Mitä järkeä on jumpata?

Oon käynyt viimeaikoina kokeilemassa taas vaihteluksi jumppia. Just tällä viikolla yks vanha kaveri oli sattumalta samalla jumpalla, ja kyseli ihmeissään mut nähdessään, että mitä ihmettä mä siellä tein :D Niinpä. En itekään oikein tiennyt. Ainoa syy oli oikeastaan se, että olin sopinut ihan vaan treenitreffit erään kaverin kanssa, ja sattumalta nyt osui sopivasti kummankin aikatauluun maanantai ja attacki. Mutta en oikeastaan keksi just nyt mitään muuta syytä, miksi kävisin jumpalla?! Ja jotta kenenkään ei tarvii vetää hernettä nenään, perustelempa hieman ajatuksiani. Tai no, emmä tiedä, onko nämä edes mitään perusteluja. Lähinnä kai ajatuksiani just nyt.

Mä vaan mietin, että miks oon ennen käynyt jumpalla tai miks kävisin nyt? Mikä sinne motivoi?

Ensimmäinen syy, ja varmasti suurin sellainen, on se, että jumppa on helkkarin kivaa! Tai siis oli. Ei oo ehkä enää. Joku on saattanut lukea mun tekstejäni parin vuoden takaa, blogin alkuajoilta, ja sieltä varmasti välittyy, että näinä aikoina olisin voinut about kuolla jonkun tärkeän jumpan takia. Jep. Naurattaa melkein itteäki just nyt. Mutta ne on olleet mulle ihan ykkösharrastus. Koska tein sitä kavereiden kanssa! Eli toinen syy, miksi tää jumppakuvio ei enää just nyt hotsita, on se, että mun kaikki parhaat vanhat jumppakaverit ovat vaihtaneet salia tai muuten vaan elävät kolmivuorotyön rytmiä tai erilaisessa elämäntilanteessa, eikä yhteistä jumppa-aikaa vaan ole enää viikoissa. Ja täytyy myöntää, että mua ei motivoi mitenkään kauheasti lähteä yksin jumpalle. Koska jumpparutiiniin on jotenkin olennaisesti aina kuulunut se, että voi vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa ja vetästä siinä ohessa päivän treenin :D

IMG_20150609_161143

Kolmas syy, minkä heräsin tajuamaan ihan vastikää, on tuo otsikonkin kysymys –  mitä järkeä on jumpata? Uskonko mä kaikkeen, mitä jumpassa sanotaan? Totuus on se, että en. Mun treeniajatukseni on nykysin ihan erilainen kuin ennen. Aiemmin halusin olla pieni ja laiha ja ketterä ja nopea ja saakelin kovakuntoinen. Sellainen tättähäärä, joka pystyy vetää vaikka triplajumpat, eikä oikeestaan edes tunnu. Sellanen, joka palautuu aika hyvinkin kovista aerobisista. Ja tällöin jumppa oli mun tavoitteiden mukaista treeniä. Mutta nykysin mä motivoidun ihan erilaisista tavoitteista. Haluan olla vahva ja lihaksikas ja treenatun näköinen. Mieluummin saliapina kuin jumpparotta, kuten todettu ;) Ja kun jumpalla sanotaan, että kyykkää syvemmälle, saat pyöreät pakarat, niin mä lähinnä tuhahdan itekseni. Joopa joo. Salilta ne saa kyllä ihan oikeasti. Tai jos jumpalla sanotaan, että tee sitä ja tätä paremmin, jotta sun ketteryys paranee, niin mä vaa mietin että plääh, en jaksa, koska ei mua kiinnosta niin kovasti, kuinka ketterä oon :D Turhia tavoitteita! Eikä sillä, huomaan kyllä, että saliharrastuksen myötä mun jumppaosa-alueet, kuten kehonhallinta ja liikkuvuus ovat selkeästi huonontuneet. En sano, että mitkään jumpalla harjoitettavat osa-alueet olisivat huonompia tai vähemmän tärkeitä – en. Yleisesti kaikki tavoitteet on toki hyviä. Mutta mun omassa treenaamisessani painotan nykysin ihan eri juttuja. Sen takia en koe järkeväksi ja motivoivaksi jumpata just nyt.

Ja pakko nyt sanoa sen verran, että tässä tekstissä poissuljetaan kokonaan bodyjam. Koska se on edelleen ihan hitsin ihanaa!<3 Koska siellä saa fiilistellä hyvää musiikkia, ei tarvii tehdä mitään turhia lihaskunto-osuuksia ja saa vaan tanssia. Siitä mä tykkään. Siellä ei oo mitään tavoitteita oikeastaan. Kunhan vaan tanssitaan ja nautitaan. Liikumisesta ja musiikista. Ettääää. Koita tässä nyt sitten päästä selvyyteen. Ehkä mulle on nykyisin motivoivinta treenissä se, että salihomma toimii täysillä ja kovaa ja sitten sen vastapainoksi voin välillä käydä välillä ihan vaan heittäytymässä musiikin vietäväksi ja tanssia ihan hiessä :D Mä tykkään tanssia, mutta noi pomppimisjumpat enää oikeastaan motivoi mua. Tää on tilanne just nyt, marraskuussa 2015. Voi olla, että tilanne muuttuu taas kun arki ja elämä kulkee eteenpäin. Varmaan muuttuukin. Ainakin, jos noi osa-alueet kokee suuria muutoksia. Jos saan esimerkiksi mun jumppakavereita takaisin, jos mun treenitavoitteet muuttuvat tai jos tekeekin yhtäkkiä jostain syystä mieli pomppia. Just nyt saan siitä lähinnä pohkeet jumiin häiritsemään jalkapäivää :D Et ei tää niin vakavaa oo, mutta halusin vähän avata ajatuksiani, kun niitä on herännyt näiden jumppakokeilujen myötä.

Screenshot_2015-11-09-20-39-44-1

Ootko sä huomannut, että treenimuodot vaihtelee kausittain? Välillä tekee hitsisti mieli tehä vaan salia, niinku mun just nyt. Ja sit välillä tuntuu ihan turhalta koittaa mitää lihasta kasvattaa, kun vois vaan tanssia koko ajan :D?

Milla

31 vastausta artikkeliin “Mitä järkeä on jumpata?”

  1. Pidän aina välillä jumppaviikon, jolloin en käy salilla kuin max kerran ja sitten jumpissa 3 tai kertaa. Oikeastaan se yks viikko lisää taas motivaatiota salille, koska se salitreeni antaa jotain erilaista, mihin jumppa ei pysty. Mielelle kylläkin kunnon hikijunppatuokio on ehkä parasta lääkettä!

    • Toi on kyllä hyvä pointti! Jumppa on ihan erilaista treeniä mielen kannalta. Ei vaadi samanlaista psyykkausta ennen treeniä ja toisaalta niinku sanoit, tekee välillä sairaan hyvää vaa lähtee pomppii ja hikoilee ilman ajatusta:D

  2. Missäs jumpissa oot sit käyny? Jumpankin voi tehdä niin eri tekniikalla ja tottakai se sit tuntuu eri tavalla ja vaikuttaa tuloksiin. Toki salilta saa sitä voimaa ja muotoa enemmän. Mutta voin kokemuksesta sanoa, että sitä saa myös jumpasta. Ei saliltakaa sitä muotoa ja voimaa saa jos tekee miten sattuu. Jumpassa suurimmalla osalla kuse tekniikka ja sit ihmetellään miksei tuu tuloksia.

    • Oon harrastanut aktiivisesti useamman vuoden attackia, steppiä ja combattia. Siinä sivussa muitakin les millsei kuten pomppia, grilli ja cx:ää. Ja mitä tuloksia näillä treeneillä saattoi saavuttaa niin koen kyllä saavuttaneen – uskon siis että tekninen puoli on hallussa ;) tällä hetkellä tosiaa omat tavoitteet vähä muualla niin ei niin kovasti motivoi enää lähteä pomppimaa. Mut sun pointti on kyllä ihan asiaa – ei missään lajissa saa tuloksia jos ei tee täysillä tai oikein :)

  3. Moikka! Yksi syy miksi pidän blogistasi on juuri se, että käyt aina välillä jumppailemassa. Ohjaan työkseni ryhmäliikuntaa, joten on mielenkiintoista lukea siitäkin aiheesta blogikirjoituksia! :) Valitettavan usein tuntuu siltä, että ryhmäliiiuntatunteja väheksytään, ja sali on se ainoa oikea paikka :D Mielestäni on tärkeintä, että jokainen löytäisi itselle mieluisam lajin, oli se sitten punttia, pumppia tai vaikka vesihiihtoa!

    • Moikka Anni, ja kiitos kommentista :) mäki tykkään siitä ku oon tämmönen poukkoilija, välillä puntti maistuu saakelin hyvin ja toisinaan jumppakoukku saa otteen ja sit en muuta tekiskään ;) oon sun kaa samaa mieltä, että mieluisan lajin löytäminen on loppupeleissä kaikista tärkeintä! Ja jos nyt pitäis valita nii en kyllä uskaltaisi laittaa lottoa menee et kumpaa mä päätyisin salille vai bodyjamiin :’D Ja vaikka otsikko oli vähän raflaava niin toivottavasti ei jäänyt sellainen kuva, että mä väheksyisin ryhmäliikuntaa? En tarkoittanut tätä siten. Vaan enemmänkin pohdin omia motiiveja ja ihmettelen sitä, miten välillä vois antaa henkensä hyvän jumpan puolesta ja välillä vois vaa hintata salia viikosta ja kuukaudesta toiseen ja ihmettelee, mitä järkeä siinä pomppimisessa edes on :D Joka tapauksessa – onneks mä voin tehdä molempia. Kausittain ja fiiliksen mukaan.

      Hyviä ohjauksia sinne! Vähä salaa iteki haaveilen et voisko musta joskus olla samaan ;)

    • Täytyy kyllä kieltämättä kompata edeltäneitä kommentoijia. Kuntosalitrendin myötä ryhmäliikuntoja on alettu dissata ja väheksyä ihan turhana juttuna, mikä on mun mielestä ihan hirvittävän surullista. Kyllähän voimaakin voi kehittää muillakin keinoilla kuin kolistelemalla maksimeja salin puolella?

      Ja jos jumppaajan ainoa tavoite on vain jaksaa vetää triplajumpat putkeen, niin sanompahan vaan että kyllä teitäkin on moneen kastiin. Osa tulee nauttimaan musiikista ja fiiliksestä, osalle se on lepoa aivoille kaikesta muusta, toinen haluaa kehittää maksimaalista hapenottokykyä ja kolmas vahvistaa korsetin lihaksistoa. Se että sanoo jumppien tavoitteita ”turhiksi tavoitteiksi” on aika kömpelöä muutenkin, koska vaikka jumpassa olisi 50 asiakasta, jokainen saattaa tavoitella ihan eri asioita. Ehkä jollekin on tavoite jaksaa spinnata se 30 minuuttia ilman että kuolee. Ja ymmärrän kyllä jos et halua uskoa jumppaohjaajan vinkkejä ”kyykkää syvemmälle että saat pyöreämmät pakarat” niin ymmärrän kyllä hyvin jos tässä oli kaikki hänen vinkkinsä, mutta silloin on kyllä vika ohjaajassa, eikä silloin voi vielä yleismaailmallisesti sanoa että jumppa on ihan turhaa.

      Ymmärrän kyllä että mieli jumpista on mennyt jos on tottunut esimerkiksi treenaamaan kaverien kanssa, mutta tämä oli aika mustavalkoisesti ajateltu ja kirjoitettu, ja itse ainakin tuohduin tätä lukiessani :/ ehkä tämän tarkoituskin oli provosoida, mutta toivon että kommenttini muistuttaa sinua siitä että jumppa on paljon muutakin kuin sitä että halutaan olla hoikkia ja kevyitä ”jumpparottia”.

      Nimim. sekä sali- että jumppapirkko

    • Tästä nyt ilmeisesti välittyi vähän väärä kuva, koska mun tarkoitus ei ollut tekstilläni dissata ryhmäliikuntaa. Miksi edes tekisin niin, kun iteki oon ollu maailman kovin jumppamuikki ja edelleenkin tykkään bodyjamista?! Mun tarkoitus oli ihan vaan kirjoittaa auki näitä ajatuksia, kun huomasin että oma ajattelu on oikeasti muuttunut tosi paljon treenien muuttumisen myötä. On ihan outoa, että jumppa ei ookkaan mulle enää se ykköslaji :D Ja ettei noi ennen niin tärkeät tavoitteet olekaan enää mulle motivoivia. Puhuin siis omista tavoitteistani, joita jumppaamisella mulle oli, ja omista motiiveistani jumpata – en käsitellyt yleisiä motiiveja käydä jumpassa.

      Musta tuntuu, että oon tullu ihan väärinymmärretyksi, ja koska tää aihe on sellainen, missä en haluaisi että näin tapahtuu niin koitan nyt tässä jotenkin seivata tilannettani :D Mut en nyt tiedä oikein, mitkä olisi oikeat sanat. Mun teksti ei käsitellyt yleisiä tavoitteita jumpassa saati että olisin arvostellut niitä tai asettanut alemmaksi kuin salitavoitteita. En yleensäkään kirjoita kovin mustavalkoisesti, vaan koitan enemmänkin miellyttää vähän jokaisen näkökulman kannalta ajatelevia. Siks ehkä pelästyinkin nyt kun kaikki tuohtuu tästä postauksesta :D kääks. Ei ollu tarkoitus tuohduttaa, pahoittaa mieltä tai arvostella ryhmäliikuntaa. Ihan puhun vaan omista tavoitteistani ja omista ajatuksistani enkä koita kertoa että mun tapani olisi mitenkään oikea tai sopiva jollekin muulle.

    • No juu, vähän sellainen dissaava mielikuva tekstistä tuli. Mutta täällä tulee kyllä helposti väärin ymmärretyksi :) joskus pitää hirveesti miettii sanavalintoja. Mutta niin se menee, ajat muuttuu, ihmiset muuttuu ja tavoitteet muuttuu. Eikä siinä mitään, kunhan ihmiset liikkuu, tekee mistä itse tykkää ja saa siitä hyvää oloa itselleen! :)

    • Ymmärrän sua Milla niin hyvin. Kävin ennen tosi paljon jumpilla ja nimenomaan kaverin kanssa. Kun yhtenä päivänä kaveri lopetti eikä ollutkaan enää jumppakaveria jäi mun jumppaamiset siihen. Aikaa kului ja aloin kaivata lihaskunto treeniä joten otin salikortin ja sillä tiellä ollaan. Salia en vaihtais mihinkään, siitä saa eri kiksit kun jumpalla käynnistä:) jumpalla käyn enää nykyään harvemmin… Tsemppiä sulle, oot aito, positiivinen ja rohkea tyyppi! :)

    • Salitielle jää kyllä helposti koukkuun. Kun löytää sen oman rutiinin treenata ja huomaa kehitystä ;) Pidemmänpäälle oikeasti motivoivampaa kuin jumppatouhu. Vaikka kaverin kanssa jumppaaminen on kyllä ihan parhaita juttuja silti <3 Kiva kuulla, että sulla on vähän samanlainen tarina, ei ihme että ymmärsit heti mun pointinkin!

      Kiitos tsempeistä ja kivoja treenejä sullekin!! :)

  4. Kandee ehkä miettiä niitä ohjaajahaaveita uudelleen jos liikut vaan ulkonäön takia. .

    Sori vaan mutta tässä sun tekstissä annat melko ylimielisen kuvat itsestäs.. oon tasan samaa mieltä Jumppapirkon kanssa, jumpissa todellakin saa tuloksia ja myös lihaksia, jos ei saa niin tekee luultavasti itse väärin (vaikka moni luulee tekevänsä kovaa niin ei todellakaan tee..). Ehkä itsekin kuulut heihin?
    Oon lukenut blogiasi jo hyvän tovin ja muistelisin että Gritissä et paljoa käynyt? Siinä mm. hyvä esimerkki kovasta monipuolisesta treenistä, johon itse ainakin joudun todellakin psyykkaamaan itteäni :D

    Sali on hyvä harrastus, mutta suoraan sanottuna vituttaa kun niin yleisesti ajatellaan että jumpat on paskaa ja hyödytöntä ja sali on ainoaa oikeeta treeniä jos haluu tuloksia. Itse treenaan salilla pari kertaa viikossa, mutta pääpaino on jo vuosien ajan ollut juurikin nämä jumpparottien lesmills tunnit (about 5-7 tuntia viikossa salien lisäksi), ja voin kertoa että todellakin lihasta löytyy ja myös voimaa.

    Kaikkien ei tarvii treenata niinku minä mutta älkää saakeli tulko sanomaan tai tuhahtelemaan ettei jumpissa saa tuloksia tai lihaksia :D

    • Ulkonäkö on toki yksi tavoite treenissä, mutta ei suinkaan ainut. Et ehkä lukenut tekstiä kunnolla, sillä kerroin myös käyväni jumpalla – bodyjamissa tanssimassa – ihan vain fiilistelemässä ja nauttimassa musiikista….

      En tiedä, miten onnistuin nyt muotoilemaan sanani siten, että tästä välittyy ylimielinen kuva, mutta oon pahoillani siitä. Koska mielestäni en millään tapaa ole ylimielinen. Tiedän kyllä tyyppejä, jotka vannovat satalasissa salitreenin puolesta ja nauravat jumpalle ”zumba? Bitch, I lift!”. Mutta haluan korjata käsitystäsi ja kertoa, että mä en todellakaan kuulu tuohon kastiin. Arvostan ja tykkään jumpasta. Nykyisi eri tavalla kuin ennen. Mutta siitä oon kyllä sun kanssa eri mieltä, että jos joku lihaksia haluaa hankkia niin kyllä kannattaa mieluummin salille suunnata. Ja tottakai siis jumppaamalla saa sporttisen kropan ;) Väitän kuitenkin, että lihaskasvun kannalta (jos se on pääasiallinen tavoite) jumppaaminen hidastaa aikalailla projektia.

      Mulla ei yleensäkään ole tapana kertoa ja julistaa omia hyviä tapojani, eikä nytkään ollut tarkoitus. Kunhan nyt kirjoitin näitä uusia ajatuksiani jumppailun myötä.

  5. Oli pakko lukea tää teksti uudestaan, kun huomasin kuinka moni oli ajatellut teksin niin että vähättelisit jumppia, mutta itse en kyllä saa tätä kuvaa. Tai siis mun mielestä kyllä puhuit aika selkeästi koko ajan omista tavoitteistasi ja mikä niitä tukee parhaiten jne.
    Mutta oon kyllä samaa mieltä, jumpalla on kiva käydä välillä mutta salireeniin jotenkin motivoi enemmän pidemmän päälle!

    • Kiitos, kiva kuulla että tästä voi myös halutessaan löytää sen tarkoittamani pointin :D Mietin vaa, et ehkä sellaiset ihmiset, jotka jollain tapaa tuntee mut ( on lukenu blogia pidempää tai tietää in real life ) nii ymmärtää helpommin mitä tarkoitin. Mut jos ei yhtää tunne nii voihan tästä saada käsityksen että oon ylimielinen ja dissaan jumppaa. Siitäki huolimatta että käyn iteki edelleenkin siellä :D?

  6. Mä luulen, että tässäkin asiassa ihmisten mielipiteisiin vaikuttaa omien ajatusten lisäksi myös some ja muu media, se, mitä milloinkin enemmän tuodaan esille ja kuinka se kohtaa oman ajatusmaailman kanssa. Enkä tarkoita että se olisi huono asia :) Musta on vaan hyvä, että tiedostat sen kuinka mielipiteesi on muuttunut, etkä yritä pakottaa itseäsi olemaan jotain, mitä olit aiemmin :)
    Mä itse tykkään ohjatusta liikunnasta, ryhmän tuesta, ja ilosta. Lisäksi kaipaan vaihtelua, välillä steppiä ja välillä balancea. Sali tuntuu itselle jotenkin liian ”vakavalta”, hidastempoiselta ja tarkalta (toistojen määrät yms). Fyysisiä tavotteita mulla ei oikestaan ole, vaikka toki olisi kiva olla hoikempi ja hyväkuntoisempi, mutta tällä hetkellä suurin tavoite on saada liikunnasta osa arkea ja mieleinen tekeminen, ilman että aina tarvitsee pakottaa itsensä lähtemään. Haluan mennä jumppaan, koska pidän siitä, en siksi että täytyy mennä :)

    • Ihan hyvä pointti kyllä toi median vaikutus! Saattaa olla et jotenki ku on tullut jonkinlainen buumi et salitreeni on niin hitsin jees, niin sit moni saattaa luulla, että iteki vaa koitan tässä esittää jotain ja sitä kautta tuli käsitys että dissaan jumppaa :D Emmätiiä!

      Oon sun kanssa samaa mieltä, että vaihtelu on kaikista eniten jees. Välillä on ihana tehä salitreenejä oikein kunnolla kiertoa toisensa perään. Ja huomata eteneminen. Ja sit toisinaan taas jumppaaminen ( ja etenki omalla kohdallani bodyjam) on niiiiiin ihanaa <3 Pääasia tosiaan, että se mitä tekee, on mieleistä eikä tarvii pakottaa itteensä liikkelle.

  7. Hehe, mä en voi ymmärtää, miten ihmiset aina suuttuu asioista. Oon aina mietinyt, että sun blogi on semmonen, että kukaan ei voi oikeasti suuttua. :D Oot niin semmonen. Aito. Ja kerrot vaan omia ajatuksia. Etkä oo mustavalkonen ihminen lainkaan. Ja jos joku sanois mulle, että ei näe järkeä salitreenissä, mitä itse rakastan, niin olisin, että fine. Tee sinä omaa juttua ja minä teen omaani. Mitä väliä jos joku ei tykkää siitä, mistä itse? En käsitä.

    Ei mulla oikeastaan mitään asiaa ollut, kunhan tulin sanomaan, että et ole ylimielinen tai ärsyttävä. Jokaisesta bloggaajasta saa semmoisen kuvan teksteistä jos niin haluaa :)

    http://www.sonjakorpela.fitfashion.fi

    • haha, voi ihana. Kiitos <3 Oot kyllä oikeassa, että jokaisen bloggaajan saa kyllä nähtyä ylimielisestä tai ärsyttävästä näkökulmasta, jos niin vaan tahtoo. Pitäis ite vaan kestää kovemmin saivartelut ja muut, eikä aina ottaa niitä itteensä :D

  8. Mä oon vissiin myös hyvin tollo tapaus kunnen ottanut tätä postausta millään tavalla provosoivana, kuten aika moni muu kommentoija otti. Pirkot saa olla pirkkoja ja bodaajat bodaajia jos niikseen on, that´s it. Yhtä oikeaa tapaa liikkua ei vain ole. Kaikista tärkeintähän liikunnassa on se hyvän olon tunne ja itsensä ylittäminen. Se, mitä tavoitteita itselleen asettaa ja kuinka ne haluaa saavuttaa, on kaikkien oma henkilökohtainen asiansa.

    • Kiitos, että näit vaivaa ja kirjoitit kommentin myös mun ”puolestani” :) Ei tää sitten ihan ylihuonosti kirjoitettu postaus voinut olla, jos edes muutama ihminen on pystynyt löytämään mun pointin kaiken keskeltä.

  9. Voi jösses. Oli ihan pakko tulla lukee tää teksti uudemman kerran, kun jengi on nyt niin tuohtunutta ja loukkaantunutta.

    Tässä on niin selkeesti kerrottu että kyse on sun henkilökohtasista tavotteista ja mieltymyksistä just nyt, ja painotettu ihan selkokielellä että jumppamimmien tavoitteet (on ne sit mitä hyvänsä) ei oo sen vähäisempiä. Siis niin perustellusti kirjotettu ja selvennetty ettei kyse oo mistään dissauksesta. :D Täytyy vaan toivoo ettei jumpparottien sydämet oo ihan vereslihalla tästä hirveestä postauksesta…

    • :D yea. Välillä mäkin onnistun tahtomattani kirjoittamaan sellaisen pätkän, että ihmiset tuohtuu ja loukkaantuu……..

      Kiitos kun löysit mun ajatukseni tekstistä, ehkä joku löytää sen viimeistää nyt kun lukee myös näitä puolestapuhuvia kommentteja ;)

  10. En kyllä ymmärrä miksi tämä meni nyt niin pahasti joillakin tunteisiin. Mielestäni toit jumpista paljon positiivisia puolia esiin, korostit niiden tärkeyttä ja samanarvoisuutta ”salitavoitteiden” kanssa ja jopa pohdit, miten jumppaamattomuus on heikentänyt sinulla joitakin osa-alueita. Minulle jäi päällimmäisenä tekstistä kuva että jumpista saa ketteryyttä, liikkuvuutta, kovan kunnon ja vaikka mitä kivaa, mutta salilta ison pyllyn : D. Eli hetkonen! Taidatkin väheksyä salitreeniä;). Ihme ettei kukaan inise siitä täällä. Ainiin mut ne tyypit taitaakin olla salilla keskittymässä omaan tekemiseen..

    • No juurikin tämä on mun tyylini – koitan löytää asiasta kaikenlaisia puolia. Ihana kun näit asiat sillain kun ne tarkoitin :D Ajattelin jo, että oliko tää liian omista ajatuksista ja historiasta käsin kirjoitettu, jotta lukijat voisi mun käsitteitäni ja perustelujani ymmärtää. Mutta näköjään voi, jos tahtoo ;)

      Hauska toi loppuheitto ;) Taitaa tosiaan olla siellä salilla keskittymässä omiin puuhiinsa ne, jotka olisi voineet salin dissauksesta suuttua ;) haha. Mutta tokihan blogi on vapaata aluetta kertoa mielipiteitään, sekä puolesta että vastaan.

  11. Jestas, munki täyty tulla uudestaan lukee tää teksti kun niin kovasti oli kommentoitu.
    Ei kyllä mee munkaan järkeen, et millä ihmiset saa tästä tekstistä provosoivan? Saiskohan tälläset ihmiset houkuteltua jollain tavalla ystävällisesti lukeen tekstit uudelleen, ehkä hieman ajatuksellakin? Tuskin kukaan esim. opiskellessa lukee kirjoja ajatuksetta ja kokeissa kirjottelee vastauksia fiilispohjalta..?
    Vaikeita juttuja, mutta kaikki ymmärrys sulle, kirjotat hyviä tekstejä! Ei kandee välittää, kaikki ei vaa tajuu ;)

    • Moi Minttu,

      kiitos kannustuksesta ja ymmärryksestä :D Huippua kuulla, että tän voi nähdä myös ei-provona-kirjoituksena, kuten sen alunperin tarkoitinkin :))

      Hyviä treenejä sulle, kiva kun käyt lukemassa ja kommentoimassa!

  12. Ymmärsin kirjoituksesi pointin. Mun mielestä vahvuutta ja lihaksikkuutta ei ensisijaisesti saada ryhmäliikunnasta, vaan luulenpa, että sali ja sopiva määrä aerobista liikuntaa ovat siihen varsin hyviä. Eivätkös suurin osa ryhmäliikunnoista – ainakin oman kokemukseni mukaan – ole pääasiassa aerobista? Bodypumpissa en ole käynyt vuosiin. Uskoisin, että yhdistettynä salitreeniin se voi voimaa kehittää, mutta ehkä eniten lihaskestävyyttä.

    Itse harrastan nykyään oikeastaan vain bodycombatia jumpista. Se on parasta intervallitreeniä ja hyvää rääkkiä! Siinä tulee treenattua kroppaa monipuolisesti. Väitän, että se on tehnyt kropasta tikimmän ja nostanut kuntoa. Ehkä suurin ”puute” jumpissa on, että esimerkiksi kiinteytystunnit ovat usein melko matalatehoisia ja eivät nyt niinkään kiinteytä. Usein mennään rasvanpolttosykkeillä, eivätkä liikkeet ole niin kovia, että oikeasti tekisivät samaa tulosta kuin kuntosali.

    Oma pointtini on, että kuntosali ja jumpat ovat hyvä pari, mutta salia kaivataan jumpan rinnalle, jos haluaa oikeasti lihaksikkaan kropan.

    • Ryhmäliikunnat on joo pääpiirteittäin aerobista. Ja lihastenkasvatuksen kannalta nimenomaan vähä heikko vaihtoehto ;) Mut oon samaa mieltä siinä mielessä, että sali ja jumpat tekee yhdessä kivoja treeniviikkoja. Mut jos haluaa täysillä tehä lihasta niin sit on parempi jättää jumpat vähemmälle. Mut toisaalta, kuka niin tosisaan haluais ;)

  13. Olen käynyt viimeisen kymmenen vuotta vaihtelevasti salilla ja ryhmäliikunnoissa. Tavoitteena ei ole ollut sen kummemmin mitään, paitsi liikkua tietysti terveyden kannalta ja ehkä yrittää näyttää myös vähän hyvältä.

    Nyt viimeisen vuoden olen käynyt salilla tavoitteena saada oikeasti enemmän lihaksia. Tulosta on tullut ja ryhmäliikunnat on pitkälti jääneet.

    MUTTA silti käyn välillä ryhmäliikunnoissa, koska tykkään tietyistä jumpista ja haluan vaihtelua. Esimerkiksi keskivartalojumpat on helppo yhdistää salilla käyntiin. Samoin kävin kolme kuukautta yhdessä täysin aerobisessa jumpassa, koska huomasin aerobisen kestävyyteni huonontuneen pelkän salilla käynnin takia.

    Mielestäni se kummassa käyt, salilla vai jumpissa, riippuu täysin siitä mitä tavoitteita kelläkin on. Eihän kaikki halua mitään älyttömiä lihaksia, jolloin jumpat riittävät todellakin pitämään kropan kunnossa. Jos taas haluaa ne älyttömät lihakset, ei niitä monestakaan jumpasta saa.

    Mielestäni kirjoituksesi oli hyvä eikä ainakaan minua provosoinut. Ihmiset ovat erilaisia, joten jos haluaa välttää kaiken erimielisyyden, ei voi oikeastaan tehdä mitään :)

    • Liikkuvat ihmiset näyttää aina hyvältä ;) Hyvä tavoite! Ja samalla periaatteella mäkin käyn välillä jumppaamassa. Ne ei millään tapaa tue mun lihastenkasvatusprojektia, mutta on kivaa hommaa niin täytyyhän sitäkin tehdä. Kiva jos et provosoitunut tästä. Hyviä treenejä ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta