Kahdensadan kilometrin päähän jumppatunnille?! Yes, please.

Kamala määrä kilometrejä ja yli viisi tuntia matkustamista yhden päivän aikana. Vieläpä tiistaina, ihan keskellä arkiviikkoa. Saa kyllä aika pätevä syy olla, jotta minä, maailman rutinoitunein ja mukavuudenhaluisin kotihiiri, lähden työpäivän jälkeen junalla Helsinkiin. Lähdin kotoa kuudelta aamulla ja saavuin seuraavan kerran takaisin illan hämärässä, olisikohan kello noin kaksikymmentäkaksi, kun sinne vihdoin palasin päivän menojen jälkeen. Mitä ihmettä vai? Niinpä, ihmettä nimenomaan. Eli kokeilussa herkkua, jota ei meillä vielä tarjoilla: BodyJam 78 ♡

Sain viestiä Helsingin päädystä, että Esport Bristolilla olisi jo meneillään tulevaa BodyJam 78 ohjelmaa. Arvaatte varmasti, että en mitenkään voinut olla tarttumatta tilaisuuteen  ja mennä visiitille! Osui kerrankin tiistaille aamuvuoro ja keskiviikolle iltavuoro, niin ei muuta kuin suunnitelma käytäntöön. Siirsin ripsihuollon toiselle päivälle, ostin junaliput, pakkasin eväät ja pian olinkin jo junassa. Hitsin jännittävää ja innostuttavaa! Jonna ja Sanni tulivat mua junalle vastaan ja toimivat oppaina muutenkin, enpä mä muutoin olisi ehkä rohjennut näin kauas ihan vieraalle salille lähteä. Ei olla siis aiemmin tavattu, viestitelty vain, mutta näin vaan tuli taas laajennettua elämänpiiriä! Mahtavaa, sillä uudet samanhenkiset ihmiset ovat aina vain enemmän kuin tervetulleita mun elämääni. Ja itse taisin olla nyt tervetullut heidän salilleen. Gogon kortilla saa siis vierailla pari kertaa kuukaudessa kyseisellä salilla, joten tunnista ei tarvinnut maksaa mitään. Ainiin, ja pakko mainita, että tapasin reissullani myös Minen! Ehkä muistatte sen hullun Les Mills -bloggarijimpparin? Oli aika hauska sattuma. Ja sain häneltä myös opastuksen junalle lähtiessäni, turisti kiittää vielä! Jännitystä matkalle toi tosiaan rautatien sähköviat, jotka viivästyttivät matkantekoa jonkin verran. Kerkisin onneksi ajoissa junanvaihtoihin ja ylipäänsä Helsinginpäätyyn. Ehdittiin myös pyöriä hetki Esportilla ja höpötellä jotain ajankohtaista kuulumisia ennen tuntia. Ei välttämättä olis uskonut, että tavattiin kaikkien näitten kanssa ensimmäistä kertaa. Oli helppoa.

20160830_200419

Niin, ja se illan varsinainen ohjelma, bodyjam 78, sehän oli vallan haastava ja ihastuttava samanaikaisesti! Menin siis sitä nyt ensimmäistä kertaa, eli olo on nyt jälkikäteen just sellainen, kuin aina uuden ohjelman alkaessa. Kroppa ei vielä osaa liikkeitä, pääkoppa ei muista koreota ja fiilis olis kuitenkin tanssia vaa täysiä kaikkia huippuja biisejä :D Sekoiluahan siitä syntyy lopputuloksena, mutta uskon omaan kehittymispotentiaaliini. Tuolla Esportilla ei ollut lainkaan peilejä jumppasalissa, mikä osaltaan loi haastetta hommaan. Tavallisesti sillä ei varmaan olisi niin väliä, jos siis vain haluaa mennä hikoilemaan ja pitämään hauskaa tunnille. Mutta itse kun haluaisin vähän kiinnittää huomiota myös tekniikkaan, niin sitä ei kyllä pysty tehdä ilman peilistä katsomista. Ja kyllähän peilin kautta saattaa myös vähän vilkuilla suuntia tai sitä, kumpi jalka menikään ensin tms. On nimittäin ainakin allekirjoittaneen mielestä helpompaa tarkistaa joku suunta vieressä tanssivalta kaverilta kuin ohjaajalta, jos liike on kovin nopea ja vaihtaa suuntaa paljon. Tässä ohjelmassa tällaisia settejä oli, ja kyllä mä välillä tuolta Sannilta tsuumailin apuja, se kun on ihan ohjaajatason jammailija ;)

Tuon tunnin ohjasi tosiaan Kimmo Jukuri, joka on Bodyjam-kouluttaja. Sehän se toinen syy mun visiitilleni oikeastaan olikin. Paljon hyvää olin kuullut ja halusin tottakai myös itse kokea. Ja olihan se – täydellisen hyvä tunti ♡ Mua kyllä vähän hävetti se, kun nämä muutamat siinä ympärillä tiesivät, että haaveilen ohjaamisesta. Oon menossa koulutukseenkin. Ja kuitenkin sekoilin ihan hirveästi pitkin tuntia. Ja toi on nyt tosiaan se ohjelma, mikä mulla on sitten koulutuksessa. Sen takia siis halusin heti kokeilemaan sitä, kun jossain vain tulee tilaisuus. Ja nyt ensimmäiselllä kerralla tuli jopa (taas) vähän paniikki – miten mä voin muka oppia kaiken?! Mutta koska tiedän olevani jonkin sortin perfektionisti, taidan vaan vaatia ensialkuun aina liikoja. Sillä tiedän yhtälailla, että kaikki sekoilee siinä vaiheessa kun koittavat päästä ohjelmaan sisään, jopa ohjaajat itse. Johtopäätöksenä: uskon siis edelleen omiin mahdollisuuksiini. Vaikkakaan eipä se silti poista sitä tosiasiaa, että vähän hävetti sekoilla tuolla. Mutta kyllä mä tän otan vielä haltuun! Pakkohan mun on. Ja hitsi vie, fiilis on varmasti huikea, kun joku päivä vielä pääsen ohjaamaan tota pätkää! Kun se päivä koittaa, niin voin kyllä olla tyytyväinen. Matka on startattu kaukaa ja pienin mutta tasaisin askelin mennään eteenpäin, kohti tavoitetta. Ja nyt on lähdetty tosissaan syksyn koitosta päin, otettu ensikosketus bodyjam 78-ohjelmaan.The ohjelmaan

20160830_200604

Ja joo, kieltämättä ihan hassua lähteä monen sadan kilometrin päähän yhden tunnin takia. Tiedän, oon vähä höhlä. Mutta toisaalta kun joku juttu inspiroi ja motivoi ja sytyttää ihan täysiä, niin eipä tässä paljon muutakaan voi. On kuitenkin ehkä parhaita fiiliksiä elämässä, kun tekee asioita, joista tulee itselle onnellinen olo. Ja tää reissu oli taas yksi sellainen mulle. Kiitos ihanat♡

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.

Milla

6 vastausta artikkeliin “Kahdensadan kilometrin päähän jumppatunnille?! Yes, please.”

  1. Munkin on niin tehnyt mieli mennä Esportille Kimmo J:n tunnille, mutta mukamas yhden jumppatunnin takia Helsinkiin, eieiei. Ja mahtuukohan sitä edes tunnille? Kun varmaan paikan varanneet ja oman salin jäsenet ovat etusijalla. Mutta ehkä joskus rohkaistun.

    Minen postauksia on mullakin ikävä, niin antautunutta lesmills-jumppaajaa ei varmaan ole ollut toista! Lesmillsin olisi pitänyt ottaa hänet palkkalistoilleen bloggaajana.

    Bodyjamissa on muihin lesmills-jumppiin kyllä erona se, että uudessa ohjelmassa riittää opittavaa moneksi kerraksi. Ja yllättäen toka kerralla meneekin putkeen moni sellainen juttu, joka oli ekalla kerralla silkkaa sekoilua. Enkä mä usko, että kukaan ihmetteli, mikset heti osannut ohjelmaa, ihan yhtä outo se uusi koreo on tulevillekin ohjaajille kuin tavisjumppaajille.

    • Kyllä mä uskon, että tunnille aina yksi mahtuu, vaikka oman salin jäsenet olisivatkin varanneet sen täyteen.. Ainakin jos sanoo, että on kauempaa tullut sitä varten :D M

      Oot kyllä ihan oikeassa siinä, että jamissa menee pari-kolme kertaa ennen kuin koreon oikeasti saa vähän haltuunsa. Kroppa oppii noita tanssihommia ainoastaan harjoittelemalla ja tekemällä – täytyy pitää iteki se mielessä, kun lähden tota seiskakasia opettelee ;)

  2. Mä avasin blogeja välilehteen ja sit oikein viivytin, keitin teetä, vaihdoin vaatteet, otin mukavan asennon ja annoin tän odottaa, kunnes vihdoin tulin lueskelemaan jättäen tän viimeiseksi 😀 Tänne päähän myös uudet ja samanhenkiset ihmiset enemmän kuin tervetulleita. Tää Les Mills-konsepti on niin älyton, kun se on kaikille tavallaan oma juttunsa, mutta samalla se yhdistää meitä ihmisiä 😍 Helpottava kuulla myös, että olit sängyssä miltei ennen aikojaan, toivottavasti hymy huulilla. Itse olin ainakin niin täpinöissä elämästä koko eilisillan, ettei meinannut nukkumisestakaan tulla mitään!

    Vielä kerran haluan kiittää, kun tulit ja vihdoin saatiin toteutettua tää (ens kerralla toivottavasti sitten Tampereen päässä ☺️ ).

    Äläkä hölmöile sekoiluiden kanssa. Itsehän en niitä omilta sekoiluiltani edes huomannut, mutta kaikkihan me sekoillaan enemmän tai vähemmän (Kimmokin 😉) Asenne ja innostus on se mikä ihmisille päällimmäisenä välittyy ja jos mä nyt sanon sulle, että sä näytät onnelliselta, kun sä tanssit niin se on totta (ja tärkeintä). Uskon myös ihan satasella sun ohjauspotentiaaliin.

    P.s Nyt mä muuten tajusin ton Minen ja oon itsekin sitä blogia lukenut silloin vuosia sitten, kun se oli aktiivisimmillaan. Ihan paras jumppablogi! :D että terveiset vaan sinnekin, jos tätä kommenttia lukee. Aina saa tulla Esportilla nykiin hihasta ja jumpista mun kanssa voi puhua vaikka maailman hamaan tappiin :D

    ♥️

    • haha, toivottavasti oli kaiken valmistautumisen arvoista. Kirjoittelin junassa puhelimella osan teksistä ja sit kun Aleksin kello aamulla soi kuuden jälkeen nii pomppasin heti jatkamaan siitä, mihin junakirjoittelu jäi. Oli inspiroiva reissu ;) Mua jotenkin koskettaa juurikin toi Les Mills juttu, mikä näkyy esimerkiksi bodyjam 78 -sizzlerin lopussa. Creating life-changing fitness experiences, evertytime & everywhere <3 Niin totta. Nähdään taas näissä merkeissä ;)!

  3. Oli hauska nähdä! :) Mietin kyllä, että tunnistatkohan mua edes, kun en ole kovin aktiivisesti omaa naamaani somessa enää näyttänyt ;)

    Sekoiliksä muka? :D Mä nimittäin katoin vaan sulta mallia siel tunnilla, ku itellä oli askeleet välillä niin solmussa, että seisoin vaan paikoillani :D Eli tavallaan ohjasit mua jo nyt ;) Eka kerta uutta ohjelmaa on välillä kyl aikamoista hakemista ja tuntuu, ettei tää mee päähän ikinä ja yhtäkkiä tokalla kertaa koreo alkaa sujua. Se on aina yhtä ihmeellistä :D Tsemppiä koulutuksiin! Hyvin ne menee! :)

    Ja kiitos Helmiliinalle ja jonnaajonille ihanista kommenteista! :) Mullakin on vähän ikävä blogia. Tarttisin jonku laitteen, joka sais suoraan siirrettyä mun ajatukset näytölle, ku kirjottaminen on muka nykyään niin vaikeeta ;)

    • Sua ei kyllä somesta löydä, mutta onneks tunnistin ;) haha. Hassu hetki, taisin todeta ääneen et MINE?! hehe. Hyvä jos en sekoillut liikaa. Emmä oikein osaa arvioida sekoilinko keskimääräistä enemmän vai vähemmän, kun olin tosiaan eturivissä (koska en kestä, jos joku on mun edessä) ja kun ei ollut niitä peilejä, niin en nähnyt muita tanssijoita. Kiitos tsempeistä ja kommentista, ehkä törmäillään taas! Ja jos blogia päivität niin sehän on mun lukulistalla bloggerissa edelleen…………. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta