Toivotuissa mitoissa

Kun ikää tulee lisää, myös ajattelumallit muuttuvat. Asiat muuttavat tärkeysjärjestystä ja ennen niin kovin tärkeät seikat tuntuvat nyt jopa hassuilta tavoitella. Toisaalta, kun jotain menettää – edes hetkeksi – sitä oppii kantapään kautta arvostamaan vieläkin enemmän. Puhun siis omalla kohdallani terveydestä. Ja ulkonäöstä.

IMG_20151113_080431

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti mulle järkyttäviä oireita, ja oman sisäisen levottomuuden, ahdistuksen ja nukkumattomuuden lisäksi se vaikutti ulkonäkööni. Mulle kertyi painoa koko ajan lisää, vaikka treenasin ja söin ja elin niinkuin ennenkin. Oli sellainen raskas ja pöhöttynyt olo, enkä tiennyt mistä se johtui. Kirjoittelin tännekin postauksia, jossa kummastelin, milloin musta tuli niin keskivartalolihava. Ja loppukesästä kriiseiltiin, kun toukokuussa ostettu kaasonmekko menikin nipinnapin päälle elokuun ensimmäisenä. Mun nilkat, kädet, keskivartalo ja kasvot olivat kummallisesti turvonneet. Ja ihmettelyn aiheena oli myös se, kun jalkoihin  kerääntyi selkeästi rasvaa – juuri niihin ällötyskohtiin jos tiedätte, mistä puhun. Olo oli kamala, ja onneksi vihdoin syyskuussa löydettiin syykin. Aloitin tyroksiinin ja nyt neljä kuukautta myöhemmin sopiva annos on toistaiseksi löydetty! Veriarvot olivat oikein optimit viimeisimmässä kokeessa ja mikä parasta – mun oloni on normaali ja hyvä ja oikein sopiva! En mä tällaistakaan olotilaa osannut arvostaa aiemmin. Mutta nyt osaan. Tuntuu niin siistiltä, kun pystyy ja jaksaa omaa arkea ja treenejä. Ja omaan silmään peilikuva on taas hyvä: terveen, freesin, sporttisen ja hyvinvoivan näköinen. Sellainen niinkuin mä koen oikeasti olevani.

Kävin puntarillakin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Ihan vaan mielenkiinnosta, koska musta tuntuu siltä, että vaikka lukema näyttäisi mitä, ihan sama, koska on niin hyvä olo. En usko enää puntarin masentavaa vaikutukseen. Halusin ennemminkin tietää, mikä on painoni nyt, kun viihdyn omassa kropassani. Tuntuu itse asiassa hassulta, miten oon voinu aloittaa salitreenaamisen ja kuitenkin samaan aikaan kriiseillyt sitä, kun paino nousee :D Hitusen ristiriitaista. Nyt kun kroppa toimii ja pöhöttyneen, väsyneen ja toimimattoman kropan tilalla onkin vahva, toimiva ja mun omaan silmääni just sopivan timmi paketti, niin miksi tuijottaa mitään lukuja? :D Tiedän, joillekin teistä varmasti itsestäänselvää. Mutta mulle tää on jonkinlainen henkinen harppaus eteenpäin. Kasvuksi kai kutsutaan myös. Tapahtui vähän kantapään kautta, mutta nykytilanteesta olen joka tapauksessa iloinen. Ja tuo loppukesän lukema on muuttunut takaisin normaaliksi ihan vain tyroksiinin ansiosta. Koska syömistä ja treenaamista olen jatkanut läpi vuoden samalla tavalla. Ja tähän hetkeen voin oikeasti olla tyytyväinen.

Ja miksipäs en olisi – eikö kaikki naiset halua olla niinku mä: kakskytviisvee ja kuuskytviiskiloo :’D Oon joskus kuullu, että nää on naisten toivotuimmat mitat.

Screenshot_2015-12-23-06-28-41-1

Ja ihan tosissaan sanoen, niin kaikista hienointa oikeasti onkin se, että mitat ja luvut eivät ole oman onnen ja hyvänolon tiellä. Ne lähtee jostain ihan muualta. Toivottavasti sullakin. Nauttikaahan joulunajasta. Ja muistakaa huilia välillä, joulunpyhät on oikein sopivaa aikaa siihen ;)♡

Milla

4 vastausta artikkeliin “Toivotuissa mitoissa”

  1. Voi että nyt puhut kyllä ihan mun sanoja! Oon tässä syksyn aikana tajunnu kuinka oikeesti viihdynkin mun kropassa. Ei sillä painolla niin väliä mut hitsi kun on hyvä olo! :) mahtista jouluu ja muista myös herkutella ;D kattellaan kimppatreenejä taas :)

    • Joo niinpä ♡ Muaki aiemmin kesällä häiritsi lähinnä se, ku kroppa ei ollu yhtää sen kuntoinen, oloinen ja näköinen että eläisin terveellistä elämää. Mut nyt vihdoin tuntuu siltä et kehonkoostumus vastaa liikunta- ja ruokailutottumuksia :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta