#Päiväkotilaiffii

Tiesittekin ehkä, että työskentelen arkihommissa päiväkodissa lastentarhanopettajana. Olen koulutukseltani Sosionomi (AMK) ja oon tosiaan ollut opiskeluvuosien loppupuolelta saakka päiväkodissa töissä. Lähdin sinne vanhus- ja vammaistyön puolelta heti kun oli mahdollista. Lapsissa on jotain kovin inspiroivaa, persoonia, tunteita ja potentiaalia. Ja suorastaan rakastan perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Koen sopivani hyvin nykyiseen työtehtävääni. Multa on muutaman kerran kysytty täällä blogissa ajatuksia päiväkotityöstä tai tarinaa siitä, miten päädyin lastentarhanopettajaksi, joten tämä kirjoitus on nyt omistettu aiheelle kokonaan.

Miten päädyin alalle vai? No, lukiosta kirjoitin kaksi ällää, kaksi eetä ja yhden ceen. Kyllä, olin semihyvä koulussa, joskin englanti ja matematiikka olivat heikoimpia. Piti valita ala ja koulutus, joissa ne eivät ole pääroolissa. Sosiaaliala saattoi toimia aika hyvin. Ja itseasiassa musta on ilmeisesti tiedetty jo lapsesta asti, että tulen kouluttautumaan tälle alalle – oon aina ollut sellainen hoivaajatyyppi. Tykkään tehdä käsillä, ja tykkään olla liikkeessä. Täytyy olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja saada työlläni jotain tulosta aikaan. Hain siis lukion jälkeen yliopistoon lukemaan sosiaalityötä sekä ammattikorkeakouluun sosiaalialan koulutusohjelmaan. Pääsin sisään jälkimmäisenä mainittuun, yliopistosta irtosi vain varasija, joka ei avannut vielä opiskelupaikkaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli välttää kaikki välivuodet, joten ajattelin käyväni vuoden ammattikorkeakoulua ja sen jälkeen hakevani uudelleen yliopistoon. Mutta kappas, ensimmäisenä opiskeluvuotenani selvisi mahdollisuus valita eri suuntautumisvaihtoehtoja seuraaville vuosille, ja varhaiskasvatuksen sekä sosiaalipedagogiikan sisältöalueet vaikuttivat olevan juuri sitä, mikä mua ihan tosi kovasti kiinnosti. Ja sillä tiellä jatkettiin. Valmistuin aikataulun mukaisesti jouluna 2012 Sosionomiksi (AMK), lastentarhanopettajan työt aloitin lokakuussa samana vuonna. Aluksi tietysti epäpätevyysvähennyksillä, nykyisin vakituisena työntekijänä kaupungilla.

Snapchat-7762365228178739896

Lastentarhanopettajan työ on vaikea kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi, koska se on niin monipuolista. Käytännössä vastaan siis oman ryhmäni toiminnasta, pedagogiikasta, kuten se ammattipiireissä kuvataan. Sanana pedagogiikka ei välttämättä kerro tavankulkijalle mitään, joten kerrottakoon, että olen siis se, joka pitää huolen arjen toiminnasta. Siitä, että tiimin yhteiset pelisäännöt on sovittu, arvoista keskusteltu, luotu selkeitä linjoja, miten työtä tehdään ja samanaikaisesti teen näkyväksi sekä lastenhoitajille että esimerkiksi vanhemmille, miksi työtä tehdään juuri sillä tavalla ja mitä me siellä eri jutuilla tavoittelemmekaan. Liian moni luulee edelleenkin, että päiväkodissa vain leikitää, syödään ja nukutaan. Ja työntekijöillä on helppo liksa, kun siinä vaan istuskellaan hiekkalaatikon reunalla, ja hymyillään lapsille. Ulospäin kaikki toivottavasti näyttääkin sujuvalta ja lempeä vuorovaikutus aikuisten ja lasten välillä on aistittavissa. Mutta työtä tehdään koko ajan ja valtavasti. Mediassakin on usein esillä päivähoitoon liittyviä haasteita ja epäkohtia, mutta työntekijänä niihin on mun mielestäni arjessa tartuttava ratkaisukeskeisesti. Jos lapsiluku esimerkiksi yli 3-vuotiaiden ryhmässä kasvatetaan seitsemästä kahdeksaan lapseen per kasvattaja, niin eipä siellä kentällä auta arjen tilanteissa asiaa itkeä. Täytyy kehitellä keinot, kuinka tehdä arjesta itselle sekä lapsille mahdollisimman sujuvaa, mielekästä ja tavoitteita tukevaa. Kaaoksesta ei kukaan tykkää, mutta kaikkialle se on mahdollista saada, etenkin silloin, jos arkea ei ole tarpeeksi hyvin suunniteltu. Opettajana saan olla se, joka luo käytäntöjä ja linjoja. Ja teenkin sitä innolla, sillä sen ansiosta arjessa kaikilla on työrauha, niin lapsilla kuin aikuisilla.

Jos sä olet miettinyt kouluttautua alalle, toivotan sut lämpimästi tervetulleeksi joukkoon mukaan. Pieni palkka on varmasti tiedossa jo lähtökohtaisesti, mutta sehän on vain ammatinvalintakysymys. Jotta työ tuntuu miellyttävältä, työntekijällä tulee mun mielestäni olla kärsivällisyyttä, sensitiivisyyttä, aitoa innostusta työtä kohtaan, kykyä sopeutua jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin sekä taitoa olla tiiminvetäjä, eli se joka kertoo, miten poikkeustilanteissa toimitaan. Ammattikasvattajan on nähtävä erilaisuus voimavarana, osattava tukea jokaista yksilöä vahvuuksien kautta ja osattava suunnitella arkea lapsilähtöisesti, tuntien hyvin lapsen kasvu ja kehitys koko varhaiskasvatusiän läpi. Unohtamatta tietenkään erityiskasvatuksen puolta sekä palveluohjausta. Perheet kun mielellään imevät ammattikasvattajilta tietoa ja vinkkejä omaan arkeensa, sekä tietoa lapsiperheiden palveluista että ihan vain käytännön kikkakolmosia. Ja minähän mielelläni tarjoan niitä, kasvatuskumppanuuden nimissä. Ei tässä tietenkään ole kaikki, mutta joitakin suuntaviivoja arkeen.

Miksi mä sitten nautin työstäni? Koska oon löytänyt alun haperoinnin jälkeen oman pedagogisen linjani. Oon muodostanut tietynlaisen lastentarhanopettaja-Millan. Musta tuntuu, että tiedän ja osaan jo paljon! Mulla on näkemystä, osaamista ja kykyä. Uskallan ja kokeilen. Uusia tilanteita tulee koko ajan vastaan, mutta nyt melkein neljän vuoden kokemuksen jälkeen alun epävarmuus on kadonnut, ja kaikki haasteet ja uudet jutut tuntuvat kivoilta mahdollisuuksilta oppia taas lisää jotain tarpeellista. Lapset on aivan ihania, kun ne kasvaa ja kehittyy koko ajan. On ehkä maailman herkintä, kun kevätjuhalassa joku vanhempi tulee antamaan kiitoksen kasvatustyöstä. ”Kun sä olet nähnyt mun lapseni kehityksen sieltä vuoden ikäisestä asti”. Niinpä. En kai saisi liiaksi herkistyä näistä. Mutta jotenkin oon niin tunteellinen ja herkkä luonteeltani, ja arvostan itsekin omaa työtäni, niin menee aivan kylmiä väreitä, kun voi hyvällä mielellä todeta todellakin olleensa avainasemassa sen pienen lapsen tärkeimmissä vuosissa. Kyllähän ne pikkuiset viettävät kuitenkin suurimman osan valveillaoloajastaan meidän kanssa. Mulla on todella tärkeä osa heidän elämässään. Ja itseasiassa tykkäänkin ihan erityisen paljon aivan pienistä. Lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat mielestäni kehityksen kannalta merkittävimmät kaikista! Ja mitä mulla onkaan annettavaa näihin kasvun hetkiin.. Toivon, että paljon syliä, turvaa, ilon hetkiä, leikkiä ja onnistumisia uusien asioiden opettelussa. On ihanaa olla turvallinen aikuinen lapselle. Kasvatustyö on todellakin palkitsevaa. Ja kun siihen päälle saa vielä tehdä vanhempien kanssa todella tiivistä yhteistyötä, olla vuorovaikutuksessa muiden kasvatusalan ammattilaisten kanssa ja tehdä mahdollisimman toimivaa tiimityötä, niin en kyllä vaihtaisi ihan heti päiväkodista pois.

Screenshot_2016-02-08-10-38-03-1-1

En siis tiennyt vielä lukioikäisenä, että tulen työskentelemään lastentarhanopettajana, mutta pikkuhiljaa suuntaviivat johtivat mun päiväkotiin. En välttämättä tule työskentelemään siellä eläkeikään saakka, mutta niin kauan, kun työ antaa mulle onnistumisia ja iloa, voin hyvällä mielellä jatkaa toimivaa arkeani ja opetella koko ajan uusia kiinnostavia juttuja! Se, että vanhemmat joka päivä jättävät luottavaisin mielin sen oman maailmansa kaikista arvokkaimman mulle hoidettavaksi, on todella tärkeää. Sen luottamuksen eteen teen töitä päivittäin. Ja se aika, mikä mulla on näiden pirpanoiden kanssa vietettävänäni, käytän mahdollisimman antoisasti.

Mitä ajatuksia herättää? Olisi mielenkiintoista kuulla ihan kummalta puolen tahansa työmaata. Ja jos oot vasta kouluihin hakemassa, niin ehkä voit miettiä, josko sunkin tekisi mieli tulla päiväkotiin töihin ;)<3 Mä ainakin tykkään mun työstäni ja oonkin joskus muinoin keksinyt tägin #päiväkotilaiffii, kun oon fiilistellyt jotain toimintakauden aikana tapahtuvia juttuja instagramissa. Saa käyttää muutkin innostuneet!

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti Instagram

Milla

32 vastausta artikkeliin “#Päiväkotilaiffii”

  1. Sanoit että lapset viettävät suurimmanosan valveilla olostaan teidän kanssa. Mitä mieltä olet tästä? Suomessa on kulttuurisesti tavallista, että kummatkin vanhemmista tekevät kokopäivätyötä, toisinkuin joissain maissa (mm. Usa, hollanti ja muita euroopan maita) on tavallisempaa että nainen jää kotiäidiksi ja vain mies tekee töitä (/joissain perheissä toisinpäin). Miten koet että tämä vaikuttaa lapseen ja sen suhteeseen vanhempien kanssa, jos suurimman osan ajastaan he ovat päiväkodissa hoidossa, eivätkä vanhempiensa kanssa?

    • Ei toki kaikki, mutta monella se on kuitenkin ihan tosi juttu. On kyllä mielenkiintoinen kysymys! Mun mielestä on tosi lapsikohtaista, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Toiset tulevat 9kk ikäisenä ryhmää kun äitiysloma loppuu, ja pärjäävät oikein hyvin. Että sikäli varhainen päivähoidon aloitus ei mielestäni vaikuta mitenkään huonosti lapsen ja vanhemman väliseen kiintymyssuhteeseen. Lapsesta kyllä näkee, jos hän on turvallisesti kiintynyt ja saa kotonaoloaikoina vanhempien aikaa ja rakkautta. Se kantaa myös päiväkotipäivien yli. Toisaalta, jos vain mahdollista, niin tottakai lapselle on ”miellyttävää” olla kotona vanhemman kanssa (koska ryhmässä ehtii olla ilman vanhempia koko loppuelämän ajan) ja käyttää vaikkapa muita varhaiskasvatuspalveluja, kuten kerhotoimintaa esimerkiksi 3-vuotiaaseen saakka. Sittenhän ne kaverit ja päiväkodin toiminta alkaa olla todella mielekkäitä, ja lapsi ikänsäkin mukaisesti alkaa opetella vähän omaa minuutta ja pystyykin olla luonnollisesti vanhemmista erossa tiettyjä aikoja. Elii, en tiedä, onko mulla kovin vahvaa mielipidettä asiasta. Ymmärrän vanhempien kannalta työelämän houkutuksen, en välttämättä itsekään jaksaisi kovin pitkään kotona olla :D Lapsen temperamentista ym sitten riippuu, kuinka pian sopeutuu uusiin aikuisiin ja ryhmään. Mutta kaikki kyllä sopeutuvat. Ja onhan aina viikonloput ja lomat, jolloin lapsi saa vanhempien aikaa. Ehkä mun mielipide on siis tiivistetysti se, että ei meidän työelämäorientoitunut kulttuuri haittaa tee lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle.

  2. Moikka!
    Lapset on kyllä ihania, itse olen tehnyt töitä lastenvahtina ja mietin tässä nyt jatko-opiskelupaikkaa. 😄 Alun perin kiinnosti juurikin tuo sosionomin tutkinto mutta alkoi mietityttämään tuo matala palkka. Koetko että se riittää ihan hyvin elämiseen harrastuksiin jne? Ja anteeksi jos kuulosti epäkohteliaalta, kiinnostaisi vain kuulla joltakin henkilökohtaisista kokemuksista. 😅

    • Sosiaalialalla on kyllä matalat palkat.. Siksi kai kutsumusammatiksi mielletään, kun silti niitä hommia halutaan tehdä :D Mun mielestä lastentarhanopettajan palkka on vähän liikaa kädestä-suuhun -meininkiä. Riittää siis elämään ja harrastuksiin, mutta jos jotain ylimääräistä haluaa, niin joutuu jo vähän suunnitella. Ja mä taidan olla siis jotenkin erilainen suomalainen, mutta mua ei haittaa puhua raha-asioista. Ja jos toi tarkka palkka kiinnostaa, niin sehän on kunnasta vaihdellen jotain 2200-2300e/kk väliltä. Silti suosittelen kovasti kouluttautumaan esimerkiksi juuri Sosionomiksi (AMK), paljon erilaisia työllistymismahdollisuuksia ja vuorotöillä saa kikkailtua itselleen vähän parempaa tuloa, jos niin tahtoo :)

    • Kiitos vastauksesta ja hyvä ettei haittaa tällainen utelu 😂 Tämä selvensi huomattavasti: ihan eri asia kuulla joltakin omakohtaisesti kuin vain lukea jostain ohjekirjasta jostakin alasta! 😊

  3. Hei,
    Olis kiva kuulla minkälaisia haasteita on teidän työssä.
    Itse olen sosiaaliohjaaja aikuissosiaalityössä :)

  4. Itselle ei oikein lasten kanssa työskentely ole koskaan kolahtanut, joten olipa kiva lukea postaus asiasta aivan eri kantilta kuin itse ajattelee :) Hyvin kirjoitettu!

  5. Tää postaus tuli jotenkin todella hyvään aikaan sillä juuri henkisesti valmistaudun tiistain pääsykokeisiin sosionomin puolelle ja lastentarhanopettajaksi olisin juurikin suuntaamassa. Musta on aina hirveän kiva kuulla kokemuksia tästä työstä joten kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! :)
    Itse olen onnekkaasti saanut olla harjoittelussa esiopetuksen puolella viimeiset puoli vuotta ja nähnyt arkea hieman sitä kautta ja se on ainakin vain vahvistanut omaa mielenkiintoa alaa kohtaan! Oon saanut myös tiimin opettajalta paljon hyvää palautetta ja vahvistusta omasta soveltuvuudesta alalle, mikä toki tsemppaa näin pääsykokeiden alla :D

    • Hyvä että oli ajankohtainen aihe! Toivottavasti sun pääsykokeet meni hienosti? :-) Varmasti eskaripuolivuotinen on antanut jotain ajattelemisen aihetta ja näkäkulmia työhön ja oot osannut mahdollisesti antaa laajempia vastauksia kysymyksiin kuin ihan kokemattomat hakijat!

      ps. tuutko perjantaina tanssimaan? ;)

  6. Kiva postaus, kiitos! :) kun itse mietin alan vaihtoa niin yksi mikä kävi mielessä oli kouluttautuminen uudelleen ja tähtäimenä päiväkoti. Kuitenkin mietin, että vaikka lapsia rakastankin niin jaksaisinko tehdä samaa asiaa sekä töissä että kotona sitten kun niitä lapsia itselle siunaantuu… Ei ole tarkoitus udella liikaa henk.koht. asioita ja jätä ihmeessä vastaamatta, jos siltä tuntuu,mutta mielenkiinnosta kuulisin myös millaset fiilikset sulla on tähän asiaan. Tuntuuko ihan luonnolliselta, että päivät on töissä lasten kanssa ja kotiin päästyä siellä odottaisi omat lapset (mikäli niitä haluaa jne) :) Paljonhan on ihmisiä, joilla montakin lasta kotona ja silti nauttii työstään päiväkodissa, itse vaan aikoinani sitä mietin että haluaako sitä päivisin kuitenkin tehdä jotain ihan muuta :D

    • Ihan järkeviä pohdintoja, täytyy sanoa :) Et ole lainkaan hakoteillä ajatustesi kanssa. Voi nimittäin hyvinkin olla, että en itsekään halua olla päiväkodissa töissä, jos omia lapsia joskus tulee. Tai ainakin nostan aina hattua kaikille kollegoille, jotka työpäivän jälkeen lähtevät vielä hakemaan omia murusiaan päiväkodista :D huhhuh. Ehkä se voi tosin auttaa, jos on vaikkapa isojen ryhmässä 3-5-vuotiaiden kanssa, kun oma on alle 3-vuotias. Tai toisinpäin. Mutta että sain pointistasi kiinni ja tiivistetysti sanottuna: just nyt en ainakaan olisi samanaikaisesti sekä alle kouluikäisen vanhempi että työelämässä lastentarhanopena :D

    • Joo, aika karseeta! Mäkin opiskelen kuus vuotta lääkäriks, ja joudun tekemään kaikkea likaista. Ollapa Suomen presidentti.

    • joo, aika kamala kohtalo. Mutta vielä kamalampaa olisi, jos joku alalla oleva ajattelisi työnsä tuosta näkökulmasta.

  7. Muistan joskus vuosia sitten kun olin harjoittelussa pari kuukautta päiväkodissa, että kas kummaa täähän on ihan toista kuin kotona. Se itse lapsenhoito (pienimpien vaippahommat, yleinen puhtaus, nukkuminen, pukemiset) ei ollut haastavaa kun tosiaan pieniä sisaruksia oli ollut ja yleensäkin lapsenvahtihommat tuttuja, mutta ymmärsin vasta silloin sen että jatkuvastihan siellä tehdään sitä kasvatustyötä. Monet asiat ei tapahdu pelkän huvin ja urheilun vuoksi vaan ne on suunniteltu&toteutettu kasvatus- ja opetusmielessä ja se ehkä olikin se hankalin juttu harjoitteluun liittyvien koulutehtävienkin kanssa – eihän näitten kanssa voikkaan vaan olla ja istuskella :D Tietenkään ne lapset ei edes tajunneet että mikä tällä leikillä tai luontoretkellä on tarkoitus pidemmöllä mittakaavalla mutta tosiaan yllätyin siitä että kyllä se päiväkotielämä on jatkuvaa kasvatusta ja opettamista ja tukemista tulevaisuutta varten, ihan siitä asti kun tulevat aamulla ja siihen asti kun aidan portti menee kiinni. Ja kun kaikki lapset ei niitä kilttejä ja helppoja aina olleet vaan haasteita löytyi, koko ajan ja kaikista ;)

    Mutta ihanaa se oli vaikka muualle erikoistuin, nyt saa onneksi omaa pientä kasvattaa sinne päiväkotielämääkin varten, varmasti tulen ymmärtämään jokaikistä hoitajaa paljon paremmin sitten kun aika on :D

    • Perushoito on todella tärkeää, mutta se on tosiaankin vain yksi osa työtä. Oot havainnut sun harjoittelun aikana tärkeitä asioita! Jos ihmiset näkisivät meidän työn juurikin tällä sun kuvaamalla tavalla, myös alan arvostuskin ehkä nousisi… Meidän koko päivä on todellakin täynnä oppimisen ja kasvun tilanteita. Ja tosiaan kun lapsia voi olla paikalla vaikkapa viisitoista samaan aikaan ja ikähaarukka nollasta viisivuotiaisiin, niin kyllä siinä täytyy jotain osatakin, jotta jokainen lapsi saa päivittäin oman ikä- ja kehitystasonsa mukaista hoitoa, kasvatusta ja opetusta…..

      Ihana kommentti kaiken kaikkiaan <3 Ottaisin ilomielin lisää ihmisiä päiväkotiin perehtymään ja katsomaan, mitä kaikkea siellä ihan oikeasti tehdään!

  8. Tosi mielenkiintoinen postaus! :) Opiskelen itse sosionomiksi ja oon töissä päiväkodissa opiskelujen ohella. Lastentarhanopettajaksi myös tavoitteena päätyä :)

    • Kiva kuulla, että postaus oli mielenkiintoinen! Töitä ainakin riittää Lto:lle, että jos oot nyt jo päiväkodissa koulun ohessa töissä, nii sun tavoite hyvinkin todennäköisesti pääsee toteen :-)

  9. Ihana postaus! Mulla on itseasiassa huomenna edessä luokanopettajan soveltuvuuskokeet ja sain tästä postauksesta vielä paljon ajateltavaa niitä varten :)

    • Toivottavasti sun soveltuvuuskokeet meni hyvin!<3 Ja kiitos palautteesta, on aina kiva kuulla postauksen onnistuneen jollain tapaa :)

  10. Joo! Hyi! Karsee kohtalo. Mäkin opiskelen kuus vuotta lääkäriksi, ja joudun tekee kaikkee ei-niin-mielekästä aika usein! Ollapa Suomen presidentti.

  11. Susta kyllä huokuu juuri sellainen lämminhenkisyys ja hyvät pedagogiset taidot mitä kasvattajilta vaaditaan! Voi kun mun (toivottavasti joskus siis tulevat) lapset sais yhtä ihanan päikyntädin! :)

  12. Hei! Saanko kysyä, että miten sun treenitavoitteet, ruokailu jne toteutuu, kun työskentelet päivät lasten kanssa? Itse päiväkodissa työskennelleenä ja aktiivisena treenajana huomasin, etten ehtinyt syödä niin usein kuin olisi tarve ja nälkä vaivasi kovasti. Tätä myötä tuntui, että tavoitteita oli vaikea saavuttaa.
    Lapsilta tuli myös kyselyjä miksi syön erilaista ruokaa. Joskus tuntui ettei esimieskään oikein tykännyt tästä omien eväiden kuljettamisesta töihin, ja tuli jopa riitaa henkilökunnan kesken siitä, etten syö kahvipöydässä sitä perjantaipullaa. Kannatko sinä omat eväät mukaan töihin? :)

    • Tottakai saa kysyä! Kivaa kun kysytään!

      Mulla kulkee tosi hyvin noi ruokailut ja treenihommat tän työjutun kanssa käsikädessä. Opettajana saan tietysti vaikuttaa päivän järjestyksen suunnitteluun, joten turha olis valittaa, jos ei syömään pääsisi, jos on ite kaiken takana :D haha. Mutta siis mä syön aamupalan kotona, lounaan sitten kun lapset on saatu päiväunille ja välipalan sitten kolmelta siinä lasten leikkejä vahtiessa. Ja toki heittoa on hieman vuorosta riippuen, mutta about näin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Ja 3-4 tunnin välein syön, joskin välivuorossa käy aina niin , että syön aamupalan kotona 0645 ja pääsen lounaalle vasta 12, eli ruokailuväli on pidempi. Mutta siinäkin voisin hakea eväät ryhmään, mutta tykkään käydä mieluummin tauolla rauhassa… Vaikka kaupunki maksaisi mulle valvonta.aterian, niin en kyllä sitä söisi. Ei oo kauheen laadukasta noi päiväkodin ruuat….. Eli eväät on enemmän kun okei, ja nykyisin niitä taitaa kyllä suurin osa kantaa mukana :-) Ei oo haitannu siis ketään, vaikka olis omat ruuat. Sitten vaa töistä suoraan salille!

    • Ihan sellainen, kun on ehtinyt kertyä. Tuleekohan niitä 2per kuukausi suuurinpiirtein, ja itselläni on tiedossa tulevana kesänä 20 päivää kesälomaa :-)

  13. ”No, lukiosta kirjoitin kaksi ällää, kaksi eetä ja yhden ceen. Kyllä, olin semihyvä koulussa, joskin englanti ja matematiikka olivat heikoimpia.” Perinteistä Suomalaista vaatimattomuutta, ei toi oo mikään semihyvä suoritus, vaan ihan rehellisesti hyvä!

    Mutta asiaan; on mukava lukea, että joku oikeesti pitää työstään pyyteettömästi. Ite oon tekniikan alalla ja tommonen työ on hyvin kaukana mun arkipäivästä. Mutta niinku joku sano, ois todellakin mukava saada lapsilleen, jos niitä saa, sellainen hoitaja kuin sinä. Eihän tolla asenteella voi tulla huonoa tulosta!

    • Asenne onkin puolet hommasta :-) Toivon, että siinä vaiheessa, jos alkaa olla K ottassa kun menee työpaikalle, niin tajuaa itsekin katsoa peiliin ja kouluttautua vaikkapa uudelleen ihan toiselle alalle….. Päiväkodeista kyllä aina löytyy niitä leipiintyneitä tätejä, mutta toivon, että mun into ja inspiraatio säilyy ja että olis yhtä motivoitunut vielä vuosienkin päästä :) Kiitos ihanasta palautteesta <3

  14. Hei hyvä pohdiskeleva teksti ja mahtavaa, että tuot sosionomien (AMK) koulutusta myös esille blogissa, ollaan ylpeitä siitä! :) Ite työskentelen lastensuojelussa yksityisellä puolella ja tykkään todella paljon työstäni. Haastavaa mutta antoisaa! Upeeta kesää sinulle!

  15. Mä olen kanssa päiväkodissa töissä, hoitajana tosin, ja rakastan työtä ihan tosi paljon! Mä tiedän ja tunnen olevani työssä hyvä ja mä saan siitä tosi paljon itelleni.
    Lähdin opiskelemaan lähihoitajaks vähän kakkosvaihtoehtona kun en sairaanhoitajakouluun päässyt ja olin vahvasti sitä mieltä, että erikoistun sairaanhoidon puolelle ja jatko-opiskelen sitten itteni sairaanhoitajaksi. Mutta ei tarvittu kun yksi harjottelu päikyssä ja sillä tiellä ollaan! Itseasiassa samassa talossakin vielä :D

    Oon nyt ollut vuoden kotona vauvan kanssa ja elokuussa olis tarkotus palata töihin. Vähän jännittää juurikin mitä joku jo kommentoi, että miten jaksaa lapsia sekä töissä että kotona. Mutta meen eskareille ja oma on vielä pieni, joten se on niin erilaista, että eiköhän sen kestä. Ja mielenkiinnolla (kauhuissani) odotan tammikuuta kun pääsee näkeen päikkyelämää sieltä toiseltakin puolelta, äidin roolissa. Toivottavasti poika sais aikuisikseen sun kaltaisia opeja ja hoitajia, jotka tekee töitä täydestä sydämestä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta