Kerran jumppamuikki, aina jumppamuikki – apua!

Mulla on nyt kevyt viikko menossa, ja koska mua on vaivannut jo jonkin aikaa tanssi-ikävä, ajattelin, että voisin tehdä yhden kovemman aerobisen ja mennä tanssimaan. Piti siis mennä tänää puistojumppaan Sh’Bamin merkeissä, mutta lopulta kävikin niin, että oli kamala sää ja tapahtuma peruttiin. Eikä siinä mitään. Mä keksin lennosta itelleni hienon varasuunnitelman. Ja pienen extemporekikkailun ansioista voin vissii sanoa olevani niin sanotusti syvässä suossa. Tai hukassa ehkä? Vaikka toisaalta, nämä on näitä maailman positiivisimpia ongelmia kuitenkin. Ai mitä siis?

 Mun tekee ihan hitsisti mieli tanssia.

Siis yhtä paljon, kun päihderiippuvaisen tekee mieli kiellettyjä aineita. Tai karkkiriippuvaisen mieli sokeria. Mun tekee mieli tanssia. Mä en saa noita tanssijuttuja mielestäni. BodyJamiii! Sh’Bamii! Les Millsii! Mulle! Mä haluun! Mua ihaan tosissaan harmitti, kun en päässytkään joraileen.Olin odottanut sitä. Päätin sitten pitää lepopäivän. Ei nimittäin huvittanut pettymyksissäni lähteä korkkaamaan uutta salitreenikiertoakaan. Ohjeen mukaankin se tapahtuisi vasta huomenna torstaina, joten päätin hyvällä mielellä tsillailla loppupäivän. Vaikka eipä tästä lepopäivää lopulta tullutkaan. Puolituntia puistojumppauutisen jälkeen, muutaman mutkan kautta mulla nimittäin olikin kädessäni salikortti juhannukseen asti vanhalle jumppasalilleni. WÄH! Mitä just tapahtu?!

kesäkuu3 (1)

Ja ihan pientä hetkeä myöhemmin, kun olin tämän kortin saanut kätösiini, mä olinkin jo tanssimassa. Puisto- Sh’Bam peruttiin, mutta pääsin tanssimaan miksauksien tahtiin Sh’Bamia sisätiloihin vanhaan tuttuun ihanaan kotisaliini <3

Voitte ehkä uskoa, että olin onnellinen!!

”Pidä toi hymy” -ohjaaja huusi. Ja mä mietin mielessäni, että emmä mitään muuta voiskaan. Nautin niin joka hetkestä. Kevyet noi sykkeet vissii. Vaik sehän on vaan tanssia ;)

kesäkuu3 (2)

Ja niin. Mulla iski nyt niin kova tanssitunti-ikävä, että oli pakko ottaa tää asia uudelleen pohdinnan alle. Liikunnan kuuluu olla hauskaa, mukavaa, intohimoista, miellyttävää ja muutenkin myönteinen asia. Ja hitsi. Jos mä koen, että joudun kieltäytymään jostain treenimuodosta, nii onhan tässä nyt jotain hassua :D Niin kauan, kun tanssitunnit pysyi poissa silmistä, ne oli hyvinkin poissa mun mielestäni. Mutta nyt kun annoin pikkusormen, niin lähti niin sanotusti koko käsi. Pistinpä siis sähköpostia kyselläkseni, josko tota tanssia vois sisällyttää mun treeniviikkoihini. Pääsis sitten toteuttamaan itseään sen kautta salitreenin lisäksi ;) Eikä tarttis ottaa huonoa omaatuntoa siitä, että sorruin menee tanssimaan. Kuulostaaki jo ihan hassulta.

Meneekö tää homma nyt niin et kerran jumppamuikki nii aina jumppamuikki ;)? Ja hoi, kaikki mun kaverit siellä jumppasalilla! Rivien välistä olis luettavissa, että voidaan käydä yhdessä puntillaki nyt juhannukseen asi, kun mulla on toi kortti! Anyone? :)

Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta