Kyllä työikä on ihmisen parasta aikaa!

Mikä on ollut sun elämäsi parasta aikaa? Kysymys heräsi mieleeni niinkin hassua kautta kuin tuossa eräänä iltana salkkareita katsellessani. Siinä sarjan teinit olivat juuri kirjoittaneet ylioppilaiksi, ja he kokivat, että tuo lukionjälkeinen elämä olisi sitä parhainta kaikista. Ollaan nuoria ja jollain tapaa kai vapaita. Maailman tuntuu olevan mahdollisuuksia täynnä. Ymmärrän pointin, olenhan itsekin elänyt sen ajan. Kun valmistut lukiosta, oot suurinpiirtein 19-vuotias. Täysi-ikäisyyden hurmosvuosi on ehditty jo elää, ja tässä kohti ajankohtaiseksi saattaa tulla omaan kotiin muuttaminen, jatko-opinnot mahdollisesti toisella paikkakunnalla ja oikeiden töiden aktiivinen tekeminen vähintäänkin kesäaikaan. Ollaan oikeasti tietyllä tapaa aikuisia ja itsenäisiä, ja tulevaisuuden mahdollisuudet tuntuvat jopa vapauttavilta. Jepjep. Olen kyllä elänyt tämän ajan. Muuttanut 17-vuotiaana pois kotikotoa, tehnyt paljon töitä ja opiskellut tieni koulusta kouluun ilman taukoja.

Mutta tiedättekö mitä?

Mun mielestä se ei kylläkään ollut elämän parasta aikaa. Mun elämäni näitä aikoja mustaa jollain tapaa opiskeluikojen rahallinen kituuttaminen vuodesta toiseen, jatkuva tasapainoilu opintojen ja työnteon välillä ja tietynalainen suorittaminen. Koko ajan olit joko koulussa tai töissä. Kuuntelin kyllä tarkkaan, mitä muut haluavat elämältään ja yritin innostua samoista asioista. Käydä baareissa, matkustella, kiinnostua muodista, kiertää iltamenoja ja olla mukana kaikessa, mistä nuoret opiskelijat yleensä tykkää. Tottakai noihin vuosiin mahtuu paljon elämää ja kokemuksia, mutta pakko myöntää, että juurikin tällä hetkellä, 26-vuotiaana mä tunnen ensimmäisiä kertoja, että oon oikeasti vapaa ja onnellinen ja elän niitä elämäni parhaita vuosia. Mun parhaimmat vuodet on juurikin käsillä ja ehdottomasti vielä edessäpäin.

Snapchat-3025320995173371888

En tiedä, osaanko tarpeeksi hyvin kuvata tätä oivallustani. Mutta yritän nyt kuitenkin. Musta nimittäin vaan tuntuu, että nykyisin elelen just sellaista elämää kuin itse haluan. Mulla on tietynlainen turva toimeentulosta vakituisen työn kautta. Mulla on ihmissuhdeasiat kunnossa, hyvät välit perheeseen ja ystäviin. Oon terve, saan jakaa kotini mun maailman komeimman kanssa, ja tulevaisuus tuntuu innostavalta. Oon lähtenyt toteuttamaan unelmiani ja saan tehdä arjessa niitä juttuja, joista tykkään. Mulla ei oikeasti ole mitään valitettavaa, ei mitään ikäviä velvollisuuksia tai voimia vieviä asioita arjessa, ei mitään ylimääräistä vaivaa mistään. Tai jos on, niin puutun asioihin ja vaikutan niihin. Aika iisiä! Yksi iso muutos arkeen oli muutto lähemmäs kaikkea, sillä busseilla kulkeminen ja pitkät etäisyydet on ollut viimeaikoina ainut asia, mistä keksin valittamista. Oli vaan turhauttavaa käyttää päivästä useampi tunti matkustamiseen. Koska haluan kuitenkin elää nimenomaan vapaa-ajalleni, en työlle ja työmatkoille. Ne ovat vain pakollinen osa päiviä. Ja nyt tosiaan työpäivä matkoineen vie multa alle yhdeksän tuntia päivästä, mahtavaa! Arki ei tunnu enää kiireiseltä, koska muuton myötä käytettäväksi vapautui pari lisätuntia jokaiseen päivään. Ja valintoja toki sekin, että mun aikaani ei vie mikään sellainen asia, mille en haluaisi antaa aikaa. Käyn kokopäivätyössä, treenaan salilla, ohjaan bodyjamia ja päivän menojen vastapainoksi varaan aikaa myös ihan vaan rentoutumiselle ja kotoilulle. Tottakai aika kultaa muistot ja kaikista ikäkausista löytyy ihania juttuja. Mutta en oo ehkä koskaan aiemmin hoksannut juuri tässä hetkessä, että kaikki on just niin hyvin kuin vain olla saattaa. Onks tää nyt sitä kovin kliseistä hetkessä elämistä?? Musta on oikeasti ihanaa, kun vihdoin saa olla aikuinen ihan kaikinpuolin. Kaikki on selkeetä, miellyttävää ja arki kulkee mun näköisellä tavalla ilman stressiä tai paineita.

Ja siis mikä sai mut kirjoittamaan nyt tällaisen fiilispeukku arkiselle elämälle -postauksen, niin yhtenä päivänä kaupungilla kävellessäni mua vastaan tuli ihan hirveä määrä opiskeljoita haalarit päällä. Ilmeisesti jotain haalaribilemeininkiä oli tiedossa, torstaiseen tyyliin. Ja siinä sivusta seuratessa mulle iski ihan huomaamattani sellainen helpotus päälle – onneksi ei enää tarvii. Ehkä opiskeluajat ei sitten olleet mun parasta aikaa. Mun mielestä on nimittäin ihanaa olla just tämän ikäinen ja tässä elämäntilanteessa kuin nyt olen. On pitkään tuntunut hyvältä, kun onni löytyy ihan yrittämättä omasta arjesta.

Screenshot_2016-03-06-12-51-22-1

Mitä ajatuksia herättää? Ootko sä miettinyt, milloin on sun elämän parhaimmat vuodet? Kuulostaako sun mielestä tutulta vai kovin erikoiselta, että ne opiskeluajat ei olleetkaan niitä tähän mennessä parhaita? En usko, että olisi ainoa, joka nauttii elämästä enemmän nyt vakaalla pohjalla, parhaassa työiässä :D

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.

Milla

10 vastausta artikkeliin “Kyllä työikä on ihmisen parasta aikaa!”

  1. Samoilla linjoilla sun kanssa. Itse oon tällä hetkellä 22vuotias. Vakituisessa työssä lastenohjaajana. Viimesen puolenvuoden-vuoden aikana on tapahtunu paljon ja tuntuu että oon vihdoin löytäny isoja palasia itestäni. Tunnen itteni. Työ/koulutus linjalla on kysymysmerkkejä mitkä varmaan lähitulevaisuudessa muuttuu mutta silti oon super onnellinen just nyt. Onnellisempi kun ikinä. Mulla on maailman tärkeimmät ympärillä, treenit ja treeniporukka on iso ja tosi tärkee osa arkea. On aikuinen ja saa tehä isompiakin päätöksiä ja mennä just niinkun itestä tuntuu parhaimmalta. Kaikki on mahdollista vielä tulevaisuudessa ja kaikki on niin hyvin just nyt! ❤

    Hei ja on ollu ihana lukea sun matkasta body jam ohjaajaksi! Ite kun käy myös ryhmäliikunta tunneilla (crosstraining&total cross) ja sun kirjotuksia on muutenkin tosi kiva lukea. Ehkä se on se samaistuminen jollain tapaa työn ja treenien takia! :)

    • Kuulostaa kyllä hyvältä! Ihan niinku säkin sanoit, ollaa tosi samoilla linjoilla:) On ihanaa olla aikuinen. Saa tehdä isompiakin päätöksiä ja elää just niinkuin itsestä tuntuu parhaalta.

      Kiitos palautteesta, kiva jos ohjaajajutut on kiinnostanut! Oon kirjoittanut niistä tosi paljon viimeisen puolen vuoden aikana, mut ainaki ootte saanu seuraa läheltä ja aidosti kaikkia matkan varrella olleita haasteita ja onnistumisia ♡

  2. Mä oon tällä hetkellä lopettamassa opintojani. Reilun kuukauden kuluttua mulla on sosionomin paperit kädessä. Uskon, että mun parhaat ajat on vielä edessä päin. Tällä hetkellä tulevaisuus jännittää enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska mikään ei ole varmaa. En vielä tiedä, missä tulen työskentelemään tai missä asumaan. Uskon kuitenkin, että tulevaisuus tuo eteen hyviä aikoja. Uskon, että osaan arvostaa elämääni juurikin tuolla sinunkin mainitsemallasi vakaalla pohjalla.

    Peruskouluaikoihin en palaisi mistään hinnasta. Lukioajoista taas nautin tosi paljon, mutta en koe niidenkään olleen parhaita aikojani. Silloin ei vielä täysin päässyt elämään ”oman näköistä” elämää, kun vielä asui vanhempien kanssa eikä ollut niin itsenäinen kuin esimerkiksi nyt. Nämä opiskeluajat ammattikorkeakoulussa, 250 km:n päässä ”kotikotoa” ovat olleet omalla tavallaan aivan mahtavia. Olen ollut monessa mukana (esim. järjestötoiminta), tavannut mahtavia ihmisiä, joista osa toivottavasti jää pysyvästi elämään, muuttanut yhteen seurustelukumppanin kanssa, tehnyt miltei koko ajan opintojen ohella töitä ja tuntenut löytäväni oman juttuni sekä itselleni mielekkäimmät asiakasryhmät tulevaisuuden työrintamalla. Samalla tämä opiskeluaika on ollut hirmu kuluttavaa, nimenomaan tasapainoilu opiskelun ja töiden välillä sekä pihistely rahankäytön suhteen. En tällä hetkellä koe, että joudun hirmuisesti pihistelemään valinnoissani, mutta näiden kolmen ja puolen vuoden aikana on ollut pari kuukautta, jolloin olen saanut rahallista apua vanhemmiltani, koska muuten en olisi saanut vuokraa maksettua.

    • Hei hurjasti onnea tutkinnon saavuttamisen johdosta! Opintojen jälkeen on toki monta kysymysmerkkiä edessä, mutta ainakin alalla riittää töitä. Siitä vaa pähkäilemään, mikä olisi kiinnostavinta ja ilmeisesti sulla vähän jotain ajatusta onkin jo mielessä :)

      Tervetuloa työelämään, kyllä tuntuu vakaalta ja helpolta opiskeluvuosien jälkeen, vaikkei vakituista työtä alkuun olisikaan. Ei tarvii kuitenkaan iltaisin ja viikonloppuisin tehdä hommia ja tulee silti enemmän rahaa kuin opiskelu-työ-combossa ;’D Vaikka tällä alalla ollaankin……..

  3. Vielä nuorempana odotin hirveesti opiskeluaikaa ja työelämä kammotti, mutta nyt ne on mennyt ihan toiste päin :D en jotenkaan koe opiskelijaelämää haalarit päällä ulkona rymyten mitenkään omaksi ja just se jatkuva stressi opintojen kanssa on vähän kuluttavaa. Unohdin parin välivuoden aikana autuaasti kuinka rasittavaa on tulla kotiin ja hommat vaan jatkuu, kun taas työt jäi sinne työpaikalle. Plus kun on jo vähän nähnyt millaista se työ tulee olemaan siellä omalla alalla niin ei jotenkaan malta odottaa, että pääsee sinne asti :D oon ilmeisesti henkinen keski-ikäinen kun haaveilen siitä rauhallisesta työarjesta omine harrastuksineni ja läheisten kanssa :’D
    Tosin onhan opiskelijaelämässäkin puolensa, kokemushan se tämäkin. Nyt pitää löytää vaan ne parhaat puolet tästä, muuten tulee pitkät 3,5v :D

    • Nimenomaan toi painostava tunne oli kaikista kuluttavinta! Aina oot joko töissä tai koulussa tai jos oot kotona nii teet koulujuttuja. huhhuh. Ite kävin kaikki putkeen niin en tienny paremmasta, mutta nyt osaa kyllä arvostaa vapaa-aikaa töiden jälkeen;)

      tsemppistä kumminki! Kyllä töitä ehtii tehdä koko elämän, niin nauti ny niistä hyvistä puolista, mitä opiskeluelämästä saat irti ;)

  4. Vauva-aika kotona. Parasta just nyt. Mä voisin jäädä kotiin moneksi vuodeksi :D

    Mut tiedän ton tunteen mistä kirjoitit. Mulla oli ihan samoja fiiliksiä paljon ennen raskautumista. Ja raskautumisenkin jälkeen on tuntunut et just se hetki on hyvä. Vielä mulla ei oo yhtään töitä ikävä, mutta ehkä sekin aika taas tulee. Hetki ja ajanjakso kerrallaan kattellaan miltä tuntuu. Mut nyt just, kotona on hyvä. <3

    • Ihanaa,kun nautit vauva-ajasta ja kotona olemisesta ♡ (tää puhelimen autocorrect laittaa koko ajan freudilaisen lipsautuksen ”vaiva-aika” :-D) Hehe. Mut siis niinku sanoit, aikansa kutakin ja tärkeintä olis et ite kokee siinä hetkessä et antaa aikaa ja energiaa niille jutuille, jotka tuntuu tärkeiltä ♡

      Töitä ehtii kyllä tehdä. Eikä se kotona vauvan kaa oleminenkaa mikää maailman turhin työ oo :D

  5. Hyvä kysymys ja hyvää pohdintaa!. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa, ja raha kyllä vaikuttaa kaikkeen. Ei pysty tekemään niin paljon kuin haluaisi, ja rahan käyttöä pitää kontrolloida ja miettiä, että onhan rahaa taas seuraavaan vuokraan. Kaikki asiat on kuitenkin hyvin, treenit sujuu, parisuhde parhaimmillaan jne. :) Parhainta on varmaan opiskelussa vapaus, eikä tarvitse tehdä 8-16 päiviä, vaan saa joustavasti itse suunnitella. En kuitenkaan pidä että kokoajan on ns. Työmoodi, sillä vapaa-aika ja koulu eivät ole eri käsitteitä. Yleensä töistä kotiin tullessa on vapaa kunnes menee töihin taas, mutta opiskellessa aina on jotain tehtävää.

    Riippuu toki työtehtävistä, mutta en malta mennä töihin, jotta saisi tuota puhdasta sekä rahallista vapautta. :D Tosiaan elämä on nyt paljolti suorittamista. Itse en osallistu noihin opiskelijabailuihin kun laitan sen ajan tavoitteelliseen treenaamiseen, joten väkisin fiilis tulee välillä että on vähän ulkopuolella siitä. Muutin 15-vuotiaana pois kotoa, joten tuo bilekausi on jo eletty. Voi olla, että työelämässä tulisi vastaan sitten enemmän omahenkisiä ihmisiä.

  6. Musta taas tuntuu, että elän juuri nyt yliopisto-opintojen aikaan elämäni parasta aikaa! Toki tulevaisuudessa juuri sen hetkiset tilanteet tulee varmasti olemaan parhaita siinä vaiheessa, mutta nyt oon todella onnellinen tässä elämäntilanteessa! Mulla on ihan mieletön työ koulun ohella ryhmäliikuntaohjaajana, joka ei kuluta vaan päinvastoin antaa sitä lisäenergiaa (kuten voit varmasti jami-tuntien perusteella allekirjoittaa ;)), ihania kavereita, todella läheinen perhe, asuntoasiat kunnossa eikä asumiseen mene hulluna rahaa, saan matkustella ja toteuttaa itseäni, opiskelen kiinnostavaa alaa joka tuntuu omalta ja ylipäätään nautin elämästä ja siitä sosialisoitumisen tunteesta, jonka opiskelut ja opiskelija-elämä mahdollistaa. Parasta just nyt <3 työelämää en halua vielä miettiä, se on sitten parin vuoden päästä edessä ja varmasti tuntuu sitten silloin parhaalta :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta