On kivempaa reissata, kun joku tulee puoliväliin vastaan

Moikka! Maanantai ja uusi voluumiviikko korkattu taas. Joku elää viikonloppuja varten ja toinen työviikot mielessä, mä jaksotan elämääni nykyään näiden treeniviikkojen mukaan :D Mutta kuten ehkä instagramista bongasittekin, olin viettämässä viikonloppua taas muualla kun kotitampereella – nimittäin Helsingissä. Oon oikeasti aika kotihiiri, enkä välitä tehdä muuta kuin päiväreissuja muualle. Päiväreissut toiseen kaupunkiin kavereiden luo on itseasiassa tosi kivoja! Mutta joku siinä yöpymisessä aiheuttaa aina harmaita hiuksia. Oon niin huono nukkumaan missään muualla, niin ehkä tieto siitä, että sunnuntain joutuu viettämään ihan horroksessa, vaikuttaa siihen, etten ole mikään yökyläilijä. Mutta tässä keväällä nyt vaan on monestakin syystä sellaisia reissuja, että joutuu yöpymäänkin. Ei voi mittään. Mutta huomasin tossa viikonloppuna, että tästäkin hommasta tulee niin paljon kivempaa ja helpompaa, kun joku tulee puoliväliin vastaan.

Enkä tarkoita, että tarttis konkreettisesti puolivälistä hakea autolla, haha. En tarkoita sitä. Vaan sellasia pieniä juttuja, jotka saa tuntemaan olon kotoisaksi ja hyväksi, vaikkei kotona olekaan. Mun ystävät tietää mut ja mun vammaisuuteni. En vaan tykkää olla yökylässä :D Ja siks musta olikin ihanaa, kun mulle oli tehty kaikenlaisia valmisteluja, jotta mun reissusta tälläkin kertaa tulisi mahdollisimman kiva! Sain esimerkiksi kaikki vuorokauden ruuat prepattuina tarkalleen oikein punnittuina ja valmiiksi tehtyinä naamarin eteen. Siis kaikki ateriat, säännöllisesti, koko vuorokauden ajan. Ja ihan siis pyytämättä. Reissussa puntarin mukaan syöminen kun on mahdollista, mutta vaatii vähän etukäteissuunnittelua. Niin nyt mun ei tarvinnut tehdä mitään ajatustyötä koko viikonlopun ruokien eteen – aika jees ;)

huhtikuu19.b

Sitte mulle oli hommattu yömaja, koska en voi yöpyä niillä muutamilla Helsingin ystävilläni kuolemaakin pahemman kissa-allergiani vuoksi. Nii mulle oli kehitelty ihan loistava yöpaikka. Ja mun kaveri tuli vieläpä seuraks sinne, jotta ei tarvinnu yksin olla. Ja sit se heräs mun kaa jo kuuden jälkeen sunnuntaiaamuna parin tunnin yöunien jälkeen :D Keittämään puuroa ja kahvia. Hitsin pöhköä.

huhtikuu19c

Sit me käytii treenaamassakin. Ettei ihan juhlimiseksi menisi vaan. Ja kovaa treenattiinki! Olkapäitä ja ojentajia. Hyödynnettiin, kun kerranki oli kova treenikamu jeesaamassa, nii tehtii pakkotoistoja ja vähä isommilla painoilla, ku mitä itteksee treenatessa tekis. Oli kyllä paikalliset crossfittaajat vähä tiellä välillä, mut onneks ei oo liian vakavaa ;)) haha. Ja tokihan piti loppuun vähä tehä vatsoja ja ottaa salimuikkikuvia. Ku ny pitkästäaikaa päästii yhessä bodaa! ;)

huhtikuu19a

Siitä huolimatta, että olin juuri tänä viikonloppuna Helsingissä, kävin  tällä reissulla tekemässä kaikkea muuta paitsi kattomassa Fitness Classicia. yyh. Tuntui oikeesti kyllä aika raastavalta olla niin lähellä, mutta samaan aikaan silti niin kaukana kulttuuritalosta. Mutta tällä kertaa näin. Syksyllä mennää sit taas tsiikailee. Ja vaikka oliki ihan hilkulla, ettei menty sunnuntaina vielä katsomoon, niin toisaalta hyvä, että lähdin aamujunalla kotiinpäin. Kerkis vähän keräillä itteään ennen voluumi- eiku siis työviikon alkua ;)

Reissaaminen on kyllä kivaa, koska silloin pääsee näkee kauempana asuvia kavereita ja irtautumaan arjesta tosi hyvin. Viikonloppukin tuntuu pidemmältä, kun sen viettää muualla kuin kotiympäristössä. Ainakin mun mielestä. Ja tuleehan noista reissuista aina ihania muistoja. Nytkin oli niin hauskaa, että en oo kyllä moneen viikkoon nauranut niin kovasti kun pelkästään lauantain ja sunnuntain aikana :’D Tekee niin hyvää joskus vaan tikahtua nauruun. hihi. Nytkin kun ajattelen kaikkia juttuja, joille naurettiin viikonloppuna nii alkaa ihan hihityttää. Tiiättekö sen hiuksenhienon eron, kun joidenkin ihmisten seurassa on ihan kivaa ja viihtyy. Ja sit on sellasia ihmisiä, että niiden seurassa on vaan niin hyvä olla. Huumorit ja jutut ja kaikki kohtaa ihan täydellisesti. Voi viettää vaikka viikon ulkomailla yhdessä ja silti ei ala ärsyttää, vaan on vaan hauskaa :D Hitsi vie, mulla on kyllä niin mahtavia ystäviä. Lähellä ja kaukana. Kiitos kun ootte <3 Ja tuutte puoliväliin vastaan. Siitäkin huolimatta, että en oo mikään maailman kovin reissumuikki ja yökyläilijä ;) Sain tästä viikonlopusta vähän univelkaa, mutta sitäkin enemmän nauruterapiaa ja hyvää mieltä alkanutta viikkoa komppaamaan ;)

huhtikuu19

Oon aina välillä miettinyt, että oonkohan maailman ainut ihminen, joka kokee jotenkin hankalaksi yöpyä muualla kuin kotona? Tai tuleeko kellään muulla pelkästä ajatuksesta ahdistus, jos tietää, että tarvii esimerkiksi kolmena tai neljänä seuraavana viikonloppuna reissata yökyläilemään toiseen kaupunkiin? Kun mulla välillä tulee, vaikka kuitenkin noi reissut on aina tosi kivoja! Ihan hassua ja ristiriitaista :D Reissaaminen kai on jotenkin raskasta, eikä arjesta kerkiä palautumaan samalla tavalla, kun miten iisi kotiviikonloppu palauttaisi. Ehkä? Vai riippuuko tämäkin vaan persoonasta ja temperamentista. Voi olla.

Milla

10 vastausta artikkeliin “On kivempaa reissata, kun joku tulee puoliväliin vastaan”

  1. Määki oon vähän huono yökyläilijä, ujostuttaa ”tunkeutua” toisten koteihin. :D Ja mun kavereilla on aika eri ruokailutottumukset ku mulla, niin hermoilen aina ruokien takia, tuun nimittäin tosi, tosi äkäseksi jos verensokerit pääsee liian alas. :D

    • toi ruokapuoli on kyllä iso kynnyskysymys, jos kavereilla on ihan erilaiset tottumukset! Ymmärrän sun fiiliksiä niin hyvin :) Oon joskus iteki ollu yökylässä kaverilla sillai, et olin vuorokauden pois kotoa, ja kun oli bileilta, nii juotii vähä skumppaa, mut en saanu koko aikana mitään syötävää!! :o huhhuh. Muistan ku vatsaa vaa sattu ja toivoin niin kovasti olevani kotona, mutta olin sillon vielä nii nuori ja epävarma, etten uskaltanu ees pyytää mitää ku syöminen oli musta lihavien puuhaa. Onneks on aika pitkälle tultu sieltä :D

  2. Mulla on toisaalta ihan erilainen fiilis kylässä ja pystyn rentoutumaan ja nukkumaan kyl missä vaan, mutta samaa mieltä oon siitä, että ei ehdi palautua arjesta tarpeeksi reissuviikonlopun aikaan, vaikka reissussa kivaa ja palauttavaa olisikin. Tykkään reissata, mut oon huomannu et nykyään en välttis enää tuu sillä viimeisellä junalla vaan saatan käydä vaan ihan päiväseltäänkin. Treenien takia (kaukana asuvat ystävät ei treenaa) ja sit sen takia et ehtii olla kotonakin viikonloppuna. Nytkin viikonloppuna on tulossa reissu ja kauheasti pähkin, että käynkö vaan päiväseltään vai oonko yötä. Ja kyllä mua ahdistaa, jos on monena viikonloppuna reissua putkeen. Ennen ei kyllä ahdistanut, että en tiedä mitä tää sit on et nykyään ahdistaa :D

    • Hyviä pointteja noi kumpikin: treeni ja ihan vaan päämäärätön rento kotihengailu. Joskus ne tuntui hassuilta syiltä olla lähtemämättä kaikenmaailman kissanristiäisiin, mutta nyt kun tuntee itseään sen verran hyvin, nii ei noista työviikoista vaan palaudu, jos ei välillä vaan oo ja höntsää ;) En tiedä sitten, onko sekin temperamenttikysymys, vai tuleeko tää iän myötä kaikille…. Samoin kun toi ahdistuskysymys :D haha. Hauska, että joku muukin myöntää ahdistuvansa myös kivoista menoista – niin ristiriitaista!

  3. Samoilla fiiliksillä mennään! Mielummin ite ajan sitte vaikka pidempää matkaa kun yövyn muualla koska oon todella herkkä uninen! Monesti tullu mietittyä etten varmaan vois asua kerrostalossa ikinä koska herään kotona jo siihen että postiauto käy tuomassa postin kun postilaatikko on suurinpiirtein makkarin ikkunan alla :D yleisestikkin toisen vieressä nukkuminen on jo tuskallista :D

    • Samoin täällä! Mieluummin pitkä päivä, kunhan pääsee kotiin yöksi ;) haha. Kai se on meijän herkkäunisten ajattelua, emmätiiä?! Mä en kans pysty nukkua toisten kanssa. Kerrostalossa oon melkeinpä aina asunut, joten se sentään menee. Vaikkakin lumiaurat talvisina aamuöinä ja seurueet viikonloppuöinä pitää kyllä toisinaan hereillä :’D

  4. Juu! Täällä on kanssa yks yökyläilyä vierastava :D jopa poikakaverilla yöpyminen (kaikessa sen ihanuudessaan) on välillä vähän ahdistavaa. Varsinkin ressaa aina nuo ruoat, suoraan sanottuna ketuttaa jos ja kun ei ole siellä vierailulla semmoisia ruokia mitä syön normaalisti. Ja unen saaminen on vaikeampaa.
    Ehkäpä on totuttelukysymys :D

    • Kuulostaa niin tutulta :’D Ite kannan eväät mukana aina, olkoot kyseessä sitte mikä tahansa yöpaikka. Se nyt vielä puuttuiski, kun huonon yön jälkee joutuis syödä mitä sattuu :D haha. Entiiä tottuuko tämmöset herkät ihmiset tohon muualla nukkumiseen ikinä!? Toivottavaa tietty olis. Helpottais ainaki joissain tilanteissa elämää.

  5. Mä rakastan kaikenlaisia pieniä ja isompiakin reissuja, mutta oon todella huono nukkumaan varsinkaan kenenkään kaverin tai sukulaisen nurkissa. Hotelleissa sen sijaan nukun yleensä hyvin – siis edellyttäen, että huoneessa on sopiva lämpötila ja hiljaista, ja aika usein nuokaan ehdot eivät täyty :D Paria päivää pitemmillä matkoilla väsymys kuitenkin yleensä voittaa ja nukun hyvin, vaikka kuuluisi jotain hälinääkin tms. Ja kyllä ne reissujen kivat puolet painaa enemmän kuin väsymys :)

    • Ai sulla hotellimajat sentään toimii ;) hyvähyvä! Mä oon jotenkin sielläkin ihan skarppina koko yön läpi. En jotenki uskalla menettää kontrollia, ja sitä kautta nukkua syvää unta. Ihan pöhköä………… Mut samoilla linjoilla silti, että reissujen kivat puolet on aina tärkeämpiä kun sillointällöin saatu univelka :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta