Hauisjuttu! – vastapainoa jumppatarinoille

Eikös tässä olisi aika hyvä perinne tänne blogiin – aina lomalla päivittää vähän salipuolen kehityskuulumisia. Nyt kun mulla on vakituinen työ, niin loma-ajat alkaa olla melko säännöllisesti tällain neljäsosavuosittain: pisimmät pätkät kesällä ja jouluna ja mahdollisuuksien mukaan muutama päivä syys- ja hiihtoloma-aikaan. Ja jos viimeksi on kesällä kirjoitettu kehittymisestä, etenkin niinkuin salipainojen suhteen, niin tänään on varmaan ihan okei puhua hauiksen koon kasvamisesta, hehe. Okei, älkää vetäkö hernettä nenään, ei tässä ole aihetta muuhun kuin pieneen fiilistelyyn.. Mutta suokaa se mulle. Omassa treenihistoriassani tää on mulle oikeasti hyviä fiiliksiä tuova juttu.

Aihe tuli mieleeni eilisen kuvan tiimoilta, ehkä näittekin sen instagramissa? Olin eilen pt-treeneissä, ja sain kivan palautteen, että yläkroppa on kehittynyt näiden treenivuosien aikana hienosti. Ja kyllähän sen itsekin tiedän, sen vain unohtaa niin helposti, kun koko ajan touhottaa monen asian parissa ja haluaa lisää ja enemmän vähän kaikkea. Treenattiin tosiaan käsiä, ja vaikkei mun hauiksilla vielä nosteta kovin suuria painoja, mua kuitenkin ilostuttaa hyvien treenien lisäksi nämä kuvat. Vai mitä sanotte, toi alempi on aika hauska, vähän nolokin. Pahoittelen tuota tosi huonoa laatua, noihin aikoihin puhelimen kamerat oli vähän huonompia. Mutta oli pakko tietty etsiä ihan mustaa valkoisella tästä kehittymisestä ja laittaa kuvat tänne! Eipä täällä blogissa oo aiemminkaan kuvien laadulla pröystäilty. Ja eikö blogien yksi tarkoitus ole myös viihdyttää lukijoita. Tässä siis vastapainona jumppatarinoille ja kaikenmaailman parjatuille syvällisille sankaritarinapohdinnoille ihan vaan hauisjuttu! Keep it simple!

20161018_1609101img_20130414_135224

Oldies goldies – vai miten se tiivistetään kauniisti. Vaikka mulla on nytkin noita jumppaprojekteja meneillään, niin kai voi sanoa, että ihan hyvään suuntaan on kropan muokkaamisen kanssa menty. Just siihen suuntaan, mihin joskus aikoinaan salitreeniä aloitellessani halusinkin suunnistaa! Olin kovin päärynänmallinen, eikä yläkropassa ollut lainkaan voimaa tai muotoa. Mutta nykyisin on, ainakin vähän. Ja vaikka tosiaan esimerkiksi kulunut kuukausi on mennyt tasapainotellessa jumppaohjausten ja salitouhun välillä, niin ilmeisen hyvin siinä on onnistuttu. Siis nimenomaan tasapainoiluissa, kun kumpainenkin tuo hyvää mieltä ja pitkällä aikavälillä katsottuna myös henkisen onnistumisen lisäksi fyysisiä tuloksia. Kuten eilenkin treeneissä todettiin, niin mulle on taitanut löytyä melkoisen optimi sisältö treeniviikkoihin!

Ja pakko nyt sivuta sen verran vielä jumppa-aihetta, että mulla on siis tavoitteena kuvata nyt sunnuntaina BodyJamin lisenssivideoni, jonka lähetän Les Millsille arvioitavaksi. Ja voitte uskoa, että sen jälkeen panostan salitreeniin taas aikaa ja energiaa vähän enemmän. Tai tosi paljon enemmän! Ai että, mun on niin ikävä sitä fiilistä, kun pääsee normaaliin salitreenikiertoon kiinni. Kun joka viikolle voi asettaa treenisuunnitelmat ja -tavoitteet ja oikeasti mennä niitä kohti! Nyt on ollut niin pirstaleista noitten tanssijuttujen vuoksi koko kulunut kuukausi. Maastavetokin on edelleen ihan samassa jamassa kuin kesällä, kyykystä puhumattakaan. Mutta tosiaan, marraskuussa aion treenata pääpaino vahvasti salitreenissä. Ja jos mun suunnitelmat toteutuu, eli jos saan bodyjamin lisenssin nyt syksyllä, voin saada keväälle jostain oman tunnin. Ja sitten kun on oma vakituinen tunti, on helpompi suunnitella salitouhujakin sen ympärille. Nyt kun sijaistukset on ollut niin satunnaisia, niin ei oikein koskaan oo uskaltanut tehdä jalkoja :D hehe. Mutta joo, tämmönen hauisjuttu tänää! Eikö perinteiset kehityskuvat ookin ihan kivoja välillä? Vai tuleeko niistä semmonen hohhoijaa-itsekehuhaisee-fiilis? Vai riippuuko se myös henkilöstä ja kehittymisestä? Mun mielestä oon oikeasti edistynyt, mutta toki joku vähän enemmän tosissaan harrasteleva voi katsoa tätä mun juttuani hohhoijaa-lasien takaa :D En mä tiedä, vaikeita juttuja.

ps. mulla on snäpissä pieni kirppisilmoitus, jos joku tahtoo jumppavaatteita itselleen, käy kurkkaa sc: millariutta.

Milla

5 vastausta artikkeliin “Hauisjuttu! – vastapainoa jumppatarinoille”

  1. Kehityskuvia on aina jees nähdä! Ja hauiksen pullistelu on ihan sallittua, varsinkin kun saa sinne kunnolla lihaa ;) Ihan hurja muutos noiden kuvien välillä. Vaikka itse olen enemmän salijuttuihin päin, on noista bodyjam -jutuista silti mielenkiintoista lukea. On siistiä että olet edistynyt ja saavuttanut haaveesi tekemällä sen eteen paljon töitä.
    En ole koskaan ennen tänne kommentoinut, mutta sanotaan nyt samaan rykäisyyn, että snappiasikin on mukava seurata. Fitfashion snapviikon aikana tulit ”enemmän tutuksi”, ja sinusta sai paljon syvemmän kuvan. Kun ennen tuli seurattua postauksiasi silloin tällöin, nykyään ne on yhtiä suosikeistani :)

    • Moikka Meri,

      ja kiitos, kun kommentoit!! On niin kiva saada vähän nimiä tai jotain ajatuksia sieltä lukijoiden puolelta. Mulle kun näkyy vaan luvut, kuinka monesti sivuja on luettu – ei sen enempää. Ja kiitos palautteesta, sekä bodyjamjuttuja että salihommia varmasti tiedossa jatkossakin :-)

      Fitfashionin snäppiviikko oli kyllä kiva, joskin toisaalta haastava toteuttaa, kun ei oikein tiennyt, keitä siellä toisella puolella on. Tai kun omassa snäpissä ihmiset, jotka seuraavat, on joko blogin kautta tai sitten ihan mun kavereita tosielämästä. Mutta tuolla FF:n snäpissä moni saattoi tosiaan katsoa mun pärstääni ekaa kertaa, niin piti vähän koittaa pitää linjaa koko viikon, et tulee jotain johdonmukaisuutta ja helpompi tutustua ja tarttua aiheisiin……. En tiedä kuinka onnistuin, mutta kiva kuulla, että sä tulit sitä kautta mukaan! Toivottavasti jäät lueskelemaan, ja hei kirjoitusaihetoiveita ja -ideoita saa aina esittää :))

    • Meillä tais ekassa liikkeessä olla isommat painot 14kg kässärit.
      Tehtiin siis vuorotellen haiusta ja ojentajaa.
      Jos en väärin muista niin tangolla tehtiin 27,5kg painolla mutta saatto olla 30kg?
      Joka tapauksessa Milla veti hyvin, vaikkei noi painot meille niin olennaisia ookkaan ni näkee että voimat on kasvanu!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta