Fiilispohjalta suorituskeskeisyyden sijaan

Kevyen viikon ohjeissa kerrotaan aerobisten suoritustavaksi kevyt höntsyily tietyillä sykealueilla. Tällä kertaa täytyy myöntää, että oon vähän poikennut ohjeista. Ai miks vai? Siks, koska musta vaan on tuntunut siltä. Syy tähän on se, että oon niin iloinen siitä, että oon päässyt tavallaan eroon tietynlaisesta suorituskeskeisyydestä treenaamisessa. Silloin kun jumppasin ja juoksin ja punttasin ihan omanmielen mukaisesti, tarkkailin paljon sykemittarin tietoja treenin aikana ja jälkeen. Koska tein niin paljon kaikkea. Oli vaan kiinnostavaa tietää, mikä treenitapa oli kaikista tehokkain ja miten eri lajien kulutukset ja sykkeet eroavat toisistaan. Ja koska oon todellakin vähän suorituskeskeinen ihminen, niin hyvä treeni oli sellainen, jossa sykkeet on kovat ja kalorikulutukset sitä myöden kans! Että näin. Treeni ilman sykemittaria oli vähän niin kuin turha. Ehkä muistatte ;) Tän tarkkailun myötä saatoin kuitenkin ns. hyvällä omalla tunnolla pitää karkkipäivän, kun tiesin, että tuun kuitenkin kuluttamaan kaikki syödyt ekstrat liikkumalla. Tai yleensä se meni kyllä niin päin, että olin jo kuluttanut viikon aikana niin paljon humppaamalla, että yksi karkkisäkki ei tuntunut missään.

 Nykyään mun treeni- ja ruokaohjelmat on tietynlaiset huolimatta siitä, mitä kulutan treeneissä tai mitkä ovat treenin keski- ja maksimisykkeet. Syön joka tapauksessa saman määrän ruokaa. Kaloreilla ei oo oikeastaan mun näkökulmastani mitään meritystä juuri nyt. Ne on varmasti mulle ohjeita tehdessä laskettu, mutta mun ei oo tarvinnu niitä ite selvittää tai miettiä, koska teen vaan niinkun sanotaan :D Ja kaikenlaiset syketiedot on ihan turhanpäiväisiä salitreenissä. Ehkä tiesittekin ;) Nykyisin mun ruuat on suunniteltu treenien mukaan, mutta nimenomaan laadun suhteen, ei kaloreiden. Ihan heikunkeikun verrattuna parin vuoden takaiseen tilanteeseen. Ja parempi todellakin näin.

marraskuu11pieni2

Vaikka tavallaan en siis tarvitsisi sykemittaria, kuin korkeintaan kevyen viikon höntsyissä, niin käytän sitä silti edelleenkin myös salilla. Katson siitä ennen kaikkea sarjatauot, vaikka toki myös näitä treenin tehoalueitakin ;) Mihinkäs sitä paheistaan pääsisi. Mutta tosiaan, mun valintoihin jääkaapilla nää ei vaikuta enää mitenkään. Ja on todellakin kivaa treenata ja syödä, kun uskaltaa tehdä kumpaakin ilman että kumpikaan on riippuvainen toisesta. Joku ehkä tietää ja saa kiini, mistä puhun. Joku toinen välttämättä ei.

Joka tapauksessa, kevyellä viikolla mun pitäis tehdä nimensä mukaisesti kevyitä aerobisia höntsyjä. Mutta tällä viikolla mulla on ollut poikkeuksellisen suuri innostus ja motivaatio aerobista kohtaa, ja tuntuu suorastaan laittomalta, että pitäis tuijotella lenkillä sykemittaria ja himmailla vauhtia. Niinpä mä sitten ajattelin tällä kertaa vähän päästää irti treeniohjeiden osalta, ja mennä fiiliksen mukaan ;) Okei, ei oo nyt ehkä optimaalisinta kokonaisuuden kannalta. Eikä kevyen viikon tarkoitus välttämättä toteudu ihan täydessä merkityksessään. Muttaaa – ei tähän voi nyt maailma kaatua ;) Mulle itelleni on tärkeämpää kuitenkin se, että teen sitä, mistä tykkään ja mikä tuntuu kivalta. Eikä se, kuinka tarkasti noudatan ohjeita. Tai no, toki ohjeet on tärkeitä, emmä sitä sano. Mutta kun nyt ekan kerran marraskuun jälkeen tuntu siltä, että tekisin mielelläni muunlaisia treenejä, kun mitä ohjeessa sanotaan, niin en vaan voi olla tekemättä. Olis suorastaan pöhköä, koska oon kumminkin ihan vain tavistreenaaja ilman sen suurempia tavoitteita.

Oon siis tällä viikolla käynyt tekee sekä kevyttä hölkkälenkkiä, intervallitreeniä, portaiden kirmailua sekä juossut matkaa. Koska on vaan tuntunut siltä :D Kevyellä viikolla en eniveis menisi salille, niin ajattelin nyt tehdä aerobista fiiliksen mukaan. Musta on vaan jotenkin niin voimauttavaa, että osaan nauttia ja tehdä fiiliksen mukaan juttuja, ettei kaiken tarvii olla suoraan oppikirjasta ohjeen mukaan. Mulle ainakin merkittävä taito, kun oon aina ollut kaikessa sellainen tunnollinen kunnollinen suorittajapersoona.

elokuu29 (6)

Mun mielestä on vaan jotenkin hienoa, kun treenissä merkitsee kaikista eniten se fiilis. Ei matka, ei aika, ei kulutetut kalorit, ei maksimisyke, ei ohjeen mukainen suoritus eikä mikään muukaan kontrolloitu juttu. Vaan nimenomaan vapaus vaan tehdä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu oikein kivalta! Tällä viikolla musta on tuntunut kivalta tehdä näitä juttuja. Ei semmosesta voi huonoa omaatuntoa ottaa – vai mitä? ;)

Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta