BodyJam-pohdintoja perfektionistin pään sisältä

Nykyisin aina astellessani Bodyjam-tunnille, tai mennessäni omatoimijammailemaan tai kuunnellessani jotain jamibiisejä, mun ajatukseni karkaavat väistämättä syksyn koitokseen. Itseasiassa tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä, mun sisälläni tuntuu pieni jännitys! Mä meen oikeasti syksyllä ohjaajakoulutukseen<3 Tunnilla ollessa näkökulma asiakkaan roolista on väistämättä vaihtunut ohjaamiseen – millä kaikilla eri keinoilla se tehdään hyvin. Koska asia pyörii mun mielessäni koko ajan enenevissä määrin, koin tarvetta kirjoittaa jotakin siihen liittyvää auki.

Ensinnäkin, mua jännittää. Ja tämä jännitys on tottakai sellaista ilostuttavaa jännitystä. Jännitystä aiheuttaa se, että astun ihan uuteen maailmaan. On paljon kysymyksiä ja ihmeteltävää ja toki myös epävarmuutta. Onko musta ohjaajaksi? Mitä, jos en vain osaakaan? Mitä, jos kaikilla muilla on tanssitausta, ja kaikki vain ihmettelevät, miksi olen ilmestynyt paikanpäälle? Jos en teknisesti osaakkaan riittävän hyvin. Kun pitäisi olla taitava tanssija. Ja osata ohjata toisiakin tanssimaan. Innostaa ja luoda fiilistä. Mitä mä oikein kuvittelin?!

20160612_174001

Vaikka toisaalta, eikö kaikkea voi oppia. Ainakin, jos ihan tosi kovasti haluaa! Ja mä haluan! Mun täytyy vaan muistaa nyt se asia, mikä opettaja kirjoitti mulle jo toisen luokan kevättodistukseen: ”Olet ahkera koululainen, niin kuin syksylläkin. Sinun kanssasi on ollut ilo työskennellä, olethan aina aktiivinen ja reipas. Pelkäät kuitenkin aika ajoin epäonnistuvasi. Sinä olet oppinut koulun asiat hyvin ja mitään oppimisvaikeuksia ei ole. Kaikkea ei kuitenkaan voi hallita ja osata suoraan. Oppimistahan vartenhan koulussa olet. Tulevaisuudessa tietoa ja uusia asioita on vaikea hallita niin täydellisesti, ettei mikään tuntuisi vaikealta. Esteet ja vaikeammat asiat täytyy maltilla selvittää ja olla ahkera. Ahkeruuspuolella sinulla ei ole mitään ongelmia. Epäonnistumaan sinun täytyy kuitenkin oppia.”

Niinpä, en osannut epäonnistua tai pyytä apua about kaksikymmentä vuotta sitten, osaisinkohan jo nyt?  Oon ainakin onnellinen, että uskallan lähteä yrittämään. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta kehittymisestä. Keväällä käyty Unelma Itsestä -online antoi mulle jotenkin siivet lähteä toteuttamaan itseäni. Elän niin helposti käsijarru päällä. Ja kun on tällainen perfektionistiluonne, sitä tekee  asioita joko täysillä tai ei ollenkaan. Toisaalta perfektionismi on hyvä, koska ainakin vaatii itseltään parasta. Mutta toisaalta se on heikkous, koska kehityttäväähän on aina. Pitää sietää ja kestää sitä. Olla kuitenkin armollinen itselle, ja nauttia matkasta. Aika mielenkiintoisia juttuja. Mutta itseäni lohduttaakseni eikö vain olekin niin, että peruskoulutukseen on ihan okei mennä, vaikkei ole ohjaajakokemusta alla? On okei lähteä opettelemaan, koska sitä vartenhan koulutus on? Ei tarvii hallita ja osata suoraan. On ihan normaalia ja toivottavaakin, ettei kaikkea voi hallita ja osata suoraan. Joku saa tuntua vaikealta. Ja koska ahkeruuspuolella mulla ei ole ongelmia, pitää vain selvittää asioita maltilla. Harjoitella. Ja sietää epäonnistumista, okei.

Kiitos opettajani kakkosluokalta, voi jos tietäisitkään, miten nyt myöhemmin nuo sanat läydetttyäni löysin myös jotain itsestäni. Oli hienosti puettu sanoiksi se, mitä olen niin pitkään ihmetellyt. Kun olen tällainen.

20160720_195015

Oon myös miettinyt koulutusviikonloppua jo nyt. En tiedä, tiesittekö, mutta mä en osaa nukkua muualla kuin kotona. Ei vaan onnistu (kesän ainoalla reissulla Flamingossakin nukuin klo: 05-07 välisen ajan). Ja koulutus järjestetään Helsingissä, joten joudun olemaan kaksi yötä hotellissa -oumai :D Mietin jo nyt, että viikonloppu tulee varmasti olemaan aika raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Siis sen lisäksi, että tulee olemaan kyllä varmasti hauskaa! Koska pelkkää bodyjamia koko viikonloppu. Mutta pitäisköhän ottaa töistä palkatonta se seuraava maanantai. Oon miettinyt sellaistakin. Koska univelka ja koska tiukkaa koulutusta koko viikonloppu. Mietin myös sitä, että suurin unelmani olisi saada koulutuksesta mukaani lappu, jossa lukee PASS. Toinen vaihtoehtohan on se, ettei pääse vielä läpi, vaan tarvii kuvata omat pätkät vielä kotona uudelleen arviointia varten. Niin, ei sekään maailmanloppu ole. Mutta silti saattaisin vähän itkeä onnesta, jos pääsisin läpi jo tuolla koulutuksessa. Sellaisia mä mietin. Jo nyt, heinäkuussa.

Ainiin. Ja koska sain vinkin, että youtubesta löytyy jo Bodyjam78 -ohjelman soittolista, mä tietysti innokkaana säntäsin heti kuuntelemaan sitä! Koska tuohan on nyt sitten se THE OHJELMA. Siis se, mitä itsekin alan ohjata, kun alan harjoitella syksyllä lisenssiä varten. Huhhuh. Mitkähän biisit mulle tulee ohjattavaksi?! Tulisi jo sitä postia sieltä! Kuulostaa jotenkin samaan aikaan niin epätodelliselta ja jännittävältä, mutta kuitenkin toisaalta mietin, että nyt on ehkä paras mahdollinen hetki toteuttaa tällaista unelmaa <3 Oon nuori ja terve ja innokas ja muu elämä komppaa täysillä sitä, että mä voin onnistua. Ja pakko myöntää, että on hitsin kutkuttavaa, kun perfektionistiluonteesta huolimatta uskaltaa päästää siitä käsijarrusta irti ja lähteä tavoittelemaan jotain ihan uutta! Mulle tämä on se juttu. Ehkä nämä kaikki ajatukset, pohdinnat, epäröinnit ja jännitykset kuuluu ihan oleellisesti asiaan… Vaikka toisaalta tiedän kuulostavani ihan neuroottiselta. Mitä sitä turhia etukäteen stressaamaan ja jännittämään – vai kuinka? Toisaalta, mä suhtaudun kaikkeen itselleni tärkeään aina tällä tavalla. Täydellä intohimolla ja panostuksella. Ei se voi kovin huono olla, vaikka vähän turhan paljon kaikkea pohdiskelenkin… Täytyy vaan luottaa kakkosluokan opettajan viestiin siitä, että elämässä jotkut asiat saa ja pitääkin tuntua haastavilta. Ne voi kuitenkin selvittää ahkeruudella ja maltilla! Kyllä mä pystyn siihen!

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.

Milla

8 vastausta artikkeliin “BodyJam-pohdintoja perfektionistin pään sisältä”

  1. Heippa!

    Onpa ihanaa kun olet noin innoissasi tulevasta koulutuksesta. Lievittääkseni sun jännitystä ja stressiä tulevasta koulutuksesta, mä uskallan väittää että sä lähdet sunnuntaina koulutuksesta PASS-lappu kädessäs :) Olen kokokenut tuon saman aikoinaan. Ilman minkäänlaista kokemusta ohjaamisesta säntäsin BodyAttack -koulutukseen. Ja fyysisesti rankan, mutta sitäkin antoisamman ja innostavamman koulutuksen jälkeen omistin oman PASS-lappuni. Nyt sitten lajeja onkin kertynyt matkan varrella jo muutama lisää mm. BodyStep, BodyPump.

    Muista nauttia koulutusviikonlopustasi täysillä, uskon että susta syntyy vielä timanttinen ohjaaja! p.s itse materiaalit koulutukseen saa, ainakin omasta mielestä, tosi viime tippaan. Malttia! ;)

    • Oi, kiitos kommentista, ihania sanoja! Todellakin lievittää aina vähä hermoilua, kun joku konkari kertoo jotain omia kokemuksia tai ajatuksia asiaan liittyen :)

      Juu materiaalit tulee vasta sillon syyskuussa, tai niin ainakin sanottiin jossain sähkäpostissa kun silloin toukokuussa ilmoittauduin koulutukseen. Täytyy malttaa odottaa vaa. PASS olis kyllä niin huikee, kyllä mä ainaki aion yrittää kaikkeni, jotta sellaisen saan! Kiitos kannustuksesta<3

    • Reebokilta! Ja saattaa löytyä muistaki paikoista, missä myydää Reebokin tuotteita….. Zalandosta löytyy ainaki! :-) Just tilasin toisen värisenä ton saman, kun munki mielestä toi on niin kiva!

  2. Kyllä se hyvin menee, vaikka nyt jännittäiskin :) Mä luulisin et siellä on muitakin kellä ei oo ”tanssitaustaa” (siks lainausmerkeissä, kun onhan sullakin, kuin oot jo pidempään käyny bodyjamissa.) ei varmaan ainakaan huono olis se vapaa maanantai koulutuksen jälkeen.

    • Haha, totta hei! Voihan tuotakin tanssitaustaksi kutsua ;) Kiitos ihana kannustuksesta ♡♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta