Entinen tärkeä muuttuikin tarpeettomaksi

Melkein kuusi vuotta siihen meni, mutta vihdoin se tapahtui. Asia, jota luulin, ettei koskaan tule tapahtumaan. Ei, vaikka olisin jopa saattanut salaa toivoa niin. Oon nimittäin luopunut yhdestä treenamista jollain tapaa määrittävästä asiasta. Ja luopuminen on tuntunut itse asiassa pikemminkin ajanmyötä uloskasvamiselta. Entinen tärkein muuttuikin vähän niinkuin tarpeettomaksi. Jonkun mielestä kovin pieni juttu, mutta mulle jollain tapaa todella iso. Ihan kuin olisi jopa yksi lasti lähtenyt harteilta pois. Ihan naurahdin ääneen jonkinlaista helpottunutta hämmästystä, kun huomasin yhtenä kertana tämän vuoden puolella, että en edes tiedä, missä kyseinen kapine tällä hetkellä piilottelee. Koska en ole kokenut tarpeelliseksi, enää.

Kyse on siis siitä, että olen treenannut viime aikoina ilman sykemittaria.

Ja miksi asia on niin merkityksellinen? Ehkä haluatte jotain perusteluja, muutoinhan kuulostan ihan hassulta. Mikäs siinä treenaillessa, sen kun jättää mittarin kotiin vaan ja lähtee puntille! Yea, right. Normaalielämässä varmasti näin. Mutta mulle sykemittari on ollut pitkään yksi merkittävä treenitehon ja treenin onnistuneisuuden mittari. Ja niin kauan, kun oon salilla käynyt, niin mulle on toki sanottu, että salitreenissä se on ihan turha. Joojoo, tiedän. Teoriassa ainakin. Mutta kun on pitkään ollut tietyllä tapaa suorituskeskeinen, ja tarkkaillut treenissä esimerkiksi keski- ja maksimisykkeitä ja kalorikulutuksia, (mitkä toki jumpalla olikin mielenkiintoisia seikkoja), niin on todella vaikea päästää irti sen tyyppisestä ajattelumallista. Ja oli alunperin oikeasti hankalaa hyväksyä se tosiasia, että salilla joku treeni saattaa tunnissa kuluttaa sykemittarin mukaan puolet vähemmän kaloreita, kuin esimerkiksi intervallityyppinen jumppa. Ennen treenitapani ja motiivini oli ihan erilaiset kuin nykyisin. Ennen halusin kuluttaa mahdollisimman paljon ja pelkäsin eniten lihomista. Nykyisin haluan rakentaa lihasta ja muokata kehonkoostumusta sporttisempaan suuntaan sitä kautta.

Screenshot_2016-03-04-12-53-21-1

Ei ole mitään syytä, miksi tarkkailisin salitreenini sykerajoja tai kalorikulutuksia. Oman kroppani kertoo paljon paremmin peilin ja olotilan kautta, onko treeni mennyt perille vaiko ei. Jonkinlainen edistysaskel otettu siis tuolla pään sisällä – hyvä minä ;) Salitreenit menee siis nykysin ilman mittaria. Koska vihdoin teoria on siirtynyt käytäntöön – mittari on oikeasti turha. Jumpalla sen sijaan… No, en ole kovinkaan paljon viime aikoina käynyt, mutta viime perjantaina sitä ei ainakaan ollut jamissa mukana. Oon kai vihdoin oppinut liikkumaan ihan vain kropan tuntemusten mukaan. Salilla teen niin kovaa ku pystyy ja pidän sen pituisia taukoja sarjojen välillä, kun hyvältä tuntuu. Ja kun käyn tanssimassa, nautin ihan vaan musiikista ja liikkumisesta ♡ Killen sanoin tiivistettynä ”keskityn olennaiseen”. Vihdoinkin.

Ootko sä koskaan ollut jopa liian koukussa sykemittarin? Vai onko tämä mun suorituskeskeinen mittarin tarkkailu ihan eri maailmasta kuin sun treenikatsomuksesi?

Treenikengissä on myös Facebookissa / Instagramissa

Milla

16 vastausta artikkeliin “Entinen tärkeä muuttuikin tarpeettomaksi”

  1. Hei nyt on pakko kysyä! Onko sulla ikinä treenatessa kenkiä? :D Pistää aina kuvissa silmään ettei oo kenkii ja nyt on pakko kysyä!

    • haha, hauska :D Ei mulla kovin usein kenkiä oo.. et ihan oikein oot huomannu! Jamissa kyl pääasiassa pidän mut salilla en… Ja sit ku ne kengät ei yleensä tosiaan oo siel salikassissa mukana niin monesti unohdan ottaa ne se Jamia varten….

  2. Voi kyllä aamen!:D aikanaan se säbässä oli ”pakollinen” kun sen pohjalta pysty seuraamaan sykkeitä ja juoksemaan sen mukaan intervalleja,pk lenkkiä jne. Siinä koinkin sen hyödylliseksi kaikinpuolin. Salitreenissä sitä ei toki tarvitsisi, mutta tuntuu kuin se olisi juurtunut ranteeseeni aina kun urheilusuoritus alkaa :D muutamAn kerran oon unohtanut sen kotiin ja alkuun tuntui niiiiin hassulta olla ilman mutta nyt se ei enää tunnu hassulta :)
    Ehkäpä mäkin opin joskus olemaan oikeesri ilman sitä ;) toki koen siitä olevan hyötyä myös salitreenissä sillä sykkeet kertoo mulle oman kropan palautumisesta jne.

    • Hei kiva ku tunnistit ja tunnustit saman! Mullaki taustalla niin paljon tota kestävyysliikuntaa, että varmaan juontaa juurensa sieltä. Mut tuntuu kyllä jotenki uudelta ja vapauttavalta, kun nyt oon ’päässyt eroon’ mittarista :-)

  3. Hihii, mää arvasin Face-tekstistä mistä puhut! Koska kiinnitin viimeks huomioo sen puuttumiseen… 😉 Hyvä sinä! Kropan tuntemukset on tärkeempiä kuunnella kuin tuijottaa numeroita, noin niinku yleisestikin ottaen. Meitsillä meni tänään treeni vähän reisille kun vasen olkapää varmaan tulehtunu tms… 😬
    Ps. Kengättömyys rules!

    • Haha, kiva! En tienny, et oot huomannut sen puuttumisen ;) Ai sulla on joku olkapääongelma nyt, höh! Iteki about mursin oikeen käden nimettömän keskiviikkona ku tein pudotussarjaa käsipainoilla ja jäi sen 18kg käsipainon ja seuraavan väliin ku laskin ne edelliset maahan ja toi toinen olikin siellä alla jo Vähä sininen ja taipumaton sormi ollut sen jälkeen, mut jotenki sain tehtyä olkapäät eilen :’D Kaikkea sitä tapahtuuki.

  4. Tietynlainen kontrollifriikki ilmoittautuu täältäkin. Mikä pettymys jos salitreenin aikana oli kulunu vähemmän kaloreita mitä viimeksi!? Jossain vaiheessa se sykevyö alko kuitenkin ärsyttämään ja käyttö jäi. Kelloa pidin pitkään kädessä että oli helpompi seurata taukojen pituutta sarjojen välillä. Nyt sekin on jääny ja mennään kropan mukaan.

    Juoksussa ja hiihdossa/rullistelussa taas sen käyttö olis enemmän kuin suotavaa. Oon vähän on/off tyyppi ettei tuu hirveesti himnailtua. Sykkeiden seuranta näissä olis suotavaa että edes joskus tulis sielä pk alueella oltua eikä aina vedettyä veren maku suussa.

    • Hei kuulostaa niin kovin tutulta! Kiva kun ilmoittauduit :) Mulla on tosi samanlainen tarina ton kellon suhteen, jotenki se aiheutti kaikkea negatiivista ajattelua, ja koska oikeasti ihan turhaan (!), niin pikkuhiljaa aloin luopua. Ja huomasinkin, että eipä tohon kuollut. Päinvastoin, tulee keskityttyä olennaiseen. Voisin kuvitella iteki, et lenkille saattaisin kesällä ottaakin ton mittarin vielä mukaan. Tai joku bodyattack tms. intervallijumppa. Tanssissa sen sijaan, ei tarvetta :D

  5. En edes omiata sykevyötä, mutta kieltämättä se kiehtoo. Olen tällä hetkellä ihan koukussa puhelimen askelmittariin ja joka ilta seuraan, mikä oli päivän tulossa. Janalla näkee, miten kävely on jaksottunut päivälle heräämisestä nukahtamiseen :). Kiva seurata vapaapäivien ja työpäivien askelmääräeroja. Koukussa kohti 10 000 askelta päivässä. Vielä pitäisi muutama askel ottaa enemmän, että tuo raja ylittyisi. Sitä päivää sitten juhlitaan :D. Hyvähän se olisi kävellä tuo kymppitonni päivässä, mutta jo ihan kasitonneilla jalat on hapoilla ja kiristää lihaksia. On kuitenkin ollut kiva huomata, kuinka paljon jo pelkästään hyötykävelystä kertyy askelia. Niinä päivinä voi lenkin sijaan keskittyä kehonhuoltoon.

    • Ei toi askelmittari mitenkään huono koukku oo ;) Mikä sovellus sulla siis on? Olis ihan mielenkiintoista iteki kattoo ihan tavallisena päivänä, tuleeko askelia lähemmäs 4000 vai 10000 :D Ei oo meinaa mitään käsitystä… Toi toimii varmaa vähä samanlaisena arkiliikunnan lisääjänä kuin aktiivisuusranneke.

  6. Mulla ei sykemittarin kanssa oo ollu samaa, mutta sportstrackerin kanssa kylläkin! Ennen oli aina pakko seurata lenkkien pituutta ja nopeutta, ja sekös masensi jos juoksi hitaampaa kuin viimeks.. Mutta nykyään en enää edes välttämättä muista laittaa sitä päälle, ja se on outoa!! :-D enkä tiedä missä vaiheessa oon unohtanu sen lähes kokonaan, mut tuntuu hyvältä juosta ihan vaan fiilispohjalta ja sitä vauhtia kun hyvältä tuntuu :-)

    • Sillon ku itsekin lenkkeilin ja juoksin paljon, käytin aktiivisessti sportstrackeria. En yhtään ihmettele, että siihen jää koukkuun tietyllä tapaa ;) Mulle se koukku oli enemmänkin juostu matka kuin mikään muu… Mut hyvä et säkin lopulta otat sopivan rennosti sen mittarin kanssa, voi välillä unohtuakin, eikä maailma kaadu!

  7. Hahaa, täällä on toinen mittarifriikki! Mun onneksi tää siirtymä tapahtui melko kivuttomasti (… yeah right, hirveät vieroitusoireet :D) kun polarin sykevyö taisi antautua vuosien liikakäytön jälkeen ja alkoi sykesignaali hävitä aina kesken treenin. Sitten se vasta kyrpikin kun luuli että teki tosi mahtavan treenin ja vyö näytti nollaa koko ajalta! :D Sen jälkeen oon jättänyt vanhan toverin kaappiin paitsi lenkkeillessä, mutta oon oppinut olemaan vähän vähemmän kontrolloiva kalorien ja keskisykkeiden suhteen ja seurannut lähinnä treenin kestoa ton vehkeen kanssa.
    Siitähän on tehty paljon tosi hyviäkin tutkimuksia, että alkuun toi mittari motivoi, mutta lopulta saattaa nimenomaan häiritä treenausta, kun täytyy keskittyä vain lukemiin. Sit joku toinen tutkimus totesi, että sykemittarit aiheuttaa enemmän stressiä liikunnasta kuin jumppaaminen ilman niitä! Mä olen seurannut tämän kentän tutkimuksia aika haukkana, koska kiinnostaa niin kovasti tämä oma addiktoituminen yhteen pattereilla toimivaan kelloon! :D

  8. Joulusta asti on ollut ehkä kahta iltaa lukuunottamatta polarin aktiivisuusmittari ranteessa ja siitä tulee tarkkailtua jatkuvasti aktiivisuutta ja askelia ja poltettuja kaloreita! Nyt kun oon vielä saanut sykevyönkin niin on aina pakko saada aktiivisuustavote täyteen treenipäivinä ja lepopäivinä oikeen ahdistaa jos jää vaan jonnekkin 50-60% tienoille :D Ja vielä kun on pitäny laittaa se tavote sinne korkeimpaan, mutta toisaalta se taas täyttyy tosi nopsaa jos käy esim 45 min juoksemassa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta