Päätös, jota en olisi halunnut kohdata

Tällä kertaa oli pakko miettiä omaa terveyttä. Järkisyyt tunteiden edelle. Ja tämä päätös on nyt tehty ihan vain sen pohjalta. Vaikea juttu. Siis todella vaikea. Ja sen takia asia varmaan onkin jäänyt pitkäksi aikaa ennen tätä ihan vain ilmoille leijumaan. En oo uskaltanut päättää mihinkään suuntaan, ja toisaalta oon koko ajan ollut myös toiveikas, että tilanne muuttuisi siten, että mun ei tarvitsisikaan päättää mitään. Mutta asiat eivät ole muuttuneet. Oikeastaan päinvastoin, menneet vain entistä pahemmaksi. Ja siitä syytä päätös on nyt tehty. Mun elämäni yksi eniten tunteisin ottava juttu, mutta oli pakko.

  Ai siis mitä?

Elmo on muuttanut toiseen kotiin.

Mun rakas pikku pulleroni. Neljä ja puoli vuotta sain nauttia sen seurasta. Syy siihen, miksi jouduin tämän päätöksen tekemään, on mun pahentunut koira-allergiani. En vain pysty elää koiran kanssa pienessä asunnossa. Allergiaoireita tuskin tarvii sen enempää selitellä. Jokainen, joka niistä on kärsinyt, tietää miten kamalia ne ovat. Ja pidemmän päälle ne vaikuttavat jo mun terveyteeni. En pysty nukkumaan, hengitys kulkee huonosti päivisin ja astmaoireet vaivaavat koko ajan. Huolimatta siitä, että kaikkeen on koitettu löytää lääkitystä.

lokakuu30 (20)

Tuntuu ihan mahdottoman surulliselta, että suunnitelma, jonka on tehnyt viisi vuotta sitten, ei pitänytkään. Siis suunnitelma ja lupaus siitä, että huolehdin koirastani koko sen elämän ajan. Koska oon niin perfektionisti luoteeltani, tuntuu jopa epäonnistuneelta. Vaikka tiedän, että en itse allergialleni mitään voi. Ehkä myös syyllisyys siitä että oon välillä valittanut ja stressannut, kun elmo joutuu olla paljon yksin, vaikuttavat taustalla. Tuntuu väärältä, että oon valittanut sellaisista asioista, kun nyt mulla ei ole koko koiraa enää. Mutta elämä on. Vaikeita ja helppoja päätöksiä. Eikä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nyt tapahtui näin.

heinakuu3 (4)

Oon toisaalta helpottunut, että vihdoin uskalsin kohdata tän asian. Ja helpottunut myös siitä, että mua tultiin puoliväliin vastaan. Jälleen kerran. Elmo nimittäin sai kodin ihan läheltä. Oman perheeni sisältä. Se ei siis kadonnut kokonaan mun elämästäni.

 Jotenkin niin surullista. Mutta silti kakista paras just näin.

 

Milla

12 vastausta artikkeliin “Päätös, jota en olisi halunnut kohdata”

  1. Voi että, on varmasti tosi haikea olo :/. Onneksi se jäi perhepiiriin, niin sinun ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä sille kuuluu.

    • On todellakin haikea olo. Vaikka toisaalta myös todella helpottunut! Se jäi tosiaan perheeseen, että voi senkin puolesta olla hyvällä mielellä. Pääsee aina moikkaamaan ja saa kuvia, jos siltä tuntuu :)

    • Kiitos, Petra <3 Kilometreissä etäisyyttä on toista tai kolmatta sataa, mutta sekään ei haittaa, kun tietää, että on perheessä :)

  2. <3
    Ikävä kuulla ja varmasti raskasta. Onneksi Elmo jäi perhepiiriin, niin ei poistu vallan sun elämästäsi :)

    • Tein päätöksiä ja käytännön toteutuksia tossa aiemmin keväällä. Ja näköjään oli hyvä ratkaisu kirjoittaa aiheesta vasta nyt, muuten varmaa hajoisin jokaisen tsemppikommentin kohdalla :D Mutta kiitos! Elmo on tutussa ja turvallisessa paikassa ja mulla on hyvä mieli siitä :)

    • Juu nimenomaan siellä tutussa vanhassa hoitopaikassa. Siitä vaan tuli nyt hoitopaikan sijaan vähän pysyvämpi koti ;) Mutta paras mahdollinen tilanne just nyt. Kaikesta huolimatta :)

  3. Se on RASKAS päätös, mutta ymmärrän sua täysin. Mulla on kans allergiaa sun toista ja silti niitä uhmaan ja vietän aikaa rakkaani kotona jossa on koira ja kaksi kissaa + navetta täynnä lehmiä ja heinää. Jokainen näistä on oma allergeeninsa, mutta kun (osin varmasti päällä olleen antibioottikuurin takia) kissa ei ensimmäisenä iltana alkanut heti allergisoimaan, niin kaveerasin sen kanssa koko viikonlopun ja chillailin samassa sängyssä ja paijailin enkä heittänyt aamuöisin pois kun se tuli mun jalkoihin nukkumaan. Mutta viimeisenä yönä kostautui kun antibioottikuuri oli ohi ja allergialääkkeiden vaikutus laantui. Näin huonoja uniakin vain sen takia etten saanut henkeä. Ja silti oli saatava silitellä kissoja vielä viimeisenä päivänä. Tiedän niin miltä susta tuntuu.

    • Eläimet on niiin ihania, miks niiden tarvii aiheuttaa ees allergiaoireita yyh :/ Mäkää en oo pystynyt enää pitkiin aikoihin edes silitellä Elmoa ilman että tarvii heti kärsiä iho- ja hengitystieoireista. Saati minkä kuolemankohtauksen saa, jos unohtaa heti pestä kädet ja koskeekin vaikka omiin kasvoihin sen rapsuttelun jälkeen… Mutta eipä näille mitään oikein voi. Kiitti tsempeistä! :)

  4. Voi Milla, varmasti ollut todella raskas ja vaikea päätös :(

    Kun olin lapsi, niin jouduttiin luopumaan meidän kissasta isäpuolen allergian vuoksi. Se oli ihan kamalaa, mutta onneksi kissa muutti meidän mummolaan, joka oli sille tuttu ja turvallinen paikka :) Vaikka ikävähän sitä silti aina oli :(

    Onneksi kuitenkin sait asiat sovittua niin, että Elmo pääsi tuttuun ja turvalliseen kotin <3

    • Sitä se nimenomaan olikin. Mutta kuten näkyy, niin tapahtuu tätä paljon muillekin ja kaikki on selvinneet selväjärkisinä :) Onneks Elmo tosiaan jäi perheeseen, niin pääsen sitä aina moikkaileen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta