Kahdensadan kilometrin päähän jumppatunnille?! Yes, please.

Kamala määrä kilometrejä ja yli viisi tuntia matkustamista yhden päivän aikana. Vieläpä tiistaina, ihan keskellä arkiviikkoa. Saa kyllä aika pätevä syy olla, jotta minä, maailman rutinoitunein ja mukavuudenhaluisin kotihiiri, lähden työpäivän jälkeen junalla Helsinkiin. Lähdin kotoa kuudelta aamulla ja saavuin seuraavan kerran takaisin illan hämärässä, olisikohan kello noin kaksikymmentäkaksi, kun sinne vihdoin palasin päivän menojen jälkeen. Mitä ihmettä vai? Niinpä, ihmettä nimenomaan. Eli kokeilussa herkkua, jota ei meillä vielä tarjoilla: BodyJam 78 ♡

Sain viestiä Helsingin päädystä, että Esport Bristolilla olisi jo meneillään tulevaa BodyJam 78 ohjelmaa. Arvaatte varmasti, että en mitenkään voinut olla tarttumatta tilaisuuteen  ja mennä visiitille! Osui kerrankin tiistaille aamuvuoro ja keskiviikolle iltavuoro, niin ei muuta kuin suunnitelma käytäntöön. Siirsin ripsihuollon toiselle päivälle, ostin junaliput, pakkasin eväät ja pian olinkin jo junassa. Hitsin jännittävää ja innostuttavaa! Jonna ja Sanni tulivat mua junalle vastaan ja toimivat oppaina muutenkin, enpä mä muutoin olisi ehkä rohjennut näin kauas ihan vieraalle salille lähteä. Ei olla siis aiemmin tavattu, viestitelty vain, mutta näin vaan tuli taas laajennettua elämänpiiriä! Mahtavaa, sillä uudet samanhenkiset ihmiset ovat aina vain enemmän kuin tervetulleita mun elämääni. Ja itse taisin olla nyt tervetullut heidän salilleen. Gogon kortilla saa siis vierailla pari kertaa kuukaudessa kyseisellä salilla, joten tunnista ei tarvinnut maksaa mitään. Ainiin, ja pakko mainita, että tapasin reissullani myös Minen! Ehkä muistatte sen hullun Les Mills -bloggarijimpparin? Oli aika hauska sattuma. Ja sain häneltä myös opastuksen junalle lähtiessäni, turisti kiittää vielä! Jännitystä matkalle toi tosiaan rautatien sähköviat, jotka viivästyttivät matkantekoa jonkin verran. Kerkisin onneksi ajoissa junanvaihtoihin ja ylipäänsä Helsinginpäätyyn. Ehdittiin myös pyöriä hetki Esportilla ja höpötellä jotain ajankohtaista kuulumisia ennen tuntia. Ei välttämättä olis uskonut, että tavattiin kaikkien näitten kanssa ensimmäistä kertaa. Oli helppoa.

20160830_200419

Niin, ja se illan varsinainen ohjelma, bodyjam 78, sehän oli vallan haastava ja ihastuttava samanaikaisesti! Menin siis sitä nyt ensimmäistä kertaa, eli olo on nyt jälkikäteen just sellainen, kuin aina uuden ohjelman alkaessa. Kroppa ei vielä osaa liikkeitä, pääkoppa ei muista koreota ja fiilis olis kuitenkin tanssia vaa täysiä kaikkia huippuja biisejä :D Sekoiluahan siitä syntyy lopputuloksena, mutta uskon omaan kehittymispotentiaaliini. Tuolla Esportilla ei ollut lainkaan peilejä jumppasalissa, mikä osaltaan loi haastetta hommaan. Tavallisesti sillä ei varmaan olisi niin väliä, jos siis vain haluaa mennä hikoilemaan ja pitämään hauskaa tunnille. Mutta itse kun haluaisin vähän kiinnittää huomiota myös tekniikkaan, niin sitä ei kyllä pysty tehdä ilman peilistä katsomista. Ja kyllähän peilin kautta saattaa myös vähän vilkuilla suuntia tai sitä, kumpi jalka menikään ensin tms. On nimittäin ainakin allekirjoittaneen mielestä helpompaa tarkistaa joku suunta vieressä tanssivalta kaverilta kuin ohjaajalta, jos liike on kovin nopea ja vaihtaa suuntaa paljon. Tässä ohjelmassa tällaisia settejä oli, ja kyllä mä välillä tuolta Sannilta tsuumailin apuja, se kun on ihan ohjaajatason jammailija ;)

Tuon tunnin ohjasi tosiaan Kimmo Jukuri, joka on Bodyjam-kouluttaja. Sehän se toinen syy mun visiitilleni oikeastaan olikin. Paljon hyvää olin kuullut ja halusin tottakai myös itse kokea. Ja olihan se – täydellisen hyvä tunti ♡ Mua kyllä vähän hävetti se, kun nämä muutamat siinä ympärillä tiesivät, että haaveilen ohjaamisesta. Oon menossa koulutukseenkin. Ja kuitenkin sekoilin ihan hirveästi pitkin tuntia. Ja toi on nyt tosiaan se ohjelma, mikä mulla on sitten koulutuksessa. Sen takia siis halusin heti kokeilemaan sitä, kun jossain vain tulee tilaisuus. Ja nyt ensimmäiselllä kerralla tuli jopa (taas) vähän paniikki – miten mä voin muka oppia kaiken?! Mutta koska tiedän olevani jonkin sortin perfektionisti, taidan vaan vaatia ensialkuun aina liikoja. Sillä tiedän yhtälailla, että kaikki sekoilee siinä vaiheessa kun koittavat päästä ohjelmaan sisään, jopa ohjaajat itse. Johtopäätöksenä: uskon siis edelleen omiin mahdollisuuksiini. Vaikkakaan eipä se silti poista sitä tosiasiaa, että vähän hävetti sekoilla tuolla. Mutta kyllä mä tän otan vielä haltuun! Pakkohan mun on. Ja hitsi vie, fiilis on varmasti huikea, kun joku päivä vielä pääsen ohjaamaan tota pätkää! Kun se päivä koittaa, niin voin kyllä olla tyytyväinen. Matka on startattu kaukaa ja pienin mutta tasaisin askelin mennään eteenpäin, kohti tavoitetta. Ja nyt on lähdetty tosissaan syksyn koitosta päin, otettu ensikosketus bodyjam 78-ohjelmaan.The ohjelmaan

20160830_200604

Ja joo, kieltämättä ihan hassua lähteä monen sadan kilometrin päähän yhden tunnin takia. Tiedän, oon vähä höhlä. Mutta toisaalta kun joku juttu inspiroi ja motivoi ja sytyttää ihan täysiä, niin eipä tässä paljon muutakaan voi. On kuitenkin ehkä parhaita fiiliksiä elämässä, kun tekee asioita, joista tulee itselle onnellinen olo. Ja tää reissu oli taas yksi sellainen mulle. Kiitos ihanat♡

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.