Fitfarmilla vuodesta 2014 – missä mennään nyt?

Kuten ainakin pitkäaikaisempina lukijoina tiedätte, oon ollut Fitfarmilla valmennuksessa syksystä 2014 asti. Aloitin itseasiassa jo keväällä 2014 harjoitusasiakkaana, kun eräs tuttu kouluttautui Fitfarmilla personal traineriksi. Syksyllä siirryin Lite-nettivalmennukseen, ja siitä inspiroituneena hain henkilökohtaiseen valmennukseen. Pakettina valitsin intensiivisen kolmen kuukauden jakson – enhän oikein voinut tietää, mitä tulen tällaisesta tykkäämään. No, kolme kuukauttahan meni ihan liian nopeasti ja sen jälkeen on sovittu jo kaksi vuosivalmennussopimusta. Kyllä vain, koukussa ollaan.

Miksi valmennusjuttuihin sitten jää koukkuun?

En mä oikein itsekään tiedä tarkkaa syytä. Mun tieni Fitfarmilla on ollut niin moninainen. Vaikka toisaalta, sehän tästä tekeekin koukuttavaa. Kun sun muuttuvat elämäntilanteet, tarkentuvat tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet otetaan koko ajan huomioon. Ja niin on valmennus pysynyt koko ajan munkin mukana. Ei niin, että mä olisin yrittänyt pysyä valmennuksen mukana. Eihän siinä varmastikaan olisi ollut mitään mieltä.

20160620_190323
2014 / 2016

Tarkoitan siis sitä, että vielä vuonna 2014 halusin näyttää siltä, että olisin joskus käynyt salilla. Halusin lihaksia ja muotoa kroppaan, mutta pelkäsin jollain tapaa ruokaa ja lihomista. Tehovalmennuksen myötä sain juurikin sellaisia tuloksia, kuin olin ajatuksissani miettinyt, ja sen takia varmasti jatkoinkin tiimissä. Kevät sujui ihanasti inspiroituneena uuden treeniohjelman parissa. Oli hitsin motivoivaa, kun tiesi, että nyt aikaa on koko seuraava vuosi. Ei mitään pikadieettejä eikä liian tiukkoja ruokavalioita, vaan sellaista elämänmakuisuutta hakemaan. Sen ensimmäisen kolme kuukauttahan vedin tosiaan grammalleen oikein ilman yhtäkään herkkupäivää tai mitään. En syönyt edes jouluna suklaata, koska olin niin satalasissa menossa kohti tavoitettani. Hassua, mutta näin vain oli. Sisäinen motivaatio ja tahto oli ihan hitsin kova. Keväällä siis muutettiin ruokavalion runkoa siten, että opettelin eväiden kuskaamisen sijaan tekemään parempia valintoja esimerkiksi reissussa tai juhlissa. Mikään ei tavallaan olisi kiellettyä, vaan mennään tilanteen mukaan. Koska sellaistahan elämä on.

Kevät sujui motivaatioboostissa, mutta vauhti hiipui kesällä 2015. Kroppa ei jostain syystä reagoinut ruokaan enää siten kuin aiemmin. Painoa tuli lisää, vaikka tein kaiken niinkuin aiemminkin. Olo oli tukala, ja onneksi juurikin Kille hoksasi ehdottaa verikokeissa käyntiä. Myöhemmin alkusyksystä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Jep. Perintötekijät vahvasti tämän kannalla, joten ihmeen pitkään sainkin elää ihan terveenä vailla mitään. Syksy 2015 meni väsymyksen ja kropan tilanteen hyväksymisen parissa. Ei ollut helppoa, enkä välttämättä antanut siltikään tarpeeksi palautumisaikaa itselleni. Näin jälkikäteen ajateltuna. On vain sairaan vaikeaa olla väsynyt, treenaamaton ja lihava. Kun oikeasti mieleltään olisi kaikkea muuta.

heinakuu18 (11)
kuva, jota en koskaan julkaissut, koska sairaan näköinen

Onneksi selvisin tuosta syksystä. Kevät 2016 alkoi paljon paremmalla mielellä. Mutta tosiaan, vuosivalmennus olisi päättynyt. Juuri kun kaiken piti taas alkaa! Perhana. Niinpä mä halusin jatkaa. Koin, että nyt voisi olla mun vuoteni. Ja nyt kesän loppupuolella, kun katson kulunutta vuotta, voin todellakin todeta, että hyvin on mennyt! Haluatteko kuulla, missä mun mielestäni mennään nyt valmennuksen ja omien tavoitteideni kanssa?

Mä oon oppinut ja kehittynyt ihan valtavasti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Voi jehna, jos voisin sanoa itselleni muutaman vuoden taakse, että tulen vuonna 2016 olemaan juuri tällainen minä, niin kyllä olisi monta turhaa juttua jäänyt ajattelematta tai tekemättä. Ja mitä tarkoitan vai? Mä oon oppinut Fitfarmilla ollessani syömään hyvin. En todellakaan pelkää ruokaa tai kaloreita, vaan nimenomaan pidän huolen, että tulee syötyä tarpeeksi. Syön säännöllisesti joka päivä, valmistan aina kaksi lämmintä ruokaa ja energiansaantini lienee riittävää, kun sellaiset suuret herkkuhimot ovat jääneet pois. Tiedättekö, ei ajattele mitään herkkuja, kun syö hyvin. Ehkä te tiedätte, mä olen sen kokeilemalla opetellut. Ja osaan jo aika hyvin! Syömisen lisäksi mun treenaaminen on tuonut kehitystä vuosien aikana. Viimeksi pt-treeneissä sain kuulla palautetta, että mulle on kasvanut valmennusvuosien aikana kirjaimellisesti siivet. Oon myös saanut voimaa ihan tosi paljon lisää ja toki myös muokattua kroppaa sporttisempaan suuntaan. Siis sellaiseen, kuin itse olen nimenomaan halunnut! Ei olkapäät yhdessä yössä kasva, eikä maastaveto tulos nouse kuukaudess ihan hirveän suuriin lukemiin. Mutta jos tuohon vuoteen 2014 vuoteen vertaa, niin oikein hyvään suuntaan on tultu ;)

lokakuu19' (47)
2014 Liten ryhmätapaaminen

Musta tuntuu, että alan olla aika tasapainoinen tällaisen elämäntyylin suhteen. Oon saanut rauhassa harjoitella sitä Fitfarmilla. Ensin piti vain sanoa ääneen se, että treenaaminen ei ole mulle vain sellainen arkiharrastus, ja viikonloppuisin sitten jotain muuta. Niinkuin se monelle on, eikä siinä mitään pahaa. Mutta mä olen niin pitkään halunnut enemmän, halunnut omistautua. Ja salitouhulle voi kyllä omistautua, jos niin tahtoo. Mun arkirytmini taitaa tukea sitä aika hyvin ;) Arkityö, aikaiset nukkumaanmenoajat, riittävä lepo, rauhalliset viikonloput ja oikeanlainen syöminen ja eväspreppauksen sisällyttäminen viikko-ohjelmaan. Kaikki toimii. Toki ne on olleet valintoja, mutta kun enää kukaan ei hämmästele, kyseenalaista tai koita mollata, niin jotenkin tää tuntuu hitsin hyvältä, niinku palkitsevalta. Saan tehdä omaa juttuani ja edistyä siinä kaiken arkisen muun touhun ohessa.

Mitä kaipaan valmennukselta tässä vaiheessa? No, juurikin tänää lähetin sähköpostia, jossa kyselin jotain ruokavalioon liittyviä pikkujuttuja ja pohdiskelin treenijakoa. Sellaista hiomista ja vaihtoehtoja. Ja tietysti pt-treenejä. Siellä saa aina jotain uutta. Ja toki ihan palautetta, suosituksia ja joskus käskyjäkin. Jotta homma etenee. Mutta ihan parasta on mun mielestä se, että teen tätä todellakin itselleni, ihan vaan mua itseäni varten. Ja olen oppinut niin paljon, ottanut edistysaskelia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja kun mä laitan sähköpostia kuulumisistani, on jotenkin ihanaa aloittaa itsevarmoilla sanoilla ”olen tehnyt hyviä valintoja ja huomaan monesta tavoitteestani tulleen jo tapa, ihan noin vain huomaamatta”. Ja mikä mun tavoite tällä hetkellä on vai? No, nauttia treenaamisesta edelleen. Edistyä treenipainoissa ja muokata kroppaa lihaksikkaammaksi. Siinä ei taida koskaan olla valmis. Mutta parasta on, kun hommaa voi tehdä tosissaan mutta kumminkin, vihdoin, aidosti rennolla otteella. Mun projekti ei koe kolauksia satunnaisista herkkuhetkistä eikä äkillisistä treenisuunnitelmien muutoksista. Koska kaikkea tarkastellaan kuitenkin kokonaisuutena. Viikkotasolla, kuukausitasolla tai jopa tällä tavalla vuositasolla. Hyvään suuntaan on menty ja toivottavasti samalla tiellä ollaan jatkossakin. Kehitystä voi olla monenlaista, eikä kukaan kehity koko aikaa. Eihän sellainen ole mahdollistakaan. Mutta jos kokonaisuudessaan suunta on kohti tavoitteita ja unelmia, siis positiiviseen päin, ei voi tehdä asiota ihan väärin ;) Tunnelma erittäin onnellinen just nyt. Varmaan paluupostikin tulee Killeltä vielä tän vuorokauden puolella, sillä kun on tapanan vastata aina samantien mun viesteihin.

20160714_171227

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.

 

Milla

6 vastausta artikkeliin “Fitfarmilla vuodesta 2014 – missä mennään nyt?”

  1. Täytyy nyt oikein kiittää, tällaset postaukset on tosi motivoivia ja inspiroivia. Itellä tuppaa säännöllisyys unohtumaan ja eväät jää tekemättä liian usein. Mut sun tuloksia kun kattoo, niin tulee olo et tänään preppaan ruuat ja aamulla salille!

    • Ihana kun jätit kommentin, kiitos ♡ Kyllä vaan uskon, että on hyvä olla lyhyen aikavälin tavoitteita, mutta toisaalta toisinaan katsoa omaa polkua myös siten, että näkee kokonaisuuden. Silloin näkee ja osaa arvostaa jo tehtyä työtä, eikä aina vaan ole kaukana tavoitteesta.

      Nyt siis eväät laukkuun ja salille, jos siltä tuntuu! Ja jos jonain päivänä ei tunnu samalta, niin suotta ottaa stressiä siitä. Pienet yksittäiset hyvät valinnat vie kohti tavoitteita pidemmänpäälle. Oikein motivaationtäyteistä treenisyksyä sulle :-)

  2. Heippa!
    Sun blogi on yks ihan parhaista täällä, joten kiitos siitä. Olen sun kans hyvin samoilla linjoilla, paljon oikeeta ruokaa ja hyvää treeniä, niin hyvä tulee. Mulla on 5. Salivuosi menossa, mutta vasta viime talvena oli mahd panostaa ja pt laati mulle ohjelmat ja mietittiin yhdessä ruuat kuntoon. Vaikka syksyllä aloitin uuden työn ja jouluun asti oli kovasti rankkaa sekä keväälläkin oli pitkään taukoa treeneistä tulehtuneiden olkapäiden takia. Plus talvella sairastelin enemmän kuin yleensä koska stressi. Niin siitä huolimatta sain talven aikana tahkottua 2 kg lihasta lisää, ilman että keräsin yhtään lisää rasvaa. Nyt odotan hyvää treenitalvea, kun töissä on rauhallisempaa. Ja saan tämän remontti ja muuttohässäkän päätökseen. Lisäksi päätin panostaa hyvään uneen ja meditaatioon avulla sekin on parantunut merkittävästi jo kahdessa viikossa. Nyt on siis aika hyvät palikat kasassa! 😊 Antoisia treenejä sulle! Ja kiitos kun kirjottelet täällä!!

    • Sunkin tulokset puhuvat juuri sen puolesta, että kokonaisuus ratkaisee! Tottakai paras olisi, kun ei kantaisi mitään stressiä mistään ja nukkui yöt aina hyvin yms – sen kun treenaisi ja kehittyisi vaan :D Mutta eihän elämä sellaista toki ole. Meillä on tainnut olla jollain tapaa samanlaisia kokemuksia kuluneen vuoden aikana: uusi työ, muutto ja sairastelua / olkapäävamma. Kannatti kuitenkin pitää liikunnan ilosta kiinni. Nyt on hyvä jatkaa vieläkin paremmalla energialla ja fiiliksellä! Toivottavasti palikat pysyy nyt niin sanotusti kasassa ja tulee ehkä ja hyvä treenisyksy :-)

      Kiva kommentti ja palaute, kiitos sun kauniista sanoista ♡

  3. Oi että tää oli kyllä niin toivoa täynnä oleva lause: ”Toki ne on olleet valintoja, mutta kun enää kukaan ei hämmästele, kyseenalaista tai koita mollata, niin jotenkin tää tuntuu hitsin hyvältä, niinku palkitsevalta”
    Eli se on siis joskus vielä mahdollista.. jippii. Montakohan vuotta menee, että jää ne heitot: ”sitä ollaan niin fitness, ettei voi edes yhtä palaa ottaa” pois…
    Hyvä teksti, täytyy alkaa seurailemaan ihan blogia :)

    • No joo siis nimenomaan näin! Heittoja saatat kuulla muutaman vuoden ajan, mutta älä anna sen häiritä. Kaikki saa tehdä just sellasia valintoja kuin itse haluaa, fitness vaan on jotenkin sellainen aihepiiri, johon jostain syystä halutaan puuttua. Ja puuttua nimenomaan arvostelevasti. Tiedä sitten miksi, tietämättömyys, kateus, omat elämänhallinnan haasteet vai mikä. Usko pois, kyllä se siitä. Keep on going vaan ♡ Omaan itseen ja hyvinvointiin panostaminen on aina oikein eikä todellakaan keneltäkään muulta pois!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta