Et näytä yhtään 65-kiloiselta?!

Olis hauska lukasta ”ennen treenin aloitusta ja jälkeen”- postausta! – kuului lukijan toive tuossa pari postausta aiemmin. Ja siitä tämän kirjoituksen inspiraatio sitten lähti. Ja nyt puhutaan siis nimenomaan salitreenaamisesta, muuta treeniähän olen tehnyt ihan lapsesta saakka, vaihdellen milloin mitäkin.

En oikein edes muista enää tarkasti, mikä oli ensikosketukseni salitreeniin. Olen varmasti kyllä kirjoittanut aiheesta täällä blogissa, koska kaikki on tapahtunut pitkälti siis sinä aikana, kun tämä blogi on ollut olemassa. Eli tästä päättelisin,  että suurinpiirtein vuosina 2012 – 2013 aloittelin salitreenin parissa. Matkassani on kulkenut koko ajan myös jumppaaminen, tanssiminen ja juokseminen – välillä useammin ja välillä harvemmin.

Ennen ja jälkeen vai, mitä on tapahtunut?

img_20130818_061234
2012
20160917_075817
2016

No, muun muassa seuraavia asioita. Paino on vaihdellut. Ennen salitreeniä painoin jotakuinkin 58 kiloa. Nykyisin painan hieman enemmän, about 65 kiloa. Ero on aika iso, koska olen niin lyhyt. Lihasta on tullut jonkin verran, mutta tottakai myös muuta. Aluksi pelkäsin lihomista, siis silloin, kun aloittelin Fitfarmilla. Jumppaamisen lopettaminen ja syömisen aloittaminen tuntui hieman ristiriitaiselta. Mutta näin kolmisen vuotta myöhemmin voin sanoa, että kannatti. Kannatti vähentää liikkumisia, lisätä syömisiä ja kerätä myös vähän elopainoa. Kroppa on nimittäin paljon pystyvämpi ja terveempi just nyt. Oikean elämän osoitus siitä, että tärkeintä ei ne näkyvät vatsalihakset, vaan vahva ja elinvoimainen kroppa!

Ja toinen asia, mikä tosiaan on muuttunut salitreenivuosien aikana, on mun voimatasot. Pystyn kyykkäämään, vetämään maasta ja penkkaamaan paljon enemmän kuin aiemmin, musta on tullut vahvempi. Olisi tietysti todella epämotivoivaa, jos ei olisi. Mutta aiemmalla tyylilläni voitaisiin hyvinkin olla siinä tilanteessa, kehittyminen nimittäin vaatii sitä, että treenaamisen lisäksi myös syö ja lepää. Ja tässä olen onnistunut. Ja sen lisäksi, että musta on tullut selkeästi vahvempi, mun kehonkoostumus on kyllä muuttunut hurjasti. Uskallan väittää, vai mitä sanot kuvien perusteella ;)

img_20130630_175045
2013
screenshot_20160911-093910
2016

Ei näistä kuvista välttämättä maailman suurin inspiraatiota saa, joku toinen pystyisi vielä paljon suurempiin näkyviin saavutuksiin. Mutta mun kohdallani tämä onkin se merkittävin ja eniten muutosta kokenut asia: mun päämotivaattorini ei ole enää vain ulkonäölliset seikat. Tottakai siis edelleen lihasten kasvaminen motivoi, kivannäköinen kroppa motivoi. Mutta jotenkin sitä arvostaa myös tosi paljon tietynlaista rentoutta ja iloa tekemisessä. En ihannoi dieettejä ja kurinalaista tekemistä, vaan nimenomaan tavoitteellista treeniä omanlaisella tyylillä. Mulle se on tuonut tämänkaltaisia muutoksia kuluneiden vuosien aikana. Aiemmin tällä viikolla sain kommentin, että en näytä yhtään kuuskytviiskiloiselta. Tiedä sitten, miltä sen painoisen kuuluisi näyttää, tuskin mitään malliotosta on edes olemassa. Eikä sillä painolla pitäisi oikeastikaan olla niin väliä. Viimeistään, kun itsekin katsoo noita kuvia, niin voin sen myöntää. Näytän ainakin omasta mielestäni paljon paremmalta nyt painavampana. Ja siihen kun lisää sen, että tuntuukin paljon energisemmältä ja freesimmältä, niin kyllä tietää, että oikeaan suuntaa on menty.

Miksi silti niin monia pelottaa painonnousu? Katsotaan sokeasti vain puntarin lukemaa, vaikka totuus voisi löytyä peilistä tai vaippaka vanhoista valokuvista verrattuna uusiin..

Milla

15 vastausta artikkeliin “Et näytä yhtään 65-kiloiselta?!”

  1. Kuinka pitkä Sä olet? On kyllä tullut hienosti muutosta sulla kroppaan! 👍🏻

  2. Upeaa työtä! 👌 Kumpa joskus olisi itse samassa kunnossa. Vahva kroppa mutta silti naisellinen 😊 Itse aloittelin keväällä pt:n matkassa tavoitteena saada lihaa kroppaan ja järkevöittää tekemistä. Paino kävi vuoden alussa alimmillaan alle 52kg ja totesin että nyt jotain on tehtävä! Silloin hamusin kaikki liikunnat:sali,lenkit,hiihto jne. Lepopäivä oli kirosana ja vankila. Pääkopalla oli aluksi melkoisesti tekemistä, kun puntari alkoi nousta hiljalleen. Entisenä ylipainoisena pelkäsin lukeman nousua. Pääkopassa ylärajana oli ehdoton ja niin klassinen 55kg jonka yli ei saanu mennä. Siitä on kauan kun tuo lukema on ylittyny. En edes muista koska oon viimeksi käyny puntarilla. Kun huomaa, että elämän onnellisuus ei oo kiinni painosta, ei yhdestä vatsamakkarasta. Vaan uskaltaa iloita että kroppa voi hyvin, pääkoppa voi hyvin ja jaksaa tehd ja touhuta – se on tärkeintä. On paljon kivempi näyttää elinvoimaiselta kuin riutuneelta 😊

    • Kiitos, vahva ja naisellinen on munkin mielestä aika hyvä tavoite! Huippua, et oot kans lähtenyt järkevöittää treenaamisia pt:n kanssa. Pääkoppa joutuu tekee välillä yhtälailla töitä kuin muukin kroppa, mutta kuten säkin oot huomannut, niin kyllähän se lopulta palkitaan <3 Hyvää treenisyksyä sulle :-)

  3. En ikinä koskaan kommentoi blogeihin, mutta sun blogi on aina se johon päätän raapustaa jotain, koska se on melkein kuin pakottava tarve :D Koska mun on pakko sanoa, että nyt oot tosi upea! Tuollaisia kroppaa kuin sinulla minä itse pidän motivoivana!:) Kiitos taas mahtavasta postauksesta!

    Ihanaa syksyä!

    • Hei huippua, kun kommentoit! Ja kiitos kivoista sanoista myös, toivon sullekin ihanaa syksyä ja energiaa treeneihin :) Tuuhan taas kommentoimaan, kun joku aihe sytyttää.

  4. Hyvältä näytät nyt! Ja kiitos postaustoiveen täyttämisestä 😊 itselläkin paino pyörii siellä 60-65 välillä riippuen kaudesta ja pituutta on vähän enemmän kun sulla, 164cm. Tavoite on nyt lähteä keräämään enemmänkin lihasta eli varmasti saadaan pysyväksi lukemaksi tuo 65+ 😄

    • Kiitos kivasta postausvinkistä! Oli ihanaa nyt lauantaiaamuna, kun teki kovasti mieli kirjoittaa, ja olikin jo aihe valmiina inspiroimassa – ei tarvinu käyttää aikaa pähkäilyyn ;)

  5. Paino on kyllä sellanen asia mikä aina jaksaa ihmetyttää. Kaksi saman painoista henkilöä voi näyttää niin erilaisilta sillä ennen kuin katsotaan puntarille nii kehonkoostumus olisi ainakin omasta mielestä parempi mittari. Tottakai ääripäissä painon tarkkailu on ihan ok, mutta jos keho toimii ja muuten on hyvä olo niin puntarin voisi jättää sinne kaapin perukoille ja jos sillä pitää käydä niin maksimissaan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.
    En sano etteikö itselle tuo puntarin lukema merkkaisi, mutta koko ajan menossa siihen suuntaan että merkkaa aina vaan vähemmän ja koitan päästä huonosta tavasta irti ja keskittyä juurikin painotasojen nostamiseen ja lihaksien kehitykseen.

    Ainakin ulkopuolisen silmin sinussa on tapahtunut isoja muutoksia ja näytät tosi upeelta ja sporttiselta! :)

    • Nimenomaan näin, en tiedä, mitä toi mullekin osoitettu kommentti loppupeleissä tarkoitti. En näytä niin painavalta vai? Vai en näytä niin kevyeltä? Riippuu varmasti komentoijastakin, pitääkö tuota 65kiloa isona lukuna naiselle vai ei. Kyllä mäkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti puntaria katson, mutta oma olo ja nousujohteiset treenit on kuitenkin niin paljon parempi palaute siitä, missä mennään! Ihanaa myös, kun on oikeasti oivaltanut sen, eikä tarvii ressata asiasta.

      Kiitos kivasta kommentista! :)

  6. Voisitko laittaa myös kuvia joissa näkyy peppu, että nähdään ootko tehny tarpeeksi kyykkyjä? ;)

    • Eiköhän niitä oo tullu tehtyä ihan tarpeeksi. Ei oo tapana laittaa kuvia pyllystä muitten ihmeteltäväksi :D

  7. Minä pelkään myös painonnousua. Aloitin salitreenaamisen 2014 alussa ja painoin tuolloin noin 63 kiloa. Ensimmäisenä kesänä näytin hyvälle ja olin iloinen, sillä lihakset olivat saaneet pienen pumpin ja näytin hyvälle. Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on painoni noussut seitsemän kiloa. Toki tähänkin painonnousuun kuuluu lihasten kasvun lisäksi myös varmasti muutama rasvakilo, ja se ahdistaa. Varsinkin kun itsekin olen melko lyhyt, ja 160 senttiä ja 70kiloa kuulostaa todella paljolle. Silti voimatasoni ovat nousseet hurjasti, ja siinä millä aloittelin kyykkäämistä pelkällä tangolla nykyään kyykkään 60kg.
    Veikkaan, että itselläni ainakin pelkoa aiheuttaa muut ihmiset. Erityisesti keväällä sain kuulla terveydenhoitajalta, joka luotti vain bmi-mittaukseen, etten saisi lihoa enää yhtään. Haluaisin, että varsinkin terveydenalan ammattilaiset huomioisivat toimissaan myös muutkin seikat kuin jatkuvan pituus-paino-suhteen muuttumisen.

  8. Oot kyllä niin kaunis! Ja mikä muutos! Ihailen kroppaasi ja sitä mitä olet saanut aikaan. Odotan innolla että pääsen taas treenaamaan. Vauva, kolmas lapsemme, on nyt vasta 1 kk ikäinen. Se tunne minkä treenistä saa, on niin koukuttava.
    Onnellista uutta vuotta ja paljon ihania hetkiä tulevien treenien pariin vuonna 2017!!

    • Voi, siellä on toinen tosi pieni vielä. Varmaan sullakin tiedossa asteittainen paluu taas treenien pariin. En ite tiedä raskaudenjälkeisestä treenaamisesta juuri mitään, mutta hauskasti tosi ajankohtainen aihe täällä fitfashionin monissa blogeissa – löytyy varmaan sullekin kivoja vertaistarinoita. Treeninjälkeinen olo ja se energia, minkä se antaa kokonaisuudessaan arkeen, on kyllä mahtava. Liikunnaniloa ja voimia tähän vuoteen ja kiitos kauniista sanoista <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta