Kuinka valmistaudun ohjaajakoulutukseen?

Sain maanantaina käsiini Bodyjam 78-materiaalit ensi viikon peruskoulutusta varten. Ehkä seurasittekin snäpistä, kuinka innoissani olin! Olin tottakai odottanut materiaalin saapumista kovasti, mutta silti tärisytti, kun ne vihdoin saapuivat sähköpostiin. Jumppajutut ei ole mitenkään suosituinta luettavaa blogissa, mutta kirjoitan näitä, koska tiedän, että siellä on edes pieni vähemmistö lukijoita, jotka kannustavat mua matkalla kohti unelmaani. Ja toisaalta, ihmisen mieli unohtaa niin nopeasti asioita, ja nyt kun menen ihan elämäni ensimmäiseen peruskoulutukseen, on kaikki fiilikset sellaisia, joita ei tule enää toiste kokemaan. Niinpä haluan tallentaa matkaani myös kirjalliseen muotoon muistoksi tänne, sekä teille että itselleni.

Nyt kun materiaalit saapuivat, mulla on vähän samanlainen olo kuin lukion aloittaessani. En oikein tiennyt, pärjäisinkö mä lukiossa vai en. Ei ollut aavistustakaan yleisestä tasosta ja omista opiskelutekniikoista, joten lähtökohtaisesti yritin olla mahdollisimman hyvä. Tein mieluummin kaiken tuplateholla, kuin että olisi jättänyt tekemättä. Ja panostin lukemiseen, läksyihin ja läsnäoloon tunneilla ihan sataprosenttisesti. Pikkuhiljaa omat opiskelutekniikat alkoi löytyä, ja samalla myös yleinen taso ja odotukset. Huomasin, että taisin olla sellaisessa paikassa, jossa mun olisi mahdollisuus menestyä. Omalla tekemiselläni sainkin hyvät paperit lukiosta. Enkä välttämättä loppujen lopuksi tehnyt töitä niin paljon kuin se, joka sai C:n paperit. Löysin vain oman juttuni, tapani opiskella ja mielenkiintoisia aiheita! Ja sain tietysti käyttää kirjoittamisen lahjaani melkein kaikilla kursseilla ;) hehe. Pieni etu kyllä esseemuotoisissa kokeissa. No, joka tapauksessa, pitkän alustuksen jälkeen koen siis olevani taas samassa tilanteessa kuin lukion aloittaessani. Ainoa erotus on se, että nyt mä taida olla se altavastaaja C:n papereilla menijä. Tarkoitan siis sitä, että joudun varmasti tekemään todella paljon töitä ollakseni edes kohtalainen.

Peruskoulutus on siis mulle ihan uusi ja tuntematon juttu, samoin ohjaaminen ihan kokonaisuudessaan. Jostain syystä mua on kuitenkin niin pitkään poltellut Les Mills -maailma ja nimenomaan BodyJamin vieminen seuraavalle tasolle, joten ilmoittauduin yksityishenkilönä peruskoulutukseen. Mulla on samoja epäilyjä, kuin 16-vuotiaana lukiolaisena. Mitä jos en pärjää, vaikka yritän kaikkeni. Entä jos olen kaikista huonoin. Entä, jos en vain osaa. Tottakai uusi aina vähän pelottaa. Toisaalta, samalla sinnikkyydellä olen lähtenyt nyt kohti unelmaani. Kun sain materiaalit käsiini, aloin harjoitella. Ja tämä onkin varmasti se kiinnostava kohta luettavaksi joskus myöhemmin – millä tekniikoilla lähden tähän suuntaan ja kuinka mahdollisesti kehityn tulevaisuudessa.

screenshot_20160913-082510

Tällä hetkellä mulla ei ole muuta ohjetta mielessäni, kuin osata koreografia mahdollisimman hyvin koulutukseen mennessäni. Kun koreografia on hyvin sisäistetty, voin keskittää koulutuksessa energiani tekniikan hiomiseen ja ohjaamisen harjoitteluun. Uskokaa pois, lähden aika nollasta niiden suhteen. Pelkään sitä, että en omaksu asioita, koska mulla ei ole tanssitaustaa kropassani. Taas kerran, pelkään jotain. Ja samaan aikaan oon ihan hitsin määrätietoisesti kuitenkin opettelemassa! Aloitin uuteen ohjelmaan tutustumisen sillä, että tanssin koreografiaa läpi Master classin tahtiin. Ensin kotona olohuoneessa. Olin ihan hitsin fiiliksissä, vaikka aikamoista sekoiluahan toi tottakai oli. Jotain jäi kuitenkin käteen ensimmäisestäkin kerrasta – sain jo hahmotettua koreoita, ja jotain liikkeitä jäi heti lihasmuistiinkin! Olin myös kiitollinen, että kävin silloin elokuun lopussa Helsingissä asti ohjatulla tunnilla, oikein kouluttajan tunnilla. Oli vähän aavistusta koreon suhteen.

Toinen kerta Master Classin parissa meni jo vähemmän sekoillen, tanssin sen GoGolla salissa. Osa liikkeistä sujuu, ja osa on haastavampia. Sain kuitenkin hyvää fiilistä siitä, että olin jo edistynyt homman kanssa! Hauskasti sitä huomaa, että jokainen tanssikerta on hyödyllinen – aina jää jotain muistiin, vaikkei sitä siinä hetkessä huomaa. Tiedän kummankin blokin koreot melko hyvin ulkoa, nyt pitäisi vain harjoitella niiden rakentamista. Ja nyt kolmantena päivänä keskityinkin musiikkien kuunteluun ja ohjaajamanuaalin lueskeluun. Aloin tutkia, mitä missäkin kohdassa tehdään ja sanotaan. Huomasin, että kuulen jo musiikista, mitä seuraavaksi tapahtuu! Jea! Pikkuhiljaa ne blokit alkaa rakentua. Huomenna aion mennä ihan tanssimaan saliin musiikkien kanssa, ja muistella koreon rakentamisia niiden päälle. Tänään en siis fyysisesti tanssinut ollenkaan, mutta ajatustyötä ja musiikkia kuuntelin kyllä.

Tässä kohti mun olo on itseasiassa aika luottavainen. Mulla on vielä viikko aikaa omaksua uusi ohjelma. Uskon, että siinä ajassa opin ainakin hienosäätöjä vaille sen, mitä missäkin kohdassa tehdään. Sanallisia ohjauksia koitan tietysti harjoitella myös tanssiessani, mutta niitä varmaan treenataan koulutuksessakin, eikö? Yksi iso kynnys on matkassa, ja toivon, että saan viikonloppuna siihen apuja kaverilta. Yksi biisi on nimittäin ihan vain salsa-marenque-tyyppistä tanssia, ja suoraan sanottuna en osaa sitä. Mun kroppa ei osaa. Ja koska sehän on pakko opetella myös, niin ei muuta ku treenaamaan. Nyt alkuun on ollut niin paljon kaikkea uutta, että oon sitten aloittanut noista mun kropalle helpommista tanssityyleistä. Viikonloppuna sitten salsataan. Wish me luck!

snapchat-2866141737037400106

Ehkä mun tyylini lähestyä tätä asiaa on sellainen perfektionismimaisen millamainen niinkuin aina, kun teen jotain itselleni tärkeää. Saatan lähteä kauempaa kuin moni muu koulutukseen osallistuva, mutta aion kyllä tehdä töitä päästäkseni siitä läpi! Ja jos en, niin sitten oon ainakin yrittänyt ihan kaikkeni. Ja toisaalta, asetan itselleni hirveästi odotuksia ja paineita, vaikka tiedän, ettei kannattaisi. Oon vaan tällainen, niin eikait silel mitään voi. Ja pakko sanoa, että tää on kyllä hitsin inspiroivaa ja kivaa, kun heti aamusta voi laittaa musat korville ja työpäivän aikana näyttää kahvitauolla työkavereille pari opittua moovia ja sit illalla taas palata tanssisalin puolelle <3 Eka viikko on kulunut kivoilla fiiliksillä tän kanssa, ja luulen, että ensi viikolla paranee vaan viikonloppua kohti.

Ja hei hoi ohjaajat, saa jättää kommenttia tai lähestyä snäpin (millariutta) puolella, jos teillä on jotain kivoja vinkkejä, kommentteja tai tsemppejä! Koko alue on mulle ihan uutta, niin mielelläni kuulen mitä vaan esim. ohjaamiseen, peruskoulutuksiin, les millsiin tai bodyjamiin liittyen teiltä konkareilta!

Milla

5 vastausta artikkeliin “Kuinka valmistaudun ohjaajakoulutukseen?”

  1. Miulla on takana neljä peruskoulutusta ja aina ollut tuo tilanne, että opetellaan ohjelmaa, joka ei vielä pyöri saleilla. Siinä on etuja: ei heti tarvitse opetella uutta ohjelmaa, koreot asiakassuunnasta ei ole lihasmuistissa (tanssitunneilla varsinkin etu) ja muutenkin ei ole opetellut jotain ns ”väärin”.

    Ihan turhaan pelkäät, että olisit ”huonoin”. Ketään ei laiteta paremmuusjärjestykseen, vaan arvioidaan suhteessa omaan kehitykseen :) Siitä, että osaa koreografian, on tosi iso hyöty, sillä sitten voit koulutuksessa keskittyä täysillä coachaamisen ja tekniikan harjoitteluun. Koreografian osaaminen on must, mutta hyvän ohjaajan tekee miun mielestä se kaikki muu.

    Harjoittelen ohjelmat yleensä niin, että kuuntelen musiikkia niin, että osaan ns. biisit ulkoa, sitten katson videota, teen omat muistiinpanot ja lopuksi kuuntelen biisiä kerraten koreo-ohjeesta, mitä tapahtuu. Lopuksi mielikuvaharjoittelua napit korvilla tai liikkuen :)

    Tsemppiä tosi paljon koulutukseen, oon päättänyt, että BodyJam on myös miun seuraava laji, ehkä ensi keväänä tai sitten kun aika tuntuu sopivalta. Mielenkiinnolla siis luen kaikki jamijutut :D

    • Joo toi on kyllä totta, ja oikein hyvä puoli, kun koulutuksen jälkeen voin vetää sit tota ohjelmaa pari kuukautta, eikä asiakkaat oo jo ihan kyllästyneitä siihen :-) En toki tiedä, pääseekö mihinkään ohjaamaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt keskityn vaan tuohon ensi viikonloppuun valmistautumiseen, askel kerrallaan, kuten aiemminkin todettu. Mä kyllä tykkään opetella bodyjamista aina kummatkin puolet, mutta nyt tosiaan voi olla fiksuinta vetää ainoastaan tota ohjaajan puolta ennen koulutusta.. Kiitos, kun jätit kommentin ja tsempit! Nää on niin arvokkaita tässä kohdassa jammailuja <3

  2. Sä oot kyllä niin hyvin valmistautunut, ettet voi muuta kuin onnistua!

    Mä uskon, että bodyjam-koulutuksessa on enemmän etua vuosikausien bodyjammailusta kuin siitä, että olisi käynyt oikeasssa tanssikoulussa tanssimassa vain tiettyä tyylisuuntaa.

    • Kiitos kannustuksesta! Toivottavasti joo bodyjam-vuosilla on jotain tekemistä sen kanssa, kuinka pärjään jatkossa ;)

  3. Itsehän kävin Bodycombatin peruskoulutuksen keväällä, aikalailla täysin puskista, ilman minkäänlaista ohjaustaustaa ja itse lajiakin olin ehtinyt harrastaa vasta vajaan vuoden. Aika kauhun ja innostuksen sekaisin tunteihin koulutukseen matkattiin. Siinä vaiheessa kun sali on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, jotka kaikki tsemppaa toisiaan ja vedätte ekaa kertaa master classin läpi mahtavan kouluttajan vetämänä, niin tietää olevansa oikeassa paikassa ja fiilis on lähinnä enää innostunut ja odottava. Rankka, mutta ah, niin antoisa ja inspiroiva, huikea viikonloppu tiedossa!
    Koulutuksessahan riittää, että osaa omat kappaleensa; koreon (tietty oikeaan tempoon) ja layer 1 ohjeistuksen, en tiedä kuinka paljon, tai miten bodyjamissa kiinnitetään huomiota tekniikkaan.. Täydellinen ei silti tarvitse olla, saat rakentavaa palautetta mahdollisista puutteista tai virheistä ja niitä sitten lähdetään hiomaan ja korjaamaan, toisen päivän ohjaukset on jo huomattavasti helpompia. Ja kannattaa muistaa ettei ”hylätty” peruskoulutus ole vielä maailmanloppu, se tarkoittaa ainoastaan, että joissain asioissa saattaa olla vielä hiomista ja ohjaajan tulee tietyn lisäajan sisällä kuvata omat koulutuskappaleensa Les Millsille, tennen kuin saa luvan ohjata asiakkaille. Oma kouluttajani myös kertoi, että häntä on joskus myös pyydetty antamaan Fail, koska koulutettava ei kokenut olevansa vielä valmis asiakkaiden eteen.. Tietyllä tavalla ymmärsin kyseistä henkilöä kun itse vedin ensimmäisen (näyte)tuntini 3 päivää koulutuksen jälkeen :D
    Mitä sitten tuohon uuden koreografian opetteluun tulee, itse kuunteleen uutta musiikkia aina. Siis oikeasti käytännössä aina. Salilla, työmatkoilla, kaupungilla, en ehkä nukkuessani sentään, tai ainakaan kovin usein.. 😅 Katson masterclassin muutaman kerran koreovihkon kanssa, samoin seuraan sitä musiikkia kuunnellessani. Masterclassin kanssa en juurikaan ole harjoitellut, paitsi ennen koulutusta, usein kaivan videon esille siinä vaiheessa jos en muista mitä jollain noteseissa olevalla tarkoitetaan, tai yritän sisäistää liikkeiden vaihtoja vaikeissa kohdissa. Musiikki ja oma treeni toimii itselläni parhaiten, kun musiikki on hallussa, löytää sieltä ne vaihtokohdatkin aika äkkiä ja koreografia tulee kuin luonnostaan, kroppa vain tietää mitä tehdä :) Se puhuminen siihen lisättynyä on omalla kohdallani ollutkin se suurin haaste, mutta sekin paranee ajan myötä 😊 Edes lisenssin saadakseen ei tarvitse olla ”valmis ohjaaja”, vaan siitä se kehittyminen lähtee!
    Tsemppiä ja welcome to the tribe! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta