Koukussa salitreeniin

Käytiin tossa yks aamu kaverin kanssa salilla, ja tuli puheeksi erilaiset saliohjelmat. Kaveri nimittäin kyseli, josko multa löytyisi jotain vanhaa saliohjelmaa, joka olisi jaettuna esimerkiksi kolmeen osaan. Voisin laittaa hänelle eteenpäin, kun on ilmeisen hyvin ajanut asiansa silloin aikanaan mun kohdallani. Ja nykyisinhän mulla tulee ohjelmat ihan muualta. No, kotiinpäästyäni aloin tutkia lipaston laatikoita, ja voi minkä aarteen löysinkään -mun ihkaensimmäisen salivihkoni. Merkinnät on tammikuulta 2013, siis noin kahden ja puolenvuoden takaa. Ei kovin pitkä aika ihmiselämässä. Mutta kuitenkin pitkä aika bodyelämässä. Koska kyllähän tota kehitystä on ihan semisti tapahtunut viime vuosina.

Muistan, kun tein merkintöjä tähän kyseiseen vihkoon alkuvuodesta 2013, olin vakaasti päättänyt, että aion kehittyä. Aion merkitä niin isot painot, kun mitä oikeasti jaksan nostella. Ja merkkaan jokaisen toiston ja sarjan, jotta voin seurata edistymistäni. Silloin se salikärpänen taisi todella iskeä muhun. Oli ihan jäätävä motivaatio salitreeniä kohtaan. Halusin olla vahva, ja osata treenata salilla ja näyttää joku päivä myös ulkoisesti siltä, että oon nostellut puntteja. Ja sitä kohti lähdettiin. Penkkiä tein 25kg:lla ja pystypunnerruksia kutosilla.

IMG_20131103_170444

heinakuu11 (3)Matkan varrella oon ehtinyt oppia monenmonta uutta asiaa salitreenaamiseen liittyen. Mutta oon myös päässyt fyysisesti kohti omia tavoitteitani näiden parin vuoden aikana. Mä nimittäin osaan treenata salilla. Osaan treenata kovaa. Ja musta on tullut vahvempi. Penkki kulkee jotain 40kg ja 45kg välistä ja pystypunnerrukset about neljällätoista kilolla. Ja tiiättekö mitä….

Mä nostin tänää Killen kanssa treenatessa räkistä ykkösen 120kg;lla. Oikeesti!

Se tuntui ihan joltain palkinnolta pitkällisestä työstä. Vaikka toi luku ei kenellekään muulle ehkä merkkaa mitään. Eikä kuulosta varmaan ulkopuolisen korvaan ihmeelliseltä. Ja joku ei ehkä edes tiedä, onko 120kg paljon tän kokoiselle muikille vaiko ei. Ja joku on vaan niin paljon vahvempi, että lämmittelee noilla painoilla. Mutta jessus, mulle se oli jonkinlainen isompi etappi salipolullani! En olis nimittäin tollasta nostanut, jollei takana olisi säännöllistä kovaa treeniä ja kunnollista treeniä tukevaa ruokailua. Ja oon ihan hitsin iloinen tuosta. Jos välillä kriiseilen, että oon yhtäkkiä keskivartalolihava, niin täytyy nyt jo itellenikin myöntää, että läski ei oo kyllä voimaa. Ja mä oikeasti nostin sen 120kg. JEE! Hyvä minä!

heinakuu8 (21)

Tästä päästäänkin aasinsiltana siihen, että mä tajusin taas tämän onnistumisen myötä, että oon kyllä oikeesti ihan perhanan ihanalla tavalla koukussa salitreeniin. Hitsi vie, kun onnistuu ylittämää itsensä jossain jutussa, niin iskee kauhea motivaatio haluta lisää! Kyselinkin näissä samaisissa pt-treeneissä opastuksen maastavetoon. Siis siihen perinteiseen. Jos alkaisin sitä nyt hinkuttaa räkin sijasta välillä. Myös kyykkääminen on alkanu semisti himottaa. Oon käynytkin tekemässä kimppatreenejä nyt kesällä, ja mulla on tällä hetkellä kyykkyvarmistajakin saatavilla. Niin jotenkin on ihan uudenlainen hullunkiilto taas silmissä, että haluaa lisää. Kyykätä enemmän ja paremmin ja kovemmin :D

WÄh. Kuinka ihanaa?! Tehdä jotain näin arkista näin suurella intohimolla <3

Jollain hassulla tavalla tän salitreenaamisen koukuttavan puolen huomaa just tällaisina spesiaaleina hetkinä. Koska salikoukkuhan on ihan erilainen kuin esimerkiksi Bodyjamkoukku. Koska jamiin haluaa, kun se on siinä hetkessä niin sairaan hauskaa ja siistiä. Mutta salitreeni ei oo. Se on oikeastaan tosi rankkaa :D Eikä mulla arjessa oo sellaista fiilistä aina salitreenin suhteen. En oo joka päivä sillain, että ”jee, oon ihan koukussa ja pakko päästä salille”. Ei. Vaan arjessa käyn tunnollisesti tekemässä treenini ja koen niissä vaihtelevasti erilaisia fiiliksiä. Joskus on kova himo päästä tekee jotain siistiä, ja joku juttu sujuukin  tosi hienosti. Ja toisena päivänä taas ei kulje millään. Joka tapauksessa, mä treenaan. Kaikki treenini läpi. Ja sitten välillä tulee näitä onnistumisia, kun pitkällinen työ tuottaa tulosta. Ja sit taas muistaa kirkkaasti, miten salikoukussa oikeesti onkaan. Koska enhän mä tätä vaihtais pois.

IMG_20150722_103008

On niin siistiä, että mä joskus aloitin! Ja että oon nykyisin vahvempi, parempi ja kehittyneempi salimuikki. Ja samaan suuntaan aion jatkossakin mennä! Kehittyminen kiehtoo.

Sillai sitä ollaan ihan huomaamatta – salikoukussa ;) Onks sulle käyny kans sama?

Milla

18 vastausta artikkeliin “Koukussa salitreeniin”

  1. Mulla tuli just tänään sama fiilis! Ensinnäki lämmittelin samoilla painoilla ku mun alottelijasisko tekee työsarjat ja ne oli melkeen liian kevyet painot siihenki :D Ja niin muistan ku joskus tein nuilla samoilla painoilla ja se oli rankkaa!

    Toisekseen rinta on ollu aina mun heikkous ku en oo jaksanu oikeen sitä treenata. Nyt tuli salilla mieleen ku alkukesästä kriiseihin mun veljelle ku oon tehny penkkiä 10kg käsipainoilla ja ne alkaa olla liian kevyet, mutta pitäs siirtyä käsipainoissa ”miesten” puolelle ja pienimmät on 12,5 enkä saa niitä ees kertaa ylös. No nyt sitte tein ekan sarjan jo 13,5kg käsipainoilla! Pitäs useemmin muistella vähän aikaa taakse päin, että miltä joku on tuntunu ni tulis tämmösiä kunnon motivaatiopiikkejä! :)

  2. Joo just tätä tarkoitin! Ei sillä, että aina vaan haluaisi lisää tai vertaisi muitten tekemiseen. Vaan että muistaisi katsoa taaksepäinkin ja huomata, miten oma työ tuottaa tulosta :) Kyllähä se tavallaan kuulostaa heiveröiseltä naistenhommalta, et heilutteleeki kuuden kilon kp:n sijasta kymppiä mutta kyllähän tossa aikamoisen duunin saa tehdä, että eteenpäin menee! Eikä ne oikeesti isot painot tuu muuten ku säännöllisesti punttailemalla. Huikeeta, et tartuit niihi kolmetoistapuolikkaisiin! Sillai se kehityskin kehittyy. Kun uskaltaa vaan.

    Eli kyllä saa fiilistellä, kun kehitystä tapahtuu ja hakea innostusta ja motivaatiota omista onnistumisista :))

  3. En oo aikasemmin kommentoinut vaikka oonkin jo jonkin aikaa lueskellut sun blogia. Nyt on kuitenkin pakko kommentoida koska jaan niin kanssasi ajatukset salitreenistä! Se on vaan niin mahtava tunne saavuttaa tavotteita ja vahvistaa kehoaan, joten on tunnustettava että salikoukussa ollaan ;) Vielä sanottava että oot kyllä tosi hyvässä kunnossa ja sun ulkonäöstäkin huomaa että treeniin löytyy motivaatiota :D

    • Moikka Hertta! Kiitos, ja kiva kun kommentoit nyt. Näen vaan lukuja ruudun toiselle puolen, niin aina tulee hyvä mieli, kun joku näkee vaivaa ja lukemisen jälkeen jättää vielä kommentinkin käynnistään :)

      Salitreenaaminen on kyllä koukuttavaa, kun siihen pääsee alkulämpöjen jälkeen sisälle ;) En ihmettele, että sullaki käyny näin!

  4. Oon sanonut tän aiemminkin, mutta sanon vielä uudestaan: ei herranjumala oot kehittynyt! Oot niin upea motivaatio ja esimerkki, mitä kunnon reenillä voi saada aikaseks :)
    Itseäkin houkuttais lähtee testaileen vähän suuremmilla painoilla pienempiä sarjoja, mutta se on jännä kun pää on enemmän vastaan että nouseeko jotkut painot vai ei :D sitten kun uskaltaakin ottaa ne isommat painot käyttöön niin eihän se mikään katastrofi olekaan ollut :D pikkuhiljaa pikkuhiljaa…

    • Oi, kiitos! :-) Kyllä sitä kehittyy, kun vaan uskaltaa syödä kunnolla ja treenata kovaa.

      Rohkeasti vaan hakemaan niitä isompia painoja ja haastamaan kroppaa! Salitreenissä kehittyminen on loputon koukku, että sikäli tässä on kyllä vaikka koko loppuelämä aikaa :D Mut onhan se siistiä, kun näinkin lyhyessä ajassa etenee isojakin harppauksia :) Ja mä aina motivoin itteni seuraavalle tasolle siten, että päätän saada isommilla painoilla edes 4 toistoa. Vaikka tarkoitus olisikin sarjassa saada 6-7. Noi toistomäärät on lopulta niinkin pieniä, että kun saa sen neljä menemään, niin ei paluuta edellisiin painoihin ole. Ja sit väkisin vääntääki jo sitä kuutta – ja näin ollaanki nextillä levelillä :D

  5. Oon huomannu salitreenaamisessa et aika iso juju on tosiaan jo siinä että uskaltaa kokeilla isompia painoja, mutta myös siinä et ensinnäkin tajuaa et isommillakin vois tehdä :D itse oon vasta nyt keväällä oikeesti tajunnu ton toistojen ja painojen merkkaamisen ja nykyään kulkee kyllä mukana vihko. Ja oon huomannu et se vihko itessään jo motivoi lisäämään painoja ku kattoo edellisen reenin painoja ja haluu saada ne isommat numerot sinne. Toisaalta toimii niinkin päin, että vaikka välillä on huonompi päivä eikä rauta niin helposti nousekkaan niin silti ei sinne vihkoon kauheen paljon pienempiäkään painoja millään haluis kirjottaa :D jokunen viikko takaperin huomasin että olin menny jossain liikkeessä samoilla painoilla jo ties monettako viikkoo ja tajusin et pitäis varmaa pikkuhiljaa lisäillä :D ja tää anto mulle ahaa-elämyksen siitä, miks ei oo huomattavaa kehitystä tapahtunu ennen tätä kevättä varsinkaan olkapääosastolla vaikka oonkin jo useita vuosia siellä salin puolellakin heilunu.

    Oon sun kanssa kyl samoilla linjoilla ton jumppailun suhteen. Mulla suurena rakkautena tosin on bodyattack, mutta yhtä kaikki. Sinne meen koska ah se on niin ihanaa ja siellä on nii mahtifiilis aina, siinä hetkessä. Puntille harvemmin lähtee noilla fiiliksillä, vaan se kannustin on ehkä enemmänkin se mitä tulee olemaan ja miltä tuntuu myöhemmin kun niitä salireenejä on tehny tarpeeks. Vaikka toki, en mä sais itteeni ikinä puntille jos en tykkäis tehdä sitä, mutta ymmärrät varmaan pointin.
    Ja taidan mäkin nyt vähän hehkuttaa tota sun yläkroppaa! Ihan huikee! You go girl! :)

    • Oon samaa mieltä, että treenivihko on oikeasti hyvä ja tärkeä väline kehittymisen kannalta! Ja nimenomaan näiden sun mainitsemien etujen vuoksi. Ei tuu hinkattua samoilla painoilla liian pitkään, ja toisaalta uskaltaa koittaa uusia painoja, jos alkaa toistot pyöriä jo liian suurissa määrissä per sarja! Mä teen esim. siten, että merkkaan aina ympyröimällä vikan sarjan, jos paino on ollut raskas, ja samoilla on syytä jatkaa ensi treenissä vielä. Ja sit merkkaan sanallisesti, jos seuraavalla viikolla olis koitettava jos seuraavaa tasoa ;) Ei kyllä kehity, jos viikosta toiseen hinkkaa alataljaa 35kg:lla jotain kahtatoista toistoa :’D Onneks ollaan hoksattu tää!

      Ja todellakin ymmärrän sun pointin, samaa meinasin itsekin. Jumpalla on ihanaa siinä hetkessä, mutta salitreeni koukuttaa vähän eri tavalla. Vaikka tottakai sekin on siistiä, eikai siellä muuten jaksais viikosta toiseen pyöriä itteensä rääkkäämässä :D

      Kiitos! Ja kivoja treenejä niin attackissa kuin salinpuolellakin ;)

  6. Hyvin on kehitystä tullut!

    Semmonen piti kysyä, että saitko itse valita PT:n Fitfarmilta vai annettiinko sieltä ”vaan joku”?

  7. Olen useamman kerran ihmetellyt miksi teet räkkivetoja? Miksi ei maastavetoa? Onko siinä joku salaisuus :) ?

    • Ei oo salaisuutta ;) Räkkimavea halusin lähtee harjoittelee ku menee huikeen hyvin selälle! Maastavedossa kun tekee jaloillaki aika paljon. Ja nyt ku toi räkkiveto kulkee nii haluaisin sit opetella ja kehittyä vaihteeks mavessa ja siks pyysin et tarkistetaan tekniikka tässä välissä ja nyt mul on sit vaihtehtona tehdä sitä :)

  8. Mä Milla muistan, kun tulit ensimmäistä kertaa mun kanssa salille GoGo Parkissa. Ne oli ihan sun ensikosketuksia kuntosali maailmaan. :)

  9. On yllättävän vaikeaa löytää oikea ruoka määrä jolla lihas oikeasti kasvaa. Olen nyt noin vuoden käynyt salilla. Paino pysynyt suht samoissa mutta toki lihasta tullut. Nyt kehitys alkanut junnamaan samana. Naisena helposti ei uskalla syödä tarpeeksi kun pelkää läskin kertymistä. Kuinka paljon itselläsi on paino noussut kun olet uskaltanut syödä.

    • Samaa mieltä! Siks oonki palkannut pt:n itelleni. Seuraa kuntoa ja fiiliksiä ja kehitystä ja laskee sen mukaan ruokavalioo mulle :) Ei tarvi ite funtsia mitään, senkun syö vaan ja treenaa. Mulla on viime kesästä noussu joku 2-3kg. Eli tän valmennuksen aikana, kun oon lopettanut aerobiset ja tehnyt pelkkää salia.

  10. Mulla oli keväällä salimotivaatio ihan kadoksissa, mutta nyt ostin uuden vihkon ja aloin taas merkkaamaan painoja ja sarjoja ja värkkäsin ohjelmankin. Ja nyt on ihan mieletön motivaatio, tekis mieli mennä joka päivä salille! :)

    Millaisella jaolla oot tehnyt esim. sitä kolmijakoista? Mulla on nyt testissä rinta+ojentaja+olkapää, selkä+haba, jalat. Katotaan mitä tästä tulee. Mulla on ollut ongelmana se ettei jalat meinaa palautua juoksun / jalkapäivän jälkeen kovin tehokkaasti. Juoksun jälkeen on pakko pitää vähintään kaksi välipäivää, on niin veto veks ja jalat tuntuu spagetilta, ei vaan jaksa. Sellanen lihasväsymys. Sama homma jalkapäivän jälkeen, plus tietty ne lihaskivut. Tekis mieli käydä juoksemassa ja siellä Bodyjamissakin useammin, mutta ei vaan tukkijaloilla pysty…. :/ Muu kroppa kuitenkin palautuu kovistakin treeneistä nopeasti.

    Huikee kehitys sulla kyllä on ollut! =) Saa kivasti lisämotskua tähän hommaan, josko itselläkin kehitys lähtisi nousuun ohjelmaa noudattaen, kun jännästi se ”teen mitä tänään lystää” -tyylinen haahuilu ei oikein saanut treenipainoja nousuun. ;)

    • Mulla on ollut samanlainen jako kun oon tehnyt kolmea salia viikossa. Hyvä siitä tulee!! Sen lisäksi, että treenaa kovaa ja ohjelman mukaan, niin tarvii oikeasti myös syödä kunnolla. Siis laadukkaasti ja riittävästi. Menee hyvät treenit hukkaan, jos syö liian vähän tai pelkkää jotain salaattia. Ja tietysti täytyy pitää lepopäiviä! Koska silloin oikeesti tapahtuu se palautuminen ja kehittyminen, kun malttaa riittävän usein vaan ollakin ja levätä. Tiedän, on vaikeeta. Mullekin välillä. Mut pikkuhiljaa ;)

      ps Missä sä käyt bodyjamissa? ;) Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta