Vapaus! Aikaa ihan vain itselleni

Tällä viikolla oon ollut niin paljon menossa, että oon käynyt kotona lähinnä nukkumassa. Arvaatteko miksi? Jea, juurikin siksi, että Elmo lähti lomailemaan! Sehän tarkoittaa mun arjessani yhtä hienoa fiilistä, kun mitä palkallinen kesäloma tuo tulessaan. Oikeasti. Tuntuu niin vapaalta! Jokainen, joka omistaa koiran ja hoitaa sitä vieläpä yksin, voi varmasti myöntää, että koira sitoo. Ja sitoo sut vieläpä kotiin. No, ainakin jos haluaa olla hyvä koiranomistaja. Täytyy olla mahdollisimman paljon kotona tai ottaa sitä mukaan juttuihin, koska työpäivät ja treenit tekevät viikoittain yhteensä jopa lähemmäs 50 tuntia sellaista aikaa, jolloin koira joutuu olla yksin kotona. Ja koska oon kotihiirityyppinen ihminen, niin tämä ei ole mikään ongelma sinänsä. Mutta hitsi vie, silloin kun tiedän, että Elmo lähtee hyvään paikkaan hoitoon (tai lomalle, miten sitä nyt haluaa kutsua), otan kyllä ilon irti tilanteesta ;)

 Voi olla että tuomitsette mut maailman moraalittomimmaksi ihmiseksi, mut jessus mulla on oikeasti semmonen olo ollut koko viikon, kun olisin just voittanu miljoonan lotossa ja saanu kuukauden palkallisen kesäloman alkaen maanantaista :’D Jollekin voi olla itsestäänselvää, että töiden jälkeen voi mennä suoraan esim. ruokakauppaan, kaverille tai salille. Mutta mulle ei. Emmä voi sellaista tehdä. Saati, että voisin vielä treenien jälkeen illalla lähteä kaverille iltateelle. Tai mennä pyörällä töihin, vaikka siihen meneekin enemmän aikaa kuin busseiluun. Tai että voisin suihkun jälkeen illalla pukeutua suoraan yökkäriin – kuin hienoa, kun ei tarviikkaan enää märillä hiuksilla lähteä ulos kävelemään!? :D Pikkujuttuja, mutta kun koiranhoidosta on yksin vastuussa ja se vaikuttaa jokaiseen kiireiseen arkipäivään, niin mä vaan jotenkin pidemmällätähtäimellä stressaannun. Tämmösistäkin ihan pöhköistä pikkujutuista. Stressaan sitä, että tarvii olla paljon koiran kanssa ja kehitellä sille koiran tarvitsemia aktiviteetteja, kuten meillä esimerkiksi säännölliset pitemmät kävelylenkit ja koirapuistopäivät. Mutta vaikka järjestän kaiken koiran ehdoilla, niin silti stressaan sitä, kuinka paljon se myös joutuu olla yksin kotona, kun mä teen töitä ja treenaan. Ja tähän kun lisätään se tosiasia, että mulla on toukokuun loppuun saakka yhtä viikonloppua lukuunottamatta jokaiselle viikonlopulle sovittuna menoja, stressierkki on valmis taisteluun. Mutta, onneksi, silloin kun mun sisäinen stressierkki huutaa lomaa, on onneksi olemassa hyvä hoitopaikka. huhhhuh. Kiitos ja onneksi <3

huhtikuu6 (12)

Tällä viikolla oon siis vaan nauttinut. Olosta, elosta, vapaudesta, keväästä, auringosta ja arjesta. Oon alkanu päästä mun stressistä pikkuhiljaa pois. Ens viikosta tulee varmasti vieläkin vapauttavampi. Nauratti yks päivä ihan ääneen bussissa, kun mietin, et jos näin pienet asiat saa mut vaa ahdistuu ja stressaa nii taitaa olla vielä tosi pitkä matka siihen, että oisin äiti-ainesta. Lapsia kun ei vissii voi tollain antaa kuukaudeks tai pariks hoitoon, kun alkaa vähä arki rassata :D haha. Vitsit mikä tyyppi mä oon. Onneks ei oo lähelläkään omaa elämäntilannetta. Ja koira on kuitenkin vaan koira. Vaikka ihan tosi rakas onkin <3

Ai mitä kivaa arjessa on tällä viikolla ollut vai?

Aurinkoa ja kevättä joka puolellaIMG_20150408_121833 Pyöräilin työmatkat pitkästä aikaa. Ihan vaan yhen kerran, huvikseen ja tän kerran ;)

IMG_20150410_070053

Sain iskältä marjoja pakkaseen! suomalaisia marjoja keskellä kevättä <3

IMG_20150411_082822

Kuusi päivää, viisi treeniä. Kulkee ni kulkee!

IMG_20150410_173637

Lähetin tossa perjantai-illan viimisiä viestejä kavereilleki ja siinä kaiken muun whatsappailun lomassa oli pakko vaan fiilistellä ja kertoa ääneen, että nyt on tosi hyvä fiilis. Ihan koko tästä viikosta. Mä nyt vaan oon tämmönen. Välillä vähä stressierkki ihan turhastakin :D Lähimmät tietää ja tuntee. Ja onneks onkin verkostoa auttamassa, nii pääsee taas palautumaan. Mulle tais viime vuonna käydä tää sama juttu, että vedin kesälomasta kesälomaan koko työvuoden, ja tässä keväällä vaan tuli semmonen hetki, että piti saada vetää vähä henkeä. Kuormitus kuitenkin tulee ihan kaikista asioista yhteensä. Koiran kevätloma antaa mulle tässä tilanteessa vähän lisätunteja vuorokauteen. Joskus tulee tarpeeseen ja voin sen ihan tällain myöntää.

Pystykö kukaan samaistumaan mun fiiliksiin ja valintoihin, vai oonko vaan jotenkin ihan höhlä koiranomistaja? Onks kellään muulla samaan aikaa semmosta oloa, että kevät on maailman parasta aikaa, mutta samalla kuitenkin alkaa painaa, kun viime lomista alkaa olla jo liian pitkä aika :D? Voi olla, että mä vaan oon tämmönen stressierkki. Mutta sitten oon, älkää tuomitko liian jyrkästi mun valintoja..

Milla

9 vastausta artikkeliin “Vapaus! Aikaa ihan vain itselleni”

  1. Tiiän tuon tunteen ja poden huonoa omatuntoa jos on arkisin jotain ylimäärästä vielä töitten jälkeen juurikin sen takia että koira joutuu olemaan sitten koko päivän yksin. Ja ei tulis itelläkään mieleen lähtiä vielä töitten jälkeen arki-iltana jonnekin hurvittelemaan (just salilla pystyy käymään ja sieltäki välillä vauhilla kotiin). Mulla ei sen kummempaa ressiä tuosta koirasta tuu ku oon päättäny et mennään sen koiran mukaan ku ite se ollaan kerta tänne haluttu ja kaikki omat hurvittelut jätetään viikonloppuun :D mut onhan sitä huomannu että kyllähän tuo koira sitoo ihan eri tavalla. Ja vaikka sen saa hoitoonki nii silti on sillonki välillä huono omatunto ja miettii että pärjääkö se ny siellä. :D

    • Kuulostaa joo niiiin tutulta! Sillä erotuksella, että mä otan välillä kyllä vähä ressiä. Vaikka jättäis hurvittelut viikonloppuun, nii sit miettii aina, et kuinka paljon se on viikkotasolla yksin, jos ei edes vapaapäivinä ole koko aikaa kotona :D Saati jos on jotain menoja muualla kun Tampereella, niin mihin sitä laittaa hoitoon ettei koiraki stressaannu :D Mut no, onneks on toi tuttu paikka, johon se aina välillä pääsee vähän pidemmäksi aikaa :)

  2. Voi Milla mä niin tiedän ton tunteen! Mulla on aina hirveä stressi koirista, omistan niitä kaksi.. Tavallaan vähän helpottanut nyt kun niitä on kaksi, niin ei tarvitse koko ajan kotona ollessa touhuta tai yrittää keksiä aktiviteettia kun pitävät toisilleen seuraa. Mutta herran jumala enhän mä voi iltasin mihinkään lähteä jos koirat on ollu jo koko päivän yksin kotona! Nuo on vielä sellasia energiapakkauksia että saa tosissaan keksiä aktiviteettia… Mun mielestä on ihan naurettavaa että heti tuomitaan huonoksi koiranomistajaksi jos sanoo rehellisesti että kyllä niissä koirissa on vastuuta ja ne rajottaa elämää, koska näinhän se on. Oon yrittänyt vaan itse opetella, etten stressais niistä niin paljon, koska minkäs teet!

    • Kiitti vertaistuesta :) Iltamenot ei tosiaan oo ihan ensimmäisenä listalla treenaavan ja työssäkäyvän koiranomistajan kalenterissa! Onneks mulla on sentään vaan mopsi, joka ei vaadi tai tarvii mitää energianpurkulenkkejä. Enemmänkin vaan olemista ja huomiota :D Pitäis itekin opetella, ettei stressaa, mutta oon tehny sitä kyllä siitä asti kun oon Elmoa yksin hoitanut…

  3. Ymmärrän sua enemmän kuin hyvin! koska itselläni ei ole koiraa juurikin kyseisestä syystä :D perheeseeni tuli koira kun olin ala-asteella, joten muistan vielä niin vahvasti sen miten paljon arki meidän perheessö muuttui kun koira tuli. Nyt kun asun yksin niin kaipaisin kyllä koiraa itsellekkin mutta olen todennut että se ei vaan onnistu tällä hetkellä. Lenkkiseuraksi saan onneksi pari kertaa viikossa naapurin koiraa :Dd

    • Mäkin oon ottanut Elmon ihan eri elämäntilanteeseen, joten en olisi osannut arvata, että joku päivä ollaan tässä city-yksiössä ressaamassa sen yksinolosta :D Mutta minkäs teet, asiat muuttuu. Toi on kyllä kiva, että saat välillä lenkkiseuraksi naapurin koiraa :) Haluiskohan munkin joku naapuri välillä elmoa kävelykaveriks, tulis tarpeeseen :’D

  4. Hihi ihan kuin itseni kirjoittama, tuo koirista stressailu! Itselläni on kolme suurta 40 kg koiraa jotka totisesti vaativat oman huomionsa, tai muuten kiipeillään seinillä! Ei siis todellakaan puhetta että esim. töistä voisi suoraan mennä mihinkään vaan se on mentävä aina kotiin. Ja kun illat menee salilla niin muu aika touhustetaan hyvin pitkälle poikakolmikkoni kanssa – onneksi niistä on toki seuraa myös toisilleen, mutta eivät ne itse itseään ruoki, aktivoi tai muutoin hoida :) Lenkillä varmaan tosin mielellään keskenään kävisivätkin mutta se ei oikein passaa laatuun ;D

    Voit siis varmaan kuvitella, miten korkeelle mun stressitaso nousi kun kuukausi sitten yhdellä näistä todettiin diabetes ja hoidon on oltava entistä täsmällisempää :O En oo minäkään äiti-ainesta, en e-hen kun näistäkin jo kannan niin kovin paljon huolta <3 Mutta nohhh, eipähän tartte ainakaan peukaloita pyöritellä tai tekemisen puutetta voivotella ;) Rakastan silti mun nasuja enkä kyllä yhdestäkään luopuis – muuta kuin hetkeksi sinne hoitoon ;)

    Ihanaa kevättä sulle ja Elmoliinille! :) <3

    • Sulla onkin sit vähä enemmän tehtävää, kun kolme koiraa ja vielä isoja! Vaativat kyllä enemmän lenkkiä ja muuta energianpurkua kuin mun pikkupulleromopsini :D Hitsi vie, noi koirien sairastelut on kyllä oikeesti tosi kuluttavia, ihan aaan jos joutuu vaikka viikon antaa antibiottia – saati sitten että loppuelämän tauti! :/ Tsemppiä! On ne kuitenkin ihania ja antavatkin paljon, että onhan se vaivan väärti :)<3 Kivoja kevätlenkkejä teillekin!

  5. Tiedän niin ton tunteen. Mulla oli ennen yks koira ja elin yksin, niin ei ollut paljon vaihtoehtoja kuka koiran vie. En koskaan voinut mennä suoraan töistä jumppaan, koska aina oli vietävä koira ensin (tietenkin). Sitten en olis myöskään raaskinut jättää koiraa yksin illaks, ku se oli koko päivän jo ollut yksin kotona. Koitin kuitenkin tehdä sitten aina pitkän lenkin koiran kanssa, että voin ”hyvällä omallatunnolla” mennä sitten jumppaan. Monesti kävi niin, että sitten en kuitenkaan raaskinu jättää toista yksin ja meninkin pitkälle lenkille. Yhtenä päivänä viikossa oli kuitenkin peli, niin silloin oli pakko jättää toinen yksin vielä illallakin. Nykyään koiriakin on jo kaksi, samoin kuin ulkoiluttajia. :) Tänäänkin menin suoraan töistä jumppaan ja olin vasta illalla kotona, tämä ei siis olisi mahdollista jos asuu yksin. Sä oot kuitenkin superreipas, ku jaksat huolehtia koirasta ja sen lisäks vielä käydä säännöllisesti treenaamassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta