Timmi kroppa ei ole mitään, jos energiatasot ja mielentila on nolla

Nothing tastes as good as being fit and healthy feels. Ja muuta shittiä, sanon minä. Eli tänään tiedossa siis asiaa kevään tavoitteistani!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olin lauantaina palaveeraamassa valmentajani kanssa, ja kehiteltiin vähän suunnitelmia jatkoa varten. Viime vuosi oli melkoista myllerrystä kropan suhteen, ja nyt lähdetään tavallaan ihan puhtaalta pöytältä taas. Tai no, oon mä onneksi vuodessa saanut vähän lihasta taottua, ettei tässä ihan nollapisteessä olla tammikuuhun 2015 verrattuna. Mutta tietyllä tapaa koko vuosi viime keväästä asti jouluun saakka meni vajaatoimintaa ihmetellessä. Ja nyt kun tilanne on hallinnassa, halusin palaveriajan Killen kanssa, koska halusin kirkastaa tavoitettani ja luoda käytännöt sen saavuttamiselle. Puhuttiin kokonaisvaltaisesti vähän kaikesta tavottelemisen arvoisesta. Ja siitä, miten pitkälle mielityöskentelyni on edennyt vuodentakaiseen verrattuna. Oon nykyisin kovin rento, mutta teen treenit ja syön ruokani kunnioitettavalla rutiinilla ilman ihmettelyjä. Nyt, kun kilpirauhaslääkitys on kunnossa, ei ole mitään syytä, miksei kroppanikin alkaisi reagoida paremmin tekemisiini ;) Hyvä hetki motivoitua kevään treenikauteen siis!

IMG_20160117_144321

Mun yksi kroppatavoitteeni on siis niin kutsutusti vähän timmiytyä. Ei niinkään kiinnittää huomiota painoon tai alkaa hysteerisesti mittaamaan kropan eri kohtia, vaan ennemminkin muokata kehonkoostumusta siihen suuntaan, että kroppa vihdoin alkaisi pikkuhiljaa näyttää siltä, miltä sen näillä treeni- ja ruokailutottumuksilla kuuluisi näyttää! Ja sanon tämän nyt ihan rehellisesti näin. Koska välillä mua on toki hermostuttanut, kun peilikuva ei siltikään ole sitä mitä haluaisin, vaikka teen kaiken optimaalisen hyvin. Oon sanonut tätä aiemminkin, ja onneksi nyt ei tarvii enää arvailla, vaan kropan pitäisi jatkossa toimia taas normaalisti.

Käytännön totetutuksesta oltiin Killen kanssa hyvin samoilla linjoilla: ei todellakaan mitään kieltäytymisiä ja niiden kautta kituuttelua. Tässäkin huomioitiin mun mielestä ihanan yksiöllisesti mun taustani: jos oon vihdoin oppinut syömään kunnolla, ja havahtunut siihen, että tavallinen ruoka ei oikeasti lihota, niin olisi järjenköyhyttä alkaa nyt säännöstelemään tiukasti, mitä saa ja mitä ei saa syödä. Mua oikeastaan ihan oksettaa, kun luen jostain blogeista, että tytöt dieettaa ittensä ihan vaan huvin vuoksi niin rasvattomiksi, että nälkä vaivaa päivin ja öin, ja että paleltaa koko ajan, vaikka olisi villahousut jalassa. Ei mahdu mun maailmaani sellainen. Mun mielestä monikin ruoka maistuu paremmalta verrattuna siihen fiilikseen, mikä tulee, kun syö liian vähän. Mä haluan, että mulla on virtaa kaikkiin päivän askareisiin. Haluan jaksaa treenata ja käydä töissä. Ja nukkua hyvin. Ja syödä riittävästi päivän jokaisella aterialla. Enkä halua vartavasten kieltää itseltäni mitään. Ei kuulu mun toimenkuvaan olla sata päivää ilman suklaata, ja sitten sen jälkeen kahmia sitä kahdella lapiolla. Ei. Vaan mieluummin siis tavallista arkirutiinia ruokineen ja treeneineen. Ja herkkuhetkiä voi pitää aina välillä, jos siltä tuntuu. Nykyisin mulle on kyllä herkuttelua kivampi juttu, jos pääsee vaikka ravintolaan syömään hyvää pihviä <3 Ja nekin on ihan okei aina välillä. Vaikka oliskin joku kroppaprojekti!

Screenshot_2016-01-18-19-26-38-1

Ja mikä se salaisuus on sitten, että näillä eväillä voi olla kesällä shortsikunnossa? Uskon, että omat tavoitteenit toteutunee, kun kokonaisuus on balanssissa. Arki menee kuitenkin ihan rutiinilla jo ruokapuntarin kautta. Ja viikonloppuinakaan harvemmin on suuria muutoksia. Ja sitten jos on, niin niille löytyy sijansa. Tuntuu tosi helpolta. Pohjatyö kaikelle kun on tehty jo viime vuonna. Tarkoitan siis sitä, että moni sellainen asia, mikä jollekin voi olla haastavaa tai iso juttu (kuten ruokien puntarointi, ateriavälit, annoskoot, kovaa treenaaminen, säännöllinen arkirytmi, riittävä lepo etc,) on mulle ihan normaali osa arkea. Ja toiveeni mukaan tänä vuonna mun lääkitykseni pelittäisi ja kilpirauhanen hoitaisi normaalisti hommansa, niin sekään ei sotke aineenvaihduntaa. Ja yksi muutos entiseen oli se, että mun viikkoihin lisättiin vähän aerobista treeniä. Ihan vain siksi, että ruuasta ei tarvii tinkiä, vaan nimenomaan lisätään energiakulutusta aerobisten kautta. Mut hei, emmä pahaks pistäny, kun ehdotettiin yhtä bodyjamia viikkoon? :D

Mun suunnitelmani on siis se, että tänä vuonna vihdoin näyttäisin siltä, että oon joskus käynyt salilla. Haluaisin, että vihdoin näkyisi se, että oon joskus urheillutkin. Tavoitteeseen kuuluu kuitenkin henkinen hyvinvointi yhtälailla. Haluan olla energinen ja iloinen koko ajan. Siksi tällainen mun tyylilleni sopiva tavoite alkaneelle kevään treenikaudelle. Jonkun mielestä voi olla vähän ympäripyöreä. Mutta mulle se on hitsin motivoiva! On aika vapauttavaakin, kun pystyy näkemään omat tavoitteensa sen verran kokonaisvaltaisesti, että kokonaisvaltainen hyvinvointi ei mene timmin kropan edelle. Timmi kroppa ei oikeasti ole mitään, jos mielentila ja energiatasot on nolla? Ainakaan mun mielestä. No, jokainen luokoon omat tavoitteensa. Tässä on mun omani. Ja uskon, että kun innostuksella ja intohimolla tekee sopivan rennolla otteella, niin hyvä tulee :-) Ainaki motivaatio on kova! Ja hienointa on, ettei se vaadi mitään suuria muutoksia mun arkeeni. Kesää kohti!

Onks sulla alkanut jo jokin kesäkuntoprojekti? Tai kevään treenikausi muutoin vaan hyvällä fiiliksellä? ;)

Milla

14 vastausta artikkeliin “Timmi kroppa ei ole mitään, jos energiatasot ja mielentila on nolla”

  1. Coussiccan pippuripihvi 😍😍
    Mun tavoitteena kevään suhteen on saada ote rutiineista. Niin että ruokailut ja treenit tulis luonnostaan. Ja siihen suuntaan ollaan koko ajan menossa. 😊

  2. Vitsi miten hienoa lukea näin fiksuja tavoitteita! Voisin sanoa omien tavoitteideni olevan hyvin samankaltaisia, hyvää ja energistä oloa metsästäen :)

    • Juuri näin – hyvää oloa ja treenattua bodya tasapainoisesti nii hyvä tulee! hyviä treenejä :)

  3. Hieman surulliseksi sai tuo painottamasi ”vihdoin näyttäisin siltä, että oon joskus käynyt salilla” sillä onhan sulla tullut ihan huima muutos pariin vuoteen ja to-del-la-kin susta näkee että käyt salilla ja treenaat! Mun oma inhokkilause on ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”, koska kyllä aika ilotonta olisi ellei koskaan pysähtyisi onnittelemaan itseään siitä, mihin asti on jo tullut. Kovia treenejä ja hyvää fiilistä sinne! :)

    • Hyvä pointti sun kommentissa :) Kaiken tapahtuneen jälkeen oon päättänyt kuitenkin hyväksyä kroppatilanteeni ja olla tyytyväinen siihen mikä kunto nyt on. MUTTA. Se voisi olla niin paljon parempikin ja halusin ehkä korostaa että tää voisi nyt olla mun vuoteni. Itse kun luulin että se oli viime vuosi. Ja siis kyllä, oon samaa mieltä että lihasta on saatu aikaan. Kirjoitinkin sen tuonne postaukseen. Mutta silti näytän mielestäni liian tavalliselta, rehellisesti sanottuna haluan vähän enemmän ;) Voi olla jonkun mielestä höhlä tavoite mutta kukin luokoon omansa. Tää motivoi mua. Kiitos kommentistasi, siinä oli joka tapauksessa hyvä ajatus, mitä kenenkään treenaajan ei kannata unohtaa :)

  4. ”Make sure your worst enemy doesn’t live between your two ears”. Tää lause on noussu aika isoon rooliin mun tän hetken elämässä. Tää on lisäksi vaikuttanut mun tän vuoden tavotteisiin aika rajusti. Mä oon suorittaja. Suoritan treenit, syömisen, kavereiden näkemiset, työpäivän, juhlat, kaiken. Oon tosi huono nauttimaan pienistä jutuista. Ja vaikka esim rakastan treenaamista ja kaikkea mun treeneissä niin kyllä on päiviä kun ei vaan jaksa, niinkun tietty kaikille tulee, ja sillon mun suorittaja-minä ottaa vallan. Sillon mun täytyy suorittaa treeni. Jos kuitenkin päätän jäädä kotiin, tunnen siitä ihan älytöntä morkkista koska olisin kyllä voinut tehdä ja suorittaja-minän kalenteri menee ihan sekasin kun viikon treenit pitää suunnitella uusiksi. Järki-minä taputtaa olalle ja on sitä mieltä, että hyvä kun jäit kotiin jos oikeesti et jaksa. Pään sisäistä taistelua siis.
    Tästä päästään mun tavotteisiin. Tänä vuonna mun tavoitteena on oppia enemmän elämään hetkessä ja nauttimaan niistä. Viime vuoden loppua kohti opin jo vähän, mutta tänä vuonna haluan lisää. Treenaamisen osalta tavoitteet on ehkä enemmän kehon- ja mielenhuollossa. Mun on tarkoitus oppia lisäämään kunnollista kehonhuoltoa mun viikkoihin ihan säännöllisesti ja nyt oonkin käynyt jo muutamat bodybalancet ja aika myyty siihen oloon mikä sieltä tulee. Lisäksi ostin highrollerin ja sillä nyt rullaillut ja on muuten huippu hyvä! Suosittelen. Haluan toki kehittyä treenaajana myös parempiin ja kovempiin suorituksiin, mutta nyt tuntuu siltä, että kun pidän huolta kehostani ja huollan sitä kunnolla ja lisäksi annan myös suorittaja-minän levätä niin tulokset treeneissä paranee entisestään.
    Summasummarum, ehkä juurikin kokonaisvaltainen hyvinvointi on se mitä tavoittelen.

    • Mä oon kans taistellut ton suorittaja-minän kanssa! Juurikin sillon kun ite jumppasin paljon. Ennen valmennuksen alkamista. Tiedän fiiliksen ku kroppa sanoo toista ja pää toista :/ Mut hyvä ku sä (ki) oot tiedostanut asian! Koska siitähän se asian korjaaminen lähtee. Sä kuvasit kyllä ihan loistavasti tiiviiseen pakettiin sen, mitä oon koittanut jo muutamaan postaukseen saada kirjoitettua – kun nykysin mulle kaikki tulee nii helposti ja automaattisesti! Ruuat ja treenit ja lepo. Ehkä toi sairaatuminenkin on opettanut kuuntelemaan kroppaa tarkemmin. Ja se, kun tekee pelkkää salia on tehny mulle hyvää. ku jos tänää tuntuu et ei jaksa treenata nii saman voi tehdä huomenna :D toisin ku jumpan! Mut joka tapauksessa, ihana kun kirjoitit ♡ Sun tavoite on kovin fiksu ja nyt ku oot päässy hyvään alkuun nii toivottavasti sama taisi säilyy :)

  5. Täällä on kyllä melko samanlaiset tavoitteet :) Ja nimenomaan tuolla lailla järkevästi toteutettuna, ei mitään kituuttamista! Mä aina ennen, joskus vuosia sitten sanoin, että musta ei vois ikinä tulla anorektikkoa tai vastaavaa, koska mä tykkään syödä niin paljon. Tänä päivänä tuoki pätee toki, mutta ennemminkin muuttaisin lausetta sen verran, että musta ei vois ikinä tulla jotain bikinifitneskisaajaa, koska tykkään syödä niin paljon ;) Enkä nyt tarkoita toki sitä, että ne kaikki kisaajatkaan välttämättä näännyttäisi itseään, mutta kuitenkin, elävät kuitenkin ihan liian kurinalaisesti mun elämään verrattuna. Haluan nauttia silloin tällöin viiniä ja ehkä suklaakakkua kahvin kanssa tai mitä nyt milloinkin tekee mieli. Ja voin niin tehdä hyvällä omalla tunnolla, koska tiedän että pääsääntöisesti syön terveellisesti ja liikun kuitenkin aika paljon, niin ei nuo pienet herkuttelut missään näy :)

  6. Uskon, että oot tehnyt aivan oikean päätöksen Fitfarmin ja valmennuksen suhteen! Sulla tuntuu olevan niin paljon intoa ja energiaa, joten sillä jaksaa etiäppäin ja varmasti sairasteluiden tasaannuttua saat vielä enemmän irti itsestäsi tai oikeastaan se alkaa näkymään entistä paremmin! :) Itsellänikin alkoi tässä pieni kuntokuuri….tai no, tarkempi ruokavalio ja pientä muokkausta treeneihin. Toivotaan, että saisi vähän pihviä kasvatettua ja läskiä heivattua sekä hyvää mieltä lisättyä!

  7. Mulla tuli mieleen tosta mitä kirjoitit diettaavista tytöistä, et kunpa jokainen muistaisi että se kesäkunto on myös korvien välissä, ei vaan siinä miltä peilikuva omasta mielestä näyttää. Toivon että ihan jokainen voi kesällä mennä sinne rannalle hyvällä omatunnolla, vaikka vaaka ei näyttäisi tavoitelukemaa. Ei jokaisen tarvitse näyttää siltä kuin olisi otettu suoraan Fit-lehden kannesta. Toki tavotteita on hyvä olla, järjen rajoissa. Ja muistaa ettei ketään meistä ihmisenä määritä vaa’an lukema, mittanauha tai rasvaprosentti. En tarkoita tätä sulle henkilökohtaisesti vaan ihan yleistä pohdintaa aiheesta :)

    • näinhän se on joo :-) Ei kaikkien tarvii olla kiinnostuneita tai motivoituneita kroppajutuista. Ite nyt vaan oon :D Mut joka tapauksessa kesä on ihmisen parasta aikaa, joten turha sillon on kriiseillä jos ei näytä fit-lehden kansikuvatytöltä! Ei tosiaan tarvitsekaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta