Täydellisen urheilullinen kroppa

Haaveiletko sellaisesta? Täydellisen urheilullisesta kropasta. Mä ainakin ihailen sellaista. Mielikuvissani vahva, muodokas, kiinteä ja lihaksikas. Motivoivaa tavoitella sellaista, tottakai. Mutta en tiedä, onko teille välittynyt etenkin viimeaikaisten tekstieni perusteella, mutta mulle urheilullinen elämä on nykyisin niin paljon muutakin, kuin pilkuntarkkaa kropan muokkaamista. Tottakai sitä haluaa näyttää urheilulliselta, kun elämäntyyli on sellainen. Olisi ristiriitaista esimerkiksi laiminlyödä jotakin elämän osa-aluetta siten, että ulkokuori ei viestittäisi lainkaan hyvinvoivasta ja sporttisesta elämäntavasta. Tarkoitan siis esimerkiksi sitä, että jos treenaa ihan tosi paljon, mutta ei syö mitään, kroppa näyttää lähinnä luhistuneelta ja heikolta. Ja jos taas syö ja treenaa kovaa, mutta ei lepää tarpeeksi, kroppa menee varmasti sekaisin joltain kohti, ja ulkoinen olemus voi olla freesin sijaan kovin väsynyt ja pöhöttynyt. Ainakin noin jos omiin kokemuksiini vajaatoimintaan liittyen peilaan asiaa…

Screenshot_2016-04-09-16-42-05-1

Ehkä terveyden hetkellinen menetys sai mut näkemään asioita uudessa valossa, ehkä olen kasvanut henkisesti. Kuka näistä nyt tietää. Mutta joka tapauksessa olen jollain tapaa lopettanut täydellisen urheilullisen kropan metsästyksen, ja tajunnut, että mullahan on sellainen! Pystyn vetämään maasta sata kiloa, olen vahva. Mun jalat jaksaa hölkötellä lenkkiä, vaikka parhaista juoksuajoista onkin jäljellä vain kaunis muisto. Mun kroppani nauttii tanssista musiikin tahtiin, se ihan villiintyy siitä oikeammin sanottuna! Olen saanut muokattua kroppaa salitreenillä, ja vahva keho ja hyvä lihaskunto auttaa arjen askareissa – fyysisessä työssä kun olen. Tottakai eri osa-alueilla voi aina parantaa ja kehittyä, sehän oikeastaan onkin yksi treenamisen koukuttava puoli. Koskaan ei ole valmis. Mutta tästä hetkestä voi aina nauttia.

Jos oma kroppa pystyy monenlaisiin urheilullisiin suorituksiin, ja fiilis omissa nahoissa on hyvä, eikö silloin omista täydellisen urheilullisen kropan?! Eikai sitä mitata missään fitnessmittakaavassa, toisten mielipiteillä tai rasvaprosenttilukemilla. Eikai! Kai se voi yhtä hyvin olla oma fiilis kropasta. Mun mielestä voi.

Screenshot_2016-03-16-19-34-01-1

Itse ehkä nykyisin siis motivoidun ennenkaikkea kehittymisestä salitreenissä, yhtälailla sekä voimatasojen nousemisesta, että kropan mallin muokkaantumisesta. Innostun uusista tansseista ja saatanpa joskus hurahtaa lenkkipolullekin, kun on oikein kaunis sää ulkona. Ja kaikkea tätä teen ilman sykemittaria, ilman tavoitelukemaa mittanauhassa tai puntarissa, ilman minkäänlaista maaliviivaa. Jos tän olisi kertonut mulle itselleni viisi vuotta sitten, olisin ottanut tiedon epäuskoisena vastaan. Mutta jotenkin sitä vaan on muuttunut. Mun suhde liikuntaan, ruokaa ja ylipäätään elämään on muuttunut. Paljon rennommaksi. Ja onnellisemmaksi. Ei ne ne näkyvät vatsapalikat tuonut onnea, nyt kun sitä voi verrata tähän nykyiseen olotilaan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Uskon, että valmennukseen ryhtymisellä on ollut iso osuus tässä. Järkeviä treenejä ja ruokavaliotahan mä lähdin sieltä hakemaan. Ja niitä oon saanut. Oon oppinut lepäämään ja oon oppinut syömään tarpeeksi. Ja toki myös treenaamaan eri tavoin. Jotenkin oon löytänyt omaa juttuani, ja saanut koko ajan tukea, niin ei oo menty mihkään ääripäähän minkään asian suhteen. Ja nyt kuuluu näinkin hyvää, että halusin levittää tätä kropan hyväksymisen ilosanomaa teillekin :-) Joillekin ihan itsestäänselvää, mutta uskon, etten ole ainut, joka tällaisia oivaltaa ihan aikuisiällä vasta.

Mitä mieltä sä oot, onko täydellisen urheilullisen kropan metsästys ikuisuusprojekti, vai voisko asian nähdä tällain vähän toisinpäin? En ite kyllä haluais olla yhtäkkiä esimerkiksi pyörätuolissa, ja vasta sieltä käsin huomata, että koko ajan täydellisen sporttista kroppaa metsästäessä mulla onkin ollut sellainen….

Blogi päivittyy myös  Facebookissa  ja mun arkisia touhuja voi seurata Instagramissa  sekä nykysin myös snpachatissa nimimerkillä millariutta.

Milla

11 vastausta artikkeliin “Täydellisen urheilullinen kroppa”

  1. Ihana Milla ❤ Niin kiva kuunnella ja huomata kuinka oot koko ajan rennompi ja onnellisempi omana itsenäsi. 😘 Kyllä se rakkauskin vain tekee osaltaan ihmeitä! 😉

  2. Hei mulla ois postaustoive! En tiiä ootko tehy tällästä aikasemmin, mutta ois kiva kuulla sun lemppari BodyJam-biisit! Mä teen sellasta Best of Bodyjam listaa spotifyyn ja ois kiva saada siihen täydennystä :D

    • Jee, postaustoive! Ihana ku kerrankin sellainen tuli :)) Luulin et ootte jo ihan bodyjam-ähkyssä ku oon nii paljon siitä höpöttäny viime aikoina. Mut hyvä jos ette :)

  3. Ihana Milla! <3 Just samoja asioita oon pyöritellyt itsekin mielessäni, ja tullut siihen tulokseen että hitsi vie, mitä sitä turhaan murehtii ja elää "sitku"-maailmassa, kun oikeasti nytkin on jo hyvä. Jotain tavoiteltavaa keksis varmaan ihan loputtomiin asti, mutta eiköhän tuo samalla myös stressais aika pahasti jos koskaan ei osaisi olla itseensä tyytyväinen :)

    Niin tykkään siun nykyisestä meiningistä! <3

    • Kiitos, kaunis Anna 😊 Sä jos joku tiiät mistä puhutaan :) Oon vähä ihaillen seurannut sun hurahtamista joogaan. Se on jotenkin niin vastakohta kaikelle tavoitesuorittamiselle…. Ihana juttu!

      Aurinkoisia treenejä ja ajatuksia sinne ♡

  4. Hyvä teksti Milla!
    Tää on vähän sama kuin että kehitys loppuisi tyytyväisyteen. Omaan kroppaansa voi olla tyytyväinen vaikka sitä vielä muokkaisikin mun mielestä! Sein juuri siitä ihmisen katsantakannasta kiinni, oppia olemaan tyytyväinen ja elämään tässä ja nyt :)

  5. Hei! Vasta nyt oon löytänyt sun ihanan blogin! jään ehdottomasti seurailemaan! <3
    tekstistä sai sellaisen kuvan, että sinulla on joku vajaatoiminta?
    Voitko avautua siitä enemmän? Mikä vajaatoiminta ja milloin todettu ja aiheutuiko se liiasta treenistä tms?

    Keep on jamming! oot upee

    • Moikka! Ihana kuulla, jos blogin sisältö kiinnostaa, tervetuloa seurailemaan ja jutustelemaan tänne kommenttiboksiin. Koitan aina vastata mahdollisimman pian, mutta nytkin pääsin koneelle vasta tänään sunnuntaina, niin vähän venähti. Sori! Kännykällä kun koittaa vastata, niin se heittää ulos tuolta wordpressistä välillä, niin sit ei näy et post author on vastannut, niin en tykkä sitä käyttää…

      Muttajoo siis mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta todettu viime syksynä tai loppukesästä. Oireili jonku puoli vuotta ennen kuin syy löytyi. Mulle sanottiin lääkärissä et geeneissä olis, kun on kaikkia riskisairauksia sisaruksilla ja vanhemmilla. Mutta mistäpä näistä tietää. Oon aina treenannu paljon,, joten en osaa sanoa onko se vaikuttanut asiaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta