Mistä asti mulla on ollut kynnys lähteä jumpalle?

Tiiättekö, homma on kääntynyt ihan päälaelleen. Joskus aikoinaan salille oli hankala mennä, kun oli kovin epävarma. Laitteet ja liikkeet oli vieraita, ja pelotti, että muut arvostelee ja katsoo. Aivan varmasti teen jotain väärin. Mutta sitten harjoittelun myötä kuntosalista on tullut kuin toinen koti. En oikeastaan edes aina muista, että itsekin olen lähtenyt sieltä epämukavuusalueelta tutustumaan kyseiseen lajiin. Ajatus palautui nyt mieleeni, kun huomasin, että mulla on pieni jumppakynnys. hehe. Hassu sana, mutta tarkoitan siis sitä, että mun on jo hetken aikaa tehnyt mieli mennä combattiin, mutta sinne meneminen tuntuukin vähän epämukavalta. Siis jo ajatuksen tasolla.

En tiedä nykyistä ohjelmaa. Vai onkohan sielläkin miksaukset? On varmaan. Eihän mulla ole enää edes combathanskoja, sillä heitin ne muutossa roskiin. Ajattelin silloin, etten enää tarvii niitä. Olisinpa tiennyt, että ei se jumppamilla koskaan katoa mun sisältäni. Missä vaatteissa combattiiin kuuluu edes mennä? Eihän mulla ole kuin salikuteita ja tanssivaatteita. Oivoi. Entiset jumppakuteetkin on myyty tai pieneksi todettu. Ja sitä paitsi, jaksankohan mä enää edes kokonaista tuntia riehua. Tanssiminen kun on niin erilaista. Ja kuntosalilla käynti nyt ainakin. Olis kyllä aika nolo, kun kunto loppuisi jo kutosbiisissä. Haluisin kuitenkin mennä kokeilemaan. Kroppa kaipaa jotain kovaa hyppimistä ja sykerääkkitreeniä! Ja sitä paitsi, jos siellä on miksauksia, nehän voi olla niitä ihania huippuja vanhoja, joihin rakastuin kovina jumppa-aikoina<3 Ai että. Ja sitä paitsi, siinähän se kunto tulee testattua. Kun vaan menee.

Ja niinhän mä lopulta menin! Lauantaiaamun combattiin riehumaan.

Screenshot_20160820-124158

Miltä tuntui vai? No juuri tuolta, miltä treeninjälkeisessä kuvassa näytän. Punainen intiaani. Siitäkin huolimatta, että siinä on filtteri. Kuvailisin paluuta combatin pariin kahdella sanalla: hauskaa mutta raskasta. Vai onko raskasta mutta hauskaa paremman kuuloinen, ehkä. Koska ikuinen Les Mills -hassu asuu sisälläni, teen kaiken täysiä tai sitten en ollenkaan. Vanhasta tottumuksesta siis suorilta vain eturiviin, jotta näkee itsensä peilistä ja voi imeä ohjaajalta energiaa ja fiilistä. Näin tauon jälkeen myös tekniikkajuttujakin piti palautella lihasmuistiin taas.

Kirjoitin tuon kuvan yläpuolella näkyvän osion ennen tunnille menoa, ja pelkäsin siinä, että kunto loppuu kutosbiisissä. Jepjep, tässä kuvan alapuolisessa osiossa, joka on kirjoitettu nyt seuraavana päivänä, voin kertoa ihan rehellisesti, että jouduin jo nelosessa vetää happea :D Kovin nopeasti sitä kuitenkin pääsee taas vanhaan hyvään jumppaamoodiin sisään. Tuntui kivalta riehua musiikin tahtiin. Samoin alkukankeuden jälkeen tuntui myös luontevalta huitoa ja potkia ilmaa. Ja kyllä vaan hymyilyttikin. Lepopäivien jälkeen oli hyvä energia treenata, eikä mihinkään kiristänyt salitreenien jäljiltä. Kaiken hyvän lisäksi tunnilla tosiaan mentiin miksauksia, kaikkia vanhoja tuttuja! Ai että <3 Ihan suotta asetin itselleni kynnyksen osallistua. Oli raskaampaa kuin parhaina jumppavuosina, mutta silti ihan tositosi hauskaa!

Onko sulle koskaan käynyt samaa? Pidät pitkän tauon jostain lajista, ja sitten alkaa muodostua jopa kynnys osallistua siihen enää?

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.

Milla

18 vastausta artikkeliin “Mistä asti mulla on ollut kynnys lähteä jumpalle?”

    • :’D niinpä! Mennäänkö joku päivä? ;)

      ps. millä järjellä vedettiin aikonaa joka viikko tupla-triplajumppia ?! Nyt ei olis tullu mieleenkään jäädä vielä tekee jotain.

    • Moi,

      ihan pakko sanoa että sulla on upeat reidet <3 ja tietty muutenkin näytät hyvältä :D mutta kauniita, hyvinmuodostuneita, sopivasti lihaksikkaita reisiä kyllä kadehdin :) !

    • Kiitos! On tässä muutama vuosi tehty työtäki niiden eteen, iteki tykkään kyllä :-)

    • Mennään!! En oo käynyt sitten kahteen vuoteen?! Oikeestiko siitä on niin pitkä aika, hullua!!! Combatissa hakkaan joka viikko, mut attackia ei mee tuolla meillä.
      Eli, kun sopiva ja houkutteleva tarjous tulee vastaan, me lähdetään kokeileen et nouseeko kerähypyt vielä 😂

    • Mä vähä tiedustelen tarjontaa noilta attack-ihmisiltä. Se toinenkin meidän aikojen hyvä ohjaaja lähti nyt..

      haha. cool. ollaa siis yhteydessä:’d

  1. Mulla on käynyt ihan sama homma. Ennen kävin 8-15h viikossa Les Mills -tunneilla, mutta sairastelujen, ylirasitusten ja muiden takia ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen kuin vaan pari hassua kertaa ryhmäliikunnassa. Enemmän tullut sitten käytyä oikeilla tanssitunneilla ja salilla. Tuntuu, että se kynnys just jonnekin combattiin on niin suuri! :D Monesti oon jo varannut tunnin, mutta en ole vaan pystynyt menemään. Tästä voisinkin ottaa tälle alkavalle viikolle haasteen että käyn voittamassa pelkoni jollain tunnilla! :D Varmasti olisi kyllä raskasta näin pitkän tauon jälkeen, mutta onneksi noillakin tunneilla kunto nousee kohisten.

    Kiitos siis inspiraatiosta! :)

    • Tutulta kuulostaa tanssitunnit ja sali :D Mut suosittelen kyllä rohkaistuu ja menee taas tunnille kerta mieli tekee! Raskaalta tuntuu ehkä verrattuna vanhoihin jumppa-aikoihin mut se fiilis on aina vaa yhtä magee riippumatta onko taukoa ollu vai ei ♡♡

  2. Mulle on tapahtunut ihan sama. Olin ennen se meidän liikuntasalin kaikki combat-tunnit käyvä eturivin hullu, joka eli combatille oikeastaan myös tuntien ulkopuolella (aina fiilistelin niitä kappaleita kotonakin jne). Mutta sitten meni polvi. Ja siitä se tauko lähti sitten venymään ja nyt onkin jo puolisentoista vuotta siitä kun viimeksi kävin combatissa riehumassa. Ihan kamalat paineet mennä takaisin, joka viikko edelleen pohdin että pitäisi mennä, kyllä mä kohta menen jne, mutta. Kun se jotenkin ahdistaa. :D Tai ei vain jotenkin vaan aika paljon. Tuollainen jumppahyppelykunto on hävinnyt aivan täysin tässä yli vuoden aikana, koska olen käynyt oikeastaan vaan salilla. Miten voin mennä sinne takaisin enää, kun olin ennen se eturivin tyttö jonka ohjaaja tunsi nimeltä ja heitti läppää tunnin aikana ja nyt en jaksaisi enää edes yhtä biisiä varmastikaan hakkailla. :D On tämä vaikeata. Ehkä mä vielä joku päivä ryhdistäydyn ja menen kokeilemaan.

    • Kiva kun jätit kommenttia, nää samaistumiset on kivoja lukea. En oo asiani kanssa selkeesti yksin :-)

      Tiedä sitten, miksi tollainen kynnys edes tulee, vaikka on pitkään käyny tunneilla ja edelleen hyvässä kunnossa. Mut nää kynnykset on onneks tehty kumottaviksi, kuten munkin kokemus osoitti.. Samaa combattii se on edelleenkin ja tuo yhtä hyvää fiilistä ku aina aiemminkin. Mee säkin kokeilemaan! Hyvä ohjaaja saa sut hyppimään kumminki iha niinku kovina jumppa-aikoina ♡

    • Mulla on aivan sama homma! Kauhee ”paine” mennä combattiin, kun ei ole yli puoleen vuoteen käynyt ja kunto rapistunut. Aina ihmettelin, että miten joku ei voi oppia coreoo heti (kävin tietenkin kolmessa combatissa viikossa) ja nyt isoin kuumotus on se, etten osaakaan ohjelmaa ulkoa :D

    • Joojoo nimenomaan. niin tutulta kuulostaa! :D haha. Ja aikoinaan ihmetteli, kun osa veti happea siinä kohtu kun voin joko hengitellä ja palautua tai sitten vetää polvennostojuoksua ajankuluks. No, nyt se aika kulu kyllä ihan siinä henkeä haukkoessa hienosti :D Mut kuten aiemmissakin kommenteissa totesin, ei se sit niin pahan ollutkaan. Laji on yhtä huikee kuin aina ennenkin <3

  3. En ole tullut edes ajatelleeksi että mulla olisi kynnys mennä minnekään tunnille mutta nyt kun alan miettimään niin viime tanssillisesta tunnista on jo lähes 2 vuotta aikaa! Tämän takia vaatisi uskallusta mennä taas tanssimaan 😅 Mahtavaa että menit Combattiin, se on yksi lempitunneistani 😄

    • Haha. En mäkään tajunnut edes, että tällainen kynnys on syntynyt. Oikeastaan vasta sitten kun hoksasin, että tekis mieli mennä. Ja sit aloin kiitos epäröidä, ei voinutkaan tosta noin vaa kävellä sisään. Mut no, onneks menin koska nyt sitä kynnystä ei enää oo :-) Tanssilliset tunnit on kyllä ♡♡

  4. Hei!
    Uskallaudun nyt viimein kommentoimaan, mutta pakko sanoa, että hyvin sää vedit(; Vähän yllätyin, kun idoli salin puolelta seisokin ”mun paikalla” combatsalissa😆🙊 Oot huikee!

    • Hei kiva kun kommentoit! Ja suuret pahoittelut, kun mulla kesti näin pitkään vastata :/ Ihan härdelliä ollut koko alkuviikko, niin vasta nyt pääsin blogin pariin taas. Mä itseasiassa mietinkin, että meen sen takia ajoissa sinne jumppasaliin, että pääsen eturiviin ”omalle paikalleni” :D Mutta kuten vähä arvelinkin, niin onhan siinä taukoillessa siitäki tullut monen muunkin jumppahullun vakkarilokaatio. hehe. Toivottavasti sulla oli silti hyvä treeni ;)

  5. Toi on kyllä jännä, että kynnys omiin vanhoihin lajeihin tulee yllättävän nopeasti. Mä taas oon kehittänyt itelleni kynnyksen mennä karateen kun en oo siellä aktiivisesti viimeisen vuoden aikana käynyt :D vaikka siellä onkin ihan muksusta lähti pyöriny niin silti jännittää :DD

    • Mä katoinkin jostain kuvista, että oot nyt kuitenki uskaltautunut senkin lajin pariin taas? ;) Ellen sit ihan väärin kattonut, mut jotain sellasia asuja oli näkyvissä! hehe.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta