Kiitollinen siitä, että saan tehdä lempparijuttujani

Teen sitä, mistä niin kovasti tykkään. Sitä juttua, josta joskus aiemmin vain haaveilin.

Lueskelin tossa ajankulukseni vanhoja kirjoituksiani läpi. Oli hauska huomata, että oon oikeasti päässyt toteuttamaan erään toiveeni vuosien takaa. Vai muistatteko te tämän tekstin: Haluan oman pt:n nyt heti, kiitos! :D haha. Niinpä. En mäkään muistanut. Mutta reilu vuosi sitten kirjoittelin, että hitsi vie, kun olis niin paljon rahaa, että vois palkata oman trainerin. Mä niin halusin sitä! Ja kommenttiosiosta löytyi vielä itse kirjailemani lauseet ”Ehkä vuoden päästä sitten, kun on päässyt opiskelijajutuista eroon.” & ”Sit jos joskus saan vakkariduunin, nii olis ehkä mahdollisuus sijoittaa trainerin palkkaamiseen”. Niinpä. Oon kulkenut omaa juttuani kohti. Hakenut vakkarityötä niin tosissaan, kun mahdollista. Ja ilman sitä vakkarityötäkin, palkannut itselleni trainerin. Koska halusin niin hitsin kovasti. Ennen tuota edellämainittua kirjoitusta sytyttelin salikipinää ihan itsekseni. Ja pikkuhiljaa mun salaisista pienistä toiveista ja haaveista on tullut totta.

Mielekkyys arkeen tulee siitä, kun tekee lempparijuttuja.

En tiedä syytä, mutta tällä hetkellä mua kiehtoo tavoitteellinen treenaaminen. Varmaan yhtä höpsöstä syystä, kun joku toinen on kiinnostunut kutomisesta ja kolmas kalastuksesta. Harrastus siinä missä muutkin. Treenihommat on kiehtonut omien tekstieni perusteella jo pidempään :D Sitä vaan unohtaa ajan kuluessa, missä pisteessä on ollut esimerkiksi vuosi sitten, saatika kaksi tai viisi vuotta sitten. Ajattelee olevansa ihan sama tyyppi samojen ikuisten haaveiden ja kriisien kanssa. Vaikka tosiasiassa mä oon viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut elää elämääni yhä enemmän sillä tyylillä, mitä itse haluan. Toki oon aina voinut tehdä, mitä haluan. Mutta jotenkin erityisesti kolme viimeisintä vuotta on ollut minäitse -aikaa. Oon toteuttanut omia lempparijuttuja täysillä. Oon alkanut asettamaan tavoitteita, unelmoinut pienemmistä ja vähän isommistakin jutuista, ja samalla kulkenut haluamaani suuntaan. Sen huomaaminen vaan vaatii hektisessä arjessa pysähtymisiä. Välillä tarvii miettiä, mistä oikeasti on kiitollinen ja mihin asioihin on tyytyväinen juuri tässä hetkessä.

maaliskuu29 (5)

Yksi pienistä suurista haaveistani, joka blogissa luonnollisestikin näkyy paljon, on tavoitteellinen salitreenaaminen. Järkevä treenitapa ammattilaisen ohjeistamana. Tavoitteelliseen treeniinhän kuuluu kokonaisuudessaan tasapainoisesti sekä treeniä, ruokaa että lepoa. Jotta saadaan toivottuja tuloksia. Ja parhaimmillaan koko setti on kiedottu arkeen kiinni siten, että muut osa-alueet sopivat hyvin yhdistelmään mukaan. Kuten koen, että itselläni on. Käyn normaalisti töissä, tapaan ystäviäni, matkustelen ja osallistun. Sellaista elämänmakuisuutta kaikinpuolin, kuten itse asiaan nimitän. Voi olla, että olen aikakauden uhri. Hienoa treenata salilla ja koittaa vähä ruualla ja levollakin vaikuttaa tulosten saamiseen. Jep. Jos blogia ei olisi, tekisin kaikkia nitä juttuja ihan rauhassa ittekseni. Mutta koska mulla on blogi, oon siitäkin onnellisessa asemassa, että saan jakaa näitä elämäntyyliini liittyviä ajatuksia muiden samanhenkisten kanssa :)

Ja mä tajusin taas uudelleen, että hitsi vie, mähän saan tehdä sellaista juttua joka päivä, mistä moni vain haaveilee! Itsekin haaveilin vielä vuosi sitten. Onneksi lähdin toteuttamaan innostustani. Treenaamaan pystyy kuka tahansa ja missä tahansa. Mutta onhan nää salihommat ihan eriasteisia sillon, kun sulla on joku ammattilainen tukena ja ohjaamassa. Tai mä ainakin olen päässyt kovasti etenemään salitreenien kanssa aloitettuani valmennuksen. Ja oon niin kiitollinen, että mä pystyn ja saan ja voin tehdä tätä! Jollain voi olla samanlainen haave, mutta homma on rahasta kiinni, toisella taas on alakroppa halvaantunu ja kolmas asuu niin metsikössä ettei lähimmän viidensadan kilometrin säteellä oo kuntosalia, saati ammattilaista vetämässä treenejä :D Mut mä oon priorisoinut asioita. Luovun jostain muusta, jotta pystyn valmennusmaksut maksamaan. Oon onnekseni terve, ja asun ihanteellisella sijainnilla, kun mun kotisalini on sama sali, jossa pyörii Fitfarmin porukkaa päivittäin. Ei oikeestaan vois olla paremmin :D Mutta toisaalta, mikään ei tule itsestään. Oon tehnyt valintoja, jotta oon nyt tässä tilanteessa. Ja just nyt oon hitsin kiitollinen itselleni, että asiat on tällä hetkellä näin!

maaliskuu10 (24)

Mun pääsiäisen perinteeni pysyvät  vuosi toisensa jälkeen samoina, sillä käyn näköjään joka vuosi pitkäperjantaina treenaamassa. Muutama vuosi sitten juostiin onnellisina pitkäperjantain kymppi! Silloin sain hyviä fiiliksiä juoksusta. Tänä vuonna olin suunnitellut jotain ihan muuta. Nimittäin jalkatreenit Killen kanssa. Ja tiiättekö, kun kirjotin sen treenin sisällön ylös treenivihkoon, niin mua alkoi ihan tärisyttää. Toi on nimittäin ihan jäätävä setti kun sen tekee itsekseenkin! Saati että jonkun ohjauksessa. Jännitti oikeesti mennä paikanpäälle ja joutui tietysti vähän henkisesti valmistutumaan. Mutta todellakin kannatti, sillä mä selvisin treenistä. Vähä niinku voittajana :D Nimittäin kaiken treenin, keskustelun ja kannustuksen kautta sain taas niin paljon hyvää mieltä ja motivaatiota omaan tekemiseen, ettei oo tosikaan! Onnistuin esimerkiksi kyykkäämään 70kg niskassa. En tiennyt olevani niin vahva. Kun miettii, että en ole siis näitä kuluneita kahta treenikiertoa lukuunottamatta kyykännyt vapaalla tangolla viimeksi kuin joskus vuosi takaperin ja silloin mulla oli joku 40g niskassa. On vähä voimat kasvanut. Toki myös oma tekeminen on menny eteenpäin, kun luotto omaan osaamiseen vahvistuu koko ajan. Tänäänkin sain treenissä varmistuksen siihen, että kyykkään teknisesti  hyvin. Ei tarvii pelätä rikkovansa itteään. Eli voitte uskoa, että tosta kyykystä tulee mun seuraava räkkimave :D Sen kanssahan on käyny siten, että ootan aina voimaviikkoja, jotta pääsen paukutteleen ja pakko saada joka kerta paremmat tulokset edellisiin verrattuna! Uusin tulos on maanantailta 90kg 2 x 5! Ihan vain tiedoksi ;) haha. Mutta palatakseni tähän valmennuskuvioon ja päivän treeniin, niin sen lisäksi, että koin onnistuvani treenissä,  matkaan tarttui myös kaikkia semmosia pieniä juttuja, joista kasvoi taas iso ilo ja tyytyväisyys :)

Hitsi vie tää on kivaa! Tää on niin mun juttuni!” -Ajattelin. Ja nautin taas astetta enemmän pääsiäisvapaista. Ja mun uudesta suklaapalkkarista.

Kivaa pääsiäisviikonloppua sullekin! Tee säkin sun lempparijuttuja, kun on kerrankin vähä vapaata töistä <3 Lempparijutuista tulee vaan niin hyvä mieli.

Milla

2 vastausta artikkeliin “Kiitollinen siitä, että saan tehdä lempparijuttujani”

  1. Onpa ihanan ilonen ja positiivinen kirjoitus! Tästä saa piristystä omaankin elämään ja tekemiseen. :)

    • kiitos, kiva kuulla :) tuli vaa tässä miniloman alussa semmonen hassu oivallus taas, et vitsit onki kivaa ku saa ja pystyy tehdä just sitä mitä tykkää :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta