Kohti seuraavaa tavoitetta

Joku teistä kommentoi edelliseen kirjoitukseeni, että nyt niitä tunteja sitten vaan haalimaan! Ja kyllähän se näin on, tuntien saaminen on seuraava tavoite tällä polulla. Mulla on nyt siis BodyJamin ohjauslisenssi taskussani (vaikkei se olekaan postista konkreettisesti saapunut, voiskohan sen kehystää?), ja saan ohjata tuntia missä tahansa lisensioidulla salilla. Periaatteesa maailman on nyt avoin. Käytännössä kuitenkin toivoisin työpisteeni olevan Tampereella. Onhan mulla kuitenkin arkityö päiväkodissa, joten sijainnin tulisi olla jotenkin järkevällä etäisyydellä. Mulla ei myöskään edelleenkään ole autoa tai ajokorttia, eli julkisten varassa ollaan yhä. Vaikka BodyJam tunnin pitämisestä maksetaankin hieman rahaa, on vähänkään kauemmas lähteminen tavallaan vähän hassua – tunnista saatu korvaus menee jo esimerkiksi bussilippujen maksamiseen. Eikä sillä, bodyjam on niin kivaa, että on ihan siistiä, että sen pitämisestä voi saada pari euro korvausta. Mutta silti, mun seuraava tavoitteeni onkin oman tunnin saaminen jostain läheltä, kätevältä etäisyydeltä arkiseen liikkumiseen nähden. Paras olisi, kun pääsisi kulkemaan talvea lukuunottamatta pyörällä. Konkreettisesti kyse taitaa olla siis Tampereen kuntokeskuksista, keskustasta tai sitten vähän kauempaa. Kunhan olisi Tampereella.

Ja koska nyt eletään marraskuuta, on selvää, että tuo tavoitteeni liittyy vahvasti kuntosalien kevätlukkareihin. Haluaisin ihan tosi kovasti joltain salilta kevään lukkariin oman tunnin. Mielellään sellaiselta, jolla ohjaamisesta voisin hyötyä joko harjoitteluoikeuksien kautta tai bodyjamin kautta. Että saisin joko treenata salilla, koska ohjaan siellä. Tai sitten osallistua esim muille tunneille halutessani. Koska mullahan on tämä pieni ristiriita tässä olemassa, kun periaatteessa voisin vaihtaa nyt kokonaan vaikka hinta-laatu-suhteeltaan parhaalle Wolfille salitreenailemaan. Mutta toisaalta siellä ei mene bodyjamia, niin haluan turvata, että pääsisin myös sitä tekemään. On kuitenkin hassua maksaa kahden salin jäsenyyttä. Ja vaikka helppo ratkaisu tähän olisi pitää nykyinen salini jäsenyys voimassa, silti mua houkuttaisi kovasti siirtyä vahvemmin Wolfille, nyt kun asun lähempänä ja se olisi oikeasti mahdollista. Siellä on hyvä treeni-ilmapiiri, välineet ja tilat. Ainiin, ja tietysti mun treenikamut. Ilman BodyJamia vaihto olisi jo selkeä. Nyt  en tiedä, mihin mun tieni tulee viemään. Tällaisia ajatuksia kuitenkin on ilmassa. Josko saisin pitää kaksi salia, mutta edes vähän pienemmällä jäsemaksulla tai jotain. Aika näyttää, kuinka käy. En ole oikeastaan vielä edes aloittanut aktiivisinta työnhakua.

screenshot_20161107-073027

Ai miksi vai? No ensinnäkin siksi, että sain tiedon lisenssistä vasta eilen – en ole ehtinyt. Ja toisekseen siksi, että mulla on jo tiedossa aika kiva diili! Vedän siis nyt loppuvuoden ajan, tammikuun ekalle viikolle asti, Jumppaveskassa tuolla Pirkkalan suunnalla BodyJamia! Tervetuloa tanssimaan torstaisin klo 17:30 – 18:30 <3 Oonko joskus sanonut, että asioilla on tapana järjestyä? hehe. Vaikka toi sijainti  ei oo mulle maailman kätevin, niin tässä vaiheessa uraa tää on ihan loistava juttu, kulkemisen arvoista. Saan nimittäin nyt pidettyä ohjaustatsia yllä koko loppuvuoden, kun pääsen ohjaamaan viikoittain! Ja nyt kun joulukuussa vaihtuu ohjelmat, niin on aika paljon motivoivampaa panostaa uuden opetteluun, kun on joku kohde, missä sen pääsee vetämään. Saattaisihan myös olla sellainen tilanne, että oon ihan sijaisuuksian varassa. Pääsisin ohjaamaan vain silloin, kun joku toinen sairastuu. Ja kyllä varmasti jännittäisi enemmän siinä tilanteessa. Silloinhan mun pitäisi olla koko ajan valmiustilassa, jotta pystyn vetää uuden ohjelman. Mutta saattaisi käydä myös niin, että en pääse vetämään sitä ollenkaan, vaikka olen ahkerasti harjoitellut :D Että joo, nyt on kyllä homma taas tosi hyvässä tilanteessa.

Torstaisin Jumppaveskassa klo 17:30, tervetuloa mun tunnille! Ja keväällä toivottavasi jossain Tampeeen rajojen sisäpuolella, vähän lähempänä arkea. Uusia tavoitteita kohti, näillä ajatuksilla.

Milla

6 vastausta artikkeliin “Kohti seuraavaa tavoitetta”

  1. Ei hitsit miks pitää olla just torstaisin ku itellä on ohjaukset samaan aikaan… noo, ne jää onneks kota joulutauolle ni pääsen loppuvuoden tuleen mukaan :D

    Sä oot kyllä tosi innostava ihminen! Mä oon koko jumppaurani aikana vannonu etten ikinä jamia mee kokeileen, ku se on liian vaikeeta. Mutta niin vaan viikko sitten löysin itteni tunnilta ja rakastuin saman tien! <3
    Lisäks oot antanu mulle tosi paljon inspistä ja rohkeutta kun uskaltauduit lähtee koulutuksiin. Mä kun oon useamman vuoden jo pyöritelly mielessäni oman rakkauslajini sh'bamin ohjaajakoulutuksiin lähtemistä, ja syksyn aikana oon sit päättäny et keväällä lähen kokeileen onneani sinne!

    • Huippua hei et kävit kokeilee, näköjään kannatti, kun innostuitki sit!!<3 Ties vaikka mäki joskus ottaisin myös ton Sh'Bamin haltuun ;) Tuolla palautteessaki ne kai yrittää saada ihmisiä hankkii lisä lisenssejä, kun mullaki luki et sopisit myös hyvin Sh'Bam ohjaajaksi :'D En enää yhtää ihmettele, kun jengi jää koukkuun näihin juttuihin! Toivottavsti törmäillään näissä merkeissä vieälä ;)

  2. Lisenssi kehyksiin vaan! itellä seinää kaunistaa kolme rakasta lisenssiä kehyksissä, neljättä ootellen.. :D aina kun vilkasen omia lisenssejä seinällä muistan kuinka suuren työn oon tehnyt ja että voin oikeesti olla ylpeä ittestäni. Oon päässyt tekemään sitä mitä rakastan! <3

    Voit ehdottomasti olla ylpeä itsestäs! Sun videoklippejä jamista katsellen ja blogia lukeneena olin täysin varma että lisenssi tulee varmasti. Tää ohjaaja pyrkii myös joskus heittäytymään atleettisista lajeista omalle epämukavuusalueelle tanssahtelemaan sun tunnille.

    • haha, ai sulla on ne kehyksissä! Hauska kuulla, kyllä mäkin laitan ;) Ilmoittelehan hei, jos joskus tuut tanssii <3

  3. Apua, eksyin lukemaan sun neljän vuoden takaisia juttuja ja mitä hittoo! Monesti mollasit jamia ja sun tanssitaitoja ja jopa toiveikkaasti totesit että jospa jam oliskin sun laji vielä joskus. Ehkä musta, attack- ja combatfanista mutta äärimmäisen surkeasta tanssijasta voi tulla vielä joskus tulla jammailija :D toistaiseksi mä tunnen itseni vielä harvinaisen idiootiksi eturivissä jos les mills maraton-tunnilla vedetään jamia.

    • Noo, en oo tainnut kyllä lajia mollata, vaan ensikosketukset jamiin oli tosiaan vaikeita. Nautin niin kovasti tanssimisesta ja musiikista, mutta koreot oli tosi vaikeita silloin alkuun, enkä päässyt mukaan sillain, että olis vaan voinut antaa mennä. Mutta kuten sanottu, kipinä syttyi ja annoin itselleni mahdollisuuksia harjoitella – ja tässähän sitä nyt ollaan, lisensioituna ohjaajana ;) Että kyllä, kaikki on mahdollista. Kiitos tästä muistutuksesta. Ja hyviä tanssihetkiä maratonilla ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta