Tarviiko sinne nettiin nyt ihan kaikkea kirjoittaa?!

Mulla on ollut pientä kriisinpoikasta viime aikoina tän kirjoittamisen kanssa. Luonnoksista löytyy monta tekstiä julkaisua vaille valmiina. Ja mielessä on ties kuinka monta aihetta, josta saisi jutunjuurta tänne blogiin. On tapahtunut niin paljon asioita, että on helppo kirjoittaa. Kirjoittaminen toimii niin hyvänä ajatusten avaajana ja pohdiskelun päättäjänä. Mutta jostain syystä mulle on tullut pieni kriisi julkaisunapin kanssa – en enää tiedä, mitä kaikkea haluan tai voin tänne kirjoittaa. Mikä on oleellista tai kiinnostavaa ja mikä ei? Jotkut asiat kun on mun mielestä innostavia kirjoittaa, mutta loppupeleissä ne eivät välttämättä tarjoa lukijalle niinkään paljon. Mikä loppupeleissä on se juttu, miksi lukijat kuitenkin palaavat aina vain uudelleen mun blogiini? Onko se nimenomaan se, kun kirjoitan kovin lifestyletyyppisesti vähän kaikesta, mitä elämä eteen kuljettaa? Vaikka tämä on alunperin ollut treeniblogi, niin nykysin täältä löytyy elämäntyyliin liittyviä juttuja laidasta laitaan. Ja tykkään kyllä hommasta näin. Koska itsekin seuraan sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja antaa itsestään muutakin kuin pepputreenivinkkejä. On mielenkiintoista seurata ihmisten rehellistä ajatuksenjuoksua, oivalluksia vuosien aikana ja toki myöskin niitä intohimoja treeni- ja ruokajuttuja kohtaan. Ja mä tykkään kyllä jakaa samanlailla itsestäni tänne, kirjoittaa just siitä, mitä mieleen juolahtaa. Joskus se on uusi treeniohjelma ja toisena päivänä ihmettelen päiväkotiruokien einesmäärää ja sokeripitoisuuksia. Ainut miinuspuoli tässä on tosiaan se, että kuka tahansa voi näitä lukea. Onhan niin ollut aina. Mutta jotenkin se on nyt pompannut taas mieleen erityisen vahvasti. Ehkä siksi, että jollain tapaa blogi koskettaa myös mun elämäni ihmisiä. Eihän tämä ole vain mun arkea ja juhlaani, vaan kyllä täällä esiintyy mulle tärkeitä ihmisiä, aika useinkin. Ehkä kaikki tämä pohdinta lähti siitä, kun halusin polttavan kovasti kertoa teille (aka koko maailmalle), mun tämänhetkisestä elämäntilanteestani. Tyytyväisyydestä omiin valintoihin. Siihen vain sattui nyt jälleen liittymään joku, joka ei ylläpidä tätä blogia. Mutta ehkä saan silti kertoa? Saanhan, kun niin kovasti tekee mieli ;)

Kaikki lähti tästä:

”You don’t always need a plan. Sometimes you just need to breath. trust. Let go. And see what happens.”

heinakuu14 (21)

Kesällä laitoin instagramiini itsenappaamani kuvan, johon lisäsin tuon mielestäni hetkeen mitä mainioimmin sopivan mietelauseen. Tämä kuva oli kai alkusysäys sille, että mä oon nyt tässä elämäntilanteessa just nyt.

Oon siis muuttanut uuteen kotiin. Sellaiseen yhteiseen onnelliseen.

Työmatka on muuttunut kolmesta kilometristä kymmeneen ja bussit kulkee joskus ja jouluna. Seittämältä saa lähteä jos menee kahdeksaan töihin. Ja muuta semmosta ei-järkevää. Mutta silti oon niin kovin kotonani just täällä. Ehkä onnellisinta aikaa, mitä oon ikinä elämässäni elänyt? Mieluummin onnellisen tyytyväisenä kaukana jonkun kanssa, kuin yksin keskustassa lähellä kaikkea. Sen takia siis kaikki tämä, mitä ootte ehkä rivienvälistä kuluneen puolivuotisen aikana lukeneet: työpaikan vaihdoksesta löytynyt hyvä puoli, salinvaihto, treenikaverien puuttuminen arjesta, pitkät etäisyydet arkikohteiden välillä ja mitä kaikkea tässä nyt on muutoksina tullut… Kai se vaan sekottaa kenen tahansa pään, kun löytää jonkun oikein ihanan ♡

IMG_20150808_211804

Tuosta kesällä laittamastani instagramkuvasta on tullut mulle kovin merkityksellinen. Kaikki lähti siitä hetkestä. Ja tunne vahvistuu koko ajan vaan. Kannatti uskaltaa. Ja nyt uskalsin kirjoittaa asiani tännekin. Oon varmaan viikon koittanut tehdä sitä. Mutta jotenkin mun mielessäni kuuluu vaan sanat ”tarviiko sinne nettiin nyt ihan kaikkea kirjoittaa?”. Niinpä. Emmä tiedä. EI varmaan tarvii. Mutta niin kauan, kun tää on mun blogini ja kirjoitan omasta arjestani käsin niin kovin rehellisesti ruohonjuuritasolta, niin kyllähän nyt hitsi vie tämmöset asiat haluaa kertoa ;) Ei onnea varmaan tarvii kätkeä, jos sellainen on. Mulla sellainen on. Oli ihan vähän kivampi lähteä tähän tiistaipäiväänkin, kun aamulla sai onnitella ekasta puolivuotisesta meitä ;)

Vai mitä mieltä sä oot? Onko kiinnostavaa lukea vähän sitä sun tätä, vai onko parempi, että blogin sisältö liittyy olennaisesti vain treenihommiin ja ruokavaliojuttuihin?

Milla

25 vastausta artikkeliin “Tarviiko sinne nettiin nyt ihan kaikkea kirjoittaa?!”

    • kiitos mielipiteestä :) sitä sun tätä taitaa löytyä jatkossakin ku se on kyllä allekirjoittaneelle luonnollisin bloggaustyyli ;)

  1. Jatkat just näin! Sun kaikkia ajatuksia elämästä on niin kiva lukea :) ja ei, tälläistä tunnetta ei todellakaan monen bloggarin blogista saa. Sulla kuitenkin juttu pysyy aina mielenkiintoisena ja tuntuu, että osaat kertoa itsestäs just sopivasti etkä liikaa! :)

    • Kiva kuulla, kiitos! vaikee näin kirjoittajana muodostaa käsitystä ei minkälainen mielikuva lukijoilla on musta mut tää sun kuvaus kuulostaa enemmän kuin hyvältä :)

  2. Ihanaa, onnea!!

    Mielestäni on kiva, kun kirjoitat muustakin kuin maastavetomääristä ;). Tykkään treenipostauksistakin, mutta tottakai tällaista Elämää tarvitsee aina välillä mukaan. Ihmiset on tirkistelynhaluisia, joten henk koht elämän jutut kiinnostaa varmasti kaikkia, niin karsealta kuin tämä kuulostaakin xD Mut jotenkin se tekee blogista paljon helpommin lähestyttävän ja inhimillisen, kun ei ole pelkkiä jotain huippuluokan treenikuvia ja normielämän asiat ihan minimissä. Totta kai se on myös valinta – en tiedä oletko lukenut Ida Jeminaa, mutta hänhän pitää blogistaan kaikki henkilökohtaiset asiat hyvin minimissään. Se on yksi lempiblogeistaNi, mutta kieltämättä tuntuu joskus vähän tylsältä, kun siitä just puuttuu se henkilökohtaisuus.

    • kiitos ♡♡

      oot kyllä oikeassa, ihmiset on uteliaita joten eiköhän näitä ”elämää” -postauksia lueta myös treenijuttujen lomassa :) Oon käyny juu Ida Jeminan blogissa ja ite en juurikaan siksi seuraa sitä koska sisältö on niin tarkkaan rajattu aiheisiin jotka on toki kiinnostavia, mutta joista itse luen sitten mieluummin ihan muualta. Kaikenlaisille blogeille lienee oma kysyntä ja tarjonta :-)

  3. Tuttu juttu – vaikka mulla ei mitään blogia olekkaan. Mutta pohdin että mitä viitsin laittaa someen, välillä tekis mieli valuttaa siirappia oikein kunnolla ja näyttää miten onnellinen oikeesti oon kun on vihdoin löytänyt sen toisen jonka kanssa haluaa jakaa sitä arkea – niin ne hyvät että pahatkin jutut. Se ettei olekkaan enää se melkein 22v ja ikinä ees seurustellut…. Mutta sitten alkaa pohtia että mitä ne muut aattelee, hui kauhea ! :D

    Lopputulos kuitenkin – et voi koskaan mielyttää kaikkia ja kannattaa tehdä just niinkuin tykkää! Ja miust jos on onnellinen niin kyllä sen saa muillekkin näyttää, eikös se levitä iloa muillekkin? :) Pikkusielusia ne ihmiset jotka kateellisena sitten tuhahtelee oman ruudun ääressä.

    Joten jatka vaan kirjottelemalla sitäsuntätä – se on just hyvä :)

    • Hyvä että oot samaa mieltä, kyllä hyvän fiiliksen näyttämisestä ja jakamisesta seuraa todennäköisesti ainoastaan lisää sellaista :-) Ihana kun sullakin on yhtä onnellinen tilanne elämässä- nauti ♡ Ja kiitos kun jätit kommentin!

  4. Ehdottomasti just tätä mitä nytkin kirjoitat. Mulla on jääny blogien lukeminen vähemmälle viime aikoina mutta sun jutut käyn kyllä lukemassa aina asap.

    • Oi, kuinka kiva kuulla! Koitan jatkossakin vastata odotuksiin tällä omalla sitä-sun-tätä tyylillä :D kiitos kun käyt vierailulla ♡

  5. Miusta on kiva, ku kirjotat tommosia aitoja juttuja. Sun blogista välittyy tunnetiloja, joita ei noista ”paras pepputreeni” -blogeista välity.

    Siksi mä ainakin palaan tänne aina uudelleen. :)

    • Aika kivasti sanottu, kiitos :) Iteki tykkään lukea elämänmakuisia blogeja, joten huippua, jos itsekin onnistun sellaista toteuttaan :)

  6. Kyllä kiitos, tällaisia perusarkeen ja elämiseen liittyviä juttuja! Ja uskon että sulla treenaaminenkin liittyy aika vahvasti arkeen, joten siitäkin on kiva lukea. Sun ajatuksista, tekemisistä, tunteista, treeneistä, ruuista, kaikesta! Niin ja hirmuisesti onnea teille! :)

    • Juu treeninmakuista arkea täällä näin – sieltä ne aiheet kumpuaa :) Kiitos onnitteluista ♡

  7. Sitä sun tätä ehdottomasti :) Omalla kohdallani oon pitänyt ohjenuorana sitä, että kaikesta sellaisesta voin kirjoittaa kun julkaise-nappulan painaminen tuntuu oikealta :)

    Oikein paljon onnea teille yhteiseen kotiin, voi miten ihana juttu! <3

    • Hyvin sanottu! Ja tiiätkö mitä – nimenomaan sun viimeisin postaus sai mut rohkaistuun julkaisemaan tän tekstin. On nii vähä nykyään oikeasti elämänmakuisia blogeja nii itelleki tullu semmonen fiilis et mitäs nyt. Mut onneks oot sä ja Anna mun treenaa (ja tehdä kaikkea muutakin ;)♡)

      hirmuisesti tsemppiä kevääseen kun M on reissussa!

    • Ihana Milla! <3 Hih, kylläpäs yhdellä postauksella olla monia mukavia merkityksiä :)

      Kiitos tsempeistä! <3 Anna mun treenaa (ja kaikkee muuta), niin eiköhän tämä kevät tästä ;)

  8. Halusin vain sanoa, että olen tosi onnellinen sinun, tai siis teidän, puolesta. Onnea!

    Luota näissä blogiasioissakin vaistoosi, sydämeesi, silloin lopputulos on paras :-)

  9. Sitä sun tätä :) ja muutenkin komppaan edellisiä kommentoijia. Onnea teille!

  10. Yksi syy siihen miksi seuraan sun blogia on just se, että kirjotat sun omasta elämästä. Itteeni nykyään turhauttaa se, että mielenkiintoset ihmiset ei blogeissaan kerro ittestään mitään, vaan viikko toisensa jälkeen jakaa reseptejä sokerittomiin/kalorittomiin/vähäkalorisiin kuppikakkuihin. Ei sillä, ihan kiva niitä on välillä lukee, mutta itseäni enemmän kiinnostaa henkilöt ja heidän ajatuksensa. Ainahan rajan veto on vaikeeta, mikä on liian henkilökohtasta ja mikä ei. Mut sanoisin sulle, että pidä tää linja. Musta on ihanaa lukee näitä sun blogikirjotuksia missä tuskailet bussimatkoista ja kriiseilet millon mistäkin, koska se on sun elämää. Tykkään siitä, että rehellisesti kerrot sun omasta elämästä, etkä mitenkään yritä maalailla sitä jotenki hienommaks tai erilaiseks (niinku nykyään valitettavasti tapahtuu monissa blogeissa). Keep up the good work! :))

    • haha. tiiätkö, sait mut iha repeilee ääneen tolle kuvaukselle kuinka kriiseilen jotai arkista bussimatkaa :’D On kyllä aika helppo elämä ku on näin pienet murheet ♡ kiitos kun jätit kommentin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta