Kaikki lihoo ku ne alkaa käydä salilla

Omalla kohdallani +6kg parissa vuodessa.

IMG_20150624_074056

Joskus muutama vuosi takaperin, olisko ollut 2011, kun mä kiinnostuin tutustumaan salitreenin ihmeellisen maailmaan, muistan kuulleeni nämä sanat: ”Kaikki lihoo, kun ne alkaa käydä salilla”. Ja minä lihavuuspelkoisena ajattelin, että mulle ei ainakaan käy niin. Ei varmana! Mun salitreenaamiseni on mennyt koko ajan eteenpäin, ja vaikka meidän yhteinen taival on kestänyt vasta muutamia vuosia, oon edennyt ihan hurjasti omassa tekemisessäni. Vaikkakin siinä samalla onnistunut hankkimaan jo about kuutisen kiloa lisää jumppamuikkiaikoihini verrattuna. Lihashan ei kuitenkaa kasva kuin kovalla työllä ja toooodella hitaasti.

 Tästä pääteltynä, lihoinko siis kuitenkin!?

Mulla on päänsisällä ollut todellapitkään jotain pientä vähän heikunkeikun. En oo koskaan ollut varsinaisesti häiriintynyt syömisteni ja liikkumisteni kanssa, mutta emmä kai ihan normaalikaan oo aina ollut :D Ja yks asia, mitä oon tosiaan koko elämäni kriiseillyt, ja mitä ollaan valmennuksenkin aikana paljon käsitelty, on mun lihomispelkoni. Se siis on edelleen olemassa. Ja koska haluan olla vahva, saada voimaa ja kasvattaa lihaksia, niin silloinhan mun täytyy syödä. Ja syömisestä kasvaa. Mutta pitäis kasvaa oikealla tavalla. Koska kuka nyt haluis olla lihava. Välillä mä oon sillai, et jee, oon niin hyvä ja kehittyny niin hienosti monessa jutussa! Ja sit toisena päivänä oon sillai, että apua, oon lihava. Tätä tapahtuu siis edelleen.

IMG_20130705_145304toukokuu25 (17)

Nyt viime aikoina on kuitenkin ollut hyvä kausi. Viime viikolla kävin mun kaverini kanssa treenaamassa, ja siinä kun juttelimme muun muassa tästä mun keskivartalolihavuuskriisistäni, hän muistutti mua eräästä vanhasta tavoitteestani: haluaisin näyttää siltä, että oon joskus käyny salilla. Saati kun muistelee niitä vielä vanhempia tavoitteita, kuten halu osata treenata kovaa salilla, halu nostaa enemmän rautaa ja tietää ja taitaa enemmän salitreenin saloja. Niin siinä mä tajusin taas, että hitsi vie, mullahan on oikeasti nämä kaikki jo takataskussa! Oon taas painellut vaan menemään eteenpäin mukana halu olla koko ajan jotain enemmän. Vaikka oikeasti uskoisin, että kun katsoo ulkopuolisen silmin, niin oon kehittynyt ihan hurjasti viimeisen vuodenkin aikana. Tajusin sen itsekin eilen, kun kahden kuukauden räkkimavetauon jälkeen teki mieli mennä paukuttelemaan. En oo aiemmin vetäny 100kg, mutta nyt kokeilin selkätreenin jälkeen sitä. Ja se nousi 1×5 ja 1×4. Muistin taas ne huikeet sanat, jolla oon monesti nostanut itteni ylös kriiseistä:

Läski ei oo voimaa

Eli, oon kerännyt elopainoa useamman kilon. Ja tottakai, jos syön plussakaloreilla on selkeetä, että jotain muutakin voi tarttua matkaan. Keskivartaloon tuntuu tarttuneenikin. Ja toki oon myös halunnut ja saanut säännöllisesti pitää cheattipäiviä, jolloin voin nauttia muutakin kuin bodyruokaa. Ruokkia mieltäni suklaalla, leivällä tai jugurtilla :D Kyllä, ne ovat edelleen paheitani. Ja nehän on sopii ihan hyvin tähän kuvioon. Koska elämänmakuisuus ja tasapaino täytyy olla. Ja ihan aikuisten oikeasti läski ei ole voimaa. On selvää, että en paina enää alle kuuttakymmentä kiloa. Joskus se oli mun henkinen rajani lihavuudelle :D Mutta on myös selvää, että ei mulle kyllä raflaavan otsikon mukaisestikaan ole käynyt! Ja tää on jo iso juttu mulle, kun pystyn katsomaan omaa kasvamistani myönteisesti ja kehityksen kautta. Eikä aina vaan lihomiskriisi mielessä. Mutta se, joka tän lauseen päästi aikoinaan ilmoille, taitaa edelleen pitää mielipiteensä ;) Koska tavallaanhan se pitää paikkansa. Myös minä olen kerryttänyt elopainoani salitreenaamisen aloitettuani. Tosin nykyisin tajuan paremmin, että sehän tässä on nimenomaan se homman juju ;) Mutta toki kauneus on aina katsojan silmässä.

IMG_20150528_115648

Onks sulla ollut tai olemassa edelleen jotain tiettyä painorajaa, mitä enempää ei vois muka painaa? Mä oon koko elämäni ajatellut, että yli 60kg on paljon tän pituiselle muikille,mutta nyt mennään jo niin pitkällä, että onkohan nniinkuin paluuta enää koskaan, tuskin ;)

Milla

38 vastausta artikkeliin “Kaikki lihoo ku ne alkaa käydä salilla”

  1. haha, mullakin on tuo 60kg painoraja ja oon aina aatellu että sen yli ei saa mennä ja kriiseilen kans välillä että oonpa läski ja välillä oon tyytyväinen kun muka nään jotain tuloksia. :D Tavoitteellista salireeniä ei oo kovin paljoa takana nii nyt jännittää että millon tuo maaginen raja ylittyy kun oikeasti on alkanu reenaamaan vähän kovempaa :D Nyt vasta ihan lyhyen ajan sisällä oon koittanut alkaa myös syömään oikeasti enemmän että sitä lihastakin joskus sais (aikasemmin oon menny niin alikaloreilla että oikeen kauhistuttaa). Nyt aattelin että heivaan puntarin mäkeen ja meen vaan sen mukaan et mikä peilissä näyttää kivalta :D Hassua miten tuo ajatustapakin muuttuu, aikasemmin oisin sanonu et tuo sun jumppakunto on parempi, mutta nykyään oon sitä mieltä et salikunto on paljon paljon paremman näkönen.

    • Puntari mäkeen vaan ja bodyruokaa kehiin ;) iteki olisin joskus ollu samaa mieltä sun kaa, että jumpparotta on parempi ku saliapina mut kyllä nykysin on ihanne vähä eri ;) Tsemppistä treeneihin! Älä säikähdin sit ku maaginen raja ylittyy ;) Sehän on kovan työn tulosta.

  2. Pakko kommentoida..mikähän tuo 60kg on, ku mullaki se oli joskus. Se oli ihan totaalinen katastrofi jos vaaka näytti jotain kutosella alkavaa! Muistan ku menin ekaa kertaa tapaamaan omaa ohjaajaa salille 2011 syksyllä ja mulle tehtiin kehonkoostumus mittaus..se näytti mun elopainoksi 62kg ja purskahdin melkein itkuun, kun olin muka niin lihava omasta mielestä. Olin ihan paskana. Niin ne ajat muuttuu ja pääkoppaki onneks terveempään suuntaan. :D

    • Mäki viel Viime kesänä oikeesti kriiseilin sitä ku painoin 62. Oli muka iha hirveesti liikaa :’D mut onneks tosiaan pääkopan on mahdollista muuttua muuttuvan kropan myötä. Joskus tuntuu et ei pysy vauhdissa mukana mut heikolla hetkellä tarvii vaa muistaa että läski ei oo voimaa ;)

  3. Oon 155cm ja mulla se raja on noin 55kg. En ota stressiä jos menee vaikka kolme kiloa sen yli, mutta mitä lähempänä oon tota 55kg niin sen parempi. En käy salilla joten siksi mulla vähän alhasempi tämä, oon enemmän lenkkeily- ja jumppaihminen :) kerran terveystarkastuksessa terkkarille kerroinki tästä ”painorajasta” ja sekin totesi että toi 55kg on just aika ideaali tän mittaselle (ja näitä harrastuksia omaavalle) ihmiselle.

    Mulle ei tuu sun kuvia kattoessa mieleenkään että olisit lihava, sä näytät niin selkeästi siltä että sulla on lihaksia ja että treenaat. Ja jos olisi lihava, niin jalat ei olisi ton muotoset kuin sulla vaan sellaiset isot ja löllyvät. :’D Sulta löytyy jaloistakin selvää muotoa ja niistä näkyy että niissä on lihasvoimaa. :)

    • Kiitos :) Joskus mieli tekee tepposia ja näkee ittensä lihavempana ku onkaan… en varmaan oo maailman ainut tän suhteen. Mut kyllähän sen treenipainoista ja peilikuvasta ja omasta olosta tietää et on kaikki hyvin ;) siitäkin huolimatta et bmi näyttää mut ylipainoisena.

  4. Mä olen varmaan hiukka pitempi (172 cm) kun tuo 60 kg raja ei päätä vaivaa, mutta tunnistan omasta päästäni saman lihavuus kammoisen peikon joka ei sovi yhteen kuntoa kasvattavan tavoitteen kanssa. :D Mä kun olin nuori tyttö niin tapana oli kilpailla siitä kuka painaa vähiten oli se pituus tai lihaksisto mitä tahansa ja huomaan tämän ajattelu tavan nostavan päätään aina kun erehdyn vaa`alle. Päätin kiristellä painoani kesäkuntoon mutta huomasin etten ollut tyytyväinen ollenkaan kunnes vaaka näyttäisi samaa lukemaa kuin yläaste ikäisenä ollessani varsin laihaläski. Sairasta. Nyt päätin työntää vaa`an syvälle sängyn alle ja miettiä vähän aikaa ainoastaan mitä peilistä näkyy. Taisi olla oikea päätös kun voin vihdoin taas hengittää vapaasti! :D

    • Juu oot selkeesti pidempi! Mä oon 157.5cm ”pitkä”.

      Ja varmaan tuolta teiniajoilta munkin päänsisäiset peikot on lähtöisin, koska silloin ei todellakaan saanu painaa paljoa. Ja sillon määriteltiin kaverin kanssa tää raja et ei varmana tulla koskaa painaa yli 60kg :D

      Puntari on kyllä oikeesti vähä turha välillä. Mullaki se aiheuttaa noita samoja fiiliksiä. Mut hienoo Et sä pystyt ny heittää sen sivuun ja hengittää Ilman ressiä :))

  5. Sulla on tainnu kyllä mennä suurin osa niistä 6 kilosta tonne olkapäihin;D hyvältä näyttää!
    Mutta siitä painosta… Itsekin olin joskus hyvinkin kontrollifriikki sen suhteen, ja heikkoina hetkinä se nostaa kyllä vieläkin päätään. Mutta olen pyrkinyt kääntämäänn ajatusmaailmaa niin, että se paino ei kerro välttämättä yhtikäs mitään, vaan se mitä sieltä peilistä näkyy!

    • Kiitti :D olkapäät on kyllä ottanu treeniä (ja ruokaa) hyvin vastaan!

      Samaan ajatusmalliin pyrin iteki, mut aina välillä se on vaikeeta.

  6. Niin tuttua tekstiä! Mulla oli kans aikanaan tuo 60kg se raja mitä ei saa ylittää, ja auta armias kun huideltiin 59,9kg:ssä viisi vuotta sitten kesällä kun oli tullut elettyä, rällättyä ja pämpättyä :D siitä laihduin takaisin ”normaaliin” 56 kiloon. Nyt kuitenkin viisi vuotta myöhemmin kun sali vuosia on takana noin kolme, paino on jossain 67 kilossa, ja ajattelen olevani ihan narukäsi skinny bitch, välillä taas hirveä jööti :DDD niin ne ajat muuttuu!

    • Juuu just tuolla samaisella konseptilla menty täälläkin!! :D haha.

      Kattotaa mitä mä painan viiden vuoden päästä ;)

  7. täällä mennään samoilla linjoilla, kai se 60kg on aikalailla semmonen raja, et sit alkaa jo pelottamaan. Kaveri toteski kerran, että ennen mulla oli kausi, että mitä pienenpi niin parempi, ku nyt taas on että mitä isompi niin parempi. mut ei tota salia ja bodyruokailuu vaan voi olla rakastamatta, cheatti-päivii tietenkää unohtamatta !!:D

    • Mikähän tossa 60kg:saa oikein on ku se tuntuu olevan niin monelle se maaginen lihavuusraja? :D vaik sit ku pitäis meijät kaikki samalle viivalle riviin seisoo nii oltas kuitenki jokainen ihan eri mallisia ja kokoisia…

      Bodyruokailu on kyl jees ja cheatit hyvää mielenravintoa välillä ;)♡

  8. No joo kuulostaapa liianki tutulta sun tekstis ;) Mulla sama homma että tuo 60 kg on itellä kans se raja ollu kauan.. mutta jännä juttu että mä en ees tierä mitä mä painan, ku oikeesti en uskalla ees käyrä puntarilla. Oon aika samaa koko luokkaa ku sä sillä tasolla että oon samanpitunen, mutta joo lihasta ei ehkä ihan noi paljo oo ;) Mutta juu mä en oo varmaa puntaris käyny kahteen vuoteen mut harrastan ahkerasti salitreeniä ja huomaan kyllä kehityksen et lihasta on hyvin tullukki. Mulla vaan on kans se lihomisen pelko ollu siitä asti ku kärsin jonkiasteisesta syömishäiriöstä et pudotin painon tosi alas ja sen jälkeen on sitte ollu pari kolme vuotta semmonen lihomisen pelko ja en tosiaa oo uskaltanu käydä puntaris ja kans pahoon pelkään et 60 kg olis jo itelläki. :D Mutta yritän saada ajatukset kasaan sen kans että joskus vois käyrä puntaris. :/ en vaa oo tarpeeks rohkee siihen. Ja mitä hittoa 60 kg ei ees oo paljo mutta kyllä se tuntuu semmoselle joka on aina painanu semmosen 50 kg vähä yli :D Mutta juu hyvä kirjotus ja tsemppiä oot upee mimmi! :)

    • Ai sä et oo puntaria harrastanut noin pitkään aikaan! Toisaalta varmasti hyvä. Koska miks pitäiskään. Se näyttää niin usein aiheuttavan enemmänkin harmaita hiuksia kuin onnistumisen tunteita :D ja etenki jos on taustalla mitään painokriisejä tai syömishäiriöitä. ..

      Peili puhuu varmasti parempaa kieltä :)

  9. Itse olen yrittänyt päästä ajatukseen, että painon pitää nousta :D Vuosisitten kävin 4 kertaa viikossa lenkillä ja yritin laskea painoa, nykyään 4 kertaa salilla viikossa eikä aerobista ja kyllä harmittaa jos viikottaisella vaaka käynnillä on tullut miinusta :D!

    • Haha. Oikee asenne! Kuka ny laihtua haluais :’D Tää bodauksee liittyvä painonnousu saattaa olla miehille iisimpi nakki kohdattavaksi ku naisille? Entiiä, mutta keskimäärim voisin veikata.

    • On kyllä epäreilua, että ensimmäinen tällainen reilu positiivinen kommentti painon nousuun liittyen tulee – mieheltä! Miehillä tuntuu monesti olevan jopa tavoitteena se, että paino nousee, kun ei ne kai halua olla laihoja rimpuloita. Mikä meitä naisia vaivaa, kun kriiseillään ton painomme kanssa?! Ehkä naiseuteen jotenkin sit vaan ”kuuluu” sellnen heikkous ja pienuus, miehillä päinvastoin. Niin typerää kyllä, ja se vaa’an tuijottelu voi johtaa syömishäiriöihin.

      Mullakin on nimittäin just se sama 60kg raja, vaikka olen sua paljon pidempi. Pitkään painoin 56kg, mutta mulle tuli tosi nopeasti se 3kg lisää, kun innostuin bodypumpista ja salilla käymisestä, ja oon edelleen vähän tyrmistynyt siitä ja luulen lihoneeni, vaikka ihan selkeesti on kropassa lihasta entiseen verrattuna. Jotenkin ajattelen myös niin, etten haluaisi pelkkään peiliin luottaa, koska pelkään aina näkeväni itseni läskinä vaikka olisin laiha tai päinvastoin!

      Ärrr, en tykkää siitä, että näillä asioilla niin paljon oon elämässäni vaivannut mieltäni, ja näköjään en ole ainoa! Oli kyl yllättävää ja mielenkiintoista huomata, että niin monella on se 60kg raja. Ehkä 70kg alkaa olla jo ”liian miehinen paino”, koska (huom) _jos ei käy salilla_, niin 70kg nainen ei oo enää ihan kauheen hoikka pituudesta riippumatta, ja 60-70kg mies taas on ihan liian laiha? Ehkä.

    • Ihan hyvää pohdintaa hei! Voi hyvinkin olla, että naisen kuuluu muka olla pieni ja siro ja sitä kautta bodaaminen aiheuttaa välillä kummallisia ajatuksia, vaikka kaikki etenee niin kuin kuuluukin :D Ja mulla on välillä toi sama kriisi ku sulla! Yks päivä näytän peilistä siltä, et oon bodannu itelleni lisää kiloja. Ja toisena hetkenä siltä, et koitan vaa laittaa painonnousun bodaamiseen piikkiin vaik oikeest oon lihava. Vaikeeta! Ja hitsin ärsyttävää :D

  10. Täällä on myös yksi, jolla on pelko lihoamisesta. Olemme hieman erilaisia, sillä en itse käy salilla ja joskus oon tänne kommentoinutkin, että oma tavoitteeni on olla pienikokoinen ja hoikka, ei niinkään vahva. Mutta tuo lihavuus pelko on tuttua. Olen nyt 165cm ja 52,5kg ja tällä hetkellä tuntuu, että tässä painossa itselläni on hyvä olla. Itse pidän 55kg ”omana rajanani”, lähinnä rajana, jonka jälkeen oma olo ei fyysisesti ole hyvä. Syön ja liikun melko terveellisesti ja se riittää itselleni :) Mukavaa kesää sinne! :) p.s. Kyllä huomaa, että olet salilla käynyt! :)

    • Hyvältä kuulostaa sun valinnat :) pääasia et voi hyvin ja tykkää lajistaan ja ettei neuroottisesti suorita mitään joku tietty paino mielessään :)

      Kiitos! Kyllä tää homma tulosta näköjään tuottaa hiljalleen.

  11. … pakko vielä korjata, että tarkoitin pelkästään HYVÄLLÄ tuon, että huomaa, että olet treenannut! :)

  12. Hahaa täähä on ihan ku mun elämästä :D ennen se 60kg oli todellaki se maksimi ja sen yli jos mentäs olisin hirvee fättis. Useempi vuosi salitreeniä takana ja tää maaginen raja on pitäny nostaa 70kg. Kuitenkin peilikuvaan oon paljo tyytyväisempi ku ” laiheliiniaikoina”.

    • Cool! Toihan on hyvä taktiikka – nostaa vaa rajaa nii jää turha stressi ja kriiseily pois ja kuntokin etenee sen myötä ;)

  13. Mulla ollu aika matala raja :D 50 kg (162cm) ja lähinnä joskus ollu silleen, et siis saanu välillä syödä enemmän jos on laskenu alle 50 koska alle sitä en halua painaa missään tapauksessa! ;) Nyt en tiiä yhtään paljon painan.. En oo moneen kuukauteen käyny vaa’alla ja oon mielestäni syönyt tosi paljon. :D Koska liikkunutkin paljon.. Eli saas nähdä mitä vaaka näyttää jos perjantaina pääsisin vaa’alle kun kotiin menen käymään ;D Toivottavasti ei hirveen montaa kiloa tullu lisää siltikään!!

    • Alle 50kg olis kyllä jo tosi vähän :D oon varmaan joskus alakoulussa painanut sen verran. Eikai se mikää aikuisen ihmisen paino ees oo? :’D

      Varmasti jos syö nälkäänsä ja liikkuu ilokseen niin kroppa löytää tietyn painon missä pysyy vaikkei sitä niin usein tarkistakaa :)

  14. Todellakin tuttu ajatus! Oon tod.näk. hyvin samankokoinen kuin sinä- pitäisi muistaa verrata just aiempaan tilanteeseen kroppaa eikä vaan tuijottaa vaakaa. Itse painoin 1.synnytyksen jälkeen 9kg vähemmän kuin nyt, mutta on toi kehonkoostumuskin nyt ihan erilainen. Mutta ollaanko me ihmiset ikuisesti tällaisia: mikään ei riitä
    Ps. Mahtavat hartiat

    • Kehonkoostumus, peilikuva, mittanauha Ja oma olo lienee ne oikeimmat tavat mitata omaa kehitystä. Jos siis haluaa Jotenkin mitata. Mutta nimenomaan toisiin vertaaminen tai painosta kriiseily on vaa turhaa energiankulutusta :D

      Mut perusluonne taitaa tosiaan ainakin allekirjoittaneella olla se, että mikään ei riitä. Ellei erikseen pysähdy ja huomaa asioita ;)

  15. Hei! Miksi ajatusten kirjoittaminen on niin vaikeeta minulle… Usein kommentoin sun postauksia kyllä ajatuksissani. Täällä pohditaan miten yhdistää spinni/pumppi ja sali… millä pääsisi eteenpäin, tavoitteisiin ja mihin panostaisi… valinnan vaikeus… Sinä tän pohdinnan vaikeuden varmasti tiedät! Treenaamiseen oman haasteen tuo epäsäännöllinen kolmivuorotyö. Treeni kaveria kaipaisin. Pt:n haluan edottomasti mukaan kuvioihin uudelleen, kun sellainen mahdollisuus taloudellisesti tulee. Sä oot kehittyny ihan huikeesti! Näytät hyvältä; sporttisen kaunis! Ja toi painoasia… niin tuttua… Itte kyllä huomaa, et nyt yli kolmekymppisenä aineenvaihdunta on selkeesti muuttunut eikä työn takia epäsäännöllinen elämä auta asiaa ollenkaan. Sporttinen elämä on ihanaa! Tsemppiä treeneihin! :)

    • Mäkin harrastan tota et omissa ajatuksissani kommentoin toisten kirjoituksia :D mut harvemmin jaksaa alkaa kirjottaa kommenttia kuitenkaan. Kiitti ku kumminkin jätit nyt sellaisen! Ei ne ajatukset aina tarvii nii hienosti olla muotoiltuina. Mulle tulee aina hyvä fiilis ku saan ilmoituksen et joku on kommentoinut mun kirjoitusta! :)

      Ja nimenomaan tiedän kyllä ton valinnanvaikeuden. Jumppa ja sali on kummatkin niin kivoja et välillä vaikee löytää tasapainoa Et mitä tekis ;) Mut mä sanoisin et fiilispohjalta! Sitä mikä sattuu milloinkin huvittamaan. Ja etenki jos on vuorotyö eikä oo just nyt mitään yhtä treenitavoitetta :)

  16. Tuo 60kg on kyllä nähtävästi joku maaginen raja monella. Itsellä kanssa lihomisen pelkoa yms. josta vuosien psykologi käyntien avulla päässyt hieman eteenpäin. Tällä hetkellä 180cm/58kg kotona reenailen mutta eipähän se kummemmin missään näy kun ei ruokailu puolta saa kuntoon, jotenkin niin käsittämätön määrä pitäisi sitä ruokaa ahtaa.. tuntuu että sais olla vaan kokoajan syömässä :D Mutta mun mielestä näytät upealta ja siltä että jotain on tullut tehtyä ja ennen kaikkea tehty oikein ;)

    • Joo hauska huomata, että todella moni tarttui kommentissaan nimenomaan tuohon maagisen kuudenkympin rajaan :D

      Mulla on varmaan joku sisäsyntyinen rakkaus syömistä kohtaan koska oon aina nälkäinen, aina voi syödä jos tilaisuus tulee ja voin syödä isojakin määriä eikä tuu ees ähky :D et sen puolesta tää bodyruokailu sopii mulle kyllä hyvin!

  17. Moi! Mä oon 172 pitkä ja mun maaginen raja oli 52 kiloa (tiedän, tosi vähän mun pituiselle) koska sen verran painoin kun harrastin sählyä ja juoksua ja näytin hyvältä mun mielestä. Sillon olin n. 13 vuotias. Kun sit polvi meni ja painoa tuli 2 kiloo lisää ni se oli ihan kauheeta. Nyt oon 22 ja välillä kriiseilen vieläkin siitä et painan jo yli 60 kiloo ja on vähän ylimäärästä mut toisaalt ymmärrän et oon kasvanu naiseks ja ku hormonitoiminta on normaali ni naisen kropassa kuuluukin olla vähän rasvaa ja kai se on ihan okei :)

    • Juu ei kannata kyllä verrata siihen mitä on painanut joskus lapsena :D sun pituisella naisella 60kg ei varmasti voi pitää sisällään ylimääräistä. Oot varmasti juuri sopivan painoinen! :))

    • Oon kans 172(,5) cm pitkä ja painan 61 kg, 29v, ja silti saan kommentteja siitä, kuinka hoikka oon! Ja omasta mielestäni oon hyvässä kunnossa ja ihannepainossa (vaikka välillä kriiseilenkin, mut se on tää tyytymätön ihmisen perusluonne, you know.. Kun se rasva on just reisissä eikä tisseissä tms.) Muutama vuosi sitten painoin 52kg ja olin kyllä sellainen luuviulu, että valokuvien katsominen välillä kauhistuttaa. Älä hyvä ihminen vertaa itseäsi siihen, mitä olit 13-vuotiaana! Oot varmasti nykyisellään just hyvä, ja pysyt ihannepainossasi, jos harrastat jotain liikuntaa etkä mätä roskaruokaa päivästä toiseen :D Ainakin mun poikakaveri tykkää siitä, kun on vähän pehmeyttäkin vaikkapa vatsassa. Luulen, että me naiset itse haaveillaan pyykkilautavatsasta, mutta miehet tykkää, kun jäljellä on vähän sitä naisellista pehmeyttäkin.

  18. Mulla on se 55kg, maaginen raja. Tosin nykyään mä yritän pitää mun painoa, ettei se tippuisi ko fyysinen työ helposti tiputtaa painoa, ko emmä jaksa syödä vissiin edelleenkään tarpeeksi :D

    • Maaginen raja näkyy olevan aika moniilla :D Mul ei oo kyl koskaa ollu semmosta ongelmaa, et vahingossa pääsis paino tippumaan, haha :D Mut kai se on ongelma sekin ku ollaa niin erilaisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta