvaa mullakin :D Ja nimenomaan toi kaks palaa sais mulla luultavasti vaan aikaan kadonneen suklaanhimon, ja sit vasta oliskin mälsää. Sen lisäksi, että tässä vedellään ruokaa muutenki plussakaloreilla, nii turha kai sitä on ekstraa noista suklaista ottaa, jos ei parin palan syöminen edes anna mitään :D

  6. Aaaah täälläkin yks herkkuperse, jolle ei tuota mitään ongelmia vetää purkkia Ben&Jerrysiä ja sen kylkeen 400g irttareita naamaan :DD

    Mulla ei oo treenipuolella mitään tavoitteita, käyn salilla ihan vaan koska se on kivaa, ja se kyllä näkyy tässä jokaviikonloppuisessa karkkihiireilyssä. Arkipäivät syön tosi hyvällä mallilla ja osaan kieltäytyä myös kahvipullista, mutta auta armias kun viikonloppu tulee niin siinä on kahden, jopa kolmen, päivän ruokailut ihan sekaisin. En vaan saa otettua itseäni niskasta kiinni ja olla ostamatta mitään herkkuja. Joku tavoite pitäisi siis iskostaa päähän, sillä nyt kun ei oo mitään tavoiteltavaa, niin sitä vaan ajelehtii terveellisesti syömisen ja hurjien mättöpäivien välillä :D

    • Oi nam, toi voiski olla aika cool karkkipäiväsetti: purkki benkkujenkkua ja päälle makuunin irttarit :’D

      Tosiaan, vähän samanlaisten ajatusten kaa mäki oon joskus paininut. En oikein tiennyt, oliko herkuttelu tapa vai tottumus vai nälkää vai riippuvuutta vai mitä. Ja sit aina sitä tuli tehtyä, ja ite oti siitä vielä huonoo omaatuntoa, kun arki kulki hyvin, mutta viikonloppuisin en nimenomaan saanu ”Itteeni niskasta kiinni”. Plääh.

  7. ehkä yks pepe lakupatukka tai pääsiäismuna ois parempi kuin kaksi palaa suklaata, koska sitä varten tarvii ostaa koko patukka tai levy niin tulee kans helpommin syötyä sitten siihen asti ettei suklaata enäää ole:D esim. itse herkuttelin eilen 1 rölli valkosuklaa-mansikka pääsiäis munalla painoa oli 20g leluineen eli ei iso määrä suklaata:-P muuten yks vinkki jos syöt normaalisti välipalaksi proteiinipatukan osta ensi kerralla mieleuummin keso ja pistä sinne lakritsijauhetta ja syö yksi susu/ dumle karkki niin ravintoarvot vastaa suunnilleen samaa:) ja tyydyttää tosi tehokkkaasti sekä lakritsi ja suklaahimon:P

    • joo totta tuokin. Mulla se pointti taitaa olla lähinnä siinä, että turha herättää suklaanhimoa kahdella palalla. Nyt kun koko suklaahimo on pysynyt poissa, nii miksi herättää se taas sen takia, että saa kaksi palaa eikä kuitenkaan enempää :D Parempi olla kokonaan ilman.

  8. Sokerihiiri huutaa hep! :) Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia niin karkin kuin jäätelönkin suhteen. Kevyesti on mennyt levyllinen suklaata ja kakkuakin ties kuinka monta palaa kerrralla :D Vuoden vaihteen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja nyt olen jättänyt satunnaiset herkut viikonlopuille ja ”karkkilakkoa” on takana reilu 8 viikkoa. Huomaa kyllä, että treeni kulkee paljon paremmin ilman ylimääräistä sokeria… Itse olen myös sellainen, että kaksi palaa suklaata tuntuisi kidutukselta, se on kaikki tai ei mitään :)

    Joskus aiemminkin olen ollut ilman herkkuja x ajan ja sen jälkeen on kyllä ”herkkutoleranssi” heikentynyt, jo pienestä määrästä sokeria on tullut hassu olo. Tosin aika nopeasti se on ”normaalille” tasolla palannut, jos useana päivänä putkeen on mutustanut esim. suklaata… Sokeria ei kyllä turhaan huumeisiin ja alkoholiin verrata kun puhutaan riippuvuuksista.

    Nyt kun päätin viimein kommentoida sun blogiin, niin pakko sanoa et oot huikee mimmi. Ja kirjotat ihanan maanläheisesti, huomaa et jalat on maassa. Ja tamperelaisuus on totta kai iso plussa, nimimerkillä toinen manselainen :)

    • haha, en oo siis todellakaan ainut treenaava sokerihiiri! Kuinka helpottavaa :D Mua kyllä kiinnostaa kovasti, miten mun makeatoleranssini on muuttunut, kun pitkän ajan jälkeen saankin taas herkkuja joku päivä. Joku täällä sanoo, että toleranssi kasvaa ja toinen taas koki, että pystyy ihan samanlai vetää kun ennenkin :D Kai se on sitten niin yksilöllistä.

      Kiva kun jätit nyt vihdoin kommenttia hei! Kivampi kirjoittaakin, kun saa vuorovaikutusta sieltäkin puolen ruutua :)

  9. Oi kyllä! Täällä yks lihavamielinen, rajattoman herkkumahan ja sokeririippuvuuden omaava henkilö! :D Tällä hetkellä superdieetti pitää sitä onneks edes jotenkin ruodussa ja oon ennalta suunnitellu tietyt pullapyhät/synttärit/yms kutsut, joissa saan syyä. :) Mutta ei ne himot oo mulla vielä tosiaan kadonnu, sillä nytkim voisin vaan polkea kauppaan ja ostaa vähän keksiä, karkkeja, jäätelöä, pullaa jne…Eikä tekis ees pahaa! :D Oon kuitenki tehny sopimuksen poikakaverin kanssa 200€ sakkomaksun ylppärijuhliin asti mikäli poikkean sopimuksesta….Joten hmm. en todellakaan lähe sinne kauppaan! :D Mutta ihanaa, että sää oot päässy pois herkkukierteestä ja himokohtauksista! :) Musta tuntuu, että karkit ja ylipäätän herkuttelu on joku ikuisuuskysymys…:D Ainakin mulle! Ja kun sille on antanu niin suuren merkityksen, että tuntuu niinku puhuis huumeesta ja kauheasta repeämisestä jos syö! :D Mutta hei mukavaa treenin ja terveellisen ruoan täyteistä kevättä sulle! :)

    • Meitähän alkaa olla ihan kerhoksi asti – Lihavamieliset treenaajat Ry, oisko mitään :’D Ai sä oot alkanut superdieetille, cool! Kesääkohti siis sielläkin ;) Joo musta tuntuu välillä itestäki, et nää sokeri- ja herkkukekustelut on kun mitäki riippuvuusanalyysia. Mut tavallaanhan ne onkin. ja onhan siinä ero, että hallitseeko herkkutelu ihmistä vai ihminen omaa herkutteluaan. Voin kertoa, että tää mun nykyinen olotilani on niin paljon parempi kuin ensinmainittu.

      Kiitos, hyvää treenikevättä sullekin ja tsemppistä dieettiin! Äkkiä se toukokuun loppu onkin täällä jo :)

  10. I FEEL YOU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Huonon olon tunne puuttuu täältäkin ja ei..en ymmärä sitä ”Söin kaks palaa suklaata ja nyt on huono olo” -hommaa. Kaks levyä menee ihan heittämällä ja joku puol kiloo irttareita ei tunnu missään!! OMNOMNOM!!!

    Mutta joo..samassa veneessä ollaan siitäkin puolesta, että tähän elämän tilanteeseen ei kuulu mikään sokeriherkku, jos ei lasketa
    tankkaus päiviä ja sillonki syödään mitä valmentaja käskee eli ei tosiaankaan suklaata. Oon myös samoilla linjoilla siinä, että jos saa syödä vaan kaksi palaa niin mitä pointtia syödä edes?

    Mulle herkuttelu ei oo kohtuu käyttöä. Se ei oo mulle mitään nautiskelua, että saan hitaasti imeskellä kaks palaa suklaata vaan mulle herkuttelu ja vapaus on siinä, että saan ampua halutessani yhtenä päivänä sen koko kakun naamaan ja siihen kylkeen puolikiloa makuuni nameja tai kilon. Ja ihan mitä tahansa kakkuja ja nameja. Ja oon tullu myös siihen tulokseen, että jos mä teen tollaset totaali överöinnit esim. kerran kuukaudessa..voi sen pidemmällä aikavälillä laskea kohtuu käytöksi. Toiset vetää joka päivä tai kerran viikossa muutaman namin. Minä aammun kaiken turpaani kerta laakista. Ja kaiken muun ajan totaalikieltäydyn kaikesta, koska oon niinku alkoholisti ton suhteen. En voi ottaa yhtä karkkia. En pysty. Enkä halua pystyä, koska mulle on helpompi olla sitten kokonaan ilman. Mikä sitten on parempi?

    Ja joo. Ei niitä mielitekoja oikeastaan oo, kun ei sitä sokeria syö JA kun ruokailu on jatkuvasti säännöllistä. En raavi täälä himassa ovenkarmeja enkä itke itseäni uneen, kun en oo saanu karkkia kohta neljään kuukauteen. Mitä pidempään on ilman sitä vähemmän niitä ajattelee ja kun niitä ei ole saatavilla eikä näkösällä niin eihän ne himota. Kaupan karkkihyllytkin oon oppinu ignooraamaan niin hyvin, etten varmaan edes tiedä missä lähikaupan karkki hyllyt sijaitseee. Mutta kyllä minä tiedän, että huhtikuun lopulla mulla ja Makuunilla on erittäin hellä kohtaaminen pitkä ajan jälkeen. :D (ja vastaus kysymykseesi. kyllä sitä sokeria vaan pystyy vetää pidemmänki ajan jälkeen ihan samalla tavalla. nimim. viime keväänä 8kk täysin ilman ja ennen dieetin alkua iskin turpaani ihan mukisematta melkein kilon irttaria, suklaajäätelöä, suklaata..jne..että..en halua masentaa mutta..:D )

    • Kiva kun jätit kommenttia, kävinki kurkkii samalla sunkin blogia :) Vertaistuen näkökulmasta helpottavaa huomata, että joku muukin, joka on valinnut tarkan ruokavalion, ei silti kuulu näihin ihmisiin jotka ”ei muutenkaan söis makeaa, koska ei tee mieli ikinä”. Mua nimittäin vähän jännitti tätä postausta julkaistessa, että tuomitseeko joku mun ajattelutapani, kun en pysty nauttimaan tosta kahdesta suklaapalasta, vaan oon mieluummin kokonaan ilman. Saati arvostellaanko sitä, kun oon tällaiseen juttuun ryhtynyt, vaikka samalla jätän herkut kokonaan pois, vaikkakin niistä kuitenkin tykkään. Mutta näköjään ymmärtäjiä olikin enemmän :D

      Sä kyllä ymmärsit täysin mun pointtini tässä tekstissä. Just nyt munkaan ei tarvi hyppii seinille, kun karkkia ei voi syödä. Mutta ai että, kyllä mä silti nautin, kun joku hetki voinkin syyä överit makuunin irttareita :D Tarvii vissii bloggailla sitten karkkipäivän koittaessa, että miten mun toleranssilleni on käynyt! Veikkaan, että ollaan siinäki suhteessa samassa veneessä. Mihinkäs sokerihiiri tavoistaan ja toleransseistaan muka pääsis :D

    • Ja mä henk.koht. uskon, että tämä ”rakastan sokeri övereitä!!” -homma on totta useammille, mutta niinku sanoit hauskasti ”lihavamielinen” niin on kai se ny noloa myöntää naisille, että on oman päänsä sisällä oikeasti läski herkkuperse, vaikka ulkonen habitus sanois mitä. :D (Oon mäki joskus kavereiden seurassa esittäny, ettei tekis mieli ottaa toista palaa kakkua tai että on muka huono olo, vaikka olisin hyvin pystyny vetää kaikkien edestä tuplat, mutta ei oo ilenny..nyt oon oppinu olemaan ylpeä pohjattomasta sokerin ahtamis kyvystäni, koska sen rinnalle on rakennettu hyvä selkäranka jonka ansiosta voin olla myös kokonaan ilman, jos näin päätän. :) ) Nii ja kiitti blogi vierailusta. :)

    • toi on muuten totta! Mä en oo koskaan tajunnut olla niin vieraskorea saati pitää kulissia yllä, ettenkö haluis ja pystyis syödä ihan kauheita mmääriä herkkuja :D Joskus kaveri kutsu mut sen lapsisynttäreitten rääpiäisii ihan vaaan siks, että voin luvan kanssa syyä kaikki jäljelle jääneet herkut pois, eikä ne jää sit niiden kaappiin houkuttelee D

  11. Määki oon tommonen herkkuperse! :D Oon ollu herkkulakossa uudesta vuodesta lähtien, ja joku uudenvuodentaika siinä päätöksessä on, koska aiemmat lakot on kestäneet ehkä viikon. XD En itekään nää mitään järkeä siinä, että söisi minisiivun kakkua tai pari palaa suklaata, se on kaikki tai ei mitään! Ja taitaa olla oman hyvinvoinnin kannalta parempi mennä tuolla ei mitään -linjalla… :)

    • Sä ootkin pysynyt hyvin päätöksessäsi sitten! :) Hyvä sua! Vedellään övereitä sitten, kun se päivä koittaa. Ja sit ihan hyvällä omallatunnolla, eiksje ;)

  12. Miten nää sun ajatukset tuntuu kopioilta mun mielestä?! :D Ollaan samanlaisia ruumiinrakenteelta, mä tykkään idesta tavotteellinen reenaus + ”bodyruoka”, oon tajuton herkkuperse ja erittäin lihavamielinen.
    No mutta kuitenkin! Opettelen ite siihen kultaseen keskitiehen, eli se suklaapatukka viikkoon ois ok, joskus tottakai enemmän tai joskus ei yhtään, miten huvittaa! Mut nykyään se on joko-tai meininkiä: en syö yhtään mitään sokeria tai sitten vedän kolmin käsin. En vaan osaa! Irtokarkkihyllylläkin vaik ottaisin 1-2 jokaista haluamaani niin pussin sisältö on monta sataa grammaa koska otan kaikkia. Kaikki on niin hyviä! Onneksi makeanhimoa oon saanut kuriin 1. Nanan (Super fit me) snickers-tuorepuurolla aamuisin, kunnon safkalla ja questbareilla. Nyt aattelin vetää sokerit minimiin ja nauttia vaan harvoin ja oikeasti nautinnolla. :)

  13. Hep! Täällä on kans samanlainen sokerihiiri, herkkuperse ja mikä vielä.. :D En tunnu tulevan herkuista täyteen sitten millään. Korvapuustit ja muut (tuoreet) pullat on mun suurta herkkua kaiken muun (=irtokarkit, suklaa, mikä vaan karkki, jäätelö… you name it) lisäksi ja joskuskin söin KUUSI korvapuustia, jep..
    Kaksi palaa suklaata tuntuu ihan naurettavalta! Parempi vois olla kaks suklaapatukkaa? Tai kaks suklaalevyä? Hahaa.. :D

    Nyt olin vajaa kolme viikkoa täysin ilman herkkuja ja kummasti se alkaa sujua, kun vaan päättää ja aloittaa. Eka vkl on aina vaikein, koska mäkin oon yleensä arkena ilman, mutta vklisin sallin itselleni herkkuja. Mutta kun siitä ekastakin vklsta selviää, alkaa taas rullata. Nyt oon ottanut sellaisen kokeilun, että syön herkkuja vaan muualla kun kotona enkä itse osta mitään herkkuja. Eli esim. kaverin luona kylässä tai juhlissa voin syödä kohtuudella, mutta en muuten. Se näyttäis nyt toimivan ihan hyvin, mutta katsotaan nyt. Olis kyllä kiva oppia sitä fiksua herkuttelua. Mulla, kun tuntuu olevan ongelma: ”kaikki tai ei mitään” eli ymmärrän tosiaan hyvin tuon, että jätät suosiolla ne kaksikin suklaapalaa syömättä.
    Mielummin on kokonaan ilman, kun syö itseään kiusaten vaan pari onnetonta palaa. :D Silloin karkaa helposti lapasesta, kun maistaa sen yhden tai kaksi eikä pysty jättää syömistä siihen.

    Huh, tulipa kilometrikommentti. :)

    http://annikanunelma.blogspot.fi/

  14. Mullakin on vaatinut aika paljon työstämistä että oon saanut herkuttelun järkeväksi. En oo missään valmennuksessa tai muutenkaan tarkalla dieetillä tai ruokavaliolla niin noudatan sellaista systeemiä että 6 päivää viikosta syön tarkasti ja punniten mutta yhtenä päivänä en punnitse ruokiani ja saan myös herkutella. Oon jatkanut näin jo useamman vuoden ja alussa herkkuja meni tuona herkkupäivänä varmasti enemmän kuin nyt. Mieli teki tepposet ja oli jotenkin pakko vetää se iso suklaalevy kokonaan ja siihen päälle vielä kaikenlaista muuta kun kerran sai luvan kanssa syödä herkkuja. Mutta nyt oon saanut hommaa järkevämmäksi, pieni suklaalevy riittää ja herkuttelen myös esim. hedelmillä kun muina päivinä en niitä vapaasti syö. Mutta mikään helppo tai yksinkertainen asia tämä herkkujen kohtuukäyttö ei oo, varmasti voisin palata vanhaan eli syödä pussillisen sipsejä ja vetää suklaalevyn päälle jos antaisin itseni repsahtaa ja löisin kaiken kirjaimellisesti läskiksi. Nykyään oma hyvä olo ja terveelliset elämäntavat on kuitenkin tärkeämpiä. Mutta koska mulla ei oo mitään kisadieettiä tai valmennusta menossa niin annan itselleni luvan yhteen herkkupäivään viikossa, se tekee hyvää kropalle ja ennen kaikkea mielelle. Mutta jos oisin maksanut valmennuksesta ja siihen kuuluis tarkat ruokaohjeet niin totta kai noudattaisin niitä, eihän hommassa muuten ois mitään järkeä. Ja varmaan tekisin itsekin niin että jättäisin nuo kaksi palaa suklaata syömättä.. tuntuisi aika turhalta syödä ne.

  15. Moikka! Todella hyvä postaus ja liippaa läheltä itseäni. Oon kans ihan tajuton herkkuperse ja välillä on vaikea kieltäytyä jäätelöstä ja irtokarkeista. Oon huomannut, että kun onnistuu olemaan pitemmän aikaa ilman herkkuja jollain konstilla, ei niitä tee edes mieli. Ja sit kun pääsee taas niiden makuun, tulee ”repsahduksia” useammin, kun ei ole niin vaikeaa sanoa ei. :D On se ihmismieli vaan niin kummallinen. Mutta kiitos vielä hyvästä postauksesta, ehkä mustakin kuoriutuu pikkuhiljaa herkkujen kohtuukäyttäjä! :D

  16. Löytyy kyllä joitakin yhtäläisyyksiä oman sokerihimon kanssa! Ennen mulle oli ihan normaalia vetää melkein joka päivä jotakin sokeripitoista, vaikka ne määrät nyt ei mitään hirveitä olleet.. Mut siihen kun päälle lisäs vielä viikonloppuherkuttelut ym. niin kyllähän sitä sokeria liikaa tuli. Seurustelun myötä ja poikaystävän ”puhuttelujen” jälkeen tajusin miten pahassa koukussa oonkaan – vaikka kovasti sen kielsin itseltäni ja muilta. Kun pistin alkuun nollatoleranssin sokerin suhteen, mutta söin edelleen paljon hedelmiä niin sokerihimo vaan jatku. Kun sitten jätin alkuun hedelmätkin pois, niin ajan kuluessa sokerihimo loppu, siitä vieroitus oli hirveintä ikinä mutta kannatti!

    Nykyisin menee todella paljon vähemmän sokeria, ja pyrin että en lisättyä sokeria käyttäisi kuin erikoistilaisuuksissa, esim. juhlissa syön kakkua tai vastaavaa. Ja käytän intiaanisokeria omatekoisessa myslissä sekä esim. kaurakekseissä, joita tykkään tehdä vieraille silloin tällöin! Mä ratkean sokeriin tosi helposti, jos annan herkuttelun jatkua esimerkiksi parin päivän ajan – sitten saan taas kärsiä ainakin 2 viikkoa vieroitusoireista ja tuntuu että kokoajan tekee mieli jotakin herkkua.

    Isoja määriä en todellakaan enää pysty edes syömään makeaa, karkkia menee max 200g ja senkin jälkeen kyllä huono olo tulee. Samoin vatsan turvotus ym kiva joten motivaatiota herkuista eroon pysymiseen löytyy silläkin puolella :D Samoin limpparit on ihan ehdoton ei, koska niitten juomisen jälkeen on niiiin tukala olo… Tykkään enemmän herkutella jollakin, mitä oon tehny ite. Esim ne kaurakeksit on mun suuri heikkous :D Mut sitten joskus ostan kyllä hyvällä omallatunnolla irttareita, mutta ne on harvinaisempia koska tietyt väriaineet aiheuttaa mulla ihottumaa enkä muutenkaan tykkää ajatuksesta mitä kaikkea ne sisältää…

    Tuli romaani näköjään. :D Mulla oli tarkoituksena kirjoittaa tästä aiheesta omaan blogiin myös, koska oon nyt hoitanut sairautta ruokavaliolla ja herkut kuitenkin kuuluu vielä osana mun syömiseen, enkä luovukaan niistä kokonaan!

    • Monesti ihmisillä käy stereotypisesti niin, että seurustelun myötä aletaa syömää ja herkuttelee yhessä :D Mut sulla käviki just toisinpäi! haha :D Vierottuminen sokerista on todellaki se haastavin osuus, mutta niin palkitsevaa sitten, kun sen vaiheen ohi ja yli pääsee… Kirjoittele ihmeessä aiheesta lisää, tää näyttää kiinnostavan ihmisiä kovasti :)

  17. Täällä yksi herkkuperse, toiselta nimeltäni sokerihiiri, hei! :D Makuunista lähtee mukaan helposti iso säkki irttareita, mut sitte kylkeen on ehkä ostettava vielä pieni sipsipussi :D ja kaikki menee aina, en tajua miten joku voi säilöä herkkuja kotona! Tyyliin että suklaalevy kaapissa ja napsii sieltä palan päivässä. Not gonna happened. Se levy syödään kerralla, eikä tee ees tiukkaa. :D Tai vaikka tulis vähän huono olo niin syön silti! En kans tajua sitä et lusikallinen jotain kakkua ja sit tuli kiintiö täyteen. Kun ite vois vetästä helposti useamman palan, mut ei ehkä vieraissa kehtaa :DD

    Aloitin tämän viikon maanantaina (tottakai, maanantai on hyvä päivä ;D) ”uuden elämän” ja nyt oon kohta viikon ollut ilman herkkuja. Ajattelin nyt ainakin pari viikkoa, ehkä kauemminkin, olla ilman. Sitten vois ottaa sen yhden herkkuillan viikossa käyttöön. Saa nähdä miten onnistuu! Ja oon kans pohtinu tota, että kuinkahan hitsin ylipainoinen olisin, jos en liikkuis säännöllisesti ja söis arkena suht terveellisesti :D Välillä toi herkuttelu menee niin överiksi ja muutenkin syömisessä olis paljon parannettavaa, mutta silti olen lähes normaalipainoinen :D

    • haha, moi toinen sokerihiiri! Ja pahoittelut, kun kesti niin pitkään vastata sun kommenttiin. Mäkään en tajua, miten jotku voi säilöä herkkuja kotona?! Mulle ne ainaki huutelee suljettujenkin kaapinovien takaa. Ja kovasti huutelevatkin :D

      Maanantai on hei hyvä päivä alottaa aina joku prokkis. Mitenkähän sun viikko on sen kanssa sujunut, nyt kun onkin jo seuraavan viikon lauantai :0 Pidän peukkui, et hyvin etenee! Vaikka kyllähän me treenaajat ihan hyvässä kunnossa ollaan, vaikka välillä tuliskin herkuteltua. Ei liikaakaa voi paineita ottaa ;)

    • Tässäpä vielä myöhäsempi vastaus sulle :D Mä pystyin kaks viikkoa olemaan ilman herkkuja, sit herkuttelin kerran ja seuraava viikkoki meni vielä hyvin! ;) Mut sit toi viime viikko meni taas semmoseen pieneen herkutteluun ja pääsiäinen tottakai herkuteltiin hyvällä omallatunnolla :D nyt tänään tsemppasin taas ja tää sokerikoukku on kyllä melkoinen ! Mutta aion pysyä tiukkana. Oli kyllä hienoa huomata että sen parin viikon aikana katsi turvotus ja pari kiloakin! Samalla linjalla siis jatketaan.

    • vautsi, hyvä sua! sokerikoukku on paha mut palkitsee kyl ku siit pääsee vähän irti ;)

  18. Moikka, tää ei liity aiheeseen mitenkään, mutta ihan puhtaasta mielenkiinnosta kyselisin että missä sun päiväkalorit pyörii? :)

    • Hmm. en oo laskenut niitä tarkalleen, mutta veikkaisin jotain 2200-2500 väliltä. Treenipäivinä kyllä on enemmän ja toki riippuu siitäkin, mitä juttuja valitsen aterioille.

  19. Aivan sama meininki täällä!!!:D Voisin syödä makeaa myös vaikka kuinka paljon. Se vain sitten aiheuttaa mm. päänsärkyä, väsyä ja finnejä. Tällä hetkellä tosin myös pyrin elämään ilman sokeria ja ihan ok sujunut kun asian on päättänyt ja syönyt riittävästi ruokaa. Pääsiäisestä en ole vielä varma sallinko itselleni sokeriherkkuja vai pidättäydynkö ainoastaan raakaleivonnaisissa.
    Ihan sairasta kun pystyy sokeria syödä ja tulee niitä hirveitä himoja joskus. Kiinnostais tietää mistä sekin johtuu….:O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta