Ja sit mä ratkesin houkutukseen – BodyJam my love

Poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta voisi koskea esimerkiksi ruokavalioon kuulumattomia herkkuja, jotka huutelevat ruokakaupassa. Mutta mä puhunkin tällä kertaa ja ihan omasta kokemuksesta nyt houkutuksesta nimeltä  jumppa. Kaikki lähti siitä, kun Les Mills -jumppareista cooleimmista coolein tyyppi, eli Mine kävi pitkästä aikaa kommentoimassa mun blogiani. Kommentti oli hyvä ja sai mut ajattelemaan asioita eri tavalla. Ehkä sillä vanhalla tavallani? Ja jotenkin aloin taas miettiä jumppajuttuja. Päästin vähä irti sisäisestä jumppamuikistani. Ja pitkästä aikaan suoran putken tilalle tuli vaihtoehto ”mitä jos”. Mun päälajini on salitreeni just nyt, mutta mitä jos………

Mitä jos mä voisinki ihan vähän jumpata?

Oon kai alitajuisesti koittanut pitää jumppajutut nyt taka-alalla, koska oon päättänyt panostaa salitreeneihin. Ja mun kompastuskivenihän on ylipäänsä treenaamisessa se, että teen liikaa kaikkea, eikä mistään tuu mitään järkevää. Joten kun viime syksynä valitsin salitreenit ja valmennuksen, niin valitsin kerrankin kunnollisen panostamisen yhteen juttuun. Oon ollu tosi tyytyväinen valintaani, ja saanut myös tietynlaisen mielenrauhan ja seesteisyyden treenaamiseen liittyen. Ei tarvii sötköttää ja hötköttää, kun salitreenit pystyy aina sovittaa omiin aikatauluihin ja lepopäivätki on ylhäältä saneltu. Mutta jessus. Ku jumppaikävä iskee, niin se iskee kovaa. Ja tää fiilis ja haikeus Les Millsiä ja etenkin BodyJamia kohtaan iski kyllä ihan tosi kovasti päälle! WÄÄH. Kattokaa nyt tota uusinta sizzleriä. En ehkä kestä. Tuli ihan semmonen olo, että pakko päästä jammailee <3

https://www.youtube.com/watch?v=IthmTKw-vkY

Ei oikeastaan mikään muu laji vedä mua niin paljon puoleensa kun BodyJam. Hitto vie, se on kyllä vaan niin rakkautta. Se fiilis, kun pääsee tanssimaan hyviä biisejä ihan hiessä, on vaan jotain niin sanoinkuvailemattoman siistiä, että se pitää kokea, jotta sitä ymmärtää. Ja pelkästään tota sizzleriä katsoessa mun  sydän oikeesti hajosi harmituksesta, kun samalla mietin sitä tosiasiaa, että mulla ei nyt oo mahdollisuutta mennä jamiin </3 Pyysin jo mun kaverilta säälilahjotuksena viikon ilmaisia treenejä mun entiselle bodyjam-salilleni, kun hän oli sellaiset jostain voittanut. Nyt kesäkuun toisella viikolla alkaa pyöriä uudet ohjelmatkin, joten en välttämättä olisi edes kaikista huonoin, vaikka taukoa on tullut muutama kuukausi. Tai oikeastaan ihan sama, vaikka olisin kaikista surkein. Mä kaipaan tota oikeeta bodyjamfiilistä kaikista eniten!!</3

Ja tiiättekö, mitä sitten tapahtui?

Eräänä sateisena maanantaina, eli juurikin tänään. Mä kävin jammailemassa!!<3 Sain tosiaa likkojenlenkiltä onnenpyörästä kertakäynnin GoGolle, ja soittelin sinne tänään et josko onnistuis käyttää se tohon maanantaijamiin. Ja onnistuihan se! Ei oo kyllä koskaan tuntunut maanantai yhtä hyvältä kuin tänään. Lentelin vaan koko työpäivän puolmetriä maanpinnan yläpuolella, ja mua oikeesti innostutti ja jännitti ihan kuin jotain lasta ennen särkkisreissua. Toisaalta mua pelotti, että oon ihan surkea, kun en oo pitkään aikaan käynyt. Ja toisaalta taas mua innostutti, et josko saisin taas sen fiiliksen päälle, mikä tulee vaan ja ainoastaan jamitunnilla. Semmonen musiikista ja liikunnasta nauttiminen.

kesäkuu1 (1)

Kaikki meni jotenkin niin hyvin! Meillä osui kaverin kanssa aikataulut hyvin yksiin, niin mentiin paikanpäälle yhdessä. Ja kun olin viime viikon kokonaan treenaamatta sairastelun takia, niin oli hyvät energiat treenata. Ja koska mulla on kevyt viikko nyt, niin ei ollu tänää varsinainen treenipäivä salilla, eli ei ollu pois siitäkään ;) Tällä viikolla pitäis joka tapauksessa tehdä niitä aerobisia höntsyjä, niinnniiii, sopi niin hyvin kuvioon, ku mitä voi tällä hetkellä sopia :D Ja oli niin kivaa! Ihan ku ei olis taukoa ollutkaan. Mentiin vanhoja miksauksia, ja esimerkiksi Silence ohjelmasta 45 oli niiiiiin hyvä <3 Musta tuntui, että hymyilin vaan koko tunnin. Just sitä, mistä tykkään.

Aloin jo miettiä, et mitä jos tähän mun treeniohjelmaa voiskin lisätä vähän jamia. Jos kävisinkin edes kerran viikossa jamitunnilla. Koska ehkä salitreenit vois sen verran antaa jumpalle sijaa? Emmä tiedä. Mutta eihän se käytännössä onnistu, ellei ole jäsenyyttä vanhalle jumppasalilleni. Mun nykyinen salinihan on kyllä siinä mielessä hyvä, että sinne ei oo mitään jäsenyyksiä, vaan periaatteessa pystyisin vaikka heti vaihtamaan muualle. Mutta haluanko mä? En usko. Koska alun perin syy, miksi halusin vaihtaa jumppasaliltani pois, oli nimenomaan se, että malttaisin ja pystyisin oikeasti panostaa salitreeneihin. Ja saan valmennuksesta enemmän irti, kun treenaan nykyisellä salillani. WÄH. Emmä kyllä halua nykyisestä salistani luopua. Just kun oon kotiutunut sinne niin hyvin.  Hitsi vie, pääsisköhän minnekään kertamaksulla silloin tällöin jamittaa? Vaik toisaalta jami on kyllä sellainen laji, että siellä tarvii käydä usein, jotta pääsee siihen ’tanssin ja nautin -fiilikseen’. Eka ja toka kerta uutta koreota kun menee monesti siihen ajatustyöskentelyyn vaan. Emmä tiedä, vaikeeta :D Olis niin hyvä, jos tonne jumppasalille sais kymppikerran kortteja, niin voisin käydä sillä vaa jammailee ja salilla sit tuolla nykyisellä kotisalillani.

kesäkuu1 (4)
Menomatkalle me oltii tällai et ”jee, vähä siistii!”
kesäkuu1 (2)
Ja sit tunnin jälkee me oltii sillai et ”JEE, VÄHÄ SIIISTIII!!”

Toisaalta, poissa silmistä ja poissa mielestä -taktiikka toimii hyvin. Kun unohdan kokonaan Les Millsin ja etenkin BodyJamin olemassaolon, niin oon tosi onnellinen treeniviikoistani. Teen kuitenkin mielelläni just sitä, mitä tällä hetkellä teen. Mut sitten kun näkee tai kuulee jostain BodyJam -juttuja, niin näköjään ikävä iskee. Yllättävän lujaa. Mutta toisaalta, ehkä mä kerkiin vielä jammailemaan elämäni aikana :D Piti nyt vaan kirjoitella, koska yllätyin itsekin, kuinka vahvasti mun sisäinen jamimuikkini alkoikin huudella ton sizzlerin nähtyään :D Ja kuinka siitä nauttiikin joka kerta niin kovasti, kun pääsee tanssimaan <3 Tää jumppa- ja juoksumaailmaan sortuminen näyttää olevan mun kevyiden viikkojen houkutus nykyään. Koska ehkä muistatte, että viimeksikin kevyellä viikolla kävin juoksemassa ja tekee kaikkia ulkotreenejä. Mut ehkä ei ny oo kovin paha sortuminen kumminkaa. Ei voi liian vakavaa olla ;) Ja eikö kieltäytyminen oo pahasta, et mieluummin sitten käy välillä tilaisuuden tullen vähä tanssimassa.

 Että hei, jos käyt semmosella salilla, missä menee BodyJamia, niin ota mut mukan, jos tulee esim. ilmaisia tutustumiskäyntejä kavereille. Pliis? Ja onhan tässä kesän aikana tiedossa Fressin järkkäämää Les Millsiä puistojumppana, joten sinne nyt suuntaan ainaki! Keskiviikkona olis heti Sh’Bam! Onks kukaan menossa, voisin liittyä seuraan? ;)

Milla

10 vastausta artikkeliin “Ja sit mä ratkesin houkutukseen – BodyJam my love”

  1. Kivaa lukea taas sun jumppajuttuja ja -fiilistelyjä! :D Haha, ai cooleimmista coolein? ;) Ite sanoisin ehkä et ”vähän sekopäinen jumppaaja”, vaikka nykyään ehkä vähän rauhottunu jopa niistä pahimmista (vai parhaimmista?) ajoista :D

    Toi poissa silmistä, poissa mielestä on kyl niin totta. Vaikken mä jumppaa oo lopettanu, ni joidenkin tuntien kohdalla mulle on käyny vähän samaa. Ei niitä osaa kaivata samalla tavalla, kun on tavallaan tottunu siihen, et niille ei syystä tai toisesta pääse samaan tapaan kuin ennen. Mut toisaalta sit ku pääsee, ni fiilarit on just samaa luokkaa ku sulla jamin kans :D

    • Haha, jumppasekoilu on aika coolia ;) iski Vähä vissii kateus ja piti sit iteki käydä semikiltisti Vähä jammailee ;)♡ kyllä mä varmaan täs kesän aikana attackii Ja combattiiki Voisin käydä riehumaan. Ihan vaa noiden fiilisten takia!

  2. Näistä sun jammailuinnostuksista on niin mukava lukea! Saat jopa mut -ihmisen joka vihaa tanssimista- harkitseen bodyjamin testausta :D ja sua vois kiinnostaa, että gogo cityssä on 26.6. Bodyjam partynight eli klo 18-21 jammailua putkeen :D

    • MITÄÄÄ!! Onko!? Eikä! Onks toi se juhannuksen jälkeinen perjantai? Hitto jos on, en meinaa oo tolloin Tampereella ku oon jo sopinut et lähen yhelle mökkireissulle </3 yyh.

      Joka tapauksessa – suosittelen kokeilemaan jamia ;)

  3. Mä niin tiedän ton fiiliksen, itselläni se koskee tosin ihan tanssitunteja! Bodyjamkin on kyllä aika jees ryhmäliikuntatunniksi ja sielläkin aikoinaan muistan kokeneeni noita fiiliksiä. :) Mä oon kuule sitä mieltä että jos jotain lajia rakastaa noin paljon niin todellakaan ei kannata pidätellä itseään sen parista. :D Musta on tosi surullista jos tavallaan pitää ajatella että poissa silmistä, poissa mielestä, jonkun noin rakkaan asian kanssa, vaikka tietysti jos ratkaisu on vaan väliaikainen niin sitten. :) Mutta ehdottomasti mä ainakin kannustan tekemään sitä mitä rakastaa! :) Mun mielestä on aina hyvä aika tanssille! ;)

    • Oon sun kaa kyllä samaa mieltä
      Liikunnan tarvii olla kivaa ennenkaikkea! Ongelma tässä mun ja Jamin suhteessa on tosiaan toi käytännön ratkaisu. Haluun treenata kunnon salilla eli wolfilla Mun päälajiani ja bodyjamia menee7vaa gogolla ja sinne ei saa kertakortteja :/

  4. Olipas mukava lukee sulta pitkästä aikaa jumppatekstiä :) Itelläni muutama viikko synnytyksestä ja mietin jo että koskakoska pääsis (=sais lääkäriltä luvan) taas jumppaileen, mulla samanlaisena intohimona attack ja steppi, kuin sulla tuo jami :) Harmi tosiaan kun ei tunnu olevan esim. sellasia 10 kerran kortteja minnekää Les Mills-salille. Muutaman viikon ikäinen vauva vielä toistaiseksi estää sen, ettei niin säännöllisesti pääse menemään kuin ennen, mut ehkä myöhemmin pääsee vielä samoihin sali- ja jumppareeneihin kiinni :)

    • Les Millsit on kyllä koukuttavia! En ihmettele yhtää, että säki jo odottelet lupaa päästä riehumaan jumpalle ;) Ja toi on kyllä totta. En kans tiiä mitään Les Mills -salia mihin olis kertakortteja myynnissä :/ Wolfiltakin kun lähti nyt viimisetkin tunnit pois. plääh. Pakko vaa hyödyntää näitä kertakäyntejä, tutustumisia ja kaverietuja kun tilaisuus tulee. Niin, ja puistojumppaa tietty! Etköhän säkin taas myöhemmin pääse rutiiniin kiinni! Kerran kun on jumppamuikki nii ei siitä niin vaa pääse pois :D Ihanaa vauva-arkea joka tapauksessa <3

  5. Moi!
    Fiilisfitnekseen voi ostaa kymppikortteja ja niillä on siellä jam tunti :) en osaa kyllä sanoo, että onko se lesmills tunti..

    • Yleensä Les Mills -konseptia käyttävät salit infoo siitä kyllä näkyvästi mm. julisteilla. Mutta jooo. Jami ku jami, tanssit saa jatkua ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta