Voiko symppisbloggaaja menestyä?

Blogien kommenttibokseissa kuohuu. Pakkohan niitä on lukea, vaikka oikeasti välillä tulee kovin paha mieli toisten puolesta – ihmiset osaa olla todella ilkeitä netissä. Aikuiset vieläpä. Lueskelen paljon blogeja, ja eri bloggaajille on tullut erilaiset roolit kirjoittamistapojensa perusteella. Joku kirjoittaa suoraan oman mielipiteensä kaunistelematta mitään, toinen taas jättää tietoisesti kaikki henkilökohtaisen elämän asiat blogin ulkopuolelle, kolmas panostaa kauniisiin kuviin ja neljäs kirjoittaa kattavasti kaikesta mahdollisesta arkeen kuuluvasta.

Minkälainen oma blogini on kaikkien näiden keskellä?

Tätä kysymystä huomaa pohtivansa aina säännöllisin väliajoin. Ei sillä, en ole huolissani, ettäkö minun pitäisi muuttua jotenkin. Mulla on kyllä oma tyylini, ei sellaista kai muilla ole? Mutta kehittyä haluaa tottakai ajan myötä. Tämä oman blogin luonne ei kuitenkaan liity kovinkaan vahvasti edes kehittymiseen. Sillä omilla valinnoillani olen luonut tietynlaisen tavan kirjoittaa. Se, mikä mun blogistani tekee erilaisen, on mun arkilähtöisyyteni ja avoimuuteni. Kirjoitusaiheet liittyvät vahvasti mun elämääni, kirjoitan siitä, missä aikaani vietän: arjesta työn ja treenin välillä. Eniten kirjoitan kuulumisistani esimerkiksi treenirintamalla – miten on kulkenut ja mitkä asiat inspiroi. Toisinaan haluan kirjoittaa muustakin: terveydestä, hyvinvoinnista, parisuhteesta tai vaikkapa työstä. Mun blogini on kaukana oppikirjatyylisestä kiiltokuvablogista. Tarkoitan siis sitä, että täältä ei löydy etukäteen ajastettuja postauksia, joihin on mietitty sisällöt jo kahta viikkoa aikaisemmin. En nimittäin koskaan etukäteen tiedä, mistä aion seuraavaksi kirjoittaa. Ei ole kauniita järkkärillä otettuja kuvia, eikä ammattilaisen vinkkejä mihinkään suurempaan. Varhaiskasvatusvinkkejä osaan antaa, jos jotain kiinnostaa? hehe. Mutta silti olen kovin tyytyväinen Treenikengissä -blogiin juurikin näin.

screenshot_20161025-071354

Edellämainittujen asioiden sijasta täältä löytyy helpostisamaistuttavaa aitoa arkea, rehellisiä ajatuksia ja pohdintoja – oikeita onnistumisia, jotka on työllä saavutettu. Niiden lisäksi puhelinkuvia ja puhekieltä. Jonkun mielestä vihoviimeinen virhe. Mulle ne kuitenkin tuntuvat luonnollisilta. En postaa päivittäin, mutta kirjoittelen kuitenkin muutaman kerran viikossa. Joskus kevyempiä aiheita ja toisinaan vähän syvällisempää. Pääasia kai, että blogin kautta oon just se tyyppi, mikä oikeasti olen. Jos joku näkee mut livenä, oon monesti kuullut palautteen, että puhut ihan samalla tavalla kuin kirjoitat. Ja kaverit, jotka tuntee mun äänen ja puhetyylin, voivat lukea näitä tekstejä ja suorastaan kuulevat mut juttelemassa näitä juttuja :D Eräs vahvuuteni saattaa myös olla argumentointi- ja kirjoitustaito. Vaikka kuulostaa pieneltä jutulta, niin hyvin argumentoidut mielipiteet ja oikeinkirjoitustaito vähentää ihmisten aggressioita jo aika paljon – vai mitä sanotte?

Tällainen bloggaustyyli ei tuo mulle rahaa, mainetta ja suurta suosiota. Mutta niiden sijaan se on tuonut mulle teitä uskollisia lukijoita, joista osasta on tullut blogin aikana ihan tosielämän treenikavereita, tuttuja tai ihan ystäviäkin! Tämä on mulle paikka, jossa voin edelleen toteuttaa sitä, minkä vuoksi alunperin vuonna 2012 blogin perustinkin – tämä on kanava jakaa ajatuksia treeniin ja hyvinvointiin liittyen! Toimii edelleen, nykyisin jopa paremmin, sillä blogin lukijakunnan kasvamisen myötä myös vuorovaikutus on lisääntynyt, ja kommentteja tulee säännölisesti. Kiitos niistä! Moni on antanut palautetta, että oon symppistyyppi. Mun mielestä se on kohteliaisuus, koska symppis ei herätä vihan tunteita. Toisten mielestä sellainen bloggaaja, joka ei herätä vihapuheita ja kerää sadoittain kommenttiboksiin kommentteja, on väritön ja mauton. Vähän hajutonkin. En tiedä, oonko mä sellainen. Monien mielestä ihan varmasti olen. Sen takia ne ei täällä käykään – ketä nyt kiinnostaa kiltin lastentarhanopettajan treenijutut ja joka jumppien ohjaaminen, hehe. Niinpä. Kun ei ole niitä provosoivia mielipidekirjoituksiakaan.

screenshot_20161025-071412

Yksi blogi ei voi olla kaikkea, mitä lukijat haluavat. Siksi on tärkeää luoda oma tyyli. Tehdä valintoja sen suhteen, mistä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Priorisoida, kuinka usein kirjoittaa ja millä sävyllä kirjoittaa. Miettiä, kuinka paljon panostaa oikeinkirjoitukseen ja kuinka paljon käyttää puhekieltä. Mä oon valinnut tällaisen tavan. Mulle se luo hyvää fiilistä, ei tarvii ainakaan stressata, että kommenttiboksi on aamulla puhelimen avatessa täynnä aggressiivisia viestejä johonkin postaukseen liittyen. Oikeastaan päinvastoin, oon saanut tosi ihania tsemppaavia, myönteisiä ja keskustelevia kommentteja kirjoituksiini. Ja niihin on kiva tarttua. Kiitos, kun ootte siellä toisella puolen. Ilman teitä ei olisi niin kiva bloggailla <3

Ja kyllä, kuten alussakin mainitsin, tämän postauksen inspiraationa toimi kollegoiden blogit ja niiden kommenttiboksit. Terveisin oman tyylinsä löytänyt  tyytyväinen bloggaaja. Kertokaas hei, minkä tyylisuunnan blogit teitä kiinnostaa eniten? Teettekö samaa kuin mä, että osa blogeista täytyy avata vain sen takia, että kommenttiboksin 95 kommenttia houkuttaa lukemaan? Ja toisia seuraa sitten oikeasti kiinnostavien tekstien ja nimenomaan symppiksen persoonan vuoksi? Sana on vapaa, en pahastu, vaikka sanoisitte mitä. Koska kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen ja päätyä juuri niiden blogien pariin, jotka eniten inspiroi.

Milla

16 vastausta artikkeliin “Voiko symppisbloggaaja menestyä?”

  1. Luen blogiasi mielenkiintoisen sisällön ja kauniin kirjoittamistavan vuoksi. Kauniilla tarkoitan sitä, että osaat käsitellä vaikeitakin aiheita kunnioittavasti. Moni kirjoittaja ja kommentoijahan vetoaa nykyään siihen, että ”pitää puhua suoraan eikä kaunistella”, mikä tarkoittaa valitettavan usein peruskäytöstapojen hylkäämistä – mutta kun suora ei ole sama kuin karkea. Monilla on nykyään sellainen tapa, että ”omalla mielipiteellä” oikeutetaan kaikenlainen asiatonkin sisältö ja virheelliset yleistykset. Kritiikki on myös helppo tehdä tyhjäksi toteamalla esimerkiksi a) mee muualle jos suututtaa, ei ole pakko lukea b) oot kateellinen kun oot itse sitä ja tätä tai c) taas turhasta herne nenässä, mitään ei voi nykyään sanoa ilman että joku suuttuu. Pidän siitä, että käsitellään vaikeita elämänmakuisia ja polttavia aiheita, mutta en pidä siitä, että se tehdään (tarkoituksellisen) loukkaavasti ja yksioikoisesti. Keskustelun herättäminen ei vaadi tökeröä provosointia. Osa ei myöskään kertakaikkiaan suostu tarkastelemaan omaa ilmaisutapaansa tai asenteitaan, vaikka kuinka tulisi negatiivista palautetta… Kiitos sinulle siitä, että olet pitänyt humaanin linjasi ja tsemppiä kovasti! :)

    • Tosi hyvin kirjotettu ja perusteltu sun ajatukset tässä kommentissa. Kiva kun näit vaivaa ja kirjoitit :) Oot kyllä oikeassa siinä, että keskustelun herättäminen on mahdollista niin kovin monella tapaa. Provosointi on tehokas, mutta varmasti myös tunteitaherättävä tapa. Ite tosiaan käytän enemmän sellaista pohdiskelevaa tyyliä ja jotenkin kai onnistun ilmaisemaan ajatukseni niin pehmeästi, että ihmisten ei tarvii pahottaa mieltä vaan mieluummin sitten jättää vaikka kommenttia, jos ajattelee itse ihan eri tavalla. Keskustelu ja mielipiteet on aina tervetulleita, hyvässä hengessä ”kauniisti”, puolin ja toisin :-)

      Kiitos palautteesta ja ihanaa syksyn jatkoa!

  2. Mä luen nykyisin paljon vähemmän blogeja kuin aiemmin, koska ei vain aika riitä, mutta kun luen, luen niitä hyväksi havaittuja ja tuttuja joita olen vuosikaudet lukenut. Niiden kirjoittajat ovat nykyisin tuttuja ihan oikeastikin, joten niitä on kiva seurata.

    Uudemmat blogituttavuudet, joista pidän, ovat sellaisia joiden teksti on mukavaa luettavaa. Niin kuin nyt vaikka sulla!

    Kauniit kuvat on jees, mut en pidä kuitenkaan kiiltokuvista.

    Taidan olla itsekin aika hajuton ja mauton bloggaaja. Eilen juuri yhteen blogiin vähän sarkastisesti totesinkin että pitäsköhän vaihtaa tyyliä :D

    • Meillä on aika samanlaiset motiivit blogien lukemisen suhteen, iteki tykkään eniten vanhojen tuttujen blogeista, niitä on jotenkin kevyt ja kiva lukea :) ja aina välillä lukulistalle ilmestyy uusiakin. Onhan se vaikea nimetä joku tietty asia, miksi joku blogi on hyvä ja koukuttava ja toinen sitten ei niinkään…. moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen.

      Onneksi erilaisuus ja persoonallisuus on blogimaailmassa ainoastaan hyvä juttu. Kaikille löytyy omat lukijansa :)

  3. Ensimmäinen kerta kun kommentoin mihinkään blogiin ikinä, vaikka monta vuotta olen FitFashionia lueskellut. Olet mun lemppari! Tykkään juuri tämän blogin ”arkisuudesta” ja aitoudesta. Sydän!

    • Oi,kiitos <3 Sit oon varmasti monta asiaa tehnyt oikein tän blogin suhteen. Kommentoi ihmeessä useammin,jos vaa on aikaa, ja sattuu sellainen aihe tulee vastaan mistä herää ajatuksia :-)

  4. no itte asiass mä luin tätä jotenkin niin et kilttinä puhelit siellä :D mut ei mun mieelstä kiltteys oo mitenkään hajuton aj väritön juttu vaan se antaa selalsta kivaa lämpöö joka pn hyvä tunne kyllä ja selalsesta tulee itelel hyvä olo niin hieno värihän se on sit tietty jos jostain asista oot tiuakssti jtoain mieltä nii rohkeesti senkin voi sanoo mut eiks se ookin hyvä et päivä alkaa muakvia juttui luekmalla niin ei tuu mikää vitutustkaan et siinäkin voittaa voiha nse tietty minä vastaan muu maailmakin herättää mut itte tykkää rauhallisista aamunalotuksista :) muuten onks toi eka sun kuva hupapri huppu ku neka katoin et se ois jälkikäteen piiretty?

    sit mun mieelstä toi sun sininen asu sopi tosi hyvin tohon kuvaan :) oikeesti nosit sun silmitä tulee se et oo t tosi kiltti fiilsi heti :)
    ja sä oot varmaan tosi hyvä alsten kaa ku se rahallisusu visiin tarttuu nihinkin? ja eihän kiltteyteen oikeen kukaan osaa vastata vihallakaan?

    • Joo rauhallisten aamujen puolesta täälläkin ollaan! Kiitos kommentista. Ei oo jälkikäteen piirretty, vaan ihan normaali kuva. Kyllä kai mun luonne on etu tossa päivätyössäkin :-)

  5. Miulla on bloglovinissa seurannassa todella monenlaisia blogeja, mutta nykyään usein ohitan suurimman osan postauksista. Luen blogeja koska haluan saada niistä inspiraatiota, hyvää mieltä ja tietysti ajanvietettä. Mutta sellasa provosoivia tekstejä harvemmin jaksan lukea, ellei aihe ole tosi mielenkiintoinen. Tykkään enemmän sellaisista kirjoittajan näköisistä blogeista, joissa persoona näkyy ja joissa ei turhaan kikkailla. Tavallaan voisi sanoa että pidän blogin kirjoittajasta, joten siksi luen sitä. Niinkun tässä siun blogissa, kerrot rehellisesti arjesta ja treenistä, mutta ilman mitään huomionhakuista kikkailua. :) Kuvat siulla on kivoja vaikka ei oliskaan aina mitään huippulaatua ja tarkkaan mietittyä, ja kirjoitustyyli on tosi mukava. Oot yksi lemppareista! :)

    • Kaupallisuus tietty tulee jollain tasolla läpi blogeista, ja klikkaukset on kyllä arvokkaita kirjoittajille. Tottakai itsekin yritän keksiä aina mahdollisimman kiinnostavan otsikon, joskin haluan sen aina vastaavan mahdollisimman kattavasti tekstin sisältöä. Eli kiva kuulla, jos teille lukijoille asti välittyy se, että en yritä väkisin tehdä ”klikkipostauksia” :) Muutenkin sun palaute oli tosi kiva, kiitos kaikista kauniista sanoista!

  6. Todellakin avaan kommenttiboksin jos siellä on +20 kommenttia, niitä on aika viihdyttävää lukea jos ne nimenomaan aiheuttaa kuohuntaa :-D mutta oikeesti mielelläni luen sellasia hyvänmielen blogeja , just tämmösiä millanen tää sun on. Oot kehittynyt kirjoittajana ja varmasti ihmisenä tosi paljon. Sitten luen Umpun blogia koska, no tiedät varmasti jos itse käyt siellä ja kommenttiboksissa :-D

    • Kyllä vaan allekirjoitan ton: kommenttiboksit kiinnostaa ;) Taitolaji sekin,että herättää keskustelua. Mut silti oon kovin iloinen omasta komnenttiboksistani, joka täyttyy vähän vähemmissä määrin, mutta sitäkin paremmilla keskusteluilla ja asiallisilla palautteilla. Ehkä tässä palkitaan myös se, kun arvostaa lukijoita ja kommentteja, nii saa myös itse pääsääntöisesti hyvää kohtelua :)

  7. Nää on näitä asioita, mitä moni bloggaaja varmasti joskus miettii. mäkin aiheesta jo luonnostellut päässäni tekstiä… Jokaiselle tyylille löytyy lukijansa ja itse luen monenlaisia blogeja. Yhteiseksi tekijäksi kuitenkin lukemilleni blogeille on noussut hyvä fiilis. Blogit, joissa on hyvä fiilis ja vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen hyvyys ei ole kiinni niinkään kommenttien määrästä mun mielestä, vaan siitä miten bloggaajakin vuorovaikuttaa kommenttikentän puolella. Hyvällä fiiliksellä en myöskään tarkoita, että kaiken tulisi olla kokoajan happyhappyjoyjoy meininkiä, en osaa ehkä selittää, se on tunne. Kuitenkin elämä kaikkine puolinensa esiin tuotuna tuo mut lukijana lähemmäs bloggaajaa…
    Sun blogis on hyvän fiiliksen blogien kärkisijoilla mulla ja myös sun säppi!!!! <3

    • Hyvä fiilis ja kunnioittava vuorovaikutus on kyl hyviä arvoja blogeja valitessa. Löytyy sekä sulta että multa :-) sain hyvinkin juonesta kiinni. Kiitos kauniista sanoista.

  8. Mä seuraan blogeja lähinnä bloglovingin kautta, mutta nyt tekstisi perusteella täytyi käydä fitfashionin sivuilla etsimässä niitä kommentinkahmijapostauksia :)

    Kyllä mä usein palaan tiettyhin postauksiin useamman kerran katsomaan, millaista kommentointia se on kerännyt, jos kyseessä on ollut hyvä keskustelua herättävä tai ehkä tarkoituksellisesti provosoiva aihe, ja kuinka bloggaaja on kommentteihin reagoinut. Huvittavaa on ollut myös huomata, että omat kriittiset kommenttini on joskus (ei sinun blogissasi!) jätetty julkaisematta, vaikken koskaan väheksyvästi tai ilkeästi kirjoitakaan :)

    Luettelen tässä asioita, joista erityisesti pidän blogissasi:
    – aitous ja arkisuus, et yritä antaa elämästäsi mitään kiiltokuvamaista käsitystä,
    – laaja aihepiiri, vaikkakin erityisesti pidänkin jumppajutuista,
    – oikeinkirjoitus, en jaksa lukea tekstejä, jotka vilisee esim. systemaattisia yhdyssanavirheitä,
    – blogin positiivinen perusvire, varmasti sullakin olisi marmatettavaa asiasta jos toisestakin, mutta ainakaan blogissasi et sitä tee,
    – kaupallisten yhteistöiden vähäisyys, kyllä multa jää unholaan blogit, joiden postauksista noin joka toinen on mainospostaus.

    Niin, mitä tarkoittaa blogin menestyminen? Suuria lukijamääriä? Ja/vai suuria mainos- ja yhteistyötuloja? En mä tiedä, itse en erityisemmin välitä Suomen suosituimmista blogeista. Ehkä uskollinen lukijakunta on aika hyvä mittari?

    • Kiitos oikein paljon kaikista kauniista sanoista ♡♡

      Uskon ettet oo ainoa, joka tykkää siitä, että mainosjuttuja on vähänlaisesti – jos ollenkaan. Nekin on vähä kakspiippuinen juttu, kun toisaalta niillä sais edes pientä palkkiota tästä, kun kuitenkin bloggaaminen vie tosi paljon aikaa ja energiaa, vaikka kivaa onkin. Mut sit blogin sisältö kyl kärsii jos niitä on liikaa…

      Ja mitä tulee tuohon kommenttiboksiin sisältöön, niin iteki kyl tykkään seurata blogien kommentointia. Ja myös juurikin tota, kuinka bloggaajat reagoi erilaisiin palautteisiin. Mun linjani on sellainen, että vastaan aina kaikkiin kommentteihin. Mitään kamalia tulee aika harvoin ja ihan pari oon joutunut jättää julkaisematta, koska portaali myös vaatii moderoimista, jotta asiattomuuksia ei tule. Välillä kyl kun on hektistä, niinkuin vaikka nyt asuntokauppojen ja muuton kanssa, iskee pieni paniikki, jos on vastaamatta moneen kommenttiin! Mut yritän kyllä parhaani et max 1 uus postaus tulee ilman et ole edellisiin vastannut. Mun mielestä vuorovaikutus täällä boksissa on kyllä tosi tärkeä osa blogin mainetta:-) ja kyllä – uskolliset lukijat on mulle isompi menestys kuin mitkään Klikkaukset! ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta