Matkalaukkuelämää, treenijuttuja ja bloggauspulmia

Moikka! Mulla on pieniä bloggauspulmia tällä hetkellä. Koska mun läppärini toimii todella hitaalla teholla just nyt. Vetelee ilmeisesti viimeisiään. Eli siitäkin huolimatta, että höpinöitä, ajatuksia ja arkisia treenijuttuja olis vaikka kuinka paljon jaettavaksi,  mun bloggaamiseni on tosi sattumanvaraisia. Normaalisti yhden arkipäivän postauksen tekemiseen menee keskimäärin puolitoista tuntia, mutta nyt rämällä kotikoneella sen tekemiseen menee helposti useampi tunti. En saa siis esimerkiksi yhdessä illassa tehtyä postausta valmiiksi. Ja normaalistihan kirjoittelen kahdesta neljään kertaan viikossa, ja se on ollut mun arkirytmilleni optimaalisin tahti. Niin saa nyt nähdä, miten tässä lokakuussa käy. Harmittaa kyllä, että se läppäri just tähän väliin päätti seota, mutta minkäs teet. Kai aina on huono hetki :D Mutta älkää siis ihmetelkö esimerkiksi sitä, jos kommentteihin vastaaminen on joku kerta hitaampaa kuin normaalisti.

Mutta sitten muihin juttuihin, kun nyt kerran wordpressiin asti on päästy jo ;) Tässä hetkessä mulle kuuluu taas hyvää! Koko syksyn oon kulkenut eräänlaista matkalaukkuelämää edestakaisin. Arkiviikot oon kotona-töissä-salilla. Ja sitten perjantaina pakkaan laukkuni ja lähden viikonlopuksi pois kotoa. Oon viimeksi heinäkuussa, siis mun kesälomallani(!), ollut viikonloppuna kotona :D haha. Mut ei haittaa. On oikeastaan toisaalta niin ihanaa, että kaikkien sattumusten kautta oon päätynyt tällaiseen tilanteeseen. Suoraan sanottuna en vois olla onnellisempi <3

Screenshot_2015-10-12-13-28-56-1

Ja koska pystyn nauttimaan taas hetkistä ja näkemään kauniita asioita ympärilläni, se tarkoittaa myös sitä, että alan voida oikeasti paremmin. Lääkitys kunnossa, vaii miten sen nyt sanoisi :D En tiedä, osaako kaikki ihmiset sitä arvostaa, itse en ainakaan osannut ennen, mutta on hemmetin hienoa oikeasti nähdä ja tuntea asioita. Aamuisin tuntuu ihanalta herätä uuteen päivään. Ja on kivaa tehdä töitä! Ja mennä töitten jälkeen salille! Ja kun viikonloppuna voi rauhaksiin lähteä ulkoilemaan, ja fiilistellä ihan sitä vaan, kun on vapaapäivä ja aurinko paistaa ja voi käyttää kaikkia syksyvaatteita.

Yea, keep it simple.

IMG_20151011_114526-1-1

Viime viikon treenit ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta sekin on nimenomaan hyvä juttu. Koska ne meni suunnitelman sijasta oman fiiliksen mukaan. Valvon edelleen välillä öitä, ilmeisesti ton kilpparijutun takia, ja sen takia treenisuunnitelmat menee ihan yhdessä yössä uusiksi, (heh). Mutta tosiaan, suunnitelmien mukaan oli voluumiviikko, eli viisi treeniä. Käytännön toteutus näytti tältä:

maanantai: selkä

tiistai: lepo

keskiviikko: rinta+vatsat

torstai: hauis-ojentaja (pt-treeni / Kille)

perjantai: lepo

lauantai: jalat

sunnuntai: 1h kävelylenkki + putkirullailu

Kuten huomaatte, viiden sijasta tein neljä treeniä. Voluumiviikon viides treeni olisi ollut sunnuntaina, mutta koska tuntui paremmalta huhkimisen sijaan palautella, tein vähän kehonhuoltoa ja siirsin olkapäätreenin maanantaille. Ja mikäs siinä – teen enivei kaksi voima- ja kaksi voluumiiikkoa ennen kevyttä viikkoa. Eipä niillä viikonpäivillä niin väliä. Mieluummin tekee kierrot hyvällä energialla ja useammilla lepopäivillä, kuin väkisin neljään viikkoon tykittäen. Ainakin tässä mun tilanteessani paras mahdollinen ratkaisu.

Screenshot_2015-10-12-11-16-03-1

Tuntuu, että lokakuu tarjoaa mulle parempaa kuin mitä oon koko kuluneena vuonna saanut. Oon kirjoittanut luonnoksiin pari tekstiä myös näistä ehkä elämäni vaikeimman vuoden haastavista puolista. Mutta koska ne vaatii oikolukua ja toimivaa läppäriä, annetaan niitten odotella vielä vapaapäivää ;) Mutta nyt tosiaan tässä hetkessä kaikki oikein hyvin! Huippua! Kaiken jälkeen :D Ihmettelen jopa, miten viime viikolla saatoin pelätä, etten koskaan saa bodyani takaisin. Tässä hetkessä mä oon jo täysin varma, että sekä mun sisäinen että ulkoinen hyvinvointini on menossa niin oikeaan suuntaan!

Mitä sulle kuuluu?

Harvemmin syksy tuntuu näin innostavalta ja onnelliselta ja toiveikkaalta vuodenajalta – mutta nyt todellakin on niin.

Milla

8 vastausta artikkeliin “Matkalaukkuelämää, treenijuttuja ja bloggauspulmia”

  1. Sun iho näyttää niin hyvältä!! Muistaakseni sulla oli Roa-kuuri? Voisitko tehdä postauksen siitä? Itsekin olen sitä miettinyt kun pillereiden lopettamisen jälkeen iho on aivan kamalassa kunnossa :(

    • Eikö vaan näytäkin! Oon niin iloinen ku kuuri lähtee toimimaan. Kiitos :)) Voin tottakai kirjoittaa aiheesta lisää :) Oon aika alkuvaiheessa vielä mut tilannekatsaus silloin tällöin vois olla kiva tehä!

  2. Täytyy oikein kommentoida, että sun käsivarret ja olkapäät on ihan huippukauniin näköiset! :D Ja muutenkin juuri sopusuihtainen, hienoa työtä :)

  3. Tuli itellekin tosi hyvä fiilis, kun kuuli, että sulla menee hyvin! Onhan sulla nyt ollutkin noita vastoinkäymisiä, joten mahtavaa että nyt on asiat kunnossa! <3 Mäkin pääsin viimein salille ja lenkille sairastelun jälkeen ja motivaatio on ihan huipussaan. En malttais lepopäiviä pitää ollenkaan :D

    • Vastoinkäymisiä on todellakin ollut, keväästä 2015 aika alamäkeä terveyden kannalta. Mut onneks nyt vihdoin näyttää ja tuntuu paremmalta :)

      Huippua et säki oot päässy taas treeneihin kiinni! Eiköhän ne lepopäivätkin löydä pian oman paikkansa ;)

  4. Täällä yks lomalainen makaa sohvalla tappojalkareenin jälkeen, eli hyvää kuuluu. :D
    Perjantaina minäki oon menossa mittaan kilppariarvoja, vaikka oireet ei kuulosta lainkaan niin pahoilta ku sulla. Lämpötila on huidellu jo pidemään siellä reilusti alle 36asteessa ja painoa kertyny semmonen 6kg kesäkuusta että pakko kai se on käydä varmistamassa. Tavallaan toivoisin, et ois vajaatoimintaa ja sais selityksen kaikille oireille, joita on tähän muutamaan vuoteen mahtunu ja paljon… Saas nähdä! :)

    • Oi jalkatreenin jälkeen sohvalla, pääsitköhän vielä ylöskin? ;)

      Jos sulla on kummallisia oireita kropassa niin oikeesti ainut fiksu ratkaisu on lähtee selvittää niitä! Ei kannata vähätellä omia tuntemuksia, koska ei ne turhasta tuu. Tiedän kyllä niin ton tunteen, kun melkein toivoo että joku sairaus löytyisi, jotta pääsisi epävarmuudesta. Mutta eipä se kiva oo loppuelämäänsä kyllä sairaskaan olla :D Toivottavasti tuut kuulluksi ja vakavastiotetuksi sun lääkäriasemilla ja sitä kautta saat oikeenlaista hoitoa :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta