Jotain, mitä haluaisin kuljettaa kesälomalta mukanani

Arki on koittanut ja työrutiinit startattu näin uuden viikon alkajaisiksi. Mieli on hyvä ja fiilis rento. Aamulla hihhuloin tuntia liian aikaisin laukku olalla eteisessä ja odottelin, että joko saa lähteä?! Joko?! Kyllä mä taidan tykätä mun arjestani aika paljon. Vaikka lomalla tietysti maailman ihaninta olikin.

Huomasinkin itseasiassa tossa erään mielenkiintoisen asian lomani loppusuoralla. Sen on huomannut muutama muukin mun ympärilläni elelevä. Mä en nimittäin enää stressaa tällä hetkellä mistään. En panikoi tulevia, en harmittele jotain ikäviä velvoitteita enkä pelkää kauhunsekaisin tuntein tulevia koitoksia. Päinvastoin, mulla on oikein seesteinen, iloinen ja luottavainen olo itseeni ja tuleviin haasteisiin syksyn aikana.

IMG_20150810_194818

Ihmistyyppinä oon sellainen panikoijaluonne: oon ihan jäätävän hyvä kehittämään itelleni stressiä ihan kaikesta. Stressaan helposti ihan vähäpätöisistä jutusta, ja monesti siis todellakin ihan turhaan. Ja nyt kävi ihan hassusti siten, että jossain kohti lomaa huomasin, että se tavanomainen stressaajaminä on ihan poissa. Niinku kokonaan!

Ja hitsi vie olis hienoo, kun pää toimisi aina näin kirkkaasti ja mieli suhtautuisi aina näin lempeästi asioita kohtaan. Kaikkea tulee kuitenkin vastaan syksyn ja talven aikana, ja jokaisesta koitoksesta varmasti selvitään, niin miksi ihmeessä niistä pitää kerätä stressiä itelle? Okei, tottakai pieni stressi aina parantaa suorituskykyä. Mutta kyllä mä oon aika kovanluokan panikoija ollu. Nyt sais kyllä loppua! Koska tällain leppoisasti on vaan niin paljon miellyttävämpää elellä. Muistin taas, kun sain tän kokea :D

Ja mietinkin tossa jo konkreettisesti, miten koitan ylläpitää tätä fiilistä:

Aion tehdä vain lempparijuttujani. Arki on työtä ja nukkumista ja pientä vapaa-aikaa siinä välissä. Pidän kiinni siitä, että teen vapaa-ajallani omia juttujani. Ei tarvii ottaa huonoa omaatuntoa siitä, jos haluaa vaa käydä salilla. Täytyy oppia sanomaan ei. Ei kaikkeen voi ryhtyä ja ehtiä ja revetä. Ja pidän myös huolen, että lepään tarpeeksi. Keväällä tein asioita unen kustannuksella. Ei ollut hyvä valinta. Ja ehkä se tärkein asia on kalenterin ylibuukkaus. Mulle käy joka syksy ja kevät siten, että lupaan kauden alussa, etten sovi jokaiselle viikonlopulle jotain menoa. Ja sitten kuitenkin pian huomaan, että mulla on joko jouluun saakka tai vaihtoehtoisesti juhannukseen saakka kaikki viikonloput täynnä menoa. Ei se vaan voi mennä niin. Täytyy jättää aikaa myös ihan vaan olemiselle. Koska se teki lomallakin suorastaan ihmeitä.

IMG_20150810_194857

Yksinekertaisesti ilmaistuna toivon siis oikein kovasti, että vaikka mitä tiukkoja tilanteita tulisi eteen, ja joutuisin jännittämään uusia asioita, niin hitsi vie – kumpa mä en stressaisi turhaan! Kevät oli mulle aika touhuntäyteistä aikaa, ja en edes huomannnut loppua kohti, miten paljon kannoin kaikkea taakkaa harteillani. Jotenkin sitä vaan tekee ja tekee kaikkea ihan rutiinilla, eikä edes huomaa, kuinka suorituskeskeiseksi asiat saattavat mennä. Ehkä tuttua huttua muillekin? En usko, että olen ainoa.

Just nyt tuntuu, että maailman hienointa olisi, kun saisin kantaa mukanani tän kesälomalta saadun seesteisyyden unohtamatta kuitenkaan innostuneisuutta ja aktiivisuutta asioihin. Mä pystyn ja osaan ja voin, niin miksi panikoisin? Stressi tekee niin pahaa kropallekin. Ja musta tuntuu, että vaikka oon käynyt jätskillä ja syönyt viimeiset kaksi viikkoa rennosti punnaamatta mitään, mun kroppani ei oo lainkaan pöhöttynyt. Koska kaikki kroppakriisit johtui stressistä!

Aika huikeeta, miten loma voi vaikuttaa näin myönteisesti kaikkeen.

IMG_20150810_072251-1

Kesäloma saisi olla useaminkin, kerta se tekee näin hyvää ihmiselle! Vai kasvoinko mä vaan yhdessä kesässä aikuiseksi? Ainakin Tampereen kaupunkiliikenteen mukaan kasvoin, kun latasin bussikorttia, eikä kone enää antanut mahdollisuutta ladata nuorisolippua. Ihmettelin hetken aikaa. Mutta sitten hoksasin. Aikuiset. Kaksikymmentäviisi täyttäneet. Minä.

Onks siellä ketään muuta stressierkkiä linjoilla? Ootteko huomannu näin konkreettisesti, miten stressistä vapautuminen vaikuttaa kropankin toimintaan? Mun mielestä aIka huikeeta, oikeesti!

Milla

6 vastausta artikkeliin “Jotain, mitä haluaisin kuljettaa kesälomalta mukanani”

  1. Muhun ainakin vaikuttaa tosi paljon stressi. Vaikka ei tiedostaisi, että nyt stressaa ja pahasti niin naamasta kyllä näkee, että stressaa. Tai oikeestaan se tulee sit kun se suurin stressi on ehkä ohi, esim loma alkaa tms. Mulla tulee naamaan finnii ja näppyy ihan kunnolla, vaikka normaalisti naaman iho on ihan ok, vaikka siellä täällä joskus joku näppy oliskin. Toinen on kyl just toi pöhötys ja se ettei vatsa toimi kunnolla, vaikka söiskin ihan fiksusti. On se keho vaan ihmeellinen kun se reagoi stressiin tollain vaikka sitä ei tiedosta. Sit yleensä vasta tajuukin jälkeenpäin että hitsi vei olinkin ollut t o s i stressaantunut.

    Mahtava lukee, että sulla loma on todellakin auttanut ja stressi on helpottanu! Se vasta onkin taito, että osaa viedä sen stressittömän ajatusmaailman sinne arkeenkin ja tehdä vaan niitä asioita mistä tykkää ja näin olla keräämättä sitä ihan turhaa stressiä, esim treenailuista, mikä on mulle tosi yleistä :D koita nyt olla buukkaamatta ihan joka viikonloppua täyteen. Se on kyllä just niin tärkeetä, että siellä arjen keskellä on niitäkin päiviä, että voi olla vaan eikä tarvii suunnitella mitenkään etukäteen. Olla vaikka vaan ihan yksin ja tehä just niitä juttuja mitä sillon tekee mieli. Semmonen antaa sitten niin paljon energiaa siihen normaaliin arkeen. Mä olen arjessa ihan mestari oman elämäni organisoinnissa ja aikatauluttamisessa ja ahdistun kyllä helposti jos en tiedä jotain tärkeitä aikatauluja tai sitä, millon on mun omaa aikaa, tai jos vaikka mun normaalit arkirutiinit muuttuukin äkisti jonain viikkona. Mut sit vastapainoks rakastan niitä vapaapäiviä millon voi vaan aamulla pohdiskella et mitä sitä tekis :) en sitten tiiä, pitäiskö tosta aikatauluttamisesta vähän päästä pois, mutta ehkä kaikki tulee sit ajan kanssa kun kasvaa taas vähän aikuisemmaks :D

    • Naamalla ja vatsalla stressaajia on siis muitakin. WÄäh. Vitsin ärsyttävää kyllä. Toivottavasti arki nyt lähtis tästä liikkeelle yhtä hyvällä moodilla kun mitä lomalta palatessa oli :) Mä en kyl ressaa treeneistä, kun toi sali etenkin on sellasta, mitä voi tehä mihin aikaan tahansa. Mut stressaan sitä, kun keksin iteleni aina liikaa kaikkia velvotteita ja menoja. Pitäis välillä vaan ollakin, et oikeesti palautuis hektisestä arjesta! Ja sitä lähen nyt tänä syksynä opettelemaan. Jotenkin pelkään aina, et muut sanoo, et oon tylsä jos en tuu sinne ja tänne ja tonne, mut mitäs hittoa sitte :D

      Toivotaan siis meille kummallekin sopivassa suhteessa kalenterielämää ja ihan vaan vapaapäiviä kaikista menoista! :))

  2. Mäkin oon jotenki luonteeltani stressaaja. Tunnen nyt jo ekan koulupäivän jälkeen että alan miettimään kauheesti miten tuun selviämään koeviikoista ja millon alan kertaamaan yms. Sama ihan kaikessa olemisessa ja tekemisessä. Stressaan kaikesta turhasta ja vielä ihan liian aikaisin. Jos jotain pitäisi tapahtua neljän kuukauden päästä, alan jo murehtimaan miten ja milloin ja miksi se tapahtuu. Käsittämätöntä, mutta kaiketi siitä pystyis opettelemaan eroon. :—D

    • Hyvin suunniteltu on puoliks tehty – mut toki vähemmälläki pähkimisellä selviää :D Stressinhallinta on kyllä hyvä taito opeteltavaksi. Taitaa olla meidän pedanttien, tunnollisten ja suunnitelmallisten ihmisten suuri haaste ;) Tsemiä syksyn opintoihin!

  3. Todellakin oon huomannut miten sekä stressi että siitä vapautuminen vaikuttaa myös kroppaan! Sanonkin aina, että miulla näkyy vatsassa stressimakkara – ihan oikeasti miun vatsan nestepöhö on suoraan verrannollinen stressitasooni. Ollaan vissiin aika samiksia siun kanssa siis :D Aina kun stressi helpottaa, niin tuntuu ihan kuin joku ”henkäys” tai aalto pyyhkäisisi kropan läpi (kuulostaa oudolta mut en osaa paremminkaan kuvailla :D) ja tekisi olon paljon kevyemmäksi, monellakin tapaa.

    Tsemppiä alkavaan, mahdollisimman stressittömään, syksyyn meille molemmille! <3

    • Stressimakkara täälläki! Hyvin ilmaistu toi asia :D Mä oon nimittäny itseäni keskivartalolihavaksi, mut stressimakkara toimii kyl kans ;)

      Toivon sitä samaa, kiitos <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta