Onnellinen sohvaperuna

Sanotaan, että tuloksellisen treenaamisen pohja löytyy ravinnon, treenin ja levon kokonaisuudesta. Täyty syödä kunnolla, jotta jaksaa treenata. Ja kunnollisella ruokavaliolla vaikuttaa palautumiseen treeneistä ja sitä kautta kehittymiseen. Näiden lisäksi täytyy levätä tarpeeksi – pitää lepopäiviä treenistä ja pidemmällä tähtäimellä katsottuna myös jonkinlaista kevyitä jaksoja, jolloin myös hermosto palautuu rasituksesta. Näin mulle on ainakin opetettu. Perusteltu ja selitetty. Ja kaikki on suunniteltu tämän arvopohjan mukaan. Treenaan yhdeksän treeniä kahteen viikkoon, eli pidän siis treenien välissä lepopäiviä. Ja joka viides viikko on kokonaan kevyt viikko, eli silloin en käy salilla. Tämän lisäksi syön tietysti kunnolla ja säännöllisesti. Ja sillain sitä kehitystä juurikin tulee.

Teoria käytännössä osoitettu toimivaksi.

Screenshot_2015-11-21-17-49-09-1

Mutta entä, jos jokin osa-alue ei ole yhtä vahvana muiden rinnalla? Jos aina joustaa tai vitkuttaa jonkin tietyn asian suhteen, vaikuttaako se kokonaisuuteen? Uskoisin, että pienellä satunnaisella epätasapainolla kaikki toimii. Mutta jos aina vaan unohtaa ja laiminlyö jotain osa-aluetta, esimerkiksi vaikkapa lepoa ja unta, se vaikuttaa jo tuloksiinkin. Itse en ainakaan pysty väsyneenä treenata tarpeeksi kovaa. Tulihan se todettua loppukesästäkin, kun en nukkunut. Vaikka pää kuinka kovasti haluaisi tehdä niin kuin ennenkin, kroppa ei vaan jaksa viedä sarjoja loppuun. Ei sitten millään. Ehkä joku tunnistaa tämän puutteen treenikokonaisuudessaan? Tai vaihtoehtoisesti ongelma voi olla siinä, ettei syö tarpeeksi. Salitreeni ei sillon tuota tulosta. Tai no, riippuu toki mitä salitreeniltä hakee ;) Mutta jos lihaksia tahtoo, niin täytyy varmasti syödäkin riittävästi. Ainakin järjellä ajateltuna näin. Ja mitä tulee itse treenaamiseen, niin täytyyhän sitäkin osata tehdä. Pelkällä heiluttelulla ei kovin pitkälle pääse. Kovaa treenaaminen toki tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille. Tällä hetkellä kun mun motivaatio on ihan kymppi, olis ihanaa, jos mulla olisi arjessani treenikaveri, joka treenaisi samalla aikataululla, intensiteetillä ja kierrolla kuin mä ;) Mutta eihän mulla tietenkään oo ketään sellaista. Harvalla kai on. Yritän siis parhaani mukaan vaan treenata itekseni niin kovaa kuin pystyy. Ja välillä haen tietysti pt-treeneistä vauhtia ;)

Mitenkäs tämä pyhä kolminaisuus toteutuu siis omalla kohdallani?

Koko ajan paremmin! Sen takia mä oikeastaan tästä aiheesta tänää kirjoitankin. Oon taas oivaltanut jotain :D Treenit kulkee ja ruoka on hyvää. Ja sitä kautta päästäänkin puhumaan tästä mun yleisesti tunnetusta heikoimmasta osa-alueesta: levosta ja palautumisesta. Oon kikkaillut useamman vuoden treeniviikkoja siten, että mulla oli about yksi lepopäivä viikossa. (?!) Ja kun aloin Fitfarmilla syksyllä 2014, suurin haaste oli mun kohdallani se, että treenaankin vain neljästi viikossa. Puolet viikosta oli siis lepopäiviä! Oli aikamoinen muutos, mutta käytännössähän aloin huomata lepopäivien tuomia hyötyjä koko ajan vain lisää. Treenitehot oli joka kerta hyvät salille mennessä, treenipainot nousi ja kroppa otti settejä hyvin vastaan. Alku oli siis hankala. Lepääminen oli hankalaa. Ei kropalle, vaan enemmänkin päälle.

Screenshot_2015-11-10-07-34-27-1-1

Mutta se miksi, sanon, että koko ajan menee vain paremmin, niin siitä syystä, että nykysin musta tuntuu, että tää homma kulkee ihan omalla painollaan! Etenkin nyt, kun työpaikan vaihdoksen myötä mun arkeni on muuttunut ihan uusiin kuvoihin.Teen siis edelleen sen yhdeksän treeniä kahdessa viikossa. Käytännössä hommaa kulkee töihin-salille-kotiin kaavalla helposti ja vaivattomasti, koska mulla ei enää ole koiraa, ja sali on työpaikalta katsottuna kotimatkan varrella. Ennen mä pähkäilin kauheasti, mikä päivä treenaisin ja milloin en. Ja niinä päivinä kun en treenannut, mulla oli kamalasti kaikkea muuta touhotettavaa. Eräs mun kaverini istui loppukesästä mun sohvalleni ja sanoi, että ”tää vaikuttaa ihan siltä, kun tässä ei olis koskaan istuttu ennen”. Ja osui kyllä oikeaan. Emmä kotona koskaan oo oleillut vaan. Saati maannut sohvalla. Mutta  nyt oon jotenkin ihmeellisesti ihan huomaamatta oppinut senkin taidon! Oon monena iltana löytänyt itseni ihan vaan löhöilemästä sohvalta ja katsomassa telkkaria. Mä oon oppinut ihan vain rentoilemaan arki-iltaisinkin. Kattomaan telkkaria, bloggaamaan tai ihan vaan hengaileen. Jopa treenipäivänkin jälkeen! Joku kiire mun pääni sisältä on lähtenyt kokonaan pois?! Mitä mä ennen oikein stressasin ja kouhotin :D En tajua. Mutta tuntuu kyllä hienolta ja tarvittavalta taidolta, että osaa välillä myös rentoutua. Oon oppinut vähän sohvaperunoinnin taitoa, enkä oo lainkaan pahoillani siitä. Onkse ihan ookoo? :D

Ja hei! Mikä oliskaan enää mun kehittymiseni tiellä? ;) Treenit kulkee, nukun yöni hyvin, ruuat tulee syötyä säntillisesti kun toi toinenkin näyttää siihen omalla toiminnallaan mallia ja sitten vielä tää uus sohvaperunataito! Aika cool ;) Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, että kaikki kolme osa-aluetta tulee tosi luonnostaan jokaiseen viikkoon eikä tarvii kikkailla tai miettiä mitään! Mikä osa-alue sulle on haastavin tässä kolmen koplassa – lepo, ruoka vai treeni? Vai kulkeeko ne ihan itsestään käsikkäin kaikki? Aika hienoo, jos kulkee! Ite oon vaan onnellinen, että oon oppinut pikkuhiljaa kohti sitä :)

 

Milla

6 vastausta artikkeliin “Onnellinen sohvaperuna”

  1. Pystyn niin samaistumaan! Ennen mullakin oli joka päivä sovittu ihan täyteen, enkä pahemmin ehtinyt rentoutua yksin kotona. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että on tärkeää ottaa aikaa myös itselleen eikä vain mennä koko ajan paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. :D Toisaalta en vieläkään malta pitää viikossa yhtä lepopäivää enempää treeneistä, tulee vain niin levoton olo! No ehkä tä tästä pikkuhiljaa, oon sentään tänä syksynä lisännyt kevyempienkin viikkojen määrää. :) Hienoa että sulla on alkanut sujua toi pyhä kolminaisuus omalla painollaan, ehkä mullakin vielä joskus ;).

    • Hyvä että oot lisännyt kuitenkin kevyitä viikkoja mukaan! Sillon hermosto palautuu ja se on aika olennaista et pystyy taas parempiin suorituksiin ;) En tiedä käytkö pääasiassa salilla vai mikä sun laji on, mutta etenkin tossa salihommassa lepopäivien kautta kun huomasin treenien intensiteetin ja tehokkuuden paranemisen, ite opin ja motivoiduin pitää lepopäiviä yhtä tärkeinä kuin treenipäiviäkin :) ja ehkä se on myös sellainen myönteinen noidankehä, koska sitte ku pääsee salille nii todellaki tekee ihan kaikkensa, jotta seuraava lepo olis tarpeellinen ;) Joka tapauksessa, kiitos kun jätit kommentin ja hyviä treenejä!

    • Juu käyn siis salilla ja ryhmäliikunnoissa. :) Ja joo tiiän että kehittymisen kannalta riittävä lepokin on tärkeää, erityisesti salitreenissä. :D Kiitti ja hyviä treenejä sinnekin! :)

  2. mä oon jo pitkään lukenu sun blogia mut en oo ikinä kommentoinu mitään..mutta tykkään paljon sun blogista ja susta tulee niin positiivinen fiilis :)! mutta niin postaukseesi liittyen kirjoitin just ite tänään myös blogiini vähä samaan liittyen ja mulla onnistuu kyllä syöminen(sehä on hommassa kaikkein parasta :D ) ja kovaa treenaaminen, mutta mulla on vaikeaa pitää lepopäiviä ja tekis mieli vaa treenata aina jotaki. Pitäs opetella panostaa enemmän siihen lepoo..saa nähä kui onnistuu :D

    • Kiitos, ihana kuulla hyvää palautetta :-)

      Mulla on ollut juurikin toi sama ongelma, eli ymmärrän hyvin mitä tarkoitat :D Kuten tossa edelliseen kommenttiin kirjoitinkin, niin jotenkin sitä vaan täytyy motivoida itsensä pitämään myös lepoja :D Koska onhan ne olennaisia kehittymisen ja jaksamisen kannalta. Mut emmä tiedä onko tää munkin tilanne nyt vaa joku hetkellinen juttu. Voi olla. Ja kohta pompin taas joka paikassa :D Ettäää, siihen asti nautitaan tästä.

      Kivoja treenejä sullekin! Voisinko käydä kurkkaamassa myös sun blogia :)

    • joo lepohan pitäs olla yhtä tärkeässä asemassa kun se ruoka ja treenikin, mutta mulle on aina ollut vaikea pitää kunnon lepopäiviä millon ei tehdä mitään ylimäärästä. Tietysti jos tunnen että kroppa oikeesti kaipaa lepoa niin osaan ottaa kyllä iisimmin. Ehkä niistä lepopäivistäkin oppii joskus nauttii :)

      Paljon tsemppiä sunkin treeneihin! :) ja käy kurkkaa (= en oo vielä paljoo kirjotellu mutta aion kyllä kirjottaa..jotenkin mukavaa purkaa kaikki ajatukset blogii ja voi sitte myöhemmin kattoo mitä on tullu kirjoteltuu :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta