Tough Viking -treenit Santahaminassa

Kaupallinen yhteistyö: Tough Viking Finland

Oon sopinut blogini kautta viime vuoden tapaan osallistumisesta Tough Viking Kaisaniemeen. Tästä syystä pääsinkin osallistumaan valmistaviin treeneihin Santahaminan sotilasesteradalla tiistaina 14. 7. Oon osallistumassa itse kilpailuun kahden ystäväni kanssa, ja tuonne treeneihin sain toisen heistä mukaan ;) Ei oikein tiedetty taas, mihin oltiin menossa, mutta jos seuraavana aamuna muistoissa on enemmän naurua kuin tuskaa, yksi melkein murtunut varvas ja jäätävä määrä mustelmia sekä innostus treenata lisää osa-alueita, jotka on kärsineet bodauksen varjossa, niin ei voinut kovin pahasti mennä pieleen ;)

Treeni oli järjestetty kivasti kuljetuksineen rautatieasemalta, niin tällaiset pitkänmatkantulijatkin löysi eksymättä perille. Kokoontuessamme lähtöä varten huomasinkin ilokseni, että mukana oli tuttuja kasvoja ja mukavia tytsyjä, joten rento ilmapiiri oli mukana heti alusta saakka! Siitäkin huolimatta, että jännitti. Ja tottaki mua jännitti. Oon vaan bodannut koko vuoden, niin pelkäsin, että en ole edes keskitasoa esteratatreeneissä. Pelkäsin, että oon niin surkea, että voin unohtaa suorilta edes ajatuksen osallistua itse kilpailuun. Mutta onneksi mun pelkoni oli turha. Saatiin ihan mahtavaa opastussta esteratatekniikkaaan liittyen Jukka Saarelalta! Hän näytti oikeaoppiset tekniikat jokaisella esteellä, ja tämän lisäksi vaihtoehtoisia suoritustapoja.

heinakuu15 (11)

Treeni vedettiin siis standardoidulla sotilasesteradalla. Yksittäinen suoritus sisältää monen monta kiipeämistä, ponnistusta ja pudostusta. Esterata vaatii monipuolisesti erilaisia liikunnallisia ominaisuuksia: ketteryyttä, voimaa, kestävyyttä ja kiipeilyyn ja kikkailuun tarvittavaa kehonhallintaa. Ja tulihan siinä tetattua maksimaalinen hapenottokykykin taas ;) huhhuh!

Alkuun käytiin siis kaikki esteet läpi suoritustekniikoineen. Kun ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään tämän tyylistä treeniä, niin huomasin, että korkeat paikat tuntuivat alkuun ihan tosi korkeilta. Mutta pikkuhiljaa niihinkin tottui.

heinakuu15 (8)

Samoin kuin pudotuksiin hiekka-alustalle. Mun heikoin ominaisuus taisi olla ponnistusvoima, sillä en päässyt ’liitämään’ tiettyjen esteiden yli, vaan tein sen aina jotenkin turvallisesti kiipeämällä. Ja yksi este mua jäi ihan perhanasti kaivelemaan. EN nimittäin päässyt kuoppaesteestä pois, vaikka kuinka yritin. En harjoituskierroksella, enkä itse kilpailussa. Ja mua harmitti han hitsisti, koska en vaan kestä, jos oon jossain noin huono :D

Ja ton kuopan jälkeen tulee itseasiassa toi kuvassakin näkyvä seinä, minkä yli mennään. Se on tismalleen sama korkeudeltaan, kuin kuopasta pois pomppaaminen. Erona se, että seinän yli pääsen itse, kuopastaa pois en. Ja mikä se salaisuus on vai? -Vauhti. Kuopasta pitäisi vaan pompata pois, mutta seinälle pystyy ottaa vauhtia ennen kun loikkaa yli.

heinakuu15 (28) heinakuu15 (30) heinakuu15 (26)

Ja sain mä kyllä paljon onnistumisiakin! Irish table, vai mikä se virallinen nimi olikaan?! Näytti siltä, että tämmönen hukkapätkä ei todellakaan tuu pääsemään yli. Mutta niin mä vaan meninkin heti ensimmäisellä!

heinakuu15 (27)

Ja toisaalta, ainut kriteeri epäonnistuneelle suoritustekniikalle oli se, että jotain sattuu. Ja mä säilyin about ehjänä treeneistä. Mustelmia ja naarmuja sekä yks puoliks murtunut varvas vaan :D Ja jotain samansuuntaista toi mun taistelupariini kans viestitteli aamuisessa whatsappikeskustelussa, haha.

heinakuu15 (32)

Esteratatekniikan jälkeen päästiin vielä menemään toi rata kokonaisuudessaan kerralla täysillä, verenmakusuussa, ajanoton kanssa. Mä sain ihan sairaan hyvän lähdön: kiisin koko etusuoran esteineen ku mikäki gaselli. Kolmannen esteen kohdalla, kun konttasin menemään hiekalla, hengitys pihisi jo semisti ja syke oli 180 :D Ajattelin kuitenkin näyttää itselleni, että perhana. Oon aina ollut ketterä ja näpsäkkä liikkumaan, niin kyllä mä pärjään vieläkin, vaikka treenit onkin pääasiassa liittyneet jo hetken aikaa muihin ominaisuuksiin.

No, kaikki meni oikeestaan tosi hyvin siihen saakka, kunnes tuli THE kuoppa. Huutelin siinä reunalla, että mä meen nyt kuoppaan. Koska en ollut aiemminkaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa pääsyt sieltä ylös omin voimin. Niin en välttämättä tulisi pääsemään nytkään, kun syke oli 180 ja loppusuora menossa. Keräsin kaiken adrenaliinin ja raivon ja aggression ja pompin sitä seinää vasten. Olin päättänyt päästä ylös. Kirosin ja huusin ja vähä itkinki ku oli niin kova raivo päällä. Mut perhana. En päässy!! Turhautti ihan tosi paljon. Ja sit pyysin kaveria kahdeksannen pompun kohdalla jeesimään käsistä sen verran, että pääsin kapuamaan ylös.

heinakuu15 (29)

heinakuu15 (25) heinakuu15 (7) heinakuu15 (6) heinakuu15 (5)

Maalissa mun aikani oli lopulta 6:55. Hengitys pihisi ja vinkui ja oksetti ja pyörrytti ja kiroilutti ja mitä kaikkee! Harmitti, että kuoppa vei multaa niin paljon suoritusaikaa. Mut silti, pääsin maaliin – niin siistiä!! Ensin mietin, et miten joku voi vapaaehtoisesti tulla Tampereelta Helsinkiin asti tekemään tämmöstä rääkkiä. Mut nyt seuraavana aamuna mä jo googlettelen, et missähän olis lähin jukinen esterata. Mun on pakko pästä harjottelee sitä kuoppaa :D!! Muutenkin jäi sellanen fiilis, että tätä haluaa tehdä lisää. Niin moniipuolista harjoitusta kropalle. Ja se itsensä ylittämisen fiilis, mikä tästä jäi oli kyllä huikea! :)

Kai säki oot tulossa Tough Vikingii tänä vuonna? ;) Onkos Tampereen seudulla jotain hyviä treenipaikkoja tän tyyliseen treenaamiseen?

Milla

3 vastausta artikkeliin “Tough Viking -treenit Santahaminassa”

  1. Tampereesta en tiedä, mutta Parolassa on tosi samanlainen puolustusvoimien rata. Suosittelen :)

    • Onkohan se hei nimenomaan samooilla hoodeilla, mis oon osallistunut Military Runiin?! Vois olla! En hoksannutkaan. Kiitti vinkistä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta