Selviytymisen syyskuusta lempeämpään lokakuuhun?

Mistä muistan kuluneen syyskuun? Oman kalenterini välistä löytyy kirjoitettuna ”I used to sleep at night”. Ja puhelimeni screenshotkansio on täynnä meemejä unettomuudesta. Ja kun tuolta sivupalkista katsoo syyskuussa kirjoittamieni postausten otsikoita, kokonaiskuva on aika ööhm.. no, kriisipainotteinen :D On laiskuuspohdintoja, väsymystä, aknea, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ihan tavallista sairastelua. Voi jestas. En yhtään enää ihmettele, että ootte siellä ruudun toisella puolen ihanan huolehtivasti koittaneet joka välissä muistuttaa, että joskus vois myös koittaa ihan vain olla. Antaa aikaa itselle, ja koittaa kärsivällisesti tarjota kropalle palautumismahdollisuutta kaiken keskellä. Ei sitä jotenkin vaan näe omaa tilannettaan objektiivisesti, vaikka kuinka ympäriltä huudeltaisiin hyväntahtoisia neuvoja. Mutta todenmukaisesti todeten – onhan kulunut syyskuu ollut rankkaa aikaa. Yhtä tuulimyllyjä vastaan taistelemista. En kestä olla mitenkään heikko tai sairas tai väsynyt tai mitään. Kuten todettu. Ja siksi moni asia on tuntunut vieläkin vaikeammalta. Hyväksyä ja ymmärtää. Mutta oon koittanut harjoitella kaikkea, pikkuhiljaa….

Mutta enivei. Syyskuu on ohi. Lokakuu aluillaan. Ehkä mun taisteluni nyt palkitaan. Kuun viimeisimmäksi postaukseksi kun pääsi tämä onnellinen tavoitepullani! :) Tästä suunta vain parempaan. Toivottavasti. Ja koska olotila on kuitenkin toiveikas ja kovin optimistinen kaiken jälkeen, niin kurkataanhan myös noita syyskuun aikana tapahtuneita onnellisia asioita, joohan? :) Koska vähän pröystäilevästä otsikosta huolimatta kaikki ei ollut kuitenkaan vain surkeaa selviytymistä. Tapahtui paljon kivojakin juttuja!

IMG_20150925_155319

Syykuun treenaaminen meni todella oman jaksamisen ja terveyden ehdoilla. Ei sillä, etteikö se pitäisi aina mennä siten. Mutta nyt oli todella koettelemusten kuukausi terveyden kannalta.Treenasin todella vähän, mutta silloin kun oli hyviä päiviä niin sain nauttia myös hyvistä treeneistä. Syyskuussa treenejä kertyi siis heiaheiasta kurkattuna yhteensä 15. Näistä salitreenejä yhdeksän. Ja salin lisäksi yksi attacki, yksi combatti ja kaksi bodyjamia. Loput kaksi treeniä oli lenkkejä pyynikin maastoissa. Siellä on muuten hitsin kauniita maisemia syyskuukausina! Kaikki jumpat joissa kävin, oli hyviä. Itseasiassa tuo alkukuun bodyattack oli ehkä yksi elämäni parhaimmista?! Takahampaat näky varmaan koko tunnin ajan, kun en vaan malttanut pitää suutani kiinni. Hymyilytti niin hitsin paljon kaikki vanhat ihanat miksaukset ja huippuohjaaja!<3 Aloitin syyskuun ilouutisella siitä, että sain sittenkin vuokrattua GoGon jäsenyyden vielä yhdeksi kuukaudeksi, kerta kiellon päälle. Mutta lopultahan tosiaan kävi näin, että yhdelle jumppatunnille tuli aika kallis kertahinta. Mutta ei voi mitään. Parempi muutama onnellinen treeni kuin sata huonoa. Samalla periaatteella aion jatkaa vielä lokakuussakin ;)

Syyskuussa oli myös Fitfarmin pt-päivä. Olin ilmoittautunut sinne mukaan ja ajatuksenani oli osallistua selkätreeniin. Mutta eipä siitäkään tullut mitään. En oo tainnutkaan täällä edes mainita, mutta syyskuun alussa mun vanha olkapäävammani oireili niin pahasti, että en pystynyt tekemään pariin viikkoon mitään muuta kuin jalkatreeniä :D Olkapäätä siis särki levossa ihan jäätävästi, ilmeisesti kireistä kalvoista johtuvaa särkyä. Meni taas ohi kun maltoin lepuuttaa ja tehdä kuminauhajumppaa. Mutta perhanan ärsyttävä vaiva, kun tulee aina välillä ihan puskista. Ja kun en ollut kuitenkaan aivan varma oliko kyseessä vanha kiertäjäkalvosinvaiva, vai Roaccuttanista johtuva nivelsärky, niin oli parempi ottaa varmanpäälle ja olla treenaamatta. Iso päätös multa olla osallistumatta pt-päivään. Mutta taitaa todistaa sen, että mulle on nyt oikeasti tärkeää tehdä terveyden kannalta fiksusti.

IMG_20150913_195542

Se, mikä on ilahduttanut mua valtavasti syyskuun aikana on se, että  oon myös oppinut ihan oikeasti-oikeasti ottamaan aikaa itselleni! Oon pitänyt tarkoituksella kalenteriani tyhjänä viikonloppujen osalta. Jollekin tää voi olla ihan itsestäänselvää. Mutta mulle on tähän saakka käynyt joka kevät ja joka syksy siten, että ajattelen kauniisti pitäväni kalenterin siistinä kaikenmaailman kissanristiäisistä. Mutta yhtäkkiä huomaan syyskuun loppuun mennessä, että mullahan on seuraava vapaa viikonloppu joulukuussa! :D Oon yrittänyt päästä tästä tavastani eroon jo vuosia, mutta nyt vasta näyttää siltä, että oon oppinut myös sanomaan ei. Tekemään suunnitelmia oman hyvinvointini ja jaksamiseni mukaan, ei sen mukaan, miten muut haluaisivat mun pomppivan. Sellaista tervettä itsekkyyttä. Oon nimittäin ollut aina kovin innostunut osallistumaan kaikkeen mahdolliseen ja ihan pirun huono sanomaan millekään tai kenellekään ei. Ja tää yhdistelmä on vienyt mut siihen lopputulokseen, että oon aina menossa. Ja mä stressaannun pelkästä ajatuksesta, jos on liikaa menoja. Siitäkin huolimatta, että kaikki olis kivoja sellaisia. Mutta nyt siis esimerkiksi tämä kulunut syyskuu on ollut viikonloppujen osalta sellainen, että mulla on ollut vain yhdet babyshowerit ja muutoin viikonlopun suurin suunnitelma on ollut tehdä yksi treeni jossain kohti lauantaita tai sunnuntaita. Aika jees! Ja oon tosiaan pitänyt joka viikko joko lauantain tai sunnuntain kokonaan lepopäivänä – ei treeniä eikä töitä eikä menoja. Ihan vaan ollut ja ulkoillut ja nauttinut vapaa-ajasta. Sanoisin kyllä jo että hyvä minä!

Ai mitä odotuksia sitten lokakuulle?

Ainakin toivon pääseväni treenaaman BodyJam 74 -koreoita ja bailaamaan Rewindin tahtiin <3 Hitsi vie, mikä biisi otettu jamiin mukaan!! Hieman harmittaa mennä ihan tunarina, kun muut on jo ehtineet harjoitella monta viikkoa, mutta ei voi mittään. Kait mä sen opin ;) Sen lisäksi oon tosiaan varannut pt-treeniä taas arkipäivän iloiksi! Ja lähden tekeen voima- ja voluumikiertoa kunhan tokenen kunnolla tolpilleni. Lokakuussa on tiedossa taas moniamonia verikokeita ja lääkäreitä. Sen lisäksi mulla on kahtena lauantaina poikkeuksellisesti työpäivä. Ja uudet työkuviot toki kuormittaa eri tavalla kuin tavallinen työarki, sille nyt ei vaan voi mitään. Oon kumminkin hitsin innoissani! Koska mä uskon, että jaksan taas tehdä arkisia juttujani. Kaiken jälkeen. Ja se, mitä voin oman hyvinvointini eteen lokakuussa tehdä, on pitää edelleenkin kiinni kaiken ylimääräisen eliminoimisesta. Kuulostaa ehkä hurjalta. Mutta kuitenkin niin toimivalta. Ei vanha vaan jaksa enää olla kaikkia viikonlopunkin päiviä menossa ja touhottamassa :D Tarvii palautua arkiviikon kuvioista. Ja nyt kun oon tehnyt tätä viikonloppurauhoittumista koko ajan kesälomalta asti, niin kyllähän se nyt on oikein toimiva keino ladata akkuja ;) Elmokin muuten täytti jo viis vuotta tossa viikko takaperin. Voi pulleroa <3

lokakuu30 (20)

Mitä sä odotat lokakuulta? Onko se bodyjam 74 niin vaikee, vai opinko mä sen ku joku hetki pääsen treenaamaan taas? Huomasitte ehkä rivien välistä, että vuokrasin siis GoGon kortin vielä lokakuuksi ;) Mut sit toi jäsenyys, minkä oon nyt puolen vuoden ajan vuokrannut itselleni, loppuu kokonaan, eli en tiiä, mitä jatkossa? Siinäpä riittäki pohdittavaa taas :D haha. Ennenki ollu tässä tilanteessa?!

Milla

6 vastausta artikkeliin “Selviytymisen syyskuusta lempeämpään lokakuuhun?”

  1. Mua kiinnostaa että teetkö lasten parissa edelleen töitä vai minkälainen uusi työsi on? ☺

    • Juu lastentarhanopettajana oon. Ennen sijaisena ja nyt sit ihan pian vakituisena :-)

  2. Kyllä sun tarttee sitten tulla ainakin attacki vetään lokakuussa, ees kerran. Ite oon ihan in love tohon uuteen ohjelmaan, kerrassaan mahtavaa tykitystä! :D

  3. Kiva kirjotus. Lokakuu on varmasti parempi. 😍 saanko kysästä paljon painat? Ja toivoa treenivaatepostausta.

    • Kiitos, kiva kuulla :) mitä tykkäisit siis et kirjoittaisin treenivaatteista? En oo pystyny nyt käymää puntarilla ku muutenki vähä itseinho tässä kropassa nyt tän kilpparijutun takia :/ mut voin tehä jonku postauksen aiheesta ku tilanne vähä kohenee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta