Tasapainossa

En muistanut, että joskus muutama vuosi sitten pelkkä ajatus ravintolassa syömisestä aiheutti mulle lähinnä paniikkihäiriökohtauksen. Ei sopinut ollenkaan. Saati, että olisin käynyt useammin kuin kerran vuodessa jossain brunssilla herkuttelemassa. Tai jäätelöllä ilman päänsisäistä kriisiä. Sykemittarista luopumisesta tai treenien vähentämisestä nyt puhumattakaan. Oon mennyt  vuosien varrella aikalailla ääripäästä toiseen, mutta viimeaikoina vanhoja ystäviä tavatessani olen heidän kommenttiensa kautta yllättänyt itsekin itseni tietyn sisäisen tasapainon löytymisestä tähän hetkeen! Puhun siis siitä, kuinka tavoitteellinen treeni ja ruokailutavat ovat balanssissa kaiken muun elämiseen kuuluvan kanssa. Mikään ei dominoi liikaa toista. Haluan myöntää ja kertoa: kyllä tässä on vaan muututtu.

Käytännössä toteutan samoja rutiineja kuin aina aiemminkin. Käyn treenaamassa säännöllisesti. Innostun siitä, osaan treenata kovaa. Välillä ihan vain nautin vaikkapa hölköttelystä metsäpoluilla. Ja toisinaan asetan jopa tavoitteita ja unelmia treeniin liittyen. Joku päivä musta tulee vielä BodyJam-ohjaaja. Syön hyvin. Riittävästi ja terveellisesti. Monipuolisuudesta ei vieläkään osaa sanoa, mutta ainakin parhaiten tähän mennessä. Ruokaprepit kuuluu rutiineihin yhtälailla kuin hampaidenpesukin. Pääsee niin helpolla, kun käy kerran viikossa kaupassa, suunnittelee syömisensä ja sitten vain toteuttaa suunnitelman. Asetan treenit korkealle sijalle viikko-ohjelmassani. Ja ruokailuajat rytmittävät tottakai päiviä. Kaikki on periaatteessa ulospäin ihan samalla tavalla kuin aina.

Mutta silti jokin on muuttunut. Aika isostikin. Nimenomaan mun sisäisessä puheessa.Snapchat-2258508869601782978

En tiedä, osaako kukaan määritellä kattavasti käsitettä fitness elämäntapana, ja ehkä se jopa osittain on vähän leimaava. Mutta joitakin viitteitä sieltä on kuitenkin munkin arjessani mukana, sillä treenaan aktiivisesti tietyn ohjelman mukaisesti, puntaroin ja preppaan ruokani, syön treenieni kannalta järkevästi, enkä vain fiilispohjalta ja kannatan säännöllisiä ja terveellisiä elämäntapoja ylipäänsä. Samaan aikaan haluan kuitenkin olla jotenkin etäällä koko hommasta. Tehdä vain rauhassa itselleni ja itsekseni. Jollain tapaa karsastan nykyisin sellaista huutelua ja numeron tekemistä esimerkiksi syömisestä tai treenaamisesta. Tai no, vaikea selittää ja varmaan joku ottaa jo herneen nenään tästä ristiriitaisuudesta, kun mulla on tämmöinen treeniblogikin :D Tätä en ajatellut lopettaa, vaikka onhan täällä isoina puheenaiheina juuri kyseiset teemat. Vaikea selittää pointtia, mutta ehkä löydätte sen rivien välistä? On eri asia jakaa inspiraatiota ja fiiliksiä, kuin toitottaa sitä, kuinka hemmetin fitness onkaan. Toivon kuvastavani teille lukijoille tuota ensin mainittua osaa..

Ja tiiättekö, kun edelleen joku saattaa ruokiksella kurkistella mun kippoihini ja kysyä multa, mitä kaikkea en voi syödä ja miten pystyn olla niin kurinalainen ja kieltäytyä kaikesta. Tai kun käydään keskusteluja makrojakaumasta, niin mua lähinnä alkaa kiusaannuttaa tai naurattaa. Ei oo jotenkin ykköskeskustelun aihe enää se, kuinka paljon riisiä on lounaalla. Koska hemmetti sentään – mähän oon nimenomaan halunnut opetella siitä banaanijugurttikulttuurista pois! Halunnut opetella syömään ruokaa ja halunnut opetella tyydyttämään nälkää ruualla eikä herkuilla. Siksi mulla on valmentaja ja tietyt ruokamäärät, joita syön. Mutta pointti ei todellakaan ole se, että ei grammaakaan yli tai alle. Vaan sinnepäin! Kunhan syö! Ohjeet ei toimi rajoittavina tekijöinä, vaan opasteina kohti tavoitteitani. Haluan olla se, joka kertoo kuinka paljon voi syödä, mieluummin kuin se tyyppi, joka yrittää syödä mahdollisimman vähän. Jos joku siis kysyy, kuinka paljon riisiä löytyy lounaskipostani, vastaan, että sen verran että jaksaa olla tämmönen innostuva ja energinen niinkuin olen. Mua lähinnä kuvottaa ajatus vähällä syömisellä kehuskelulla. Ja vaikka suunnittelen ennalta omat ruokani, en suhtaudu niihin kuitenkaan neuroottisesti. Saan suunnitelluista ruuista tietyn seesteisyyden tunteen arkeen, mikä ei välttämättä oo kaikista normaaleinta. Mutta toisaalta, salitouhussa syöminen on yhtä olennainen osa tulosten tekemisessä kuin itse treenikin. Eikä ei mun puntaroinnit varmaan ketää haittaakkaan. Pääasia, ettei mua itseäni ainakaan. Sillä oon oivaltanut sen vastapainoksi jotain tärkeää, mitä en aiemmin ymmärtänyt….

Ennen sen paljastamista täytyy myös sanoa, että enhän mä myöskään väkisin ihan vain periaatteesta kieltäydy mistään. Jos on kaunis kesäpäivä ja tekee mieli jäätelöä, niin tottahan mä voin mennä jätskille. Ja jos on tarjolla äitienpäiväbrunssia kaikilla herkuilla, niin tottakai mä voin syödä. Mä voin tehdä mitä tahansa. Mutta pointti onkin siinä, että oon tietoisesti opetellut terveellisempiin tottumuksiin ja teen valintoja. Ja kaiken harjoittelun jälkeen musta tuntuu, että erityisesti kuluneen vuoden aikana oon kasvanut jotenkin henkisesti ja saanut elämäntavastani muotoiltua mahdollisimman oman näköiseni. Arkeni tukee vahvasti tavoitteellista treeniä, mutta samaan aikaan koko ajan on olemassa tietty rentous. Koska ei mun kaltaiselle mukavuudenhaluiselle ihmiselle sopisi elämäntyyliksi kurinalaisuus. Ei varmaan kenellekään tervejärkiselle? Ja nimenomaan tämän alkuaikojen kurinalaisuus on muuttanut muotoaan nykyiseen rentoon tilaan. Ja mitä tulee otsikon aiheeseen, tasapainoon liittyen, mulle se on nimenomaan vapautta valita joka päivä. Ja se tuntuu paljon terveemmältä, kuin ajatus neuroottisesta ohjeiden seuraamisesta ja kaiken stressin purkamista cheattipäivänä ruokaan, herkkuihin tai alkoholiin. Emmä tarvii mitän cheattipäiviä. Tai aterioita. Tai tasapainottavia. Koska oon oppinut sen yhden tärkeän asian:

Milloin kalakeitosta tuli muka epäterveellistä? ;)

20160516_082246

Osaan nykysin nauttia poikkeustilanteista. Ei mene överiksi herkkujen tai ravintolaruokien kanssa, mutta nautin aidosti oikeasti, kun joku tällainen erikoispäivä koittaa. Saatan jopa vähän innoissani odottaa niitä! Ehkä oon vihdoin oppinut ihan vain terveelliset elämäntavat ilman yrittämistä. Joku toinen on saanut jo syntymälahjaksi tällaiset taidot. Ja tämä mun oivallukseni kuulostaa lähinnä siltä, että mulla vippaa päässä. Mutta mä oon oikeasti ihan opettelemalla opetellut syömään kunnolla, nauttimaan ruuasta. Lopettanut pelkäämästä määriä ja kaloreita. Ja valmennuksen kautta hakenut treeniarkeen järkevyyttä ja tuloksellisuutta. Ja kaiken sähköpostittelun jälkeen ollaan valmentajankin kanssa viimeaikoina viestitelty, että mun pään sisäinen työskentely on kyllä edennyt ihan hurjasti kuluneen puolitoistavuotisen aikana! Emmä varmaan vieläkään kaikista normaalein tyyppi oo, mutta eikai sitä kukaan vaadikaan ;) Omaa hyvää oloa tässä on metsästetty, ja pikkuhiljaa se on alkanut löytyä sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Aamen. Oliko yhtä sekava kirjoitus kuin on kirjoittajakin :D Mitä ajatuksia heräsi? Saitteko mun ajatuksesta kiinni? Kuinka motivoivaa onkin, kun inspiraatio kaikkeen tekemiseen lähtee täysin omasta itsestä. Omat tavoitteet, omat keinot ja oma vapaus valita. Ei rajoituksia, vaan vaihtoehtoja. Ja toisaalta, rentous on koko ajan olemassa, eikä mikään kaadu poikkeustilanteisiin. Oikeastaa päinvastoin, nehän vaan lisäävät tasapainoista oloa. Tuntuu hassulta, että joskus aiemmin ruokailuistakin on saattanu ottaa päänvaivaa. Mikäs vois olla helpompaa, sen kun treenaa vaan kovaa ja syö kunnolla! Tuloksena ei voi olla kuin hyvä olo – ja kunto ;)

Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja jos kiinnostaa, niin matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti Instagramista.

Milla

18 vastausta artikkeliin “Tasapainossa”

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Jaan itsekin saman tunteen: miksi turhaan ottaa stressiä ruuasta ja tehdä ties mitä kieltolistoja kun voi nauttia arkena terveellisestä ruuasta ja toisinaan herkutella hyvällä omallatunnolla? Sekä kroppa että mieli kiittävät rennommasta asenteesta 😊 Ihanaa kevään jatkoa!

    • Kiitos! Mua itse asiassa jännitti aika paljon julkaista tämä. Vastaanotosta kun ei koskaan tiedä, ja aina joku lähtee saivartelemaan tai väkisin ymmärtämään väärin. Tää on kuitenkin vain mun rehellistä sisäistä puhetta kirjattuna ylös. Ja oon kyllä onnellinen, että tähän tilanteeseen on tultu :) Aurinkoista kevään jatkoa sinnekin!

  2. Ei kuulosta sairaalta. Sama homma täällä, että valmennuksen ja treenin myötä on saatu rentous syömisiin. Siinä missä ennen yks jäätelö sai luopumaan kaikista muista päivän ruoista lihomisen pelossa niin nyt ei biorytmiä ravintolabuffa jälkkäreineen hetkauta, koska ymmärrys kokonaisuuden tärkeydestä ja balanssista on parempi.

    Eikä ruokien punnitsemisessa oo mitään pahaa. Se tuo varmuuden siitä, että kroppa saa kaiken tarpeellisen. Toisille se sopii ja toisille ei. :)

    • Hauska kuulla, että meitä on muitakin,jotka on saanu valmennuksen kautta rentoutta tekemiseen. Niin moni kun jotenkin kuvittelee, että Fitfarmilla ollessa nyt vähintäänkin niuhotetaan lounasriisien määristä ja kesän ainoaa jäätelöä varten vedetään kolme ylimääräistä aamuaerobista :D Tai jotain muuta yhtä strereotypista fitnesshommaa! Valmennukseen ryhtyminen on ollut kyllä mun elämäni parhaimpia päätöksiä <3 Saanu jotenkin niin sanoinkuvailemattoman kokonaisvaltaista tukea tekemiseen, ettei olis osannut edes odottaa. Sitä mä kai yritin tässäkin rivienvälistä tuoda julki.

      Kiitos kun kommentoit <3

  3. Oli pakko kommentoida kanssa, vaikka en yleensä sitä tee. Siis tosi hyvä kirjoitus, tämmöistä argumentointia harvoin näkee Fitfashionissa. Ymmärrän tasan tarkkaa pointin mitä yrität tuoda esiin. Itse olen tilanteeseesi juuri pyrkimässä, sillä olen kanssa 4 vuotta kamppaillut syömiseni suhteen, kun aina on se 5 kg liikaa rasvaa kropassa. Ehdottomuudella olen aina ajautunut ahmimiseen ja laihdutettuani ovat kilot tulleet pian takaisin. Juuri tuo kokonaisvaltaisuutesi on ihailtavaa, ja yritän tietoisesti päästä siihen. Olen itsekin valmennuksella ja punnitsen ruokani, mutta toivon ja tahdon, että nuo pienet sattumat mahtuvat joku päivä elämääni niin kuin sinulla, ilman stressiä. Sitä kautta ystävätkin sopeutuisivat ”punnitsemiseen” paremmin: sattumat ja tavoitteellisuus eivät sulje toisiaan pois. Kirjoituksesi valaisi päivääni, kiitos siitä! :) Sain tästä työstettävää pääkoppaani.

    • Moikka Emma, ja kiitos kun kommentoit vaikkei yleensä tapana olekaan ;) Mua lämmitti erityisesti tuo argumentointiosuus. Ihana palaute <3 Eikä kukaan ole koskaan ennen huomioinut tuollaista hyvää puolta missään mun aiemmassa kirjoituksessani.

      Ja mitä tulee itse tekstin aiheeseen, niin toivottavasti voin vertaistuellisesti olla apuna. Itsekin joskus haaveilin sporttisesta kropasta ilman itsensä kituuttamista tai rajoittamista kielloilla. Ja nyt oikeasti ollaan siinä. Melkein tekisi mieli koota joku kuvakollaasi itseasiassa havainnollistamaan tuota asiaa. Kun silloin aiemmin olin joku 57kg "lihava" ja rajoitettu. Ja nyt paljon painavampi, mutta niin paljon vapaampi ja hyvinvoivampi. Muutos on siis tapahtunut pään sisällä nimenomaan. Sitä lienee jokaisen mahdollisuus tavoitella, vaikka tiedän, että ei ihan sormia napsauttamalla tapahdu. Siksi ehkä kirjotankin myös tällaisista asioita. Aina löytyy joku toinenkin samasta veneestä. Toivottavasti saat valmennukselta työkaluja omalle polullesi <3

  4. Olipahan hyvää tajunnan virtaa! Ajatuksesi kuulostavat siltä, miltä oman pääni sisälläkin haluaisin lähitulevaisuudessa kuulostavan. Kovaa treenaamisen opettelu on pari kk sitten PT:n avustuksella aloitettu, ja ohjatuista eli kovaa tehdyistä treeneistä tulee niin hyvä fiilis, että lyhyelle valmennussopimukselle on pakko ottaa jatkoa, jotta ne kovat treenit jossain vaiheessa onnistuvat itsenäisestikin. Ruuan kanssa tuo kuvailemasi rentous ja kokonaisuuden ymmärtäminen ovat houkuttelevan kuuloisia ajatuksia, ehkä ne tässä itsellekin vielä avautuvat :)

    • Been there, done that! Ei riittänyt kolmen kuukauden intensiivivalmennus, vaan pitkälle toista vuotta mennään jo :) Ja kyllähän tuolta avaimet hyvään oloon saa, niin fyysisesti kuin mentaalipuolellakin. Joku toinen on voinut tosiaan saada ne jo syntymässä, mutta itsestäänselviä ne ei kaikille ole. Kokonaisuus tosiaan ratkaisee aina, eli yksi treeni tai yksi ruoka ei ikinä muuta pakkaa mihinkään suuntaan. Päinvastoin, ne luovat sitä elämänmakuista tasapainoa. Tsemppiä työskentelyyn, niin treenrintamalla kuin mielipelin puolellakin :)

  5. Tosi hyvä teksti! Ihana lukea et oot löytänyt rentouden. Tekstistä huokuu hyvä olo! :) Olkapäälle paranemisia!

    • Rentouden nimenomaan :) Onnea hei sinne suunnalle uudenlaisen arjen kanssa ;) <3

  6. Ihan sairaan hyvä teksti! Tuntuu että moni, joka ”elää fitnestä” kilpailematta siinä, on pohtinut lähiaikoina samoja asioita. Kuten myös minä. Kun välillä tuntuu hölmöltä kun kaverit valitaa kun en VOI juoda tai herkutella millon vain. Ja sit itse pohtii vähän kummissaan samaa. Että miksi ei voi. Mutta sitten kun sen älyää niin tuntuu että koko maailma kirkastuu kertaheitolla:D Että kyllä mä voin, mutta kun EN HALUA! Tämä kohta sun tekstissä jotenkin kiteyttää mun ajatukset täysin:) ” Jos on kaunis kesäpäivä ja tekee mieli jäätelöä, niin tottahan mä voin mennä jätskille. Ja jos on tarjolla äitienpäiväbrunssia kaikilla herkuilla, niin tottakai mä voin syödä. Mä voin tehdä mitä tahansa. Mutta pointti onkin siinä, että oon tietoisesti opetellut terveellisempiin tottumuksiin ja teen valintoja. Ja kaiken harjoittelun jälkeen musta tuntuu, että erityisesti kuluneen vuoden aikana oon kasvanut jotenkin henkisesti ja saanut elämäntavastani muotoiltua mahdollisimman oman näköiseni.” Ja parasta siinä on se, että en ole koskaan elämässäni ennen ollut näin sinut kroppani, hyvän oloni tai muun tasapainon kanssa. Ja uskon että juuri kaikki valinnat, myös ne miljoonat ”ei kiitokset” on tuonut mut henkisesti hyvään tilaan, jossa pidän omasta kropastani ja tiedän mikä just mulle sopii :-)

    • Kiitos kommentista :) Nimenomaan tuosta on kyse – emmä tarvii baari-iltoja mun fitnesselämäni tasapainoksi. Koska ei ne vaan just nyt anna mitään mulle. Sen sijaan tää taito, että oon oppinut nauttimaan myös extemporejutuista liittyen ruokaan tai treenaamiseen, on paljon arvokkaampi tasapainon kannalta <3

  7. Hyvä teksti! Tiedän tarkalleen mitö tarkoitat… itsekkin stressasin ennen esim. illlan istujaisia (saatoin käydä syömässä omia eväitä autossa) ja ikinä en ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Nykyisin painan n. 4-5 kg enemmän kuin noina aikoina, mutta olen paljon onnellisempi ja energisempi. Pidän edelleen herkkupäivää, mutta maailma ei kaadu siihen jos syön mummon tarjoaman pullan vaikkapa keskellä viikkoa tai ruisleipää! huh huh, onneks me ollaan tajuttu että ei kannata stressata turhasta :D

    • Juu tunnistan niin tilanteen! Kyllähä siitä stressi tulee, jos tekee asioita, joista ei tuu hyvä mieli. Suorittaa vaan, vaikka juuri noita illanistujaisia. Mutta nyt kun on löytänyt ne omat tasapainottavat jutut, niin ei oo kyllä stressiä eikä maailma kaadu poikkeustilanteisiin :D Onneks ollaan tajuttu, todella!

  8. Todella hyvä teksti! :) Samaan suuntaan itse pikkuhiljaa matkalla. Tällä hetkellä lähes yhtäjaksoisesti ollut valmennuksessa syksystä lähtien ja pikkuhiljaa kropan muuttumisen myötä alkaa myös pää seuraamaan perässä. Juuri tuollaista rentoa syömistä tavoittelen :)

    Täytyy myös kiittää inspiroivasta blogista! Jokainen teksti tulee luettua, vaikka hyvin harvoin tulee kommentoitua mitään. Jotenkin inspiroivaa katsoa kuinka toteutat omia unelmia askel kerrallaan! :)

    • Rento syöminen kuulostaa helpolta, mutta niille, joille sitä ei oo syntymälahjana annettu, niin vitsit miten vapauttavaa se lopulta sitten onkaan. Toivon sulle hyviä suuntaviivoja sille tielle <3 Ja kiva kun kommentoit, vaikkei niin usein ookkaan tapana! On aina ihana saada lukijoilta ajatuksia tänne. Unelmia kohti <3

  9. Jesjesjes, hyvä Milla, ihan superteksti! Ja siun asenne ja ajattelu siellä taustalla toki myös, ei ilman sellaista tällaista postausta olisi syntynyt :) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta