Minustako BodyJam-ohjaaja?

Kevät pistää monet ihmiset villiksi. Jollekin iskee kauhee muuttohimo,  toinen potee autokuumetta ja kolmas könyää siivousvimmassa varastotkin tyhjäksi vanhoista tavaroista. Lisääntynyt valo tuo ainakin allekirjoittaneelle jollain tapaa lisää innokuutta ja optimistisuutta elämään, alan unelmoida tavallistakin enemmän – nyt olisi hyvä hetki tehdä jotain uutta! Ja tiedättekö mikä mun kevätvillitykseni nyt on?

Mua kiinnostaa-kuumottaa-polttelee-houkuttelee ihan hirveästi tarttua pitkäaikaiseen, vähän salaiseenkin unelmani kouluttautua Bodyjam -ohjaajaksi.

Oon selannut koulutuskalenteria, ja miettinyt itseäni käytännössä koulutusviikonlopussa. Kohta kohdalta funtsinut, minkälaisia haasteita kohtaisin. Olen käynyt tunneilla ja pähkäillyt itseäni ohjaajan asemaan – miten mä onnistuisin omalla tavallaan pitämään hyviä tunteja, mikä ylipäätään olisi mun tyylini?! Voisko musta löytyä ohjaaja-minä? Riittääkö pelkkä rakkaus ja intohimo lajia kohtaan, vai olisiko suotavaa, että Bodyjam-ohjaajalla olisi tanssitausta? Itsellänihän kun ei ole. Olen kuitenkin suhteellisen ripeä omaksumaan uusia koreografioita. Ja jamitunnin tyylinen tanssi tuntuu hyvältä omassa kropassa, vaikken virallisesti tanssia olekaan harrastanut. Joku tuossa lajissa vaan kiinnostaa niin kauheen kovasti! Ja miksi haaveilen tällaisesta, niin siitä syystä, että musta olisi sairaan mageeta päästä jakamaan omaa intohimoa lajia kohtaan ohjauksen kautta! Pääsisin jollain tapaa toteuttamaan itseäni niin sanotusti ”seuraavalla tasolla” liikunnan suhteen. Lajiin pääsisi myös varmasti vielä paremmin sisälle ohjaajana kuin ihan vain asiakkaana. Ja kuten täälläkin sanottu, kaikkihan on oikeasti mahdollista! Musta voi tulla Bodyjam-ohjaaja, jos näin päätän. Se vaatii helkkaristi duunia ja jonkin verran rahaa. Mutta kysymys lieneekin oikeammin se, olenko valmis tarttumaan haasteeseen ja työskentelemään unelmani eteen.

Screenshot_2016-03-15-17-52-59-1

 Oon luonteeltani niin perfektionisti, että taidan nyttekin pelätä eniten sitä, tulisiko musta ikinä hyvää vaiko vain keskiverto. Ja koska kaikki ohjaamiseen liittyvä lähtee kohdallani ihan alusta, pitäisi pystyä sietämään myös paljonpaljon epäonnistumista ja keskeneräisyyttä. Harjoittelua ja lisää vain harjoittelua. Täytyisi alottaa ihan nollasta, ja tehdä paljon työtä, jotta kaiken jälkeen voisi saavuttaa pienin askelin unelmansa. Pitäisi sietää paljon arviointia, jotta voi kehittyä. Myöntää se, että aluksi on ohjaamiseen liittyen todennäköisesti ihan surkea sellaisillakin osa-alueilla, mitä kaikkien ei tarvitse enää edes harjoitella.  Ja siinä mulla taitaa olla tässä elämässä vielä enemmän treenattavaa kuin yhdessäkään Les mills -lajissa :D Mä oon huono epäonnistumaan.

Oon tottakai myös miettinyt sitä, voisiko koskaan miltään salilta saada tunteja pidettäväksi. Toisaalta luulisin, että Tampereen kokoisessa kaupungissa voisi olla mahdollista. Mutta juurikin Tampere voi olla täynnä yli tarpeen jamiohjaajia. Emmä tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että jos jotain päätän, teen sitä sitten täysillä. Ajatus kouluttautumisesta on ihan mielipelin tasolla vielä, mutta jotenkin musta tuntuu, että mulla on koko ajan enemmän työkaluja ja itsevarmuutta unelmien tavoitteluun. Uskon enemmän siihen, että kaikki on tässä elämässä mahdollista. Musta voisi tulla jamiohjaaja, jos oikein paljon haaveilen ja alan työskennellä unelmaani kohti. Oon viime aikoina vaan taas kuumottavan paljon pohtinut näitä asioita, niin piti nyt kirjoittaa aiheesta teillekin. Eikä taida olla eka kerta blogin historiassa, kun näitä asioita pyöritellään täällä ;)

Jos siellä on joku ryhmäliikunnan ohjaaja, haluaisitko raottaa sun tarinaasi täällä? Miten se rohkaistuit lopulta lähtemään koulutuksiin? Mitä ominaisuuksia ylipäätään hyvällä ohjaajalla tulisi olla? Voisiko musta löytyä sellaisia?

Treenikengissä on myös Facebookissa / Instagramissa

Milla

34 vastausta artikkeliin “Minustako BodyJam-ohjaaja?”

  1. Mä en oo Les Mills -ohjaaja, mutta ryhmäliikuntaohjaaja kuitenki :D Kyllä ne ekat koulutukset ja eka työpaikka vaati ihan hirveesti tsemppiä ja rohkeutta itseltä, mutta niin niistä vaan selvittii! Ja oikeasti ohjaajan hommassa kehittyy tosi nopeesti paremmaksi, etenkin jos saa joltain palautetta edes silloin tällöin :)

    Hyvällä ohjaajalla tärkeimmät piirteet on ehdottomasti se innostus ja perus tietotaito ohjattavasta lajista, ja sitä sulta kyllä löytyy. Jokainen ohjaaja on erilainen, toiset loikkii sähköjäniksinä koko tunnin ja hymyilee lakkaamatta ja jotkut ottaa rauhallisemmin. Välillä kannattaa käydä muiden ohjaajien tunnilla ja ottaa ehkä kokeiluun joitakin ohjaustyylejä, lauseita tms, mutta tärkeintä on olla oma itsensä. Eli jos susta tuntuu luontevalta vaikka laulaa ohjatessas välillä biisin mukana, anna mennä! Jotakin muuta voi kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, mutta jos se susta tuntuu hyvältä niin sit teet niin :) Ite oon just tällanen ohjaaja joka tsemppaa ihan hirveesti aina ihmisiä, hymyilen ja nauran paljon, saatan omissa lempparibiiseissä (myös ohjatessa) laulaa mukana :D

    Suosittelen kyllä lähteen koulutukseen! Itekin nyt kun on reilun vuoden verran ohjannut muita ryhmäliikuntatunteja, aattelin että voisin laajentaa osaamista kans tonne Les Millsin puolelle. Eniten itseäni kiinnostais Sh’bam, Balance ja Combat. Kyllä se jännittää ihan hirveesti et apua entä jos kaikki muut onkin ohjannu miljoona vuotta jnejnejne, mutta enköhän mä seuraaviin sopivaan aikaan oleviin koulutuksiin suuntaa :D

    • Kiitos kommentista! Näin ajattelinkin että vois mennä. Alku aina hankalin :D Katsotaan, rohkenenko mä joku päivä tekemää jotain konkreettista asian eteen… Mukavia koulutuksia sulle, jos aiot pian laajentaa osaamista myös Les Millsin puolelle :-)

  2. Sinne vaan!:) Ainoa asia mitä voit menettää on raha. Sitten vanhana mummona kadut eniten sitä ettet edes yrittänyt kuin sitä että epäonnistuit. Ja minusta vaikka aloitat ihan nollasta niin tuo sinun upea energia ja intohimo on sellaista mistä monet vaan voivat unelmoida. Rohkeasti vaan :)

    • Totta puhut kyllä! Kiitos kannustuksesta ♡♡ Kumpa rohkenisin vielä joku päivä!

  3. Mie pystyn niiiiiiin samaistumaan tähän! Itsellä oli ollut monta vuotta hirveä palo päästä ohjaamaan Bodycombatia, ja sitten syksyllä 2014 painelin koulutukseen vailla minkäänlaista ohjaajataustaa :D Onneksi menin, oli nimittäin elämäni paras päätös! Paljon vaati toki ensin töitä, mutta ohjaamisessa kehittyy nopeasti. Koulutuksen jälkeen pyysin päästä pitämään näytetunteja, sitten sain palautetta ja sijaistuksia, nyt ohjaan jo monessa paikassa vakituisesti ja lajeja on kertynyt ihan kiitettävästi, Les Millseistä myös Shbam ja Balance. Bodyjam on kutkutellut pitkään, koska se on niin sanotusti oma rakkauslajini asiakkaana! Toistaiseksi oon jättänyt sen vielä, koska tavallaan pelkään, että se fiilis katoaisi ohjaamisen myötä. Toisaalta, kaikissa muissa lajeissa oon rakastunut vielä enemmän ohjaamisen myötä, joten aika näyttää :) Eli ehdottomasti, suosittelen koulutusta! Paljon työtä se vaatii, koska yleisesti oon kuullut jamin olevan kaikista vaikein ohjata, ja että tanssitekniikasta oltaisiin tosi tarkkoja. Tsemppiä!

    • Eikä! Vau! Hyvä sua! Olit siis nimenomaan samanlaisessa tilanteessa kuin mä nyt. Ihanan inspiroiva tarina, kiitos kun kerroit ♡ Vähän samaa oon kuullut Jamin suhteen, mutta toisaalta ei combatinkaan tekniikat ihan helppoja / itsestäänselvyyksiä ole. Ne vaan pystyy ehkä helpommin oppimaan kuin Jamin ilman tanssitaustaa… Tai se mua vähän mietityttää. Mutta no, kerrohan jos joku päivä lähet laajentaa myös bodyjamiin sun osaamista – ehkä inspiroidun taas lisää ;)

  4. Kyllä Milla, nyt kohti unelmia, älä paina jarrua!
    Jos ajattelee jotain haavettaan ja sen toteutumista ja siinä on esim. 10 vaihetta että se haave toteutuisi ja esim. vaihe 5 kuulostaa ihan ylitsepääsemättömältä niin ei kannata luovuttaa vaan lähteä vaan askel askeleelta toteuttamaan haavettaan, ei murehtia tulevista haasteista… Tää on itseasiassa ajatus jota olen nyt itsen kanssa työstänyt, en tiedä sopiiko suhun, mutta aattelin jakaa tän ajatuksen… :D
    Minähän olen ryhmäliikuntaohjaaja, en spesifisti lisenssituntien ohjaaja, mutta samanlaisia ajatuksia käynyt läpi, onko musta siihen, haltsaanko kuitenkaan rytmejä, liikkeitä, olenko tarpeeksi innostava, hyvä,monipuolinen, osaanko suunnitella ja rakentaa tunnit hyvin…. Nää jutut kun ei selviä kuin kokeilemalla, eikä kerta riitä vaan jumppamaikkailukin on hommaa jossa kokoajan kehittyy ja kasvaa :)

    • Ihan loistava tuo sun askeleittain kohti unelmia!!♡♡ Kiitos konkreettisesta vinkistä. Näinhän ajateltuna ajatus ei tunnu enää niin kauhean kaukaiselta ja pelottavalta ;) Ja kyllähän kaikessa työssä oppii ja kehittyy koko ajan kun vaan tekee, nyt kun uskaltaisi ottaa sen ratkaisevan ensimmäinen askelen.

    • Hienoa, että ajatus tavoitti sutkin <3
      Jään odottamaan, että saan lukea joku päivä sun askelistasi ;)

  5. Täällä on yksi LesMillsin Bosypump -ohjaaja. Mulla kutkutti kans VUOSIA päästä ohjaamaan, mut ilmaan minkään valtakunnan liikunta-alan koulutusta ja ”pelkkä” oma innostus ja vuosien liikunta/jumppatausta tukena ajattelin etten kelpaa mihinkään. Otin kuitenkin reippaasti yhteyttä paikkakuntani saliin jossa oli LM-tunteja ja kuinkas ollakaan, kuukauden päästä olen jo pumpin peruskoulutuksessa ja huomasin yhtäkkiä ohjaavani pumpin lisäksi muitakin lajeja ja pumppia ihan sydämeni kyllyydestä :)

    • Oi sä tartuit siis lopulta toimeen ja ilmeisen palkitsevaa ollut :) Ihanan motivoivaa kuulla! Kaikki on oikeasti mahdollista ♡

  6. Vinkkinä että oletko huomannut tämän foorumin, jossa lähinnä Les Mills-ohjaajat kirjoittelevat? lesmillssuomi.boards.net

    Veikkaan että tuolta saisit varmaan hyviä vinkkejä, ja muistelen että siellä on ollut myös keskustelua ja kokemuksia ohjaamisen aloittamisesta. En itse ole ohjaaja, mutta välillä on noita juttuja tullut luettua ihan uteliaisuudesta. :)

    Tsemppiä haaveiden tavoitteluun! Bodyjam on ihanaa <3

    • Kiitos vinkistä, Anna. Oon joskus vuosia takaperin käynyt tuolla mutta nyt se oli ihan unohtunut pitkäksi aikaa! Kävin heti kirjautumassa ja lukemassa juttuja ;)

    • No eikö vaan ♡♡ En nyt tajua, miks pelkään nyt niin kauheasti ja teen tästä tosi ison jutun, vaikka oikeasti motivaatiota ja innostusta riittäisi vaikka kuinka ♡

  7. Pakko laittaa kommenttia, koska mua on oikeasti jo varmaan 3-4 vuotta vähän väliä himottanut ajatus LM-lisenssistä. Oon tutustunut opiskelijaliikunnan kautta BodyCombatiin ja se olis oikeasti mun tosi iso unelma! Ainoa este(?), tai se mikä mua mietityttää, on että mun opiskelut ei liity millään tapaa liikuntaan (valtiotieteellinen), vaan kaikki treeni on ihan puhtaasti harrastusta mulle. Ei siinä muuta, mut oon jo vakkari duunissa osa-aikaisena, ja seuraava askel olis luonnollisesti oman alan työpaikka esim. harjoittelun kautta. Mietityttää, että jääkö mulle ollenkaan aikaa/innostusta tehdä ohjauksia (olettaen että sinne asti pääsisin) kaiken muun työn ohella… Silti, tsekkailin jo yks päivä LM-sivuilta hintoja ja sisältöä jne. Onhan se arvokas koulutus, mutta ois kyllä mahtavaa!
    Tietääkö joku, että pitäiskö ensin olla mahdollinen ohjauspaikka (liikuntakeskus) selvillä, vai ensin lisenssi taskussa ja sitten alkaa tarjoamaan osaamistaan keskuksille?

    • Jos on ohjauspaikka selvillä, niin ko. sali saattaa maksaa kurssisi sitä vastaan, että sitoudut pitämään tunteja heillä. Voit kuitenkin ihan hyvin ensin kustantaa itsellesi koulutuksen ja sen jälkeen lähteä tarjoamaan näytetunteja eri paikkoihin :)

    • Moi, Ida ja kiva kun jätit kommentin! Kuulostaa tutulta toi sun tilanne ;) Tosin ite oon nyt jo vakityössä mut kyllähän sitä aikaa ja innostusta silti vaan riittää! Sun työ tulevaisuudessa toki saattaa viedä enemmän aikaa viikosta ku mun :D Mut jos haave lm-ohjaamisesta on mielessä vuodesta toiseen niin kai sellaisia olisi hyvä lähteä toteuttamaan ;) Ainakin kun näitä kaikkia tsemppikommentteja lukee, tulee tosi seesteinen olo. Miks musta tai susta ei olis siihen, jos moni muukin on siihen pystynyt! :)

  8. Ei muuta kun käsijarru ylös ja kaasu pohjaan! Mä olen nyt 1,5 vuotta ohjannut (en lisensoituja tunteja, mutta ryhmäliikuntaahan nääkin on siinä missä LM :)) ja nautin mun työstä ihan suunnattomasti. Opiskelen samalla, ja opintojen ohessa tää työ antaa vaan niin paljon energiaa, onnistumisen kokemuksia ja puhdasta liikunnan iloa! Haaveena olis mullakin kouluttautua vielä LM ohjaajaksi, tai ehkä pikemminkin tavoitteena. BodyPump houkuttelis tällä hetkellä eniten, ei-lisensoitua pumppia oon vetänyt tän koko 1,5 vuotta. Ja edelleen se aiheuttaa niitä samoja ilon ja onnen tuntemuksia kuin alussa <3 Tosin nyt kun mietin ekoja tunteja mitä oon vetänyt niin melkein hävettää millainen raakile olin, onneksi ohjaajan työ on siitä palkitsevaa että kokoajan saa kehittää itseään!

    Palatakseni tähän sun jami-dilemmaan, mä näkisin sen niin että tuo rakkaus lajiin ja halu kehittyä peittoaa sen aikaisemman tanssitaustan. Eli älä turhaan huoli, oon ihan varma että susta tulis huippuohjaaja ilman aikaisempaa kokemustakin! Nyt vaan haaveista totta <3 Tsemppiä!

    • Hauskasti ja osuvasti sanottu! Taidan jarrutella nyt ihan liikaa… Susta välittyy hyvä energia ♡ Kuulostaa siltä, että oikeasti nautit ohjaamisesta ja se todellakin antaa enemmän kuin ottaa!

      Just toi raakilemaisuus on kamala tosiasia, mikä pitäisi vaan kohdata, jos meinaa jotain uutta opetella. Haastavaa, mutta varmasti palkitsevaa myöhemmin. Kiitos tsempeistä, tuli hyvä fiilis tästä!

  9. Mulla oli unelma kouluttautua jami ohjaajaksi heti ensimmäisen tunnin jälkeen ensimmäiyä kertaa jumpan jälkeen tuli fiilis et tää on niin mun juttu! Tietenkin pelko siitä ettei minkään näköistä ohjaaja-kokemusta ole niin oli suuri ”este” sille että en uskalla ottaaa edes asiasta selvää! Nyt 1,5 vuotta myöhemmin innostua on vaan kasvanu ja oon ajatellu että mä tykkää tästä niin paljon ja se kans välittyy tekemisesaä ja haluun jakaa sen myös muiden kanssa! Oon just tunneilla aina miettiny et miten ohjaisin ja millanen ohjaaja olisin! Tää on mun unelma jonka haluan toteuttaa ja se hetki on mulle nyt!!! maanantaina tulee matskut ja tästä alkaa mun bodyjam-ohjaaja ura! Kehitettävää on paljon ohjaajana mutta oon valmis ottamaan palautetta vastaan että musta tulee vielä joskus aivan huikee ohjaaja😊😊

    • Samaisesa pelosta mäkin tässä kirjoitin……… Mutta ei vitsit sua, oot kyllä rohkea!! Noin vaan tartuit toimeen, ja nyt pääset toteuttamaan unelmaa <3 Aika ihailtavaa. Tuu kertomaan ihmeessä, miten sun aloitteleva ohjaajan ura etenee! Kiinnostaa enemmän kuin osaat arvatakaan :D

    • Joo! Siis tsemppii sulle kans, älä mieti liikaa kyllä ne asiat järjestyy ja kaikkihan me jostain alotetaan, niin ainakin yritän ite ajatella varsinkin kun oon kokematon ohjaaja! :D Nyt oon treenaillu noit tansseja ja lukenu tota ohjekirjaa ja heti ensimmäisen sivun jälkeen tuli et ouh my mä oikeesti oon menossa sinne ja yks mun unelmista toteutuu, tiedän jo että saan varmasti palautetta mutta se vaan auttaa ja motivoi kehittymään huippu ohjaajaks ja ehkä päästä sinne lavalle missä kuvaillaan noi mastervideot(kaukainen haave kylläkin) :D Mut tsemppii ihan sikana! You can do it! :)

  10. Moi Milla, oon lueskellut sun blogia jo kauan ennen kun edes siirryit Fitfashionille ja myös useamman vuoden jumpannut sun kanssa samalla salilla, kunnes muutin toiseen kaupunkiin opiskeleen. Reilu pari vuotta sitten saavutin mun unelman, kun pääsin oikikseen opiskeleen. Mutta alkuun opiskelu tuotti mulle suurta ahdistusta ja pelkoa, ei siks etteikö se olis se mitä haluan tai vastais odotuksia. Olin aina pärjännyt tosi hyvin koulussa, koska lukutekniikat on hallussa ja myös motivaatiota on aina ollut. Tollon kuitenki jotenkin pelkäsin niin paljon epäonnistuvani meidän aika lailla vaikeissa tenteissä, ja paine pärjätä aina lähes täydellisesti vaikeutti opiskelua. Tavallaan pelkäsin, että jos epäonnistun, niin tää ala ei ookaan mua varten ja en tuu pärjäämään…no sit mun ystävä sano kerran jotain mikä on hiljalleen vaikuttanut siihen, että kaikki on muuttunut; ei mun tarvi olla valmis juristi, että voin mennä meidän tentteihin tai pärjätä niissä. Nykyään meen sinne, jotta pääsisin kohti mun unelmia. Ja yllättäen opinnot etenee hyvin, ja vieläpä erinomaisin arvosanoin. Toki matkalle mahtuu myös muutama epäonnistuminen, mutta oikeestaan jos alkaa miettiin, niin ne on opettanut ja vahvistanut mua kaikista eniten, ja myös antanut vähän perspektiiviä siitä, että ei se oikeesti oo niin vakavaa, jos joskus tulee se huonompi arvosana/epäonnistuminen tms.

    Mun sekavan kommentin pointti on se, että haluun ehdottomasti kannustaa sua menemään! Sun ei todellakaan koulutukseen mennäkses tarvi olla opiskellut tanssia, koregrafiaa jne. monta vuotta ja sit lisäks omata useen vuoden ohjauskoulutus jajaja…vaan sinne mennään nimenomaan oppimaan;) Ja omalla asennoitumisella on oikeesti kaikista suurin merkitys. Ei tuu varmasti oleen helppoo, mut hei mitä tässä elämässä loppupeleissä ”sais helpolla”? Ja hei, onhan sun jammailut aika vakuuttavaa settiä, et sanoisin et oot jo aika pitkällä kohti unelmaas, uskalla vaan vähän päästää irti, jotta oikeesti voit päästä lopulta lähelle:)

    ”The best view comes after the hardest climb”

    TSEMPPIÄ ihan kaikkeen, eniten unelmien tavoitteluun!

    • Moi Carita, kiitos kun jätit kommentin. Aivan ihana tarina ja oikeesti sisältää niin oikean viestin tähän elämään: kaikki on mahdollista <3 Meille perfektionisteille epäonnistumista joutuu harjoittelemaan ja ihmisen keskeneräisyyden myöntämään, mutta kuten sunkin tarinasi kertoo, kaikkeen oppii. Sun kommentti todellakin kannustaa mua tarttumaan omiin unelmiini, kiitos! Ihanaa pääsiäisen aikaa sulle <3

  11. Kiitos tuhannesti tästä postauksesta, tuli niin hyvään aikaan! Itselläni on suuri unelma päästä BodyCombat ja Attack ohjaajaksi mutta olen miettinyt nimenomaan sitä, että pitäisikö ensin käydä jokin ryhmäliikuntaohjaajakoulutus pohjalle (olen huomannut että esim FAF järjestää) ja sitten vasta käydä noita Les Mills koulutuksia… Itse olen himojumppaaja eli kaikki kokemus on vain harrastuspohjalta. Itselläni on myös perfektionistin vikaa ja siksi olen miettinyt ensin erillisen ryhmäliikuntaohjaajakoulutuksen käymistä… Ohjaamisessa on kuitenkin niin monta asiaa mitä pitäisi osata tehdä, esimerkiksi ajoitus, ennakoitavuus (kuinka paljon etukäteen kertoo seuraavan liikkeen jotta kappale etenee sujuvasti) ja niin edelleen… oletko itse harkinnut käyväsi jotain ryhmäliikuntaohjauskurssia vai menetkö suoraan vain tuonna LM ohjauskoulutukseen? Näitä asioita pyörittelen omassa päässäni päivittäin…
    Mutta joka tapauksessa tsemppiä paljon ja todellakin kannattaa toteuttaa omat unelmat!! Itsekin aion vielä jonain päivänä päätyä ohjaajaksi, oma polku sinne on vain vielä epäselvä.

    • Hyvä jos oli ajankohtainen postaus ;) Olisi tosiaan fiksua käydä ensin jokin ohjaamiseen liittyvä koulutus, kun les mills lajeissa on kuitenkin omat juttunsa opeteltavana… Itsekään en tiedä, kuinka paljon LM-koulutuksissa panostetaan ohjaamisen opetteluun. Oletan kai, että kovin vähän, koska hirvittäisi lähteä ihan pystymetsästä sinne. Vaikka tottahan järjellä ajateltuna siellä pitäisi olla ohjaamisen opettelua :D Ite kyl varmaan menisin sitten suoraan jamikoulutukseen….

  12. Mä haaveilin pitkään BODYATTACKin peruskoulutuksesta ja vajaa kolme vuotta sitten unelmani toteutui, kun kyseiseen koulutukseen pääsin. Mulla ei ollut minkäänlaista ohjaustaustaa ennen koulutusta vaan olin vaan Les Mills -jumppiin hurahtanut tytöntylleröinen. Alku oli ihan hirveää ja olin todella surkea ohjaaja, ja se koetteli kyllä itsetuntoani ja fiiliksiäni useaan otteeseen. Oon ollut ohjaajaurani aikana niin monta kertaa valmiina luovuttamaan, mutta silti ”rakkaus lajiin” on lopulta aina nostanut mut kuopasta. :) Nykyään multa löytyy vakitunnit attackista sekä stepistä ja lisää lisenssejä on tulossa. ;) Attackin ohjaamista rakastan enemmän kuin mitään<3! Intohimo lajia kohtaan vie kuitenkin jo todella pitkälle, kyllä ne ohjaukseen liittyvät jutut oppii, jotkut nopeammin ja jotkut ilmeisimmin vähän hitaammin, mutta lopulta kuitenkin! :D Koulutus tuskin tulee olemaan vaikein etappi, vaan enemmän sinnikkyyttä tarvitaan siihen, että käy pitämässä näytetunteja ja on valmis vastaanottamaan palautetta ja sietämään keskeneräisyyttä. Tsemppiä, jos päätät ilmoittautua koulutukseen, ehdottomasti kannattaa! :)

    • Oi, ihana kuulla, että oot päässy toteuttamaan unelmasi!<3 Näistä on hyvä innostua itsekin. Juuri tuota haparoivaa alkua pelkään niin kauheen kovasti.. Kuinka kestää se kaikki epävarmuus ja huonous ja epäonnistuminen ja arviointi :D Kun kuitenkin yrittää parhaansa. Ja nimenomaan noitten näytetuntien pitäminen?! Mee nyt sitten myymään itseäsi ja pitämään näytetuntia, kun oot vielä ihan raakile :D Mut toisaalta, helpottavaa kuulla, että omalla motivaatiolla pääsee eteenpäin. Onhan niin ollut toisaalta ihan arkityössäkin.

  13. Reippaasti juttelemaan oman salin henkilökunnan kanssa :) Ne tuntee sut ja näkee että aitoa rakkautta lajia kohtaan löytyy, koulutuksesta saat loput tarvittavat tekniikat, tiedot ja taidot. Les Milssin tunnit on helppo ohjata koska saat valmiit mallit siihen miten coachaus on tarkotus tehä, siihen sitten lisäät vaan oman persoonan. Ite ohjailen kolmatta vuotta muutamia eri tunteja, Les Millsiltä BodyCombatia, Cxworxia ja Gritiä. Penniäkään en oo ite maksanut koulutuksista, vaan kuntosaliketju on maksanut kaikki peruskoulutukset ja ohjemakohtaiset jatkokoulutukset ja ite oon sitten omalta osalta sitoutunu vuodeksi ohjaamaan kyseisellä salilla. Ite ohjailen Tukholmassa, täällä ainakin ohjaajista on ennemminkin pula kun ylitarjonta, uskoisin että Tampereenkin kokosessa kaupungissa riittää tunteja sunlaiselle intohimoiselle jammailijalle :)

  14. Moikka! En yleensä ikinä jaksa kommentoida kenenkään blogiin, vaikka oliskin, jotain sanottavaa mutta nyt liippaa aihe niin läheltä, että mun on pakko sanoa sullekin stempit.

    Oon siis itse ilmottautunut BodyCombat-koulutukseen ja mua jännittää aivan JÄRKYTTÄVÄSTI. Koulutus on vasta kesällä ja oon jo tähän mennessä nähnyt neljä painajaista siitä, kuinka kaikki tulee meneen päin mäntyä:D

    Pyörittelen jatkuvasti noita samoja asioita päässäni kun säkin. Välillä tuntuu, ettei musta ookkaan tähän, sit taas meen Combattiin, oon ihan liekeissä ja enforfiinihumalassani en halua mitään muuta, kun päästä ohjaamaan ja levittämään LM-innostusta eteenpäin.

    Koko matka tulee oleen yhtä suurta itseni ylittämistä, mutta niin kliseiseltä kun se kuullostaakin; me eletään vaan kerran. En halua vanhana istua kiikustuolissa ja miettiä, että hitto vieköön, mitä mä muka olisin siinä menettänyt? Miks en edes yrittänyt?

    Mitä nyt oon sun postauksia lukenut niin näyttää siltä, että oot ihan yhtä innostunut jamista kun mä combatista (nimimerkillä: en varmaan mitään muuta musiikkia kuuntelekkaan kun BC-musaa haha), joten anna palaa vaan!! Kyllä me siihen pystytään, heh. kaiken kaikkiaan tän kommentin pointti tais olla, että I FEEL YOU. Iso kourallinen stemppiä sulle! Toivottavasti lähdet myös tavotteleen sun unelmaa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta