Blogipohdintoja – kolme vuotta elämästäni

Kuka muistaa tän kuvassa etualalla olevan tyypin?

IMG_20130322_153717

Yea. Sehän oon minä kolme vuotta sitten. (oonks mä oikeesti ollu noin pieni joskus :D?) Aloitin tämän blogin kirjoittamisen samana päivänä, kun siirryin koulusta työelämään. Hassu sattuma. Mutta itseasiassa, kun mietin asiaa tarkemmin, voi olla, että kaipasin jotain turvallista rutiinia työelämän tuoman uudenlaisen arjen tueksi. Oon aina ollut hyvä kirjoittamaan, ja kirjoittaminen on mulle luontevin tapa tuoda ajatuksiani esiin ja purkaa välillä kovin mutkikkaitakin juttuja jäsennetympiin osiin. Kirjoittaminen on mun tapani koota ajatuksia ja rentoutua, niinku pysähtyä arjessa ja kokea flowta. Ja koska oon aina tykännyt myös ihan yhtä hirveästi treenailla, oli treeniblogin pystyttäminen aika osuva homma mulle. En olisi kuitenkaan  kolme vuotta sitten blogia pystyttäessäni voinut edes kuvitella, että tämä harrastus vie mua näinkin pitkälle!  Oon kirjoittelemassa täällä fitfashionissa, suomen suurimmassa urheilullisen elämäntyylin blogiyhteisössä. Ja kavunnut vieläpä suosituimpien listalle?! Jonkun mielestä voi olla ihan mitätön juttu, mutta mä oon kyllä ihan hitsin iloinen, että blogini on löytänyt paikkansa juuri täältä!

En tiedä, voiko niin sanoa, mutta tuntuu että mun blogillani menee just nyt melko hyvin :D Huomaan aktiivisuuden lisääntyneen kommenttiboksin puolella. Aluksi Fitfashionille siirryttyäni kommenttien määrä romahti. Mutta nyt niitä saa taas vastaanottaa. Mahtavaa. Ja kun jätätte nimimerkillä ja sähköpostilla ajatuksianne luettavaksi, oon voinut päätellä, että siellä on myös vakituisempia lukijoita. Kiitos just sulle, kun käyt visiitillä <3 Blogia ei olisi, ellei olisi lukijoita. Koska omien intressieni lisäksi mua motivoi kirjoittamaan se, että ootte niin aktiivisesti vuorovaikutuksessa! Oon pohtinut mitä lie kaikkia keho-, ruoka-, sairastelu-, kroppa- ja treenijuttuja ja saanut niin paljon hyviä näkökulmia tai ihan käytännön vinkkejä omakohtaisiin kokemuksiin perustuen. On kiva kirjoittaa, kun kirjoituksia luetaan ja kommentoidaan. Bloggaaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Työmäärän tietävät varmasti vain ne, jotka ovat samoissa saappaissa. Mutta tokihan tämä homma antaa paljon myös takaisin. Ihan alusta  tähän hetkeen saakka oon jäänyt koko ajan plussan puolelle. Vaikka annan itsestäni paljon: käytän aikaani useita tunteja joka viikko postausten valmisteluun, saan vastapainoksi paljon hyvää takaisin. Mulla on jokin rentoutumiskeino arjessa, saan kirjoittamisesta flow:n tuomaa mielihyvää ja oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut ihan ystäviä blogin kautta! Voin todellakin todeta, että onneksi aloitin!

Toki bloggaaminen herättää välillä myös toisenlaisia pohdintoja. Välillä mietin kovastikin, voiko jotain kirjoittamaani tekstiä julkaista. Monta tekstiä on jäänyt ihan vain luonnokseksi, koska olen saanut kirjoitettua ajatuksiani auki, mutta sisältö on ollut turhan henkilökohtaista julkaistavaksi. Koska näitä tekstejähän tosiaan voi lukea kuka tahansa: mun ystäväni, sukulaiseni, puolitutut, tuntemattomat, työnantaja, asiakasperheet, työkaverit, stalkkerit ja oikeastaan ihan kuka tahansa. Täytyy olla varovainen. Kirjoittaa kiinnostavia juttuja omalla tyylillä, mutta kuitenkin pidettävä omasta yksityisyydestä tahtomallaan tavalla kiinni.

IMG_20150921_161942-1

Olen myös pohtinut omia hyviä puoliani bloggaajana – miten olen onnistunut tuomaan blogini edes tähän pisteeseen saakka. Olen kuitenkin ihan tavattoman tavallinen. Eikä mulla ole mitään koulutusta blogin aihealueeseen liittyen. Miksi niin moni lukee juttujani, vaikka mulla ei ole antaa tietotaitoa ammatillisesti. Oon ihan tavallinen harrastelija. Tai ehkä se onkin juuri se juttu? Monen on helppo samaistua mun juttuihini. Ehkä kaikkia ei kiinnosta ammattilaisten vinkit siihen-tähän-ja-tohon. Koska enhän itsekään lue sellaisia blogeja. Luen itsekin tavallisten tyyppien tavallisia blogeja. Ja tykkään niistä. Siksi varmasti itsekin olen ottanut tällaisen tavallisen vaatimattoman tyylin kirjoitella omia juttujani. Kai kaikelle löytyy oma lukijakuntansa?

Pidän sellaisista blogeista ja bloggaajista, joista voi aistia rehellisyyden ja maanläheisyyden. Ettei yritetä tehdä mitään kiiltokuvaa. Itse kirjoitan aika avoimesti vähän kaikesta, mitä tässä hetkessä sattuu pinnalla olemaan. Nimenomaan siis omassa elämässäni. Käytän amatöörimaisesti puhelinkuvia, enkä tavoittele blogilleni sen ammattimaisempia piirteitä. Selfiet, arkiset otsikot ja fiilispohjaiset sisällöt tekevät blogistani mun näköisen. En tavoittele täydellisyyttä blogille yleisesti asetettujen kriteerien kannalta. Vaan enemmänkin mahdollisimman siistiä, selkeää ja itseni näköistä blogia. Amatöörimäisyydestä kertoo esimerkiksi sekin, etten esimerkiksi tänään tiedä, milloin kirjoitan seuraavan postauksen, saatika että tietäisin, mistä tulen ensi viikolla kirjoittamaan. Bloggaan ihan fiilispohjalta. Mikä onkin mielestäni ihanaa. Ei ole mitään pakkoa, vaan ainoastaan voi. Usein joku aihe tulee mieleen ihan extempore jossain arkisesa tilanteessa. Sitten pyörittelen ajatuksia mielessäni ja teen jonkinlaista luonnosta jo tässä vaiheessa. Kun luonnos alkaa olla kehitelty, istun koneelle ja kauheassa inspiraatiossa kirjoittelen kaiken ulos päästäni. Tykkään julkaista tekstit samantien. Ehkä juuri siitä syystä, että ne on kovin fiilispohjaisia juttuja. Ja vaikka postausten aiheet ei ole ennaltasuunniteltuja, niin mun etuni saattaa olla se, että osaan kirjoittaa jäsenneltyjä tekstejä ja hallitsen kielioppisäännöt. Vaikka tokihan käytän paljon puhekieltä ;)

Mun blogini on kasvanut samaa tahtiakuin minäkin. Koska sen lisäksi, että oon fyysisesti ihan eri mitoissa kuin kolme vuotta sitten, oon tottakai kasvanut myös henkisesti ihmisenä. :D Blogin aloitti Milla kakskytkaksvee. Se tyyppi jumppas ja juoksi ihan himona. Niinku intohimona. Ja ihan huomaamatta aika vaan kuluu, ja nyt täällä kirjoitteleekin jo minä kakskytviisvee. Ei sekään paljoa kai oo. Mutta selkeetä on se, että moni asia on kuitenkin muuttunut bloginkin aikana. Intohimoinen suhtautuminen treenaamista ja urheilullista elämäntapaa kohtaa on säilynyt hyvinkin. Treeniviikot on vain vähän vaihtaneet muotoaan sisällöltään ;) Mut se tässä onkin just hienoa –  bloggaamisen ansiosta mulla on olemassa ihan tosi paljon matskua elämästäni näiden vuosien varrelta, kuvia ja tekstejä. Vähä niinku päiväkirjaa ois pitänyt.

IMG_20150923_112718

Toivoisin nyt kovasti, että tästä voisi tulla vuorovaikutteinen postaus. Olisitko kiva, ja kertoisit sun mielipiteesi tästä blogista – mikä ihastuttaa ja onko jotain mikä vihastuttaa? Mistä aiheesta toivoisit lisää kirjoituksia? Onko sulla jotain kysymyksiä mielessä? Olis hyvä hetki kysyä ja kertoa mielipiteitä tai antaa muuten vain postausehdotuksia! Oon jossain hitsin kuolemantaudissa sairastamassa kotisohvalla. On aikaa pohtia ja koota ideoita ylös.  Ja toivon, että kirjoitat palautteesi rakentavasti, kiitos. Onks siellä joku, joka on ollut alusta asti matkassa mukana seuraamassa, mitä tapahtuu mun Treenikengissä? ;)

Milla

46 vastausta artikkeliin “Blogipohdintoja – kolme vuotta elämästäni”

  1. Oon lukenut sun blogia vuoden verran, mutta tää taitaa olla vasta toinen kommentti. Jonkun mielenkiintoisen otsikon klikkasin aikoinaan auki täällä Fitfashionilla ja jäin koukkuun sun maanläheiseen tyyliin :) Nykyään oot yks mun suosikkibloggareista ja ootan suorastaan uutta postausta :D

    Sun kirjoitustyyli ja positiivinen asenne on kyl tehnyt varmaan suurimman vaikutuksen, joskus oon jopa miettiny miten ite pystyis samaan. Ja se tunne, että kirjoittajan blogiminä on todellinen minä, sellainen tunne sun teksteistä jää :) Itse en lue ns. kiiltokuvablogeja, sillä jään aina miettimään missä lukijaa viilataan linssiin :D

    Jatka samaan malliin :)

    • Oi, kiitos! Kiva kuulla et oot noin pitkään seurannut mun kirjoitteluani :)

      Ja toi oli kyllä hyvin kuvattu. En olis ite hoksannut paremmin asiaa nimetä. Mutta mun kirjoitustyyli taitaa tosiaankin olla sellainen, että vaikkei lukija olisi koskaan mua tavannut, niin jollain tasolla oppii kuitenkin tuntemaan :D hassua. Mutta ihan totta!

  2. Mä jäin koukkuun sun höpinöihin varmaan joskus puolisen vuotta sitten, ja muhun uppoaa erityisesti se, että säkin tykkäät edelleen jumppailla perusbodauksen lisäksi les millsien tahtiin! Mulla on nimittäin sama juttu, ja senpä takia on mahtavaa lukea sun fiiliksiä aina täältä :) Lisäks sulla on tosi kiva tyyli kirjoittaa, vaikutat niin aidolta ja rehelliseltä persoonalta! + oot jotenkin niin symppis kun oot tollanen pikkunen blondi bodaaja! :DD

    Mitään erityistoiveita postausten suhteen ei oikeastaan ole, jotain loistavia treenivinkkejä on tosin aina kiva lukea ja jotain (helppoja&nopeita&yksinkertaisia :DD) bodysafkareseptejä!

    • Haha. Hajosin Hajosinko vähä tolle ”pikkunen blondi bodaaja” :’D ihana piristys tänne keuhkoparantolaan!

      Kiva kuulla et siel on muitakin tättähääriä, jotka tykkää sekä jumpata että pumpata ;) Mä pidän sun postausaiheet mielessä, kiitos niistä. Ja hyviä treenejä syksylle!

  3. Sun tapa kirjottaa on mahtava ja postauksista huokuu sun positiivisuus hienolla tavalla !:) ja kaikki treeni/ruokajutut kiinnostaa, mutta mielellään lukis sun mielipiteitäki välillä (niinku viime postauksessa kirjotit) :) voisit kans tehä joskus jonku videopostauksen jossa vastaisit lukijoitten kysymyksiin !

    • Ruokaa, treeniä ja mielipiteitä – selkee! Kiitos kun jätit oman mielipiteesi asiaan liittyen ;)

      Oliskohan semmonen videopostaus kiva tehdä? Vähä kyl innostuin heti :D tarviis vaa eka saada ne kysymykset kasaan! Ja jos teen jonku ”kysy!” -postauksen erikseen nii kysynkö kysyyköhän kukaa sit kumminkaa mitää :-D haha. Ois ihan mulle tyypillistä että ei.

  4. Ihan alusta en mukana ole ollut mutta niin kauan kuitenkin, että kaikki kirjoitukset on luettu jo paljon ennen fitfashionia. Tykästyin tosi paljon aitouteen ja siihen tunteeseen, että tuon tyypin ystävä olisi kiva olla :) En osaa toivoa mitään lisää. Mainostamisen vähyys on plussaa. Kiitos että jaat harjoitteluasi arjen haasteiden keskellä etkä yritä olla ”jotain muuta”, pintakiillotus kun on turhaa. <3

    • Kiitos kivoista sanoista :) ihana kun oot mukana seurailemassa. Munkin mielestä pintakiillotus on turhaa..

      Ja mitä tulee mainostamiseen niin koitan pitää mainokset minimissä. Mutta toki hyödynnän jos tarjoutuu jotain kivaa blogin kautta :) niin varmaan kuka tahansa tekisi. En ite tykkää kyllä siitä lakipykälästä, että kaikkien yhteistöiden alkuun täytyy eka merkitä erottuvasti ”kaupallinen yhteistyö” Koska se korostaa jotenki liikaa mainostamista vaikka postauksessa se olis vaan joku pieni juttu… Mut no. Elämä on :D

  5. Oon lukenu sun blogia jonku puolisentoista vuotta ja tykkään kovasti! Tykkään kun jaat avoimesti sun ajatuksia asioista. Tykkään kun oot tämmönen ”tavantallaaja”, eikä sun työ tai koulu liity liikuntaan, vaan se on sulle nimenomaan harrastus. Tykkään, ku sulla ei oo sellasia postauksia, missä annetaan just niitä ammattilaisten vinkkejä asioihin. Tykkään, kun täällä ei oo kauheeta määrää mainospostauksia jos jonkin sortin tuotteesta. Kaikenkaikkiaan tykkään kovasti sun positiivisesta asenteesta, vaikutat tosi herttaselta! Ja tykkään siitä kun oot tamperelainen, kun täällä asustan itekin. :)

    • Ai säkin oot Tampereelta! Cool ;) ei sentää samalla salilla käydä?

      Ihana sun kommentti. Tosi kiva kuulla että tykkäät mun tavastani blogata :)

    • Ei sentään, kyllä mä varmaa oisin tullu vetäseen hihasta muuten! :D

  6. Mä oon seurannut sun juttuja alusta asti ;) ja ehkä just se arkisuus ja aitous ja yleensä innostus pieniä juttuja kohtaan saa mut lukeen sun juttuja :) huomaa kyllä selkeän muutoksen/kasvun (fyysisen ja henkisen) 22vee Millasta 25vee Millaan :) ja itseasiassa tänhän kautta me ollaan tutustuttu alkua enemmän ;) niistä urheiluvaatteistako se lähti? :D paljon paranemisia sinne sohvalle!!

    • Niinpä ootki!! Jea! :D emmä muista mistä alunperin lähti, ehkä niistä vaatteista? mut kiva enivei ku ollaan aina sillontällön yhteydessä. Samat arkiset kuviot nii ne yhdistää :)

  7. Heippa :) Oon itseasiassa löytänyt sun blogin vasta varmaan noin puolisen vuotta sitten. Jostain syystä aina rullailin sun blogin ohi vaikka luenkin useampaa blogia täällä fitfashionilla. Mutta sitten joku yks kerta vaan pysähdyinkin ja tuumasin, että katotaas mikä tää on! Ja senpä jälkeen onkin ollut kiva seurailla sun kirjotuksia ja treenailuja, koska sulla on tosi kiva tyyli kirjoittaa. Ja nimenomaan se maanläheisyys ja ns. ”tavallisuus” saa aina palaamaan sun blogiin toivoen, että sulta olisi tullut uusi kirjoitus.
    Pystyn jotenkin hiveesti samaistumaan suhun (vaikka oonkin sua aika paljon vanhempi, mutta ikähän on vain numeroita), koska itekkin olen esim. tällänen persjalkanen ja musta oli hirveen hauskaa lukea sitä sun puintia siitä ettei voi käyttää farkkuja :D Täällä kun on painittu samojen asioiden kanssa iät ja ajat! Farkku on ehdoton ei, mutta luojan kiitos nykyään on näitä strechfarkkuja <3
    Sulla on tosi ihanan positiivinen asenne ja sitä yritän itelle aina ammentaa sun blogista, koska moni asia mistä kirjoitat tuntuu aina tosi "multa" :D
    Kiitos ja keep it up! :)

    • Hauska termi toi ”rullailin sun blogin ohi” – mut kuvaa kyllä hyvin sitä, mitä iteki joillekin blogeille teen! Tulee niin helposti luettua vain niiden ennestään tuttujen bloggaajien juttuja. Mut kiva kuulla, että annoit munkin blogille mahdollisuuden ja tykästyitkin sit lopulta :) Ja jotenkin huisia kuulla, että joku siellä ruudun toisella puolella oikeasti toivoo multa postausta. Koska itellä on samat fiilikset joidenkin seuraamieni bloggajien suhteen. Niin jotenki vaikea kuvitella, vaikkakin tosi kiva kuulla, että munkin tekstejä odotetaan luettavaksi :)

      Persjalkaisten kerhoon on aina kiva saada uusia jäseniä, haha :D Onneks nykysin tosiaan on freddyjä ja muita stretsihousuja.

      Kiitos ihanasta kommentista <3

  8. Oot ensimmäinen bloggaaja, jolle oon uskaltautunu kirjoittaa kommentin. Aihe oli musiikki jumppatunneilla. Olin sitä meteliä vastaan :D Tekee jokapäivä mieli mennä les millseilee, mutten varmaan reiluun vuoteen oo mennyt, koska korvat ei kestä töiden jälkeen kovaa meteliä ja salittelu on vienyt kaiken huomion. Sallilla tosin omat musiikit pauhaa täysillä, mutta niitä onneks saa pienemmälle, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä sun body on super motivoiva ja ihannoin sitä! :) Luen jokaisen kirjotukses ja kuulun siis aktiivisiin lukijoihisi. Tampere on lähellä sydäntä, koska opiskelin siellä. Ja vaikutat sen tamperelaisuuden vuoks varmaan kans ihmiseltä, joka vois olla mun ystävä.

    • Niin mä muistankin, kun kirjoitit sen kommentin! En tiennyt, että se oli ainoa laatuaan. Toivottavasti en vastannut mitenkään tökerösti, vaikka oltiinkin asiasta eri linjoilla? En oo osannut ajatella, että kommentin jättämiseen olisi jokin kynnys. Ainoastaan ehkä laiskuus. Mutta todellakin arvostan vielä enemmän, että oot mielipiteesi tänne silloin ja nyt jättänyt :)

      JA tuohon korvien kestämiseen liittyen, niin mä kyllä ihmettelen, miten ite jaksan päiväkotipäivän (aka työpäivän) jälkeen vetää suoraa musiikit täysiä korville ja sama meteli jatkuu vielä salilla / jumpallakin :D Mut ymmärrän kyllä sen, että joskus kroppa vaan nostaa stressitasoa metelistä ja se voi tulla jopa jumpan musiikkitasoista. Onneks säkin käyt salilla, niin on vaihtoehtoja eri päiville fiiliksen mukaan.

    • Asiallinen se vastaus oli. Mielipiteitä saa ja pitää olla maailmassa. Tänne ku mahtuu monia. Ja kaikkia ei voi miellyttää. Oon miettiny myös sitä, että voi olla, että olen väärässä paikassa salissa eli liian lähellä kajareita. Oon haaveillu sellasesta, että sais pitää luureja päässä, vähän niin ku silent disco, ja sais ite laittaa volat joko kaakkoon tai vaimeemmalle. Mut eihän niitä luureja ois kiva päässä pitää siinä hyppiessä ja riehuessa. Haha, jouduin tänään sheikkaa pebaa töissä, ku on niin ikävä tanssimista!

      Pitäis vaa uskaltautua jammailee tunneille.

    • Noni, hyvä juttu ;)

      Noi luurithan olis just pähee idea! Haha :D Mä oon koittanut löytää tieni mahdollisimman lähelle kajareita ja parhaat paikat on kokemukseni mukaan suoraan kaiuttimen alla ja mahdollisimman edessä :D

  9. Täällä kans hiljanen lukija, ehkä kerran tai kaksi oon uskaltanu kommentoida:D vaikken ääntä pidäkään nii luen kyllä jokaisen tekstin ja oon huomannu jättäväni sun blogin ”jälkiruuaksi”, hyvää kannattaa aina oottaa:)
    tykkään siitä, että oot aito ja nuori, etkä pelkää käsitellä aiheita. Kun luin sun tekstiä siitä, miten ennen olit muiden silmissä tylsä ja neljän lapsen äiti ja mitä vielä, mutta nyt joidenki ehkä parasta seuraa ikinä nii tuli hyvä mieli sun puolesta ja toisaalta uskoo siihen että kyllä maailmasta vielä mullekin löytyy sopivia ystäviä:)
    hyvälle tuulelle tätä lukiessa tulee!:)

    ps. In shapen neljäs viikko menossa, ehkä mulleki kasvaa joskus noin ihanat olkapäät:D

    • Ihana kuulla, että luet kaikki tekstit! Vakkarilukijat tuntuu jotenkin palkinnoilta tässä bloggaamisessa – oon selkeästi tehnyt asioita oikein, koska joku haluaa yhä vain palata mun tekstieni pariin. Kiitos kun kerroit! Tuli hyvä mieli. Itsekin teen tota, että jätän suosikkibloggaajieni tekstejä ”jälkiruaaksi”, mutta aika siistiä kuulla, että myös mun tekstini voi toimia samalla tavalla joillekin lukijoista.

      Oot selkeästi kyllä lukenut tarkkaan mun juttujani. Olin nimittäin itse jo unohtanut kyseisen tekstin, jossa hämmästelin porukkaan kuulumattomuuttani ja toisaalta toiseen porukkaan kuulumista. Hyi, tuli ihan paha mieli. Miten mä silloin en pitänyt sitä vähääkään puoliani, vaan annoin kohdella itseäni iham miten sattuu. Onneksi oon nykyisin saanut ympäröityä elämääni samanhenkisiä, ihana ihmisiä, jotka tykkää musta just tällaisena kuin olen. Niin tärkeä juttu.

      AI sä oot ryhtynyt nyt In shapeen?! TSEMPPIÄ <3 Sillä mäkin aloin vuosi sitten Fitfarmin kautta kasvattaa olkapäitäni ;) Toimii kyllä!

  10. Oon lukenut sun blogia aktiivisesti jo pitkään (~vuoden?) ja vaikken usein oo kommentoinutkaan niin sun blogi on muun muassa mun blogin sivupalkissa lukulistallani. Eli meitä on todellakin täällä seuraajina myös laiskoja kommentoijia (anteeksi) :)
    Ja niin kuin joku aiemmin täällä johonkin postaukseen oli kommentoinutkin, niin oot kyllä oikeasti symppiksen ja huipputyypin oloinen! Jatka vaan samaan malliin, tätä lukiessa tulee hyvä fiilis, oot niin positiivinen ja osaat kääntää vastoinkäymisetkin jotenki voitoksi :)

    • Ai mun blogi on päässyt sun sivupalkkiin, voi kiitos! Ja mitä tulee laiskoihin kommentoijiin, niin toki tavanomaisesti suurin osa lukee vain postauksen läpi ja siirtyy sivustolta pois. Mutta tää postaus näytti nyt innoittavan aika monia kirjoittamaan ;) Mahtava juttu!

  11. Moi!
    Oon ihan hiljattain vasta löytänyt sun blogin (varmaan öööö n. kolme kk sitte).
    Sun tekstejä lukiessa tulee aina jotenkin hyvä mieli. Sun tyyli kirjottaa pieni pilke silmäkulmassa on niin hupaisaa ja sun teksteihin on aina kiva palata uudestaa. Nykyään odotan oikein sulta uusia postauksia! Kaikki lukemani tekstit on napannu!
    Muistan kun olin lukenut sun tekstejäs ensimmäisiä kertoja niin pian sen jälkeen tulitkin susiluolassa vastaan! Mietinki sillon et voi jumpe, tossa se nyt on omissa treenikengissä bodailemassa :) huikeella fiiliksellä lähdin sillon tekee omaa reeniä :D

    • Onpa ilahduttava kuulla, että mun pilke silmäkulmassa -tyylinen kirjoitustapa tulee läpi sinne toisellekinpuolen ruutua ;) Kiva jos pystyy välittää innostusta treenailuun, ehkä törmäillää taas WFC:llä – koko pitkä talvi aikaa bodata ;)

  12. Täällä myös tosi hiljainen lukija ja nyt eka kommentti! Oon tosiaan todella huono kommentoimaan mihinkään blogeihin mutta tottakai tämmösiin postauksiin on kiva vastata :) Vuoden verran oon tainnut sun blogia aktiivisesti lukea ja vitsi, jotenkin aina odotan sun postauksia! Helppo samaistua ja sulla on niin ihana tyyli kirjoittaa :) Täällä siis kans tosissaan ”bodailija” ja susiluolassa tietysti ;) Ei muutakun jatka samaan malliin!! Lukijoita varmasti riittää :)

    • Moikka, Linda.

      Hiljaisia lukijoita on paljon, eikä se oo huono vaihtoehto. Mutta toki nää kommentit aina ilahduttaa, jos sellaisen jaksaa sillointällöin käynnin yhteydessä jättää. Kun mä nään teistä lukijoista vain lukuja. En tiedä, keitä siellä käy (ilman kommentteja), enkä tokikaan voi arvata, ootteko yhtään samoilla linjoilla juttujeni kanssa. Nyökytellään ja samaistutaanko siellä mun kirjoitteluihin, vai käydäänkö täällä vain naureskelemassa mun höpsöille pohdinnoille vai kenties katsomassa vain uusimmat selfiet :D Kaikki on mahdollista. Mutta kiitos kun kerroit nyt mielipiteesi. En edes tiennyt, että joku Wolfilla käyvä lukee mun blogia?! Ja nyt on ilmoittautunut jo kaksikin :D Hyviä treenejä syksyyn, ehkä törmäillään!

  13. Täällä toinen kuolemantautinen moi! Mulla supersitkeä flunssa ja hermot menee kun taas pitää alottaa reenit sun muut uusiks. Mutta niin. En muista millon löysin sun blogin, mutta en ihan alkuajoista oo ainakaan ollu mukana ku katoin kans että voooi missä sun olkapäät on tossa eka kuvassa :D ihan loistava blogi on sulla ja tykkään tuosta sun rehellisestä ja silottelemattomasta tyylistä kirjottaa. Ja musta on myös kiva että kommentoit myös kommentteihin. Joihinki blogeihin om jääny kirjottaminen vähemmälle kun miettii että liekkö kommentit ees bloggaajaa kiinnostaa :D välillä oon huudellu jotain täällä ja välillä facebookissa. Viimesin tais olla joku freddyihin liittyvä kommentti ku kaks kaveria alko kyselemään, että mitä minäkinkö oon ostanu freddyt ja halus kokeilla niitä ja nyt haluavat sellaset itelleenkin :D (mun kommentoinnit sun päivitykseen siis vissiin näky niiden etusivuilla tms) Jatka samaan malliin ja pikaista paranemista! :) <3

    • Flunssat on ärsyttäviä kyllä. Mutta täytyy nyt vaan levätä niin pitkään, kun kroppa vaatii. Ja hitsi vie, se on kyllä ihana tunne, kun sitten joku päivä pääsee taas starttaamaan uuden treenikierron! Sitä odotellessa :D

      Mä oon alunalkaen päättänyt, että jos joku joskus kommentoi jotain mun tekstiä, niin todellakin haluan osoittaa arvostukseni tätä kohtaan ja vastata kommenttiin. Ja mielellään muutakin kuin ”joo, niinpä, kiitos”. Ja haluan kyllä pitää linjastani kiinni edelleen. Joskus menee sillain, etten ehdi vuorokauteen tai jopa kahteen vastata, ja tulee jo melkein huono omatunto :D Ja toisinaan joku postauskin tulee jo julkaisuun, ennen kuin olen ehtinyt edellisiin kommentteihin vastata. Koska vastaaminenkin vie kyllä aika paljon aikaa. Mutta vastaan kyllä AINA ja KAIKKIIn kommentteihin. Musta se on ihan vain kunnioitusta lukijoita kohtaan. Kiva kun huomasit tällaisen asian :) Kiitos kommentista ja paranemisia sinnekin!

  14. oon seurannu sun blogia reilu vuoden ja mun mielestä ehdottomasti paras asia sun blogissa on sen aitous, et yritä esittää mitään muutaku oot ja kirjottelet oikeesti kunnon postauksia. nykyään hirveen moni ”fitnessblogi” on tosi huonolaatusia tekstillisesti ja mun mielestä blogin idea on se että osaa kirjottaa ja sä osaat sen. myös se et kerrot rehellisesti asioistas etkä yritä antaa kiillotettua kuvaa elämästäs on mun mielestä ihanaa.

    tsemppiä reeneihin ja muutenki elämään!

    • Aitous on sellainen adjektiivi, minkä liitän mielelläni kuvaamaan mun blogiani, kiitos :) Ite ihmettelen välillä, miten jotku blogit voi menestyä, jos kirjoittaja ei anna itsestään mitään. Pidän itse tärkeämpänä tekstin sisältöä kuin esimerkiksi järkkärillä otettua kuvia. Mutta no, siksi kaikille blogeille löytyykin lukijakuntansa. Kaikki tykkää erilaisista..

      Tsemppiä sunkin syksyn treeneihin! :)

  15. Olen lukenut blogiasi noin vuoden ja tykästyin siihen heti! :) On ihanaa kun kirjoituksistasi loistaa läpi positiivisuus ja rentous ja myös rakkaus elämäntapaasi kohtaan. Blogiasi on kiva lukea juurikin sen takia että postailusi ei ole tiettyyn päivään sidottu ja koskaan ei tiedä mitä kivaa sieltä tälläkertaa tulee! :) Jatka ehdottomasti samaan malliin! Oot huippu! :)

    • Haha. Repesin ehkä vähä tolle et ”koskaa ei tiiä, mitä kivaa on tulossa” :’D Mahtavaa jos lukijatkin voi nähdä sen etuna! Koska toi pitää kyllä täysin paikkansa.. en itekää tiiä mitä seuraavaks on tulossa. Mut tää bloggaustapa toimii ilmeisen hyvin.

      Kiitos kivoista sanoista ♡

  16. Onnea kolmevuotiaalle! :) Ihana on blogisi ja kirjoittaja sen takana <3 Tunnistan siussa paljon samaa kuin mihin itsekin bloggaajana pyrin eli aitoutta. Tykkään, kun siun tekstien aihepiiri on niin laaja, etkä luo täällä mitään illuusiota että eihän tää elämä oo kuin nostella painoja ja lihas kasvaa, tsuppidui ;) Tiedät kyllä! <3

    • Kiitos :)

      Meillä on kyllä hyvinkin samantyylinen tapa blogata! (Vai elellä? ;)) haha. Tiedän kyllä hyvinkin ♡

  17. Mä oon seurannut sun blogia aika lyhyen ajan, ehkä vuoden mut oon kyl lukenut kaikki postaukset läpi jossain vaiheessa, kun niistä tulee vaan niin hyvälle tuulelle! :)
    Sun jumppajutut on mahtavia sekä kaikki salitekstit, motivoit vaan ihan äärettömästi. Ja sait ikuisen tanssinvihaajan jamikoukkuun et se kertoo jo jotain :D
    Tykkään ite just tälläisestä hyvällä tavalla tavallisesta blogista ilman mitää erikoisempia kiiltokuvajuttuja et jatka vaan samaa rataa! :) haha tästä tuli vähän sekava kommentti, mutta mua ei ookkaan siunattu kirjoittamisen taidolla :D
    Ps. Toivon et törmäisin suhun vie gogolla, olis kiva sanoo moi! Oon kerran sut sie nähnytkin mut en uskaltanut sanoo mitää vaan kuikuilin vaa vierestä :D tsemppiä vie flunssaan!

    • On kyllä aina siistiä kuulla, jos pystyy omalla tekemisellä antaa innostusta tai motivaatiota muille! :) kiitos!

      Bodyjamkoukku ♡ haha

      Ehkä törmätään viel! Ennoo nyt ees jamis käyny ku kauhee salimotivaatio päällä. Missä gogol käyt salilla eniten? Ku mä oon ny oikeestaa pääosin käyny hermiassa..

    • Ite käyn cityssä eniten, tosin nyt rempata parkkiksen alkaa houkuttelee(+parkin sunnuntaijami<3) mutta ehkä törmätään :)

    • Rempattu parkki* kiva ku kirjoittaa tabletilla ja autocorrect :D

    • Jamia on kyllä nyt hyvin tarjolla, täytyis testaa se sunnuntaisetti vielä ku ehtii!! Hitsi kun oon nyt kipeenä. Ja kuvista mäki oon kattonut, että parkin saliin on kyllä nyt panostettu rempassa ihan kunnolla :)

  18. Nyt ku oon alottanu työt ja aikaa ei oo niin paljoa, että ehtis lukea kaikkia 15 lukulistalla olevaa blogia ni sun blogi on ainoa, jota luen ihan tarkotuksella. Muut on sitte semmosia, joita selailen jos joskus sattuu olemaan enemmän aikaa. En oikeen tiiä mikä sun blogista tekee semmosen, että aina vaan palaan tänne mielummin ku muihin, mutta jotain tässä blogissa ja sussa on :) Ehkä se on just se, että suhun on helppo samaistua. Myös se, ettet kirjota liian usein on plussaa. Lukisin sun juttuja kyllä mielellään enemmänki, mutta muutama bloggaaja on semmonen, että postausta tulee päivittäin, joskus pariki päivässä ni ei vaan ehi lukea. Postaukset menee sillon myös monesti semmosiksi väkisin väännetyn olosiksi. Sulla huomaa just sen, että kirjotat koska nautit siitä :)

    • Mullaki on tollainen arvojärjestys seuraamilleni blogeille, tiedän siis mistä puhut ;) Ja on kyllä ihan paras palaute tekemästäni työstä, jos mun blogini on päässyt jonkun suosikkilistalle,, kiitos :)

      En ookkaan koskaan ajatellut tolta kannalta asiaa, että mua on helppo seurata, kun en kirjoittele liian usein ;) Ite toivoisin, että voisin kirjoittaa vähän useammin, mutta kuten sanottu – työt ja treenit ja muu elämä vie aikaa sen verran, että mulle optimi kirjoitustahti on 2-4 postausta viikossa. Nyt kun oon kipeänä kotona, niin tällä viikolla on toki tullut heti kirjoitettu poikkeuksellisen monta juttua :D

  19. Aloin lukeen blogia koska ollaan saman pitusia :D tykkäsin blogin positiivisuudesta ja tavallisuudesta. Nyt tuntuu että samat aiheet kiertää liikaa (jumpalle vai salille, ennen jumppamuikki nyt himo salimuikki, kääk kun pieni olin ennen, iik kun mulla on isot lihakset, vaatteet ei mahu päälle, miltä näytin silloin, miltä näytän nyt, kumpi parempi jne jne…). Kaipaan ehkä enemmän sitä entistä tyyliä vaikken osaa ihan tarkkaan sanoa mitä se on :)

    • Ai siel on toinen kääpiökerhoon kuuluva, moi! :D

      Oot ihan oikeassa siinä, että oon kirjoittanut esimerkiksi tämän vuoden aikana ihan tosi paljon kroppapohdintoja sekä sali-/jumppapohdintoja tänne blogiin. Syy on ollut ensinnäkin se, että treenit on siirtynyt kropanmuokkauksen puolelle, joten se herättää paljon ajatuksia. Ja myöhemmin tänä vuonna ihmettelin kovasti sitä, kun kroppani kasvoi enemmänkin kuin mitä ruokavaliolla ja treenillä olisi pitänyt. Niin nää asiat on olleet tosi pinnalla mun arjessani, mun ajatuksissani ja sitä kautta näkyneet myös blogin pohdintoina. Toivottavasti et luule, että kirjoitan näitä vain sen takia, että haluaisin jotain huomiota tai hyväksyntää (kääk kun olin pieni ja kääks kun nyt iso). Koska en tee tätä siitä syystä. Vaan blogin kautta saan avattua aiheeseen liittyviä ajatuksiani, ja onhan se nyt kenelle tahansa aika kriisi, jos keväällä ostetaan häihin kallis kaasonmekko, ja kaksi kuukautta myöhemmin se ei mahdu päälle?! Mainitakseni nyt yhden esimerkin aiheeseen liittyen. Oon pahoillani, jos blogin aiheet on liian yksipuolisia. Laitan muistiin tän sun kommentin, ja kun inspiraatio iskee, niin tartun useammin myös muihin kuin kroppapohdintoihin! Ehkä sä tykkäsit eniten siitä mun huolettomasta jumppameiningistä? :)

  20. Sun kaikki fiilistelytekstit on kerrassaan ihania ja sopivasti tuot myös muita ajatuksia ja kuulumisia mukaan, jolloin lukijana pääsee lähemmäs sua ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta