Se tunne, kun häät on huomenna ja sä et mahdu sun mekkoon

Reissumuikki pakkaa taas laukkujaan ja tällä kertaa suunta olis kohti Helsinkiä! Lauantaina juhlitaan ystäväni häitä, ja kuten oon kertonutkin, mulle on uskottu kaason ihana-jännittävä-vastuullinen-onnellinen tehtävä. Kerroin myös ehkä, että mulla on maailman hienoin kaason mekko?! Kyllä. Ja tässä vaikka oon sitä koko kevään ja kesän ihastellut aina vaatekaapin oven avatessa, niin ei oo käyny mielessä sovittaa välillä. Ja nyt sitten hääviikolla oli pakko vetää häävaatteet päälle ja ihastella, kuinka ihana peilikuva multa löytyykään.

Mutta vielä mitä – en saanu mekkoa kiinni!

Ja siitähän alkoikin sitten hääviikon (perinteinen?) jännityshepulipanikointi. Kaason puhe! Hääleikkejä! Lakkaa kynnet! Pakkaa kamat! Soita morsmaikulle! Itke ja naura puhelimeen samaan aikaan! Sekoa! Jännitä! Mieti taas sitä puhetta! Tarkista junaliput! Soita morsmaikulle! Harjoittele korinttilaiskirjeitä! Älä itke! Kuuntele häämarssia repeatilla! Älä itke!  Henkistä valmistautumista! Google! Mistä käsilaukku! Mitkä korut! Mielikuvaharjoittelua! Älä oikeasti itke!  Ja vieläkin se puhe!

Kaikki on niin erityistä, että haluaa kaiken olevan täydellistä.

heinakuu29 (4)

Kun mua pyydettiin kaasoksi, mä itkin kiitollisuudesta ja onnellisuudesta. (BOOOM – iskeekö tässä kohti vihdoin oikeanlainen puheentuottamisinspiraatio – vihdoin! huhhuh Kyllä treeniblogista on monenlaista hyötyä. Olisi pitänyt heti tajuta, että koneella kirjoittaminen on mulle se luovin tapa saada ajatuksiani esille..) Ja toivon, että nyt viime metreillä onnistun täyttämään tehtäväni toivotulla tavalla. En tiennyt ennen tätä kokemusta, että toisen puolesta voi olla näinkin onnellinen. Oon fiilistellyt, jännittänyt, suunnitellut ja elänyt häähumua ihan kuin olisin itse menossa naimisiin :D Vaikka toisaalta käytännössä tuntuu, että en oo tehnyt paljoakaan. Koska asutaan esimerkiksi eri kaupungeissa. Mutta ehkä just se on se juttu, miksi just mä oon kaasona.

Oikea ystävyys tuntuu. Ja musta tuntuu.

Ainoa, mikä ei ole tehtävissä tunteiden kautta, on se perhanan tosiasia, että en saa tuota kaasonmekkoani kiinni :D Mutta pakko se on kai väkisin rykiä päälle, kun saa apukädet jostain. Siihen asti – low carb. Ja ihanaa viikonloppua <3

Toivottakaa onnea matkaan! Vastaan loppuihin kommentteihin viimeistään häiden jälkeen! Nyt jännittää liikaa :D

heinakuu17 (12)