Mentaalivalmennuksen tarpeessa

Mun kropassani ei oo kaikki tällä hetkellä ihan optimaalisen hyvin. Ei toimi ihan sillain, niinku kuuluis. Asia on yhä selvityksen alla, ja kerron varmasti sitten, kun jotain saadaan selville. Oon hakenut monesta suunnasta apua ja selvitystä, jotta pääsisin tasapainoon ja normaaliin olotilaan. Tästä epätasapainosta johtuen mun oloni on ollut ajoittain vähän epämiellyttävä. Vaikka syön ja treenaan kunnolla, mun kroppani ei silti näytä aina siltä. Kerään nestettä ja mahdollisesti myös rasvaa. Ja aknekin vaivaa. Ja monta muutaki juttua. Kaiken yhteisvaikutuksesta näytän ja tuntuu ajoittain kaikkea muuta kuin freesiltä terveellisiä elämäntapoja muistuttavalta muikilta.

Turhauttaa välillä.

IMG_20150805_133304

Mutta homma on siis tutkinnan alla, ja toivottavasti nyt vihdoin syksyn aikana saadaan jotain selvyyttä! Ja ei, en hae nyt teiltä lukijoilta arvauksia, tai ehdotuksia, mikä kaikki mua voi vaivata. Ammattilaiset saa jeesata mua siinä. Mutta oli pakko kirjoittaa asiasta aasinsiltana tästä alkuun, koska pitkästä aikaa koin taas pienen valaistumisen! Pohdintojen kautta löysin pienenpienen armollisuuden itseäni kohtaan!

Vähän mielityöskentelyä ja rehellistä keskustelua kehiin, ja kappas, oivalsin olevani ihan liiallisen armoton itseäni kohtaan. Enkä puhu nyt mistään rentoilusta tai sen osaamattomuudesta. Vaan siitä, että heräsin huomaamaan, että tässä kropan jumitilanteessa ajattelen itsestäni paljon kielteisiä asioita. Itse asiassa joka päivä. Koska aina on muka jotain. Enkä mä ole edes huomannut, että se määrittää mun yleisfiiliksiä muidenkin asioiden suhteen. Tälle kropan tilanteelle en voi nyt mitään. Mutta sille todellakin  voin, miten ajattelen itsestäni!

Kävin valmentajan tapaamisessa tällä viikolla, kun on ihmetelty ja seurailtu tätä mun tilaani. Ja siellä keskustellessamme tajusin, että teen itse itselleni lisää hallaa. Ajatuksillani. Pitäisi enemmän keskittyä kaikkiin olemassaoleviin hyviin juttuihin. Hyvinvointi lähtee pitkälti pään sisältä. Sen sijaan esimerkiksi, että kriiseilisin mun ikuisesti paksuja jalkojani, mun täytyykin nähdä ne mun vahvuuksinani. Mulla on jaloissa lihasta ja muotoa, ja ne ottavat ilmeisen hyvin treeniä vastaan! Joku rimpulakoipi saattaisi jopa olla kateellinen. Sanon tai kuulen tätä usein. Mutta en kuitenkaan usko. Paitsi nyt. Välillä uskonkin, kun oikein yritän ja haluan ;)

Kun ajattelee hyviä asioita itsestä niin pakostakin niitä näkee ja huomioi enemmän. Ja täytyy nyt vähemmän keskittyä heikkouksiin. Mun itselleni asettama  loppukuun kehitystehtäväni onkin miettiä joka aamu ennen arkirutiineihin lähtöä kolme hyvää asiaa. Liittyen itseeni ja tulevaan päivään. Viime aikoina oon aloittanut liian monta aamua puoliksi tiedostamatta harmittelemalla tätä kroppatilannetta ja sitä myöden peilikuvaani.

Nyt mä muutan tietoisesti tätä moodia myönteisempään.

IMG_20150815_190335

Joillekin asioille ei voi mitään. Mutta omalle asenteelleen voi! Ja heti alkuun mä pistin vihdosta viimein mun Freddyt jalkaan ja lähin lauantai-iltaan, en piilotellen jalkojani, vaan nimenomaan päinvastoin  ;) Miks mä milloinkaan lopetinkaan uskomasta omaan upeuteeni.

Tästä lähtien yritän taas olla tyytyväinen. Kaikesta huolimatta. Vaikuttaa niihin asioihin, joihin voin. Ja jotta mä en nyt taas heti unohtaisi tätä fiilistä, ajattelin kokeilla fitfarmin kautta mentaalivalmennusta. Oon selkeästi sen tarpeessa.

Milla

11 vastausta artikkeliin “Mentaalivalmennuksen tarpeessa”

  1. Hyvät on kintut sulla! Ymmärrän kyllä kriisin. Oon kanssa aina vihannu mun koipia. Ne on lyhyet, paksut ja ne kerää ekana kaiken rasvan ja nesteen. Mutta treenailun myötä oon tajunnu, että oon ihan tajuttoman onnellisessa asemassa, koska mun kintit myös ottaa nimenomaan sen treenin vastaan ja niitä on helppo muokata ja se asia on saanu mut tykkäämään noista kintuista ihan hulluna. Vaikka ne on paksut niin hemmetti vie ne on hyvän muotoset! Ja sen kerroksen siitä päältähän saa aina kuorittua jos näin tahtoo. :)

    Toivottavasti saat kroppas pelittämään eikä löydy mitään vakavampaa ongelmaa. :)

    • Kiitos. Onhan noissa puolensa tosiaan. Olis oikeesti kyllä turhauttavaa käydä kyykkää ja runttaa koipia joka viikko, jos ne kuitenkin aina vaan olis ihan suorat pötköt :D Että sikäli voi kyllä olla iloinen. Eikä kai tässä mitään tarvetta oo edes kuoria läskejä päältä. Pitäis vaaan hyväksyä ittensä tällaisena ja keskittyä kehittäämään olemassaolevaa ;)

  2. Hei, mä näin sut attackissa viime keskiviikkona ja olin niin kade sun sporttiselle kropalle :). Ihan koko kropalle, myös jaloille! Nää sun postaukset on kyllä huippuja, tulee itsekin aina mietittyä mentaalipuolen tärkeyttä ihan jokapäiväisissä asiossa.

    • Moi! Ai oltiin samaa aikaa pomppimassa attackia! Cool ;) Olin ekaa kertaa tänä vuonna, ja kyllä vähä huomas :D

      Kait sitä kattoo vaan niin eri tavalla omaa kroppaansa, verrattuna siihen, miten muut sen näkee. Mut kiitti kivoista sanoista ;)

  3. Moikka..
    Hitto vie. Olen TÄYSIN samassa tilanteessa, ollut jo pitkään. Vaikket kertonutkaan paljoa oireistasi tmv niin olen aikalailla varma mistä puhut, koska tosiaan, käyn läpi aivan samaa. Avun saaminen vain voi joskus tuntua aivan uskomattomankin vaikealta ja lopulta oireita alkaa vain pitämään ’ominaisuuksina’. Olisi mielenkiintoista keskustella tästä lisää, joten pistä ihmeessä mailia jos yhtään kiinnostaa :) Itse myös tällähetkellä odottelen tuloksia ja todella toivon että vihdoin saataisiin balanssiin tämän kropan toiminta ja ylipäätään toimimaan tämä kroppa niinkuin kuuluu. Hirmuisesti tsemppiä sulle !

    T. Kohtalotoveri

    • No nimenomaan näin! Ehkä tiedät, mistä puhun. Tosin itsekään en kyllä vielä tiedä varmuudella, mikä on vikana vai onko mikään. Mutta tällä viikollakin kolme käyntiä jossain selvittelemässä, niin luulis löytyvän jotain ;) Palataanhan asiaan, kun saa vähä suuntaa tuloksista.

      Ja kiitos, samoin tsemppiä sinne :)

  4. Voi ei kun sä oot vaan aina niin nätti ja ite ottasin mielelläni sun kropan<3 Itekki oon 155cm "pitkä' ja jalat on tosi samankaltaset kun sulla (mitä ny varmaa vähemmä lihasta/enemmä rasvaa:D), vahvat reidet jotka reenatessa ottaa kyllä hyvin reenin itelleen:D mut musta on kyl hienompaa et o muotoja ku ripakinttu. Ja tsemppiä ton terveyshommelin kans, mitä sit onkaa. Ite kärsin endometrioosista (+sen aiheuttamasta lapsettomuudesta) ja oon sen vuoks esim.2viikkoa neljästä aina iha turvoksissa. Nytki kierron päivänä 31 mulla on maha vaan yks pallo et ahistaa näyttäytyy julkisesti, koska näytän iha siltä et oisin 5kuulla raskaana -.- Et kyllä meillä naisilla kaikkea riittää, mut uskon myös et useimmiten me ite nähää pienetki muutokset itessämme isompina ku mitä ne oikeesti on. Nyt vaan oot itestäs ja ulkonäöstäs ylpeä^^

    • Voi kiitos. Kivasti kirjoitettu =)

      Oon kyllä samaa mieltä, että mieluummin persjalkainen kuin lihapulla! Jos niinku kropanmallin saa päättää ;)

      Aiheuttaako endometrioosi lapsettomuutta(kin)? EN TIENNY. huhhuh. Oikeesti isoja juttuja kyllä. Sen lisäksi, että kaikki oireet on jo itsessään pahoja. Tsemiä <3

  5. Mä näin sut tänään gogolla treenaamassa ja vitsit sulla on hyvä peppu!! En kehdannut tuntomattomana tulla sitä sanoon, joten kirjoitin sen tänne. Jännä miten erilailla aina muut näkee sun kropan, mä kanssa oon aina ajatellut että mulla on isot ja rumat jalat koska oon liikkunut lapsesta asti paljon, mutta eniten positiivista palautetta saan just mun jaloista ja pepusta :) tsemppiä sulle ja ihana syksyä!

    • Eikä :D haha. Kiitti. Kaiken kriiseilyn keskellä sun kommentti tuli kyllä hyvään saumaan.

      Kiitos kun näit vaivan ja tulit tänne asti kirjoittelemaan! Vaikka emmä olis pahastunu, vaikka oisit salillakin moikkaillu ;) EI kuitenkaan liian usein tuu vastaan kasvoja sieltä ruudun toiselta puolen. Kiitos enivei kommentista ja hyviä treenejä sullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta