Ja sit ne sanoi ”Tahdon”

Häät onnellisen onnistuneesti ohi. Ja vaikka aihe on aika kaukana treenimaailmasta, niin pakkohan tästä on pari kuvaa ja sanaa pistää jakoon kuitenkin. Tiedätte, että oon viime metreille asti jännittänyt kaikkea häihin liittyvää, joten tottakai mun täytyy kertoa, miten lopulta kävi! Ystäväni, jonka kaasona siis toimin, on antanut ikuisen julkaisuoikeuden kuviin, joissa hän esiintyy – kätevää, niin ei tarvii joka kerta erikseen kysyä, saanko käyttää blogissa ;) Mutta häiden osalta toki kysyin luvan erikseen, ja sellainen saatiin. Sulholta tai häävierailta en hoksannut lupia kysellä, joten siksi kuvakattaus ei ole kovin laaja tällä kertaa.

Joka tapauksessa. Elokuun ensimmäinen.

Itsehän aloitin hääpäivän jo viideltä aamulla, kun totesin siinä vaiheessa, että uni ei vain tule. Oon kyllä aina sellainen, että reagoin unella kaikkeen jännittävään / kivaan / stressaavaan asiaan. Ja tällä kertaa kävi näin, että en nukkunut minuuttiakaan häitä edeltävänä yönä. Mutta eipä tuo mitään, pääasia, että morsian nukkui. Mitäpä sillä on väliä, vaikka kaaso olisi vähän silmät pusseilla.

IMG_20150731_220132

Vihkiminen oli iltapäivällä, joten meillä oli ihanaa kaaso-morsian laatuaikaa koko päivän ennen varsinaista tilaisuutta. Syötiin aamupalaa, käytiin kampaajalla laittamassa hiukset, samoin kuin meikkaajalla meikattavana. Ajeltiin morsiamen hääautolla ympäriinsä pitkin Helsinkiä hyvää musiikkia kuunnellen, ja aina välillä tuli epäuskoisia jännityshepuleita. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa oltiin kuitenkin. Kaikki oli hyvin suunniteltu, eikä ollut älyttömän kiire aikataulu, niin mitäs siinä turhia panikoimaan. Tosin aamulla huomattiin, että kampauksiin tarkoitetut kukat oli unohtunu juhlapaikan jääkaappiin edellisenä päivänä, joten oltiin heti lähtökohtaisesti puoli tuntia suunnitelmasta jäljessä, kun piti ennen kampaajaa käydä hakemassa ne ;)

Meillä oli Gopro matkassa koko päivän, ja kuvailtiin sillä pätkää vähän sieltä sun täältä. Kiva järjestää syksyllä jokin häämuisteluilta, koska Gopron matskujahan ei näe siinä kuvatessa, niin kaikki on sitten ihan ylläriä, mitä sieltä löytyy!

IMG_20150803_113139

Iltapäivää kohti kaikki alkoi olla valmista. Kolmen naisen voimin saatiin hääpuku morsiamen päälle, ja voi että kun se oli kaunis! Kaikki aina sanoo, että oma ystävä on kesän kaunein morsian, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että meidän morsmaikku oli ja on oikeasti ehdottomasti kesän kaunein!<3 En usko, että kukaan voisi näyttää noin täydelliseltä. Meikki, hiukset, puku, sporttinen vartalo ja sisältä loistava onnellinen hehku teki Milkasta vaan niin sanattoman upean, että melkein tuli vaan itku katsellessa <3

IMG_20150803_112906

Omiin mekkoihin ahtauduttuamme (kyllä, mahduin mekkooni kun sain apukäsiä sen päällepukemiseen, huhhuh) startattiin matka kohti kirkkoa. Oltiinkin lopulta tyylikkäästi vähän myöhässä, ja homma meni about siten, että kiiruhdin sivuovesta alttarille, morsian kirmaili takaovelle-  ja sitten käynnisteltiin tilaisuutta. Ei tarvinnut turhaan odotella,  jännittää ja panikoida.

IMG_20150803_113453

Kirkon jälkeen oli tietysti hääjuhla. Kunnioittaen hääparin yksitysyyttä en lähde nyt luettelemaan, mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Mutta omasta osuudestani voin toki kirjoittaa. Ja mielestäni kaikki meni oikein hyvin. Olin kirjoittanut  puheen, mutta epäröin kuitenkin viime metreille asti, puhunko kuitenkaan. Olen kai jollain tapaa kovin pedantti ihminen, ja epävarmuus tuli siitä, kun mietin, onko puheeni tarpeeksi hyvä. Halusin pitää sellaisen puheen, joka on nimenomaan kaason roolista kerrottu, morsiamen ja kaason välisestä ystävyydestä. Sen piti kuitenkin olla sellainen, mikä on osoitettu myös sulhaselle. Ja halusin, että se huomioi myös juhlaväkeä, on jollain tapaa koskettava mutta pitäisi olla myös hauska. Ja koko matkan pitäisi kulkea tietty punainen lanka. Ja kaikki antaa ulos selkeästi, aidosti ja siten, ettei asioita lue paperista. Ja mä olin todella epävarma, että onko mun puheeni yhtään edes sinnepäin. Enkä halunnut puhua vaan puhumisen ilosta. Vaan nimenomaan antaa jotain enemmän.

En ollut vieläkään päättänyt, puhunko vaiko enkö, kun tuli sellainen hetki, että nyt tai ei ollenkaan. Ja yks ystävä tuli sitten hiillostamaan. Ja sitä mä kai tarvitsin. Ja sit mä puhuin. Ja kaikki meni oikein hyvin. Turhaan panikoin. Moni tuli puheen jälkeen sanomaan, että oli hyvä. Ja koskettava. Ja tärkeintä oli tietysti se, että morsian antoi kiitosta.

IMG_20150803_154414 IMG_20150803_113514 IMG_20150803_112626 IMG_20150801_153149

IMG_20150802_111709

Oli kyllä kaikinpuolin aivan ihana päivä. Eikä edes tuntunut se tosiasia, että olin perjantaista asti samoilla silmillä. Tai no, yötä kohti alkoi toki pikkuhiljaa alkoi painaa. Ja lähdettiinkin mun äitin kanssa sitten samalla taksilla hotelliin nukkumaan.

Hääpari lähti ihan huikeelle häämatkalle ja kaiken valmistelun, jännittämisen ja fiilistelyn jälkeen täytyy kyllä sanoa, että onhan noi häät kaiken tohinan arvoiset! Mäki haluun! :D

IMG_20150801_210543

Enkä voisi olla kiitollisempi tästä ihmisestä mun elämässäni, tästä ystävyydestä <3

Kiitos ja onnea!

Milla

13 vastausta artikkeliin “Ja sit ne sanoi ”Tahdon””

  1. Ihanaa, olipa kiva päästä onnellisiin tunnelmiin tämän tekstin ja kuvien kautta <3 Sanoisin, että häät on parhaimpia juhlia ikinä :')

  2. Ihania kuvia! Olen itsekin ihan häätunnelmissa, kun päätettiin mennä ensi kesänä naimisiin. Teidän molempien mekot oli todella kauniita ja et edes tursunnut mekostasi :D

    • Joo toi mekko oli kyllä oikein passeli. Onneks :’D

      Ai teillä on kans häät tulossa! Eikä! Ihanaa ♡ Valmistelut voikin alottaa hyvissä ajoin. Ja jotenki se on ihan epätodellinen fiilis kun se the päivä sitten vihdoin koittaa :’) On kyllä kaiken äh suunnittelun ja hössötyksen arvoista ♡

  3. Voii mulla meni ihan kylmiä väreitä kun lueskelin tuota sun tekstiä! Hyvä Milla! Ja Milka on kyllä ollut ihan super nättinä!!

    • Aijaa! Jee! Onnistuin sit ehkä tuomaan oikeita asioita tässä esiin ;)

      Milka on kyllä kesän upein morsian ♡

  4. Ihana kirjoitus! Upea morsian, todella kaunis :)

    Toivepostaus: rakkausstoori! Onko sun poikaystävä myös sali-intoilija? Jos ei, miten hän suhtautuu ns. bodyelämään? Missä tapasitte jne? Pliis :D

    • Haha, kiitos! Ihana kommentti ♡

      Mielelläni jaan rakkaustarinani jos sellainen joskus kohdalle osuu. Nyt just mulla ei oo poikaystävää. En oikein osaa seurustella :-D Mut kuten rivienvälistä on pystyny lukemaa nii yritystä on. Et ehkä vielä joku päivä semmonenkin postaus tupsahtaa ulos :D Kiitti kuitenkin kommentista! Oli suloinen ;)

    • Äääää :D my mistake! Sori! Olin ihan varma että kirjoitit joskus aiemmin jossain postauksessa jotakin miehestä (.. :DD selkeetä on!) mutta ehkä innostuin sit jo liikaa. Nyt vähän nolottaa hahah, apua. Mutta varmasti tupsahtaa :) hyvää kannattaa odottaa etenkin kun on ite noin huikee kun sä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta