Kesäkunto lähtee sisältä!

Kesä ja helteet hellii tänä viikonloppuna. Moni varmaan säntää biitsille ottamaan väriä pintaan. Ja vaikkei ihan biksuihinkaan olis aikomus koristautua, niin väkisinkin joutuu vähän vaatetta vähentämään, jottei saa lämpöhalvausta ;) Joka vuotinen puheenaihe naisten keskuudessa on kesän bikikunto. Vaikka tässä ollaan jo aikuisia, ja pitäis ilmeisen kypästi olla sinut kroppansa kanssa, niin ainakin ite oon kyllä joka kesä käynyt jonkinasteisen peilikeskustelun itseni ja bikinien kanssa – oonko mä ny tarpeeks kunnossa?

Ja tiiättekö mitä. Oon tuntenut joka kesää itseni liian isoksi bikineihin. Vaikka en ees oo ollut. Näen sen aina jälkeenpäin kuvista. Oon ollu oikein sopiva. Mutta muistan kaikki epäuskon fiilikset, kun on tuntunut lähinnä hylkeeltä, joka on ahtautunut liian pieneen vaatteeseen. Tänä vuonna mä heräsin kuitenkin helteiden myötä tajuamaan, että mun ajattelussani on tainnut tapahtua jonkinlainen käänne! Mä nimittäin oon ollut aivan onneissani, kun vihdoin saa pukeutua kesävaatteeisiin! Shortseja! Toppeja! Napapaitoja! JOO, MULLE. Siitäkin huolimatta, vaiko juurikin sen takia, että painan enemmän kuin koskaan aiempina kesinä?!

heinakuu2 (22)

Muistan kirjoittaneeni talvella postauksen, joka oli otsikoitu jotenkin siten, että ”Kaupanpäällisenä kesäkunto”. Ja tarkoitin sillä siis sitä, että sen lisäksi, että valmennuksen kautta saatujen vinkkien ja ohjeiden myötä mä tuun olemaan koko ajan paremmassa kunnossa, vahvempi ja energisempi, saan myös samalla fyysisesti kesäkuntoisen kropan. Vähä niin kuin ohessa. Eikä tartte kriiseillä kesäkuun alussa, että hitsi vie, pitäis pukeutua shortseihin, mut ku ei kehtaa. No, mähän en oo ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni pitänyt kevään aikana mitään ruokasäännöstelyä kesää varten. Oon vaan bodannut. Ja syönyt. Oon syönyt enemmän kuin varmaan ikinä aiemmin :D Ja joo, sen takia varmasti painankin nykysin enemmän kuin aiemmin. Eikä mun keskivartaloni oo enää semmonen timmi tikku, niin kuin joskus aiemmin. Mutta kaiken jälkeen huomaankin, että oon nyt paljon itsevarmempi kuin ennen!

Lähteekö kesäkunto todellakin päänsisältä?

Musta tuntuu, että lähtee. Mun treenaaminen ja syöminen on tasapainossa keskenään. Eikä ne oo riippuvaisia millään tavoin siitä, että pitäis mahtua johki shortseihin tai biksuihin. Vaan nimenomaan aseltema on nykysin vähän toisinpäin. Treenaan ja syön. Ja ostan sitte sen kokoisia kesävaatteita, että mahdun tän tilani kanssa niihin :D Koska mulla on hyvä olla kropassani. Sen kun vetäsee kesävaatteet päälle ja nokka kohti aurinkoa. Oon tajunnut, että kukaan muu ei arvostele mun kroppaani niin kovasti kuin mä itse. Ja miks mäkään tekisin sitä enää? Ihan turhaa stressiä ja pahaa mieltä – turhasta. Parempi katsoa peiliin ja olla ylpeä siitä, että mulla on terve ja sporttinen kroppa. Tuntuu hyvältä olla just mä, niin miks turhaan pyydellä anteeksi. On niin ihanaa, kun on kesä, joten eipä sitä kannata tuhlata kriiseilyyn!

heinakuu2 (8)

Nauttikaahan viikonlopun helteistä ihan täysillä nyt kun niitä on. Koska kaikkihan me ollaan kesäkunnossa kun vaan itse päätetään niin ;) Sun is shining and so are you!

Milla

7 vastausta artikkeliin “Kesäkunto lähtee sisältä!”

  1. Ihana postaus! :) moni lukija varmasti tunnistaa itsensä tuosta ja ainakin mulle tuli hyvä mieli. On totta että me ollaan useimmiten itse itsellemme suurimpia arvostelijoita. Koitan siis pitää tämän postauksen mielessäni ja muistaa ett kesäkunto=asenne :) hyvää kesää!

    • En malttanut nukkua perjantaina, ku tiesin et tulee hieno päivä. Nii siinä aamuinspiraatiossa kirjottelin viiden kieppeillä vähä kesäfiiliksiä ;) Nautitaa nyt kun on heinäkuu <3 Ihania kesähetkiä sullekin!

  2. Tosi hyvä kirjoitus! Oon itsekin ollut joka kesä omasta mielestä ”liian lihava” tai epäkiinteä, mutta jälkeenpäin kuvia katsellessa oon joskus jopa kauhistellut miten laiha olin. Onneksi tänä kesänä ei sitä pngelmaa ole, kun salilla on tullut puntattua ihan kohtuullisesti, jonka myötä myös joka kesän ongelmakohta, lättäperse, on parantunut huomattavasti. Tänä kesänä olen omasta mielestäni ihan ookoossa biksukunnossa (ainahan on parannettavaa omasta mielestä) mutta en arastele bikineissä olemista ja kaikki hyljeajatukset olen visusti päättänyt jättää ajattelematta :)

    • En oo siis ainut, joka on toiminu tällä tavalla. Kiitos kommentista! Ainahan olis muka parannettavaa, mutta itsevarmuus on se, mikä kaunistaa ;) Ihania kesäpäiviä <3

  3. Just äsken kävin lenkillä sortseissa, mikä ei viime kesänä aiheuttanu minkäänlaista ongelmaa mutta lähemmäs kymmenen kiloa lisää painoa ja paksummat mutta myös lihaksikkaammat reidet sai ajattelemaan, että kaikki tuijottaa. Hämmennyin itsekin, sillä koen olevani melko sinut jalkojeni kanssa. +25 astetta ja reipas hyvinkulkenut lenkki sai höpöhöpöajatukset väistymään, loppulenkistä olin jo aidosti iloinen kiloistani ja juoksukunnostani, joka ei suinkaan ole laskenut jalkojen ja muun kehon kasvaessa:)
    Bikineihin en vielä ole uskaltautunut kylmän sään vuoksi, mutta kun lämpötila sen sallii, teen sen jenkkiksistä huolimatta:)

    • Hyvä treeni, parempi mieli! Onneks lähdit ;) Mulla on käyny vähän toi sama joskus, kun alkulenkistä tuntee ku sisäreidet osuu shortseissa yhteen… Mut sit se jotenki unohtuu kun pääsee vauhtiin ja treenihumala tulee päälle :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta