Liian herkkä bloggaajaksi?

Seuraat ehkä monia blogeja tällä hetkellä? Jollakin on pari-kolme suosikkia, joita lukee aktiivisesti, ja osa taas saattaa toimia kuten allekirjoittanut – pomppia mielenkiintoisten otsikoiden perässä monessa eri blogissa unohtamatta kuitenkaan niitä tärkeimpiä, virallisesti seurattavana olevia. Ite seuraan aktiivisesti muutamaa fitfashionin alla bloggaavaa tyyppiä. Ja sen lisäksi seuraan bloggerin kautta kahta tai kolmea mielenkiintoista bloggaajaa ;) En mainitse nyt nimiä, koska sitten olisi varmasti kohteliasta linkittää heidän blogeihinsa, ja siinähän tämä mun loppuilta menisikin. haha. Vai alkoiko jotain kuitenkin kiinnostaa? No, jos mainitsen lyhyesti ilman linkkejä. Ehkä tiedättekin, kenestä on kyse. Seuraan aktiivisesti Fitfashionissa Annaa, Killeä, Minniä ja Sonjaa. Tarkoittaen, että luen aina kaikki postaukset. Bloggerin puolella aktiivilukemistossa ovat ihanat Elina ja Petra. Lista ei ole kovin pitkä siis. Mutta niitä blogeja, joissa vierailen lukemassa 90% postauksista, niitä onkin jo monta kymmentä enemmän. Tykkään lukea blogeja. Etenkin sellaisia aika tavallisia, arkisia ja omalla tapaa niin kovin hienoja, aitoja, kiinnostavia ja lämpimiä. Ja kommentoinkin aika usein. Aina kun vaan kerkiän!

Mutta mistä tämä johdanto syntyi, niin ajatuksistani eilisen postaukseni kommenttiryöpyn jälkeen. Aloin pohtia, kenelle bloggaaminen oikeasti sopii? Mikä luonteenpiirre tai muu asia näitä huippuja bloggaajia yhdistää, kun he vuodesta toiseen pystyvät pitämään blogiaan yllä?

Screenshot_2015-11-11-10-24-04-1

Jos sulla on sellainen tilanne, että seuraat monia blogeja, mutta et itse bloggaa, oletko koskaan miettinyt, mitä tunteita blogin kautta tapahtuva vuorovaikutus voi bloggaajassa herättää? On hyvä, että blogitekstit herättävät tunteita ja ajatuksia lukijoissa, näin saadaan vuorovaikutusta. Mutta ongelmatilanteitakin voi tulla, ja tuleekin, Koska lukija tietysti määrittelee bloggaajan tietynlaiseksi ihmiseksi blogitekstien perusteella. Kokoaa tiedonmurusista kokonaisuuden. Ja jos hän kommentoi, sisältö lähtee tämän mielikuvan ja postauksen sisällön aiheuttamien ajatusten kautta ruudulle. Mä oon vähän semmonen, että meen välillä siitä, mistä aita on niin sanotusti matalin, enkä selitä juurta jaksain kaikkia toimintojani. Pitäisi välillä. Sillä muutoin päädytään väärinkäsityksiin, ja silloin tuohtuu sekä lukija että bloggaaja. Saatan esimerkiksi sivulauseessa mainita onnellisena, että vihdoinkin elopaino on lähtenyt laskuun. Ja sellainen, joka ei tiedä, että oon kärsinyt kilpparin aiheuttamasta pöhöttyneisyydestä, tulee kertomaan, että annan vääränlaista mallia nuorille lukijoille, kun normaalipainoisena naisena haluan, että painoni laskee ja iloitsen siitä vieläpä blogissani! Yea, right. Ja sitten koitan kommenttiboksissa korjata käsitystä, mutta tavallaanhan se on myöhäistä, koska turhautumisen / tuohtumisen / ärsyyntymisen tunne on ehtinyt jo tulla – sekä lukijalle että minulle.

Näitä tilanteita koitan kyllä tietoisesti välttää. En esimerkiksi juurikaan julista blogissani tiettyjä oikeita tapoja toimia tai jaa vinkkejä, kuinka saada pylly persikaksi ja hauikset pumppiin. Mä kerron ihan vain omasta treeniarjestani. Välillä painottuen ihan vaan treenihommiin ja toisinaan tekee mieli avata muutakin elämää. Ja jos kerron jostain hyvästä käytännöstä, huomioin yleensä senkin, että ei se välttämättä kaikilla toimi. Oon oikeasti aika nöyrä ja vaatimaton. Myös herkkä. Siks oonkin miettinyt, kuinka tää julkisen blogin pitäminen oikeasti sopii mulle :D Mä en nimittäin oo unohtanut yhtäkään vihakommenttia, mitä oon blogihistoriani aikana saanut. En oo pystynyt kovettamaan itteäni, ja jokainen vihakommentti on oikeasti tuntunut kamalalta ja jäänyt mieleen. En mä onneksi niitä kovin usein saa, mutta säännöllisesti kuitenkin. Kuka oikeasti tulee kertomaan pahimmassa kilpirauhaskriisissä elävälle, että päällepäin ei uskoisi, että oot ikinä salilla käynytkään. Mietin vaan. Onko joku bloggaaja niin kova, että pystyy oikeasti ohittamaan tällaiset olankohautuksella? Mä en pysty. Vielä neljäntenäkään bloggausvuotenani. Ja vaikka kommentissa ei suoranaisesti haukuttaisi mua, niin mua harmittaa sekin, jos pahoitan jutuillani jonkun lukijan mielen. Niinkuin eilen kävi.

Screenshot_2015-11-11-10-29-58-1

Oon ottanut jo kauan sitten käyttöön kommenttien moderoinnin. Hyväksyn siis jokaisen kommentin yksitellen ennen kuin ne näkyvät postauksen alla. Huomasin nimittäin jossain kohti vuotta, että kun bloggasin illalla, en välttämättä saanut nukuttua kunnolla, kun mua huolestutti, että minkälaisen vastaanoton mun teksti saa. Oisitko uskonut, ellen olisi nyt kertonut? Yea. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta on ihan totta. Edelleenkin aina ja ihan joka kerta, kun joku kommentoi blogiin, mua jännittää avata kommentti. Onko se jotain vihaa, haukkumista, saivartelua vai mitä. Onneksi suuri osa kommenteista on rakentavia, positiivisia, keskustelevia tai muuten vaan kivoja. Mutta aina väliin mahtuu niitä vihakommenttejakin. Se, miten niitä vastaan saisi itsensä kovetettua, on ainakin omalla kohdallani edelleen ihan kysymysmerkki. Ja koska tää ilmeisesti kuuluu vaan osana bloggaamiseen, niin väkisinkin sitä miettiin, että oonko mä yksinkertaisesti ilmaistuna vaan liian herkkä bloggaajaksi?

Jos sulla on blogi, tunnistatko yhtään tätä mun kommenttijännitystä? Vai oonko mä vaan jotenkin liian herkkä ja epävarma pitämään blogia :D Jotenkin sitä toivoo viimiseen asti, että kommentteja tulee, mutta sitten kuitenkin pelkää jotain. Haluaa kertoa mielipiteitään, mutta harmittaa, jos ei onnistu perustelemaan niitä tarpeeksi hyvin ja joku lähtee saivartelemaan. Kai se vaan kuuluu tähän hommaan :D?

Milla

15 vastausta artikkeliin “Liian herkkä bloggaajaksi?”

  1. Tunnistan itessäni jotain samaa kyllä. Aina, jos on tullut ilmotus että yksi kommentti odottaa tarkistusta, niin sydän pomppaa kurkkuun :D kun miettii, että mitähän sieltä nyt tällä kertaa oikein tulee… :D

    • Yea, en oo siis ainut :D Hassua, miten se tunne tulee aina, vaikka suurin osa kommenteista on oikein kivoja, keskustelevia tai muuten vaan ajatuksiaherättäviä. Ja vaikka se kommenttien julkaisu on omissa käsissä, niin siltikin niitä jännittää lukea :D

  2. Mulla sama, jännittää tosi paljon avata kommentit ja oon aina ihan varma että ne on pahimmasta päästä! Ei pitäisi koskaan katsoa sähköpostia jos on hyvä fiilis koska siellä saattaa olla jotain ilkeetä, vaikka yleensä ne kommentit onkin mukavia! :/

    • Samaa mieltä! Mulla meni toi keskiviikkoilta ihan pilalle, kun aloin ressata jo et miks tossa viime postauksessa kävi niinkuin kävi :D Ja sit on hassua, et mun kaverit tuntee mua jo niin hyvin, et ku näkevät en blogiin on tullu jotain inhottavia kommentteja, niin ne laittaa mulle jo tsemppiviestejä tilanteen käsittelyyn :DDD

  3. Et oo ! Sä oot superhyvä tollasena. Aito, herkkä, elämänilonen ja rehellinen. Sä kirjotat aina miltä susta oikeesti tuntuu, ja moni tykkää just semmosesta. Eikä siitä että kaikki on aina ihanaa, ei koskaan anna itestään mitään, tai sit nää jotka vaan provosoi ja kohahduttaa.
    Blogimaailma ois niin paljon köyhempi ilman sua, ja just siks että oot tollanen ku oot, sulla on varmana paaaaljon vakiolukijoita !
    Älä muutu kovakuoriseks vaikka vihasii ihmsii tuleeki möläyttelemään. Moni niistäki kommenteista kumpuaa jostain ihan muualta kun siitä että se lukija oikeesti inhois sua. Täällä on helppo huudella ja purkaa ärtymystä.
    T: suurin fanisi

    • No sä tunnetkin mut niin hyvin, että osaat varmaan kuulla kaikki postaukset mun ääneen puhumina :D Ei ihme, että näät kaikki tekstit ihan aitoina ja mun näköisinä. Eli kiitos, ihana kuulla <3 Emmä varmaa kovaks osais muuttuakaan, vaikka koittaisin.

  4. Voit itse heittää kommentteja muiden sekaan nimimerkin takaa kuten nykyään kaikki tekevät internetin chateissa. Se ei vaadi edes kieroa mielikuvitusta vaan on ihan hauskaa ajanvietettä joka sekoittaa ihmisten pasmat.

  5. Voi Milla. Mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä! Vaikka mä pystyn laskemaan yhden käden sormin sellaiset oikeasti inhottavat kommentit, niin siltikin sen viimeisimmänkin jälkeen meinasin lopettaa koko touhun. Mä varmaan oikeasti olen liian herkkä. Eikä se ole sitä, että en kestäisi esim. rakentavaa palautetta. Sellainen ”tahallaan väärinymmärtäminen” ja toisen loukkaaminen vain iskevät jonnekin syvälle tosi, tosi pahasti.

    Ja mäkin luen tätä sun omaa. <3 Harmi vain, että vähän harvemmin ehdin mitään kommentoida.

    • En tiennytkään, että joku tässä maailmassa kehtais tai viittis SULLE laittaa vihakommentin?! Oot niin sulonen ja herttainen ja taitava kirjoittaa <3 Aika hullua. Ilmeisesti niitä sitten tulee kaikille. Onneks sustakin löytyi riittävästi lujuutta, etkä lopettanut!

      Ja kiva kun kommentoit nyt. Ei joka kerta ehdikään. Mutta edes välillä. Niinku tiedät, tulee hyvä mieli :)

  6. Tunnistan itseni siun tekstistäsi :) Joskus tuntuu siltä, että tekis mieli avautua blogiin vähän enemmänkin erinäisistä asioista, mutta en vaan jaksa sitä p*skamyrskyä jonka mielipiteeni saattaisivat aiheuttaa. Tästä dilemmasta oon tainnut joskus kirjoittaakin :D Miusta tuntuu, että sellainen ilkeilevä kommentointi ihan ”peruspostauksiin” on vähentynyt viimeaikoina, mutta joo, kyllä silti aina jännittää kun tulee ilmoitus että on kommentti arvioitavana. Kommenttien hyväksyntä miulla ei oo päällä, mut ilmeisesti FF:lla menee hyväksyntää automaattisesti jostain uudesta sähköpostista jätetyt kommentit…ja sekös se just jännittääkin, kun tietää ettei kommentti oo kenenkään vakkarilukijan jättämä :D

    • JEA! Onhan tätä dilemmaa tullut pohdittua ja sivuttua aina välillä varmasti sekä sun että mun blogissa. Mutta ikuisuuskysymys taitaa olla meillä herkkiksillä :D

      Kiva kuulla, että oot saanu vähemmän vihakommentteja. Se on aina hyvä :-) Ja mun mielestä tuolta wordpressistä pystyy valitsee ite et tuleeko kaikki kommentit suoraan hyväksytyiksi / täytyykö kirjoittajalta olla yksi aiemmin hyväksytty kommentti ja sen jälkeen loput hyväksytään automaattisesti / tää mun vaihtoehto eli et kaikki menee hyväksynnän kautta……… Käytin meinaa aiemmin tota keskimmäistä vaihtoehtoa, mutta nyt seki on todettu riskiksi :D

    • Ok, hyvä tietää! :D Pitääpä alkaa nörtteillä! ;)

      Ihanaa viikonloppua, Milla <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta