Minkälainen treeni, sellainen kroppa

Pitääkö paikkansa?

Ennen salihommiin hurahtamista olin aikamoinen jumppamuikki. Kunnon Les Mills – osaaja. Kun katson mun kalenteriani esimerkiksi vuodelta 2012, siellä näkyy viikko-ohjelmistossa vuoronperään attackia, combattia, pumppia ja steppiä. Les Millsiä tietty. Saatoin jumpata helposti kaksi tuntia putkeen, ja viikkotasolla tunnit olivat jotain viiden ja kymmenen väliltä. Ei kuulosta lukuina ehkä kovin suurilta, mutta kun miettii kaiken muun ohessa, niin seitsemänkin tuntia aerobista tykitystä on kyllä aika paljon. Tai ainakin nyt tuntuisi siltä :D Silloinhan se oli vain kivaa koko ajan ja joka kerta!

Jumppamuikkina mulla oli huikeen kova aerobinen kunto. Jaksoin pomppia, juosta ja riehua helposti kovia tunteja. Ja tein sitä vieläpä useamman kerran viikossa. Nautin ihan suunnattomasti siitä endorfiinihumalasta, minkä esimerkiksi kunnon attacki sai aikaan. Keskisyke oli vähintäänkin 160 ja maksimi 190 tienoilla. Nehän ne oli tehokkuuden mittarit ;) Tähän aikaan olin myös kovin ketterä ja nopea. Räjähtävyyttäkin tuli harjoiteltua kuin huomaamatta musiikeista nauttiessa. Jumppa-aikoina kroppani oli siis jumppien muokkaama. Olin fyysisesti paljon kevyempi, ja etenkin yläkroppani oli pienempi kuin nykyään. Pystyin osallistumaan kaikenmaailman urheilumaratoneihin  ja -tapahtumiin ihan tosta noin vain ja extempore, koska aerobinen pomppiminen oli mun juttuni ;) Pieni, kevyt ja ketterä minä.

joulukuu11

Nyt kun oon panostanut viime vuosina salitreeniin yhä enemmän, on mun kroppanikin muuttunut erilaiseksi. Entinen päärynämalli on toivotulla tavalla muuttunut enemmän x-mallin suuntaan. Oon onnistunut harjoittamaan muitakin lihaksia, kuin pelkästään jalkoja. Elopainoa on tosiaan varmaan nelisen kiloa enemmän, kuin jumppa-aikoina. En varmastikaan ole enää yhtä kovassa attack-kunnossa, mutta pelkän aerobisen kestävyyden sijaan oon saanut tilalle lihasvoimaa. Ja kuntosalitreenin myötä oon alkanut panostaa myös kehonhuoltoon aktiivisesti. Jumppa-aikoina se tuntui kovin vähäpätöiseltä, koska jumpassa jumeja ei huomannut samalla tavalla kuin salitreenissä. Treenaaminen on mennyt ihan toiseen ääripäähän entisistä pomppimisajoista. Ja sen mukana kroppa on muuttunut mukana. Vahvempi ja lihaksikkaampi minä.

maaliskuu10 (3)

Sama paikka, sama muikki. Miten voikin kroppa olla treeniensä näköinen ;) Kuvieni perusteella sanoisin, että todellakin kroppa on sen näköinen kun on treenitkin. Jos et tee mitään, oot varmasti melko löysä etana. Ja jos teet hirveästi aerobista, niin kroppa muuttuu sellaiseksi, että sillä on helppo esimerkiksi juosta. Ja salilla kun koittaa huhkia kerta toisensa jälkeen, niin aina kattelee peilistä, kun mitään ei tapahdu. Vaikka kumminkin pikkuhiljaa tapahtuu :) Kummasta sä tykkäät enemmän, jumpparotasta vai saliapinasta?

Milla

11 vastausta artikkeliin “Minkälainen treeni, sellainen kroppa”

  1. Olipa kiva postaus ja kiva nähdä noi vertailukuvat. Ihan huikea muutos ja ehdottomasti mun silmään parempaan päin :) Yläkroppa on tosiaan muuttunut! Mukava seurata matkaasi ja nähdä mihin vielä pystytkään!

  2. Hih molemmat on hyviä! Hassua että mä tykkään samaan aikaan sirosta vartalosta ja vahvan näköisestä vartalosta, vaikka kumpaakaan ei mun mielestä voi samaan aikaan olla :D Mut jos ois pakko valita vaan toinen niin sit tietty bodympi :D

  3. Ehdottomasti saliapina! ;)
    Kaikki muutospostaukset on muutenkin parhautta, kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa!

    • samaa mieltä sun kaa! ;) muutospostaukset ja -kuvat on kyl kivoja. ja kivointa on jos niitä tosiaan pystyy tehdä jo omistakin kuvista :’D

  4. Itse tykkään enemmän ensimmäisestä kuvasta, sillä tykkään itse olla pieni ja siro, joten myös muiden kohdalla silmää miellyttää enemmän siromaisuus :) Mutta pääasia on, että itse tietää, mistä tykkää ja nauttii tekemistään asioista ja tottakai myös peilikuvasta! :)

    • juurikin näin, tärkeintä että itse viihtyy kropassaan. musta on itseasiassa aika hauska huomata, että tolloin kiloja kevyempänä ja sirompana jumpparottana mä koin itteni paljon isommaks ku mitä nyt :’D

  5. Hyvä postaus! Itse olen menossa tuossa välimuodossa, jumppailijan ja salilaisen välillä. Aerobinen kunto kyllä kaipaisi enemmän pomppimista, mutta taas muuten kroppa on löysäluikku ku mikä niin pakko saada siihen muotoa lihaksia saamalla :D

    • kiitos, kiva jos tykkäsit ja kerroit sen vielä kommentillakin :) tsemppiä salihommiin! kyllä sieltä muotoja tarttuu matkaan kun on pitkäjänteinen! mun noissa kuvissa on 1.5vuotta eroa.

  6. Eksyin ihan sattumalta sun blogiin ja jäin lukeen postauksia sivutolkulla :D sulla on kiva ja rento tapa kirjoittaa. vaikken itse treenaakkaa, niin taidan silti jäädä seurailemaan blogias :) varsinkin kun ollaan viereisiltä paikkakunnilta, jos oikein katoin jostain postauksesta että asut Tampereella?

    Ja saliapina näyttää mun mielestä paremmalta! :D treenasin ite pari vuotta sit puolisen vuotta aika aktiivisesti, mutta sit elämäntilanteet muuttui ja motivaatio sekä rahatilanne ei oikein osunu enää yksiin saliharrastuksen kanssa.. Pari kk sit innostuin lenkkeilystä eli katsotaan että sitten kun saa kohta koulut loppuun ja toivon mukaan töitä ni vois aloittaa raudan pumppaamisen uudestaan ;)

    Hyvää kevään jatkoa sulle! :)

    • Hei tervetuloa! Kiva kun sä jätit kommentinkin :) Asun joo Tampereella, eli ilmeisesti naapurikunnissa ollaan. Salihommat on kyllä motivaatiota ja rahaavievä harrastus, mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa. Toivotaan, että säkin taas joku hetki pääset töiden kautta salitreenirutiineihin kiinni :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta