Onko normaalia lähteä yksin bailaamaan?

Perjantain tapahtumat oli taas hyvä osoitus siitä, miten tykkään extemporejutuista. Etenkin kesällä. Mennä niin kuin fiilispohjalta. Mikä taas on ihan vastakohta sille, mitä mun kalenteri touko- ja kesäkuussa loppujenlopuksi oli lupauksista huolimatta – täyteen buukattu. Ja vaikka olis joka viikonloppu buukattu ainoastaan kivoja juttuja, niin jotenkin mä stressaannun pidemmänpäälle siitäkin. Kun ei ole sellaisia päiviä, että voi vaan olla tai tehdä suunnitelmia fiilispohjalta. Mä tarviin myös päiviä, jolloin mulla ei niin sanotusti ole mitään. Ja perjantaina mulla vihdoin oli  sellainen päivä.

Alun perinhän mun piti lähteä taas reissuun viikonlopuksi, tällä kertaa häihin toiseen kaupunkiin. Mutta koska edelliset viisi viikkoa reissattuani sairastuin lopulta jäätävään stressinpurkuflunssaan, päätin perua tämän viikonlopun menoni ja olla vihdoin ihan vaan kotona. Sovinkin iisisti tapaavani erästä ystävääni työpäivän jälkeen perjantaina. Ja koko muu viikonloppu oli aivan tyhjä kalenterissani. En ollut päässyt vielä töistäkään, kun tämä ainokainenkin tapaaminen peruuntui. ”No, ainakaan kukaan ei nyt tarvii mua mihinkään eikä odota mua mihinkään ja voin ihan vaan ottaa iisisti, niinku rentoutua” -ajattelin.

heinakuu2 (12)

Aloin funtsia, että mikä olis siistein tapa päästää irti työviikosta ja nauttia kesäpäivästä. Ehkä joku rento kävelylenkki? Piknikille? Terassille? Ja sit huomasin, että iltapäivällä viideltä Laukontorilta lähtisi Clinicin ja Future Base Tampereen järkkäämä konemusabotski viideltä. Pääsin töistä puoli neljä. Mulla oikein syttyi sellainen innostus päässäni – tsiisus, tonne mä haluan! Hyvää musiikkia, aurinko paistaa, helle hellii ja ajankohtakin on juuri passeli! Ei muuta ku kaverilistaa käymään läpi. Pistin viestiä vuorollaan kaikille whatsappikavereilleni. Siellähän ne lähimmät on nopeasti tavoitettavissa. Ja sitten kun kukaan ei innostunut tai päässyt lähtemään mun kanssani, aloin tavoitella fb-kavereitani. Huteja tuli sieltäkin. Soitin äitillekin, mutta hänkään ei lähtenyt mun seuraksi, vaikka oli jopa tapahtuman fb-sivuilla ilmoittanut osallistuvansa. Perhana. Ei oo kyllä varmaan ikinä käynyt näin. Että oikeesti kaikki on jossain, enkä saa ketään kaveriksi. Ja toi musiikkityyli nyt tietysti rajottaa jonkun verran. NIin harva mun kaveripiiristäni tykkää.

Sit mulla sytty taas semmonen kesälamppu päässäni. ”Kukaan ei oikeesti nyt odota mua mihinkään. On perjantai ja mitä mahtavin sää. Mulla ei ole edes koiraa kotona, joka joutuisi olemaan yksin, kun mä menen menoillani. Mulla on vapaata. Viikonloppu. Kesä. Siis KESÄ. Mikäs mua estää lähtemästä. Mä lähen itekseni!”

Ja mähän lähdin.

heinakuu5 (7)

Olin vielä 16:53 koskarissa nostamassa käteistä, mutta about juoksujalkaa kerkisin viideltä startanneeseen botskiin. Olihan se vähän hassua jollain tapaa. Aluksi funtsinkin, että mitä jos tää olikin huono idea. Oon yksin jossain laivassa seuraavat viisi tuntia tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka todennäköisesti on vielä päissäänkin. Mutta mun huoleni osoittautui hyvin pian turhaksi. Sillä vaikka lähdin itsekseni, mun ei tarvinnut olla yksin. Tietenkään. Hyvä musiikki yhdistää. Ja sellainen kesäpäivä, mikä perjantaina oli. Ihmiset vaan on kesäisen avoimia ja kivoja toisille.

Ja mä viihdyin.

Alkuun katselin ihmisiä ja yleistä meininkiä. Mutta pikkuhiljaa tamppaminen vei mukanaan ja lopulta tanssin aurinkokannella useamman tunnin ajan. Ja hitsi vie sitä fiilistä. Ihan kun olisi ulkomailla ollut?! Mun lempparimusiikkia, ihanan sää ja sai vaan tanssia. Ajankohtakin oli mulle täydellinen: viidestä kymmeneen. Mä nimittäin aina manailen jos tarvii jotain artisteja lähtee yöllä katsomaan. Silloin talvella Daniel Portmankin esiintyi 02-03:30. Myöhäinen aika bilettää työpäivän päälle. Mutta tää oli niin täydellistä! Pääs heti töistä bailaa ja olin puoliltaöin nukkumassa. Soittajina oli mm. Jekaterina sekä Rico Tubbs.

IMG_20150705_060501[1]

En pysty vieläkään puhumaan tai kirjoittamaan loppubileistä ilman, että nousee kylmät väreet iholle. Oli vaan niin sanoinkuvailemattoman huikeeta, kun meijän partyboat lähestyi Laukontoria ja loppubileet on parhaimmillaan!<3 Kaikki tamppaa täysiä kannella ja musiikki soi niin kovaa, että varmasti käänsi katseen, jos sattui olemaan hoodeilla. Mummot viereisessä Viikinsaaren botskissa pissi varmaan allensa, kun kattelivat vieressä :D Wääh. Mua hymyilyttää vielki niin paljon, kun vaan muistelenkin tilannetta. Heti botskista poistuttuani oli pakko soittaa kaverille onnellisuuspuhelu. Olin vaan niin innoissani kaikesta tapahtuneesta, että oli pakko päästä fiilistelee ja kertomaan jolleki, mitä just tapahtui! Kyllä mä toisaalta mietin, et oonko mä jotenki sekasin tai ihan superouto, kun käyn yksinäni selvinpäin bailaamassa?! Puhumatta nyt siitäkin, että toki mulla oli protskupatukka ja pähkinät laukussa mukana :D Mutta kun mulla oli oikeesti niin onnellista aikaa, että ei tää kauheen väärin voi olla. Ja kaiken jälkeen oon vaan koko ajan ollut sitä mieltä, että onneks lähdin.

Ja kun ihmiset on nähneet videopätkää tuolta, niin oon saanut monta yhteydenottoa, että ens kerralla mäkin sit tuun! No, seuraava bilebotski starttaa laiturista 31.7, mutta itse en silloin pääse. Mut suosittelen kyllä lämpimästi hyppäämään mukaan, jos yhtää tekis mieli mennä ;)

Onko  sun mielestäi han superoutoa lähteä yksin bailaamaan? Lähtisitkö sä?  Vai eiks nää oo niitä kesäjuttuja nimenomaan? ;) Sitä paitsi, jos tää olis ollu sovittuna etukäteen, olisin saattanut kriiseillä sitä, kun heräsin silloin perjantiaamuna jo neljältä bloggailemaan. Et kuink pitkä päivä. Mut nyt kun tää tuli ihan extempore fiilispohjalta, niin tästä tulikin ihan huikee kesäjuttu <3 Ihmismieli on hassu, ja mun nyt ainakin. Kesällä menee vaan enemmän sekasin :D

Milla

11 vastausta artikkeliin “Onko normaalia lähteä yksin bailaamaan?”

  1. Hyvä!!! :) Oot rohkee ja ihana että fiilospohjalta vaan lähdit bailaamaan:) Mielestäni se ei ole outoa. Mutta jos itse lähtisin niin varmasti vähän jännittäisin jne…et tuleeks olee hauskaa, joudunko olee ihan yksin koko illan? Mitä muut ajattelee kun en juo jne. …? Mut kyl joskus vaan kantsii ottaa ”riskejä” ja vaa lähtee ja tehdä asiota avoimin mielin :)

    Mukavaa kesää! :)

    • Joo kyllä mäki sen sadasosasekunnin funtsin et mikä on pahin mahdollinen skenaario jos oikeesti lähen yksin. Ja se oli se et mulla olis tylsää Koska oon yksin. Mut olisin enivei kotonakin ollu :D eli ei vaihtoehtoja ja nokka kohti botskii. Kannatti todellakin ♡

      Kiitos! Aurinkoa sunkin kesään ja kiva kun jätit kommentin :)

  2. Hei, ihan mahtavaa! Todellakin voi ja on ihan normaalia ! Olen itse tehnyt sitä myös. Siinä pääsee juttelee uusien ihmisten kanssa, mitä yleensä ei tapahdu jos on jonkun kanssa liikenteessä. Voi heittäytyä rohkeesti vaan kaikkeen mukaan. Haluan myös bilebotskille, harmi että tuo seuraava ei käy minunkaan aikatauluun.

    • Hyvä kuulla et jollekin toisellekin vois tapahtua tällaista :D Ja nimenomaan ku on ite avoin nii kyllä seuraa aina saa ;)

  3. Kuulostaa niin siistiltä ja sulla on just oikea asenne. :) Koen että on oikeasti erittäin hyvä asia jos pystyy yksin tekemään asioita laidasta laitaan, ei ole turhaan riippuvainen kenestäkään ja oikeastaan silloin harvemmin voi tulla mitenkään supertylsääkään, kun voi lähteä yksin minne ikinä mieli tekeekään. Itse en ole koskaan käynyt yksin bailaamassa ja en osaa kuvitella ehkä itseäni esimerkiksi baarissa yksin, mutta sekin voi johtua ihan siitä että kaikki normibaarit nyt on sellasia että ei niissä niin paljoa ole viihdykettä että jaksais! :D Hyvä, kun jaksaa edes hyvässä seurassa. Sitten taas jotkut erikoisillat jne on sellasia että ei tuntuisi ehkä niin mahdottomalta mennä yksin! Mutta esim. leffassa rakastan käydä yksin ja muutenkaan ei ongelmaa, mutta toi biletys on jäänyt vielä kokematta. :D

    • Samma här! Siks olikin niin siistii kuulla Milla siun kokemuksestasi! :) Kenties rohkaisi meitä montaa muutakin biletyksen tai ihan minkä tahansa asian suhteen. Kiitos! :)

  4. Huippua! Ite oon kerran käyny leffassa yksin ja olin jotenki yllättynyt miten mukavaa se oli! Alkuolettamuksena aattelin et kaikki kattoo mua oudosti ku meen yksin mutta ei kukaan kattonukaan ja sain ihan rauhassa valita just sen leffan minkä haluan nähä ja sain keskittyä siihen ( ja karkkipussiin) ja nollata kaiken päästä. Samoin yksin kahvilla oon joskus käyny, mutta bailaamaan en oo koskaan vielä lähteny yksin. Nykyään ite bailaaminen ei niin enää kiehdo vaan enemmänkin aina siinä on funktiona se kavereiden kanssa hengailu. Mutta ei tosiaan oo sen epänormaalimpaa mennä bailaamaan yksin kuin tehdä mitään muutakaan yksin :D

    • Leffa ja karkkipussi vois olla munkin juttu, ihan itekseenki ;) Ja etenki jos näin sateinen sää jatkuu lomallakin! Mulle toi musiikki on se juttu miks käyn ”bailaamassa”. Ja mun kavereista tosi harva suostuu tulee tän genren bileisiin mukaan. Nään sit kavereita enemmänkin treenien merkeissä :D

  5. Sun fiilistelyt pistää mut aina hymyilemään :)
    Ainakin sun ilta kuulostaa todella onnistuneelta, kaikkien juttu tuo yksin lähteminen ei välttis ole, mutta itseni voisin kyllä nähdä yksinkin fiilistelen tuollatavoin :D

    • :D Oli kyllä onnistunut ilta! Ja parasta, kun ei tarvinnu valvoa aamuyöhön ja silti pääs kunnon bailuihin ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta