Kroppakremppatarinani – masennuksesta onnelliseen loppuun

Väsyttääkö? Tuntuuko, että arjen tavanomaisetkin askareet vie kaikki voimat, eikä ylimääräiseen yksinkertaisesti vain pysty? Nouseeko paino? Siitäkin huolimatta, että syöt terveellisesti ja kohtuullisesti ja liikutkin aktiivisesti? Paleltaako varpaita ja sormia siten, että kesälläkin nukut villasukat jalassa? Onko raajoissa epämääräistä turvotusta? Oireileeko ihosi? Onko kuukautiskiertosi loistanut jo pitkään poissaolollaan? Etkö hikoile enää lainkaan? Et vaikka kuinka olisi kesä ja kuuma ja kova intervallitreeni menossa? Kuljetko kaikki tämä kura niskassasi sellaisessa aivosumussa päivästä toiseen, että ihan itkettää?

Jos vastasit kysymyksiin myöntävästi – bingo! Saatat olla masentunut!

Kyllä vain, kaikkea sitä kuulee. Mä oon kärsinyt kummallisista kroppaoireista pitkään, mutta viimeiset puoli vuotta ovat olleet jo niin raskasta aikaa, että oireiden sietämättömyyden vuoksi mun oli kesällä lähdettävä selvittämään, mistä mikäkin johtuu. Olen käynyt lääkärissä kunnallisella, lääkärissä työterveydessä, naistentautien lääkärillä, ihotautilääkärillä ja monissa-monissa verikokeissa. Ja vihdoin näyttää siltä, että mun terveydentilani on selvitetty ja olen saanut asianmukaisen hoidon! Huhhuh.

IMG_20150901_074604-1

Mutta ennen tähän onnelliseen olotilaan pääsyä on kyllä pakko sanoa pari sanaa kulkemastani tiestä. Ei nimittäin mennyt ihan siten, kuin toivoisi. Mä nimittäin lähdin hakemaan apua näihin edellämainittuihin, pääosin fyysisiin oireisiin. Ja pakko mainita, että oon aika sitkeä sissi, enkä todellakaan helpolla valita tai lähde hakeutumaan lääkäriin. Eli pitkään mentiin, vaikka olotila oli aika kummallinen. Aiemmin tänä vuonna kävin siis lääkärissä ja verikokeissa ja hommaa alettiin selvitellä. Silloin otetut verikokeet osoittivat, että mun kohdallani on syytä epäillä kilpirauhasen vajaatoimintaa. TSH oli vielä aiemmin tänä vuonna viiterajoissa ja vapaa tyroksiini viiterajan alarajalla. Yhden desimaalin verran, mutta viiterajoissa siis edelleen. Kehotettiin siis tulemaan kontrolliverikokeisiin kolmen kuukauden kuluttua. Tai palata takaisin, jos oireet pahenevat. Ja nehän pahenivat. Kuten oottekin saaneet täältä blogistakin lukea :D Menin tällä kertaa eri lääkäriin, olosuhteiden pakosta. Ja vaikka oireeni olivat fyysisiä, ja vaikka kerroin aiemmista verikokeista ja lääkärikäynneistä, niin tällä kertaa lääkärissä mulle sanottiin kaiken kuvailemani perusteella, että taidan olla masentunut! YEA, ööö, mitä?!

”Otetaan nyt verikokeet niin suljetaan pois fyysisen sairauden mahdollisuus”

Koin tämän niin pahaksi leimaukseksi ja mun oman arvioini sivuuttamiseksi ja ylipäänsä pelottavaksi asiaksi, että en uskaltanut enää mennä lääkäriin takaisin. En vaikka verikokeet valmistuivat. Koska en todellakaan koe itseäni millään tasolla masentuneeksi. WTF?!  No, mullehan soiteltiin sitten onneksi perään, kun en koskaan palannut lääkäriin takaisin.  Ja uusissa verikokeissa ilmenikin, että nykyinen tilanne on jo selkeästi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mielestäni olisin voinut saada kokeilulääkityksen jo aiemmilla arvoilla, koska oireeni olivat jo silloin niin pahat. Mutta no, ainakin nyt tuli todistettua oma sitkeys, kun sinnittelin vieläkin pidemmälle tätä vuotta kroppa ihan sekasin :D Ja tuli osoitettua verikokeilla, että en ole päästäni näitä olotilojani keksinyt.

Mulla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta.

IMG_20150904_205009-1

Kuinka helpottavaa, että sain jonkun diagnoosin ja hoidon. Ja samaan aikaan, mitkä traumat sainkaan lääkäristä ja avunhakemisesta ylipäänsä, kun mulle jäi tunne, että leimattiin mieleltään sairaaksi. Oon kyllä helpottunut, että mun painonnousuni ei oikeasti johdu siitä, että treenaisin väärin tai söisin liikaa. Koska oon pelännyt koko ajan, että jos tää määrä, mitä tällä hetkellä syön, lihottaa mua, niin miten mä jaksan arjessa pienemmillä ruuilla?! Ja on helpottavaa, kun alkaa tuntea taas olonsa normaaliksi: energiseksi ja aktiiviseksi. En tiedä, kuinka tää elopaino tästä lähtee vai lähteekö, mutta eiköhän olotila kevene, kun aineenvaihduntakin lähtee taas pelittämään normaalisti. Kaikinpuolin oikein hyvä just nyt.

Ihmettelen vaan, että miten esimerkiksi painonnousu voidaan yhdistää masennukseen? Tai siis ehkä silloin, jos olisi mieli maassa ja söisi vaan suruunsa eikä olisi arkiaktiivinen. Niin tottakai joo. Mutta kun mä oon tehnyt ihan kaikki treenit ja työt ja muut rutiinit niinkuin ennenkin ja syönyt ruokaohjeeni mukaisesti. Samoin oon saanut hämmästellä sitä, miten yhdeksän ihmistä kymmenestä on vahingossa ihmetellyt ääneen sitä, että oonkohan itse aiheuttanut tän itselleni. Ei siis edes mitenkään pahuuttaan. Vaan tosi moni on vaan spontaanisti todennut, kun oon kertonut asiasta, niin jotain tyyliin, että ”tyypillistä fitnessmaailmassa” tai että ”liittyykö se jotenkin tohon sun treenaamiseen kun niin monilla salilla kävijöillä on tota samaa?” Niinpä. En tiedä. Mutta omalla kohdallani lääkäri ainakin sanoi, että on todella yleistä ja periytyvää ja etenkin, kun perheessä on astmaa ja ykköstyypin diabetesta niin ei yllättävää, että mulle sattui nyt tällainen kohdalle.

Joka tapauksessa, hitsi vie, oon kyllä niin kiitollinen, että vihdoin oon saanu asianmukaista hoitoa tilanteeseeni. Ja oon myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että mun lähimmät ihmiset on tsempanneet, kestäneet ja kannustaneet mua tässä tilanteessa. Koska oikeasti avun hakeminen on perhanan hankalaa. Mä en helposti lääkäriin lähde. Mut onneks nyt menin. Tai no, onneks mulle soitettin, kun en mennytkään enää viidettä kertaa. Kiitos tuesta <3

 

Milla

31 vastausta artikkeliin “Kroppakremppatarinani – masennuksesta onnelliseen loppuun”

  1. Hyvä että lopultakin sait diagnoosin! Luin oireesi tekstin alusta ja ne viittasivat kyllä ihan suoraan kilpirauhaseen.
    Niiden viitearvojen kanssa on kyllä aikamoista pelleilyä, olen niihin tutustunut enemmänkin. Vaikka kaikki oireet viittaisivat kilpirauhaseen, niin ei anneta lääkitystä koska arvot vielä yhden desimaalin verran viitearvojen sisällä.. Ja PAH!

    Ja itselläni ei ole ongelmia kilpirauhasen kanssa, mutta hyvin monella lavetilla on ja siksi olen asiaan tutustunut enemmänkin.

    Mutta toivottavasti saat lääkityksen pian kohdalleen, niin alkaa elämä hymyillä enemmän :)

    • Tapetti – lavetti – kaveri, mitä näitä nyt on ;) haha.

      Mut joo kiitos kun oot iloinen mun puolesta! :) Aikamoinen voitto kun oikeesti löytyi joku selitys kummallisille oireille :)

  2. Voi miten helpottavaa! Itse edelleen saman kilpirauhasasian ja lääkärien kanssa taistelevana en voi olla kuin onnellinen siun puolesta että oot saanut tarvitsemaasi hoitoa ja vaivasi on otettu vakavasti <3

    • Kiitos, Anna ♡ Toivottavasti sunkin taistelu palkitaan vielä! Itsehän olin lähinnä pakeneva taistelija mut onneks soittelivat perään vielä sen yhden kerran ;)

  3. Oon ruvennut miettimään, että onkohan bodaamisella yms. painojen vaihteluilla (alipainosta normaalipainoon, normaalipainosta alipainoon / ylipainoon) jotain vaikutusta , että kroppa saattaa reagoida siihen kilpirauhasen kautta. Olisi mielenkiintoista tutkia asiaa, sillä näyttää siltä että tosi monella on puhjennut kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei todella ole mukava sairaus. Onneksi siihen on lääkitys kuitenkin.

    • Niin no. Voi olla jos kovia dieetti dieettejä tms vetää. Emmätiiä. Kyllä siitä varmasti tutkimustietoa löytyy ku niin moni tavis yhdistää asiat toisiinsa!

      Mut et Itehän oon iha perustreenaaja – en dieettaa enkä bulkkaa vaa nimenomaan oon halunnu alkaa opetella syömää kunnollisesti nii ois outoa jos tää treenaaminen liittyisi sairauteen mitenkää loogisesti :D

  4. Pisti vähän silmään miten koit, että sut ”leimattiin masentuneeksi”. Masennus on sairaus siinä missä muutkin, eikä tee kenestäkään psykopaattia. Se voi ilmetä monellakin tavalla. Olen toki iloinen puolestasi, että lääkitys löydettiin, mutta toi vaan kuulosti mun korvaan masennuksen dissaukselta

    • Joo ihan oikeassa olet. Tarkoitukseni ei ole dissata ketään tai asettaa mitään sairastumista johonkin vertailuasemaan. Kirjoitin vain ihan ajatuksenvirtaa omista kokemuksistani käsin sen enempää ajattelematta että joku voi pahoittaa mielensä tuosta. Vaikka tottakai voi. Itse pelkäsin vain väärää diagnoosia kun olin varma että kropassa on häikkää muualla kuin päässä. Sairaus ku sairaus – yhtä ikäviä kaikki.

  5. Hyvä et asia selvisi ja saat lääkkeet :) Vaikka mua huolestuttaa et niin monella nuorella on kilpparin kanssa ongelmia… Mulla on kolme ystävää, jotka on saanu ton diagnoosin noin 25-vuotiaana.

    Hassua, miten pelkäsit et sut ”leimataan” masentuneeksi. Ite oon saanu sen diagnoosin pari kertaa ja pelkään enemmän fyysisiä tauteja kuin masennusta – koska sen kanssa voi oppia elämään ja siitä voi parantua :) Masennuksessa ei myöskään oo mitään hävettävää – se on sairaus missä moni muu asia eikä sairastunu voi sille mitään et on sairastunut.

    • Tuntuu kyllä olevan nyt tapetilla kilpirauhasjutut ja etenkin nuorilla. Mut ihan sama mulle kuinka yleistä tai harvinaista tai noloa tai mitä tahansa – oon niin tyytyväinen et löytyi joku syy oireisiin :)

      Ja kiitos tästä rakentavasta kommentista. Oot ihan oikeassa. Jos olisin tarkemmin funtsinut niin olisin voinu valita sanani masennuksen suhteen toisin :)

  6. Voiskohan sillä olla jotain tekemistä esim. ruokavalion proteiinimäärien kanssa? Tai sitten voi vaan olla että monelta treenaamattomalta jää huomaamatta noi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Täytyy kyllä myöntää että omassa kaveripiirissä olevilla kymmenillä ellei sadoilla juoksijoilla en ole kuullut kenelläkään olevan kilpparin vajaatoimintaa että mutu-tuntumalta jotain salitreeniin tai ruokavalioon liittyvää luulis sen olevan, mutta voihan olla niinkin että ei jaksa juosta joilla se kilpparin vajaatoiminta on :D.

    • Mullaki tuli mieleen ainoastaan toi sama! Et moni ei-treenaava ihminen ei ehkä vaa huomaa oireiden kehittymistä. Mut sit toisaalta, ne oli kyllä niin kamalia et ei niitä voi olla huomaamatta vaikka olis kuinka sohvaperuna / antiliikkuja :D

      No, olkoot tieteellistä näyttöä yhteydestä tai ei nii omalla kohdallani sitä tuskin on kuitenkaan.

  7. Huh, oli varmasti helpottavaa saada diagnoosi! Hieno juttu. <3 Toivottavasti olo kohentuu ja kroppa lähtee taas toimimaan. Tai siis ihan varmasti nyt, kun oot osaavissa käsissä.
    Mä olen myös miettinyt, miten niin monella tuntuu puhjenneen tuo kilpparin vajaatoiminta, mäkin tunnen useampia nuoria aikuisia. Ihan mielenkiinnosta oon siis pohtinut. Jänniä, mutta tietty tosi ikäviä juttuja. Osalla varmasti se perinnöllisyys yms. vaikuttaa vahvasti, kuten sanoit että sulla.

    • Diagnoosin saaminen oli todellakin helpottavaa :) Tyroksiinia on nyt aloitettu pienellä annoksella. Toivottavasti syksyn mittaan löytyy oikea määrä ja saa taas sen normaalin energisen ja freesin olotilan takaisin :)

  8. Ihanaa että oireet selvisivät! On se kyllä kamalaa kun joutuu juokseen lääkäriltä toiselle ja jokaiselle puolustaan ja perusteleen sitä omaa tuntemusta…. Mutta, lääkitys kuntoon niin olo helpottaa! Voin luvata, kokemuksesta. <3

  9. Mukava kuulla, että olet saanut diagnoosin ja hoito on aloitettu! :) Tiedän omasta kokemuksestani, että epätietoisuus on kurjaa ja diagnoosin saaminen on helpottavaa.

    Minuakin vähän harmitti tuo, miten kirjoitat masennuksesta vaikka ymmärränkin, mitä tarkoitat sillä. Minulla on ollut aivan päinvastainen tilanne eli oireilin fyysisesti mutta syyt olivat psyykkisiä. Minä puolestani en halunnut joutua tutkimuskierteeseen, koska tiesin ettei verikokeista ym. löytyisi mitään eli homma voi mennä toisinkin päin kuin sinulla.

    Ihmisen elimistö voi oireilla hyvinkin vahvasti henkisten ongelmien takia, esimerkiksi stressin. Siinä mielessä tuo yhden lääkärin arvio on ollut ihan asianmukainen vaihtoehto mutta ymmärrän toki, että olet kokenut sen negatiivisesti.

    • Jep. Kiitos kun kirjoitit kommenttisi rakentavasti hyökkäävyyden sijaan. Sain pointistasi kiinni yhtälailla kun säkin ymmärsit mun pointin :) – vaikka ajatuksenvirtana kirjoitettuna muotoilinkin asian kieltämättä vähän kehnosti.

  10. Hyvä, että tilanne tuntuu olevan hallinnassa! Kannattaa lukea lääkäri Vilho Aholan juttuja. Häntä voi seurata esim. facebookissa. Haastattelut Optimal Performancen webinaarissa ovat olleet todella avartavia ja ne löytyvät youtubesta. Hän siis on tosi kartalla miten kilppariongelmat saadaan tasapainoon ja miten ne vaikuttavat treenaamiseen. Mielestäni yksi perehtyneimpiä henkilöitä Suomessa kuntosalitreenin / treenaamisen ja kilpparin -yhdistelmästä. Eli sieltä saat hyvää tietoa mitä kannattaa huomioida nyt treeneissä ja syömisessä kun alat toipua ja haet balanssia arvoihin. Nyt kannattaa keventää reippaasti ja mennä täysin olon mukaan.

    • Piti vielä lisätä, että pidä huolta et sun rauta-arvot on kunnossa! Muuten ei lääkitys toimi oikein. Liikkuvilla naisilla on usein raudansaannissa haasteita.

      Miten se lääkärin kehoitus laihduttaa liittyi tähän kuvioon? Kun yleensähän se laihduttaminen on just se ongelma, eli paino ei laske vaan nousee jos kilppari on vajaalla.

    • Okei! Kiitos kovasti vinkistä! En ollut tajunnu ees ajatella et tää vaikuttaisi nyt jotenkin mun treenaamiseen. Ku oon tähänkin asti vaa menny aina fiiliksen mukaan salille tai jumppaan vaikka oonkin ollu ihan kuolemanväsynyt töiden jälkeen. Ku emmä tienny ettei ookkaa normaalia olla nii dööd! Saati nyt tässä vaiheessa ku syy on selvinnyt niin en edelleenkään hoksannut pohtia asiaa – saati et kukaa lääkäri olis aiheesta jutellut. Että kiitos!! Tarvii perehtyä tarkemmin :)

      Ja siis kuten mainittu nii oon käyny monissa muissakin lääkäreissä ja toi laihdutusjuttu tuli gynekologilta ku mulla on muutaki häikkää kropassa kun vaa tää kilpirauhasen vajaatoiminta. Niinnii siihen toiseen diagnoosiin auttais laihdutus mut onhan tää ny perhana hankalaa ku paino vaa nousee :D mut ehkä ajan kanssa molempi parempi!

    • Kiva, että pystyin jotenkin olemaan avuksi :) Olet niin kivan ja positiivisen oloinen ihminen, että sinua haluaa tsempata ja auttaa.

      Tosiaan ne arvot pitää saada ensin tasapainoon, jotta voi ja kannattaa alkaa taas treenaamaan kovaa. Toki treenata saa, mutta sen pitää olla nyt järkevää. Nyt ei pidä etenkään alkaa säästelemään ruasta (tai vaikka hiilareista), koska saat vaan aineenvaihduntasi entistä enemmän jumiin. Suosittelen lämpimästi lukemaan Vilhon seinältä juttuja aiheesta (hän esim. kertoo siellä erään asiakkansa (OP:n kanssa toteutettu ”projekti”) casen muutama vko takaperin).

    • Joojoo, siis todellakin oli apua! :) EN ollut tajunnut ajatella ollenkaan tuosta näkökulmasta asiaa. Ja mulla tulikin valmentajalta sama ohje ruokien kanssa. Että täytyy syyä normaalisti, jotta ei ainakaan sillä aiheuteta mitää jumia kroppaan :)

  11. Oon kuullut jo monesta joille on tarjottu masennuslääkkeitä lääkärissä, mutta lopulta onkin löytynyt se kilppariongelma….
    Hyvä, että saat nyt apua siihen mihin tarvitset! :)

    • Sama täällä! Onhan ne oireet toki samantyylisiä, niin ei ihme. Onneks mulla nyt selvis verikokeilla et on selkeesti toi kilpparihomma, niin ei tarvinnu jäädä ihmettelee ja kärsii oireista :)

  12. Loistavaa, että sait apua! Tsemppiä ja hyvää syksyä! Tykkään blogistasi, kun kirjoitat sopivan avoimesti omalla tyylilläsi omista jutuistasi ja kokemuksistasi. :)

    • Kiva kun oot iloinen mun puolesta! Ja kiitos, jotenkin maanläheisesti arkisesti ja kuitenkin omallatyylilläni kokonaan yksityisyyttä rikkomatta koitan tätä blogihommaa tehdä ;)

  13. Moi!
    Kun luin tätä sun postausta niin mulla välähteli mielessä mun oman elämän pari viimeisintä viikkoa. Oon tuskastellut samojen oireiden kanssa ja läheisiltä olen vaan saanut kuulla siitä, että kuinka oon treenannut liikaa ja aiheuttanut tämän ihan itse ja kuinka mulla on asenneongelma. Lääkärissä myös kysyttiin että masentaako mua ja onhan sitä muualtakin tullu kuultua… Nyt on verikokeet otettu ja ne oli ihan kunnossa, ainoastaan kilpirauhasarvot on vielä tulematta ja niitä odotellaan.
    Hyvä kun sulle löytyi nyt diagnoosi! Kohta oot taas oma energinen itsesi. Itse oon eläny heinäkuun lopusta asti ihan sumussa puoliteholla enkä ole ollut yhtään oma pirteä itseni. Toivon,että tämä selviäisi pian :(

    • Eikä! Voi hitsit, kuulostaa tosi ikävältä :/ Hyvä, että hakeuduit johonkin tutkimuksiin, ja että verikokeet otettiin. Sumussa eläminen on niin raskasta, että ei sitä oikein edes osaa kuvata tai toinen voi tietää, ellei ole itse kokenut. Toivottavasti sunkin verikokeista tms. löytyy joku järkisyy kroppakremppaan! Tulee muuten vähän turhan pitkä ja synkkä syksy. Tsemppiä!<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta