Minäkö muuttunut?

Oon törmännyt viime aikoina useampaan kertaan oletuksiin itsestäni. Joutunut sitä kautta ihan pysähtymään ja hämmästelemään.

Miksi ne noin ajattelevat?

Screenshot_2016-01-30-13-06-41-1

Käytiin perjantaina tyttöjen kanssa syömässä ravintolassa. Olivat ihmeissään, kun nimenomaan minä ehdotin tällaista. Alunperin oltiin nimittäin sovittu vain kahvittelusta tai yleisestä hengailusta. Heitin kuitenkin lennosta ehdotuksen suunnitelman vaihdosta – olisko ravintolaruoka kuitenkin aika herkku päätös työviikolle! Virheluulo ja oletus taitaa olla se, etten voisi valmennuksessa syödä lainkaan muuta kuin bodyruokaa. Tai sitten se, että olisin kuin vuonna 2010. Ennen nimittäin pelkäsin kaiken ylimääräisen syömistä, koska kalorit. Nykyisin mä nautin hyvästä ruuasta. Niin, tosiaan, ennen en osannut edes arvostaa ruokaa. Koska herkut oli mulle vain se the juttu. Nykysin syön paljon mieluummin hyvän pihvin ravintolassa kuin ison säkillisen irtokarkkia. Asiat siis todellakin muuttuu. Ihmiset muuttuu. Myös minä. Mentiin ravintolaan.

Toinen keissi. Whatsappailtiin mun hyvän ystäväni kanssa aiemmin tällä viikolla. Ollaan nähty viimeksi joulukuussa, koska asutaan parinsadankilometrin päässä toisistamme. Tää ystävä on kuitenkin sellainen, jonka näkemistä toivoisi useammin. Siis ihan erityisen hauska ja voimaannuttava tyyppi <3 Tuli puhe siitä, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Ja yllätys olikin melkoinen, tunnelma jopa huvittunut, kun kerroin, että mun puolesta sopii koska tahansa. Mun kalenterissani on nimittäin loppuvuodeksi sovittu vain yksi meno – työpäivä lauantaina 20.2. Siis mulla, jonka kalenteri on ollut täynnä merkintöjä ja korostustussia ties kuinka monen vuoden ajan! Tällä hetkellä sieltä löytyy työvuorot ja treenit. Ja vapaita paikkoja, kun jotain tärkeää ilmenee. Oon kuitenkin huomannut, että tämä tietoinen valinta välttää kalenterin ylibuukkausta, on rauhoittanut mua paljon. Oon aina tiennyt, että stressaannun liiallisesta menosta ja meiningistä. Siitäkin huolimatta, että ne olisivat kivoja juttuja. Mä tarviin aikaa ihan vain oleskeluun. Ja tää onkin ollut se juttu, mikä on ollut ehkä vaikea aiemmin myöntää, koska se saa mut kuulostamaan ehkä tylsältä ja itsekeskeiseltä. Mutta multa vie voimia, jos joudun vaikka joka viikonloppu olemaan ihmisten kanssa. Tiiättekö – tapaamisia, juhlia tai reissuja. Treenitreffit vielä menee, jos se ei vaadi ylimääräisiä siirtoja ja suunnitelmia. Mutta ylimääräinen oikeasti kuormittaa, jos sitä on usein. Kuulostaa hirveältä, mutta oon vaan huomannut ja pikkuhiljaa hyväksynyt, että tää on osa mun persoonaani. En ehkä loppupeleissä ole kaikista sosiaalisin tyyppi, vaikka niin oon pitkään luullut. Entinen kalenterihirmu on nykysin siis kovin leppoisa hengailija. Ennen oli hienoa, jos oli paljon tekemistä ja kiire. Nykysin katselen sivusta, kun toiset stressaa ja kiirehtii. Ite en jaksa enää – kerron ihan mielelläni kysyttäessä, että mulla ei oo kyllä enää kiire mihinkään :D

Screenshot_2016-02-07-08-50-44-1

Sekin  on hassua, että ennen osa menoistani oli sellaisia, joita piti vain suorittaa. Kuulostaa vähän kamalalta, mutta nyt kun rehellisesti mietin asiaa, niin näinhän se on ollut. Piti osallistua bileisiin ja piti nähdä jotain ihmisiä ja piti tehdä jotain. Piti, piti ja piti. Oikeasti en siis välttämättä kaikista eniten halunnut tai jaksanut, mutta joko ryhmän paine tai yleiset odotukset pakottivat. Luulin siis, että sellaisia on. Tosiasiassahan pitäisi rakentaa omaa onnea, eikä toimia muiden odotusten tai yleisten oletusten mukaisesti. Nykyisin kaikki mitä teen, on sellaista, mitä oikeasti haluan. Oon oppinut ja muuttunut kai sopivan itsekkääksi. Käytän aikaani vain asioihin ja ihmisiin, jotka on oikeasti tärkeitä. Tässä hetkessä mua hieman vaivaa, kun kahteen ystäväperheeseen on syntynyt loppuvuodesta vauva. Enkä ole vieläkään päässyyt katsomaan heitä, vaikka oikeasti haluaisin. Mutta jo luette tätä, niin olette mielessä <3

Oon myös oppinut oikeasti elämään ihan vain tätä päivää. Annan tästä pointsit parisuhde-elämälle. Tuo toinen on opettanut mulle hetkessä elämisen taitoa. Vielä suhteen alkuaikoina kyselin seuraavan viikonlopun suunnitelmista, ensi joulun suunnitelmista, huomisen jutuista ja ensi kesän lomista – ties mistä! Ihmettelin, kun toinen hermostuu niistä. Ja aluksi se olikin paha paikka, koska itse koin olevani kovin suunnitelmallinen pitkällekin. Mutta kuinka vapauttavaa onkaan, kun olen ihan huomaamatta oppinut itsekin olemaan ja elämään vain tätä päivää. Jopa sunnuntaiaamuna kysymys – mitäs tänää tehtäisiin? – saa mut itsenikin miettimää, tarviiko sitä nyt heti aamusta päättää.

Oon siis muuttunut monessakin asiassa, myönnän sen. Mutta sehän tässä elämässä onkin hienoa, kun pystyy tekemään asioista ihan omannäköisiä. Ja kun häviää tietynlainen kontrollifriikkiys, suorittaminen ja perfektionismi, siitä huolimatta, että joku lasku saattaa unohtua maksaa juuri eräpäivänä, elämästä tulee loppupeleissä ihan tosi leppoisaa ja antoisaa <3 Sanoisin, että muutos ei ole lainkaan pahasta.

Treenikengissä on myös Facebookissa / Instagramissa

Milla

13 vastausta artikkeliin “Minäkö muuttunut?”

  1. Hyvä kirjotus! Samaistun niin moneen kohtaan itsekkin. Ennen tuntui, että piti tehdä sitä ja tätä koska oletukset. Ja sitten koin niistä hirveetä stressiä jos mulla ei ollutkaan suunnitelmia esimerkiksi juhannukseksi vaikka siihen olis ollut vielä useita viikkoja 😂 Ei ole montaakaan vuotta kun ajattelin vielä et vitsit oon tylsä jos oon lauantai-iltana ihan vaan kotona itekseni viettämässä omaa aikaa. Saatika sitten että mitä sitä luuli muiden siitä ajattelevan.

    Ihminen saa ja mielestäni pitääkin muuttua. Jos kokee muutoksen olleen parempi kuin mitä ennen niin sehän on aina vaan plussaa! Se, että löytää sen olotilan missä on itse onnellisin onkin ihan huippujuttu ❤️ Joskus se on ollut jotain muuta kuin mitä se on nyt, mutta onko sillä oikeestaan loppupeleissä mitään väliä, tärkeintä kai on että itse hyväksyy sen 😊

    • Kiitos ♡ Ihana kun kommentoit, tulee aina hyvä fiilis ku tulee ilmoitus et teksti on herättänyt jonku ajatuksen ja et oot nähny vaivaa ja kirjoittanut sen tänne!

      Mulla on ollu toi sama joskus, mietin et oikeesti haluisin vaa olla kotona ja mennä ajoissa nukkumaan mut jotenkin sitä luuli et elämä menee ohi tai jää jostain paitsi jos ei osallistunut kaikkiin juttuihin… vaikka oikeastaan se on ihan päinvastoin – elämä menee ohi jos tekee vaa muiden toiveiden mukaan eikä elä itselle parhaalla tavalla. Musta tuntuu tosi onnelliselta, kun nykyisin asiat on just näin ♡

  2. Hei ihan Superia että maailmassa on joku toinen samanlainen.
    Oon potenu niin kauan huonoa omatuntoa siitä, et haluun ottaa rennosti viikonloppuna ja pelkkä
    Kotona oleilu ei oo mulle mikään ongelma. Ihana nukkua pitkään, käydä treenaamassa ja voi sit tehdä jotain jos huvittaa.
    Mun mies taas haluais kirmata koko ajan jossain kylässä ja varsinkin alkuaikoina meinaa vähän käydä stressin päälle. Nyt se on oppinu ehkä vähän et menkööt yksinään jos haluaa, mun ei tarvi joka kerta lähtee matkaan 😄

    Arki-illan pari vapaata tuntia (jos sellaista ees on), on ihan eri asia kuin viikonloppuvapaa 😄😄

    • Samoin, kiva kuulla että pystyit samaistumaan ajatuksiini ♡ Ei kannata ottaa huonoa omaatuntoa siitä että tekee valintoja, jotka tuntuvat oikeilta ja tukee sun hyvinvointia. Itse on kuitenkin se tärkein.Ja vapaa viikonloppu on todellakin eri asia kuin arki-illan vapaa tunti ;) ihanaa sunnuntaita sinne!

  3. Tosi ihana kirjoitus! Ihmiset muuttuu ja niinhän sen pitää ollakin.
    Mulla on pari juttua suunniteltuna talvilomaviikolle ja sekin jo melkein ahdistaa. Musta on ihanaa, että on aikaa ihan vain olla.

    • Kiitos kommentista :) Lomaviikkokin menee pieleen jos meidän kaltaiset ihmiset buukkaa sen liian täyteen, tiedän tunteen. Toivottavasti saat aikaa ihan vain itselle, käytä se vaikka oleiluun jos se siinä hetkessä parhaalta tuntuu ♡

  4. Täällä ihan samanlaisia huomioita! Koko viime vuosi meni juostessa paikasta toiseen, aina piti olla jossain tai nähdä jotain. Tehdä jotain että ne kaverit ei loukkaannu ja pysyy siinä sun vierellä. Yhtäkkiä huomasin, että eihän se siitä oo kiinni että nähdäänkö joka viikko vaan siitä että onko ne tyypit muuten ajatuksissa. Tai sitten jos asiat oikeesti on siitä kiinni ettei olla viikottain nähty, niin ehkä sitten kaveeraan väärän tyypin kanssa. :D Nyt kun alkuvuoden oon ollut sopimatta niin paljon kaikkea, niin itselläkin on leppoisampi olo!
    Ja täällä on muuten tapahtunut ihan tuo sama ilmiö. Parisuhde. Kun kaltaiseni ”suunnitellaan kaikki menot puolelle vuodelle” ja mieheni ”en tiedä mitä teen kahden tunnin päästä” tapasivat, oli aika vaikea alkuun saada soviteltua kaikki jutut niin että ne molempia miellyttää. Meni kauan oppia luottamaan siihenkin, että kyllä se tyyppi on siinä lähellä ja näet sitä ihan varmasti, vaikkei kaikki menot olisikaan sovittuna etukäteen. :D Aiemmin olin tapaamisissa puoli tuntia aiemmin, nyt just silloin kun se tapaaminen on tai 2 minuuttia myöhässä! Jokainen sopimani juttu on tärkeä, mutta huomaan ettei se maailmaa kaada jos joskus onkin myöhässä. Meidän suomalaisten ajatusmaailmahan kuitenkin on se, että ajoissa ollaan ettei varasteta toisten aikaa. Ja siihen kyllä yleensä pyrinkin. :)

  5. Täytyy kommentoida sen verran että ei se tarkoita että vaikka lataisit akkuja parhaiten yksin ettet olisi sosiaalinen :) tämä on yleinen harhaluulo. itseasiassa monet introvertit ovat hyvinkin sosiaalisia eli vuorovaikutus taitoisia koska pystyvät kuuntelemaan ja analysoimaan toisen kertomaa syvällisestikin. en tiedä oletko introvertti mutta hyvinhän tuo sille kuullostaa.

    • oot kyllä oikeassa :-) en miettinyt käyttämäni käsitteen oikeaa tarkoitusta mutta näinhän se menee. Sosiaaliseksi / sosiaalisia taitoja oppii myös introvertti. Justiin oli töissä näistä aiheista kunnon pedagoginen tiimi ;) Tuli vähän peilattua itseä tuohon käsitteeseen nähden. Ja silti käytin sitä tässä vähän ohimennen.

  6. Täällä kans samanlainen immeinen! Mä vaan niin nautin ko saan olla kotona, ja viettää ”ei mitään pakollista”-tekemistä- päivää. Liiallinen suunnitelmallisuus vaan pilaa mielen flow:n.

  7. Ihanaa, osaat viimein ottaa rennosti :)

    Olen aina miettinyt mitä ihmern tekemistä niillä kavereilla on, joilla on kalenteri aina täynnä. Oma kalenterini kun näyttää yleensä aina ihan tyhjää. Nytkään siinä ei ole mitään loppuvuodelle, muutama meno tiedossa, mutta niillekään ei ole vielä merkitty päivää.
    Kavereille vastaukseni on yleensä, että nähdään kun niille sopii, ei mulla ole mitään menoja :)

    Ja se on ihanaa. Parasta viikonloppuisinkin on herätä kun huvittaa ja lähteä salille. Sen jälkeen on koko päivä aikaa tehdä mitä vaan. Siinä siis ohjelmani suunnilleen seuraavalle kahdelle kuukaudelle :)

    • Kai sen voi näinkin yksinkertaisesti ilmaista – kyky ottaa rennosti :D Jep! Mun kalenterissa oli ennen kovin paljon sovittu treenitreffejä, muita kaveritapaamisia, reissuja toisiin kaupunkeihin, juhlia ja näiden lisäksi vielä normaalit treenit, työt, kampaajat, ripsihuollot, kirppiksen pitämisen ja mitä kaikkea sitä voikaan keksiä :D Oon ollu koko ajan menossa. Mutta nyt pelkkä työ ja treeni vie kyllä niin paljon, että ihmettelen, millä energialla oon tota kaikkea jaksanu tehdä :D

      Eli samoilla linjoilla mennään! Viikonloppuisin on ihan parasta ku ainut ennaltasuunniteltu ohjelmanumero on treeni ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta