Vajaatoimintaa vai ihan vaan syysfiiliksiä?

Kuinka salakavalasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voikaan lisääntyä, ilman, että oikein edes tiedät, mistä on kyse. Vai onko kaikki jostain muusta johtuvaa? Mistä sen tietää? Eikai mistään?

En tiedä, luitteko mun aiempaa postausta tältä syksyltä, jossa kerroin käyneeni verikokeissa. Kyseessä oli vuosittaistarkastus, mun kohdallani ihan ensimmäinen sellainen. Loppukesästä 2015 sain tyroksiinilääkityksen vajaatoimintaani, tiedoksi niille, jotka ei ole mun juttujani aiemmin lukeneet. Siitä on tosiaan vasta vuosi aikaa. Annosta nostettiin ja oloja tarkkailtiin koko syksy ihan jouluun saakka 2015. Tähdet osui lopulta kohdilleen, ja tammikuusta kesään asti mentiin niinkuin aina ennenkin – toimivalla kropalla ja hyvällä fiiliksellä. Keväällä arvot tarkistettiin, ja kaikki oli hyvin. Nyt syyskuussa 2016 oli tosiaan ensimmäisen vuositarkastuksen aika. TSH olikin nyt taas noussut, ei vielä taivaisiin, mutta kevääseen ja viime jouluun nähden paljon, yli viitearvojen. Sovittiin kuitenkin, että katsellaan. Ei varmuuden vuoksi nosteta lääkitystä, vaan katsellaan oloja ja myöhemmin myös arvoja. Sain siis lähetteen verikokeisiin, joihin olisi tarkoitus mennä lähikuukausina. Nyt mä vaan oon jounut miettimään, miksi oon taas tässä samassa tilanteessa. Miksi en hoksannut jo silloin kertoa oireistani – ajattelin kai niiden olevan ihan tavallisia. Ehkä oon ollut liian kiireinenkin huomaamaan mitään, ehkä en oo halunnut huomata. Ja kun kysyttiin, niin eihän mulla paljoo sillai mitää kai niinku oo. Nyt mun mielessäni kaikuu vain ne sanat ”älä nyt ihan heti sitten mene uudestaan verikokeisiin, vaikka se lähete siellä onkin”. Niin, se tosiaan oli vasta alle kuukausi sitten. Tuntuu pitkältä odottaa vaikkapa toinen vielä.

Screenshot_20160904-075739

Ai miksi vai? Niin. Mulla on rehellisesti sanottuna aika paljon kaikkia oireita, joita vajaatoiminta on mulle aiemmin aiheuttanut. Mutta ne on tunnetusti myös sellaisia, joita kaikilla on aina välillä. Syksy lienee oikein otollista aikaa näille. On väsynyt, vaikka nukkuu paljon. Palautuu huonosti, vaikka yleensä palautuu hyvin. On huono ruokahalu, vaikka yleensä on hyvä. On huonokuntoinen iho, vaikka se on ollut hyvä. Tukka lähtee päästä. Varpaat palelee niin, ettei yöllä saa nukuttua. Kroppa on nesteinen. Ajattelu ja päätöksenteko on jotenkin sumuista, vähä niinkuin raskasta. On hemmetin ärsyyntynyt olo, vaikka yleensä on iloinen ja pirteä. Ahdistaa ajatus jostain suorituksesta, vaikka se olisi ihan pienikin. Jollain tapaa on ihan plääh-fiilis, vaikka kaikki mun elämässäni on niin täydellisen hyvin kuin vain olla saattaa. Mulla on nyt viikon kestävä syyslomakin! Luulis fiiliksen olevan korkealla. Mutta ei, oikeasti mä oon vaan pyörinyt ympyrää. Nukkunut päiväunia ja pitkiä yöunia, ja sit päivällä miettinyt, että teen jotain. Mutta en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Ahdistunut ajatuksesta, että lomalla pitäisi nauttia, kun oikeasti mä mietin, miten muka selviän päivistä ensi viikolla, kun tarvii tehdä taas töitäkin…

Tässä osa oireista, sellaisia, mitä  nyt tässä hetkessä tuli mieleen. Ja asian kääntöpuoli onkin se, että kaikki on kuitenkin selitettävissä ilman huonoja verikoetuloksiakin. Vai mitä sanotte? On syksy, kaikki ihmisethän on vähän enemmän plääh-fiiliksellä kesään verrattuna. Kaikki ihmiset on väsyneempiä, kun arki on alkanut. Treeniviikot ovat muuttuneet ohjausjuttujen myötä, joten se voi vaikuttaa palautumiseen. Ruokahalu voi vaihdella kuunkierron mukaan ihan jokaisella. Ihokin voi oireilla ihan vaan vaikka hormoneista. Kaikkia hermostuttaa joskus. On ihan normaalia, että koko ajan ei oo superhyvä fiilis. Niin kai oon itelleni koittanut sanoakin, voi olla ihan normaalia. Katon vielä viikon, ja sitten meen verikokeisiin tai otan yhteyttä lääkäriin, jos sama jatkuu. Ei tää nyt voi olla, et yhtäkkiä lääkitys ei enää riitäkkään, kun se on jo niin pitkään riittänyt. One more week.

screenshot_20160911-093931

Mutta on kyllä oikeasti hankala tietää ja arvata, mistä kaikki johtuu. Vajaatoiminta on yleisesti tunnettu tekosyy kaikelle ja musta tuntuu, että siitä ei kovin mielellään edes puhuta tai jutella. Mä itsekin inhoan koko sairautta, ja ihmisiä, jotka vetoaa siihen jonkun oireensa kanssa. Enkä kai uskalla siksi myöntää (paitsi nyt) kaikkia näitä oireitani, kun pelkään, että sairauden varjolla vaan selittelen asioita. Tai kuulostan siltä. Varmaan juuri sen takia, kun oireet on niin tavallisia ihan kaikille. Vaikka tiedän kokemuksesta sen, että oikeesti koko elämä ja arki kaatuu, kun oireet päästää vajaatoiminnasta johtuen liian pahoiksi. Toivoisin vaan, että se pysyisi omalla kohdallani tällä lääkityksellä poissa mielestä ja poissa kuvioista, haluaisin kai sulkea silmäni koko asialta. Koitan selittää kaikkia oireita ihan tavallisuudella, koska mua ylipäänsä jollain tapaa inhottaa valittaa ja hakea apua, on vaikeeta olla se jota autetaan, kun mieluummin olisin aina se vahvempi osapuoli, auttajan roolissa. Ja kyllä, tiedän, että vajaatoiminta on oikein muotisairaus, etenkin blogien kommenttibokseissa. Siksi mietinkin, julkaisenko edes tätä tekstiä. En nimittäin jaksaisi vastaanottaa mitään vihapuheita. Mutta päädyin nyt kuitenkin julkaisemaan jutun, sillä tässä on syy siihen, miksi en ole ollut niin aktiivinen somekanavissa kuin yleensä. Kulunut niin paljon energiaa ihmettelyyn ja selviytymiseen. Ja edelleenkin antaisin vajaatoiminnan jokaiselle, joka haluaa muotisairauden. Haluisin nimittäin ite elää mieluummin kokonaan ilman. Tai tässä tilanteessa oon halunnut pysyä sillä paremmalla puolella, että on lääkitys, mutta sairauden ei tarvitsisi muuten näkyä elämässä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

Pitkän aikaa oon selittänyt kaikkea normaalilla syysfiiliksellä. Ei aina voi olla ihan kymppifiilis aamusta iltaan, vaikka asiat onkin tosi hyvin. Voi olla, että on vaan ollut niin haipakkaa elämässä, kun samanaikaisesti teen täyttä päivää päiväkodilla, harjoittelen jamin ohjaamista, sijaistelen aina tilaisuuden tullen ympäri kaupunkia, jännitän lisenssivideon kuvaamista, bloggailen ja muuta pientä, mitä nyt arkeen kuuluu. Ajattelin, että nyt kun mä tosiaan lomailen tän viikon, katson, josko hektisyys katoaisi ja tulis taas takasin se hyvä fiilis, mikä tavallisesti ;) Jos kaikki johtuu siis vain kiireisestä syksystä. Voihan se oikeasti olla, et kun pitkän aktiivisen jakson jälkeen pysähtyy näin, niin kaikki väsymys iskee sit kerralla. Mulla ei ollut siis juurikaan suunnitelmia tälle viikolle, saatoin vaan olla ja kotoilla ja levätä päivisin. Mutta näin loppuviikosta huomasin, että oon edelleenkin koko ajan kulmat kurtussa ja pyörittelen asioita mielessäni. Mulla vaan ei ole yhtään normaali olo. Sitä on vaikea kuvailla, mutta sen tuntee kyllä. Oli siis aika ottaa yhteys lääkäriin. Koska lupasin itselleni jo monta viikkoa sitten, että jos ei loma auta, niin sitten mä kyllä teen asialle jotain. Tänään sainkin vihdoin lisätietoja ja apua olotilaani. Kohti parempaa marraskuuta siis!

Kysymys kuuluukin taas: miksi sitä kituuttaa aina niin pitkään väkisin, vaikka tuntisi, että kaikki ei oo normaalisti? Miks on niin vaikeeta myöntää jotain heikkouksia, miks pitää väkisin vaan jaksaa? Mietin vain. Olis jälleen kerran voinu jo vähän aiemmin. Oudolle ololle löytyy aina jokin syy. Niinkuin tälläkin kertaa. Ehkä mä olen ensi kerralla taas vähän fiksumpi. Ehkä.

Milla

22 vastausta artikkeliin “Vajaatoimintaa vai ihan vaan syysfiiliksiä?”

  1. Moikka!
    Mulla on ollut tismalleen samanlaisia oireita tässä jo jonkun aikaa, ja viimeisen parin viikon aikana oireet ovat vaan voimistuneet. Jatkuva palelu, mieletön väsymys (ja juurikin tuo ettei yöunet riitä sitten millään), ruokahalun lisääntyminen, treeni-innon väheneminen, yleinen synkistely ja ihan uskomaton saamattomuus alkaa vaikuttaa vähän turhankin paljon arkielämään. Olen meinannut käydä tarkastuttaa kilppariarvot, mut toisaalta en just halua ”turhaan” käydä itkemässä lääkärille, jos nämä ovatkin vain ihan tavallisia jokaisen ihmisen elämään ajoittain kuuluvia murheenkryynejä. Ja kerran olen yrittänytkin päästä labrakokeisiin, mutta se meni lopulta hirveäksi säädöksi niin annoin asian sitten olla. Hemoglobiinikin keikkuu välillä liian alhaalla, joten sekin olisi ehkä syytä tarkastuttaa vaikka kaikenmaailman lisäravinteet on kyllä käytössä ollut..

    Mä vaan vieläkin vähättelen näitä oireita, enkä oikein viitsi edes läheisille puhua näistä, kun en tiedä itsekään olenko oikeasti sairas vai luulenko vain olevani. Tällä hetkellä elän siinä uskossa, että minulla on vain syysväsymys ja tähän hankin avuksi kirkasvalolampun pari päivää sitten. Toivon todella, että alan huomaamaan jotain eroa olotilassa.

    Johtuiko noi sun oireet siis edelleen siitä kilpparista, vai tuliko jotain uutta ilmi?

    • Ymmärrän hyvin fiiliksen ja sen epätietoisen pohdiskelun, et onko normaalia vai ei. Mut suosittelen melkeinpä tekee niin, et jos omalla toiminnalla oot tehny kaikkes, jotta olo korjaantuisi, mutta silti jatkuu vaan sellanen epämääräinen ahdistelu ja kaikki fyysiset oireet, niin käy oikeesti lääkärissä. Ei siinä menetä mitään! Jos on huono olo henkisesti ja fyysisesti, niin kyllä siihen joku syy löytyy. Jos se ei oo kilpirauhanen, niin mahdollisesti sitten jotain muuta. Mutta varmaan pääasia on jokaiselle, että terveys olisi kunnossa ja vointi arjessa hyvä :-)

      Ja joo, siis mulla oli arvot taas melkeinpä yhtä huonot kuin silloin tyroksiinilääkityksen saatuani, eli annosta lisättiin nyt ja verikoerumba alkaa taas…….. Mutta hitsi vie, kun olis pitänyt niin paljon aiemmin jo tarttua asiaan, eikä vaan ihmetellä, kun näyttää väsyneeltä ja turvonneelta ja ärsyttää ja mikään ei tunnu miltään tai jos tuntuu niin huonolta :D Ehkä ens kerralla.

  2. Mä ajattelen just samalla tavalla! Inhoon sitä että ihmiset vetoo tähän vajariin ja syyttää siitä kaikkea mahdollista. Itse en jaksa ikinä uskoa että syy olis nimenomaan siinä, oon muka muuten vaan laiska. Vaikka todellakaan en oikeasti ole, vaan yleensä oon täynnä virtaa ja päivä tekemättä mitään ei oo mun juttu. Mutta nyt taas syksyn tullen olosta tuli blaah. En jaksa mennä salille, en jaksa tyhjentää astianpesukonetta, en jaksa nähdä ketään mut ei mua myöskään nukuta, en vaan saa aikaseks mitään, plus monta muuta asiaa. Menin puolivuosittais verikokeisiin ja tsadaa, arvot TAAS laskusuunnassa, siinä selitys. Lääkärin soittoaika ens kuun alussa, joten odotellaan nyt sitä. Tosin mulla on se huono tapa että ite fiksaan lääkitystä koska mä tunnen oloni, lääkärin mielestä mun arvot on ihan hyvät varmaan vielä sillonkin kun en pääse sängystä ylös. Niin ei tietysti sais tehdä mutta väitän tuntevani itseni paremmin kun lääkäri jota en koskaan ole nähnyt. Suosiolla otin tämän viikon levon kannalta ja toivon että salimotivaatiokin palaa ennalleen pian, tää on myös tosi ahdistavaa olla koko ajan ahdistunut ja tuntuu siltä ettei tätä ymmärrä sellanen kuka ei tätä sairasta, kaiken pitäis näkyä pällepäin. Oon ymmärtänyt että syksy/talvi on jostain syystä sellasta aikaa että monella arvot huononee syystä tai toisesta ja kevät/kesä on parempaa aikaa, kysymys ei siis oo vaan syysmasennuksesta :-) Tsemppiä vaan, suunta on ylöspäin!

    • Sama täällä, yleensä oon hyväntuulinen, energinen ja aikaansaava! Siksi pitäiski hälytyskellojen soida, kun ei yhtäkkiä enää ookkaan moneen viikkoon tai jopa kuukausiin sellainen………. Sulla menee kyllä tosi pitkälle soittoaika?! Mulla hoituu kaikki päivässä tai kahdessa kun oon nyt ollut työterveyteen viimeaikoina useamman kerran yhteydessä.

      Ite en oo koskaa uskaltanut ite koskea lääkemääriin, mutta oon kuullu, että moni tekee sitä. Ja osut kyllä perhana oikeaan siinä, että kukaan muu kuin saman olon kokenyt ei voi ymmärtää tätä. Ja se on oikeasti iso haaste. Sulta kysytään monessa paikkaa, et miks oot koko ajan vihainen tai itket tai et oo tyyytyväinen mihinkään, niin mitä siihen vastaa. Kuulostaa nololta selittelyltä, että en se minä oo vaan tää vajaatoiminta. Oikeesti en oo tämmönen! Vaikka just tässä hetkessä oon tämmönen. En oo kyllä ollu mitää maailman energisoivinta seuraa tänä syksynä kenellekään. Ja sit kun ei vaan jaksa osallistua mihinkään. Ja kaikki vähä pahastuu tai suuttuu sulle. Mut sit ei kuitenkaan ite koe, et mun pitäis pyytää sitä anteeksi. Koska en mä oikeasti haluis olla tämmönen mut en myöskää voi sille mitään :D Ei helppoa ollenkaan.

    • Joo just näin :-D Oon hoitovapaalla niin en kuulu tällä hetkellä työterveyden piiriin, menee julkisella vähän pitkälle toi soittoaika… onneks tulokset saa heti tekstarilla niin tietää ite missä mennään. On muuten paljon parempi olo kun omatoimisesti säädin lääkitystä, tosin en suosittele muita niin tekemään. Mulla on ollut vajaatoiminta kolmisen vuotta suunnilleen ja edelleen säätöä arvojen kans, siihen pitää vaan tottua ja matalalla kynnyksellä lääkäriin.

  3. Hyvä, että otit jo yhteyden lääkäriin. Jos tää sun teksti olis päättynyt niin että vielä kattelet olisin tässä sanonut, ettei noi oireet kyllä kuulosta syksyyn liittyviltä ja et nyt saassiin verikokeisiin. Joillekin syksy on raskaampaa aikaa mut sun aikaisempia syksyjä, lukuunottamatta viime syksyä ei ainakaan sun kirjoituksista oo saanu sellasta kuvaa et sun energiatasot noin paljon heittelisi vuoden aikojen mukaan. Oman kropan kuunteleminen on vaikeeta ja tuntuu et kun siinä on vähän parantunut, niin sit on hankala sanoo/valittaa niistä tuntemuksista mitkä ei itelle oo normaaleja. Tiedän siis niin hyvin ton tunteen et no kai tää on normaalia ja kyllä tästä vissiin muutkin selviää, niin olis hassua valittaa. Mut kai se sit askel kerrallaan kehittyy siihenkin et kynnys sanoa/tunnustaa omat oudot tuntemukset alenee.

    Toivotan parempaa oloa loppusyksyyn ja uutta energiaa arjen hommiin!

    • Tää teksti itseasiassa alunperin päättyi siihen, että odotan vielä viikon. Kirjoitin tän luonnoksen nimittäin jo ennen lomaa. Mutta koska julkaisin nyt loman päätyttyä, niin loppu olikin toisenlainen. Pakko se oli jo tarttua ja hakea jotain apuja, huhhei. Ja tosiaan kun yleensä aina uusi vuodenaika tuo tullessaan uudet innostuksen kohteet ja tietynlaiset tunnelmat, mitä ei muissa vuodenajoissa oo! Niin onhan se nyt outoa, et yhtäkkiä ei kiinnostakaan mikään eikä innostu mistään. Totta.

      Kiitos tsempeistä, Aurora <3

  4. Lääkityksellä olevan arvot pitää olla TSH:n osalta hyvin matalat, jopa viitearvojen alarajan alapuolella hitusen ja T4v viitearvojen ylä kolmanneksella. Jos ei ole, niin lääkettä pitää lisätä. En oo ihan vakuuttunut sun lääkärin toiminnasta tässä kohtaa. Itsellä on pysynyt jo jo pari vuotta Tv4 siellä 18 kieppeillä ja silloin olo on hyvä. Itse osaan jos tunnistaa milloin nuutunut olo on perusväsyä ja milloin vajista.

    • Tohon mäkin koitan kovasti opetella, että oppisin ite tunnistaa, milloin oireet johtuu vajaatoiminnasta ja mikä sitten taas on normaalia muuta……… Mutta tie on pitkä vielä :D

  5. Suosittelen myös kilpparikokeiden yhteydessä tarkistuttamaan ferritiinin eli kehon rautavarastot! Hemoglobiini voi olla hyväkin ja silti elimistön rautavarastot ihan nollissa. Oireet samankaltaiset kuin kilpirauhassairauksissa.
    Mulla hb 134 ja rautavarastot miinuksella – ja olo sen mukainen. Tässä tulevaisuuden uusi ”trendisairaus”, mutta aiheesa on tärkeä puhua koska se ei vielä ole niin tunnettu.

    • Mä suosittelen kanssa ferritiiniin mittausta, myös lääkitys ja hemoglobiini hyvä. Paljastui että Ferr-arvot oli alhaiset -> rautakuuri. Samoin tämän jälkeen paljastui D-vitamiini alhaalla. Se kannattaa myös tarkistuttaa. Kokoaisuus vaikuttaa ja D ja Ferr arvot ovat myös tärkeitä kilpparin hoidossa.

    • Okei, kiitos! IHana, kun jätätte kommentteja :)) Vaikee aina vaatia itelleen jotain, mut onhan toi asia kyl hyvä nostaa esiin ku seuraavan kerran taas asiaa hoidetaan.

    • Tuo on ihan perustutkimus mikä pitää aina tehdä ennen vajaatoimistalääkityksen aloitusta. Jos ferritiinit ei oo kunnossa eli rautavarastot, niin lääkitys ei toimi normaalisti. Suosittelen ehdottomasti tarkempaan rautavarastojen analysointiin. Itsellänikin oli ferritiini vaan 30 vaikka se pitää vähintään olla 40 – viiterajoista viis.

    • Joo kilpirauhanen ei voi toimia oikein, jos raudat on alhaalla :( Ja monella on D-vitamiinistakin sellainen kuva, et ei mulla voi olla mitään puutetta kun juon maitoa. Jep. Sitä d-tä tarvii talvellakin tosi paljon, joten millään maidon juonnilla (kaikissa maidoissa ei edes ole d:ta) pitkälle pötkitä… Itselleni tuo Fer-alhaisuus oli myös yllätys, mutta toisaalta se selitti asioita miksei lääke imeydy ??

  6. Sulla on ehkä huonosti kilpirauhasen vajaatoimintaa tunteva lääkäri, mutta kuten jo joku sanoi, niin ei todellakaan lääkityksellä olevan arvot pitäisi olla vajaatoiminnan puolella. Ihan turhaan kärsit oireista, joihin sulla on lääkitys olemassa. Silloin ei todellakaan vaan katsella jos vajiksesta kärsivän veriarvot on vajaatoiminnan puolella. On ihan normaalia että annosta voi joutua vaikka vuodenaikojenkin mukaan muuttamaan. Ihan turhaa mietit sitä, että oireet voivat olla muutakin kuin vajaatoimintaa jos verikoekin tukee sitä että todellakin on kyse vajiksesta.

    Nyt lääkitystä vain rukkaamaan kohdilleen ja pirteämpää syksyn jatkoa!

    • Nojoo, työterveydessä ei varmaan osu kohdalle alan spesialisti…… Ja mun hoitava lääkärikin on vaihtunut kolmesti tän vuoden aikana, että ei ihme, jos tuntuu välillä, että ihmiset sanoo eri asioita hoidon suhteen.

      Hitsi kun muistaisin nää sun sanat taas seuraavan kerran, kun ihmettelen olojani. Pitäis vaan nopeammin hakeutua verikokeisiin ja lääkäriin! Nyt meni turhan pitkään.

      Kiitos ja mukavaa syksynjatkoa sullekin <3

  7. Siis niin tuttuja fiiliksiä! Mielettömän vaikeeta tunnistaa, mikä on normaalia syysväsyä ja mikä vajista. Vielä kun kaikki ympärillä valittaa, että väsyttää, niin ota siinä sitten selvää, missä menee perusväsymyksen ja vajisväsymyksen raja. Ja kun kaikki oireet tulee niin vaivihkaa, niin missä menee se raja kun pitäis huolestua.
    Kun tietää, ettei oo ihan yhtä huonossa jamassa, kun ennen lääkitystä, niin jotenkin uskottelee, itelleen, että tää on nyt vaan tätä syksyä. Vielä selviää ilman päikkäreitä, vaikka aamut onkin tuhottoman vaikeita, eikä joka ilta itketä holtittomasti ilman, että olis mitään tietoa, mikä on vikana. Siltikään mikään ei oikeen jaksa innostaa, paino vaan nousee ja tuttu on just se fiilis, ettei varmastikaan oo ollut parasta seuraa kellekään koko syksynä.
    No, onneks oli taas lekuri viime viikolla ja ylläripylläri, arvothan siellä oli vähän persiillään niin kilpparin kun muidenkin ongelmoivien hormonien kohalla, eipä lopulta oikeestaan yllättänyt. Toivottavasti fiiliskin lähtis siis nousuun annosnostojen myötä ja samaa toivon sullekin :)

  8. Mitkä sun tsh ja t4v arvot tarkalleen oli kun lääkitys aloitettiin? Itsekin kärsin vajaatoiminna oireista, mutta arvot ovat pysyneet viitervojen rajoilla (t4v kuitenkin alapuolella).

    • Mulla ei oo nykyisessä puhelimessa enää niitä tuloksia, mut TSH oli jotai 6.4 ja t4v 11.1

      Jos oireet vaivaa nii kyllä aina kannattaa selvittää syy! Ei ilman syytä oo huono olla :-) tsemppiä!

  9. Sain juuri perjantaina kuulla että mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Täytyy sanoa että tieto toi osaltaan helpotuksen koska olin jo kauan miettinyt miksi oon koko ajan väsynyt ja kiukkuinen, kun ennen olin aina täynnä tarmoa. Nyt vaan toivon että lääkitys auttaisi nopeasti. Oli siis kiva lukea sinun kokemuksesta kun itse taistelen juuri samanlaisten asioiden kanssa. Mulla oli THS 12.53 ja t4v 10.42

    • No huh, aika hulluja arvoja. Onneksi syy selvisi! Toivottavasti joulua kohti helpottaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta