Tavoitteellinen salitreeni ja ryhmäliikunnan ohjaaminen ei sovi yhteen?

Aina ei vaan kulje, ei vaikka kuinka haluaisi. Ja puhun nyt treeneistä. Kuluneen parin viikon aikana olen monta kertaa löytänyt itseni salilta, mutta poistuessani kohti kotia, treenin tietty onnistumisfiilis tai tavoitteen saavuttaminen on puuttunut. Treenit tuntuvat lähinnä suorituksilta, ei mitään huikeita onnistumisia. Aina kotiin lähtiessä miettii, että tulihan tehtyä. Ehkä yksi lepopäivä väliin, ja seuraava treeni taas hyvällä otteella. Mutta nyt on tosiaan kahden viikon aikana tehnyt yhteensä viisi salitreeniä, eli todella vähän. Oon keräillyt aina voimia ja ohjausten takia koittanut rytmittää kovat treenit järkevästi. Mutta täytyy nyt sanoa, että eilen salilla erään epäonnistumisen äärellä totesin, että nyt ei vaan kulje. Ei, vaikka teen vähemmän treenejä viikkoon tai pidän enemmän lepoa. Ehkä olen vain turhautunut, kun tällä hetkellä se terävin kärki puuttuu. Nyt on sellaista tasaista puurtamista.

Mua nimittäin turhauttaa, kun esimerkiksi veto ei kulje samalla tavalla kuin kesällä. Sen jälkeen kun toi tanssi on tullut vahvasti treeniviikkoihin mukaan, mun vetotreenini ovat junnanneet aivan paikallaan. Eilen viimeksi harmitusta aiheutui siis nimenomaan maastavedosta. Oikeastaan veto olisi ollut jo perjantaina, mutta oon aina ihan takki tyhjänä torstain jälkeen, ohjausta seuraavana päivänä, joten skippasin vedon perjantailta ja siirsin sen eiliselle lauantaille. Oli tarkoitus tehdä 100kg:lla 5×5. Aiemmin olen tehnyt sillä suurinpiirtein sellaista sarjaa, kaikkea kolmen ja kuuden toiston väliltä. Se on siis mulle raskas. Mutta eilen se oli kyllä ihan hemmetin raskas! Sain vedettyä ainoastaan kerran vitosen ja sen jälkeen kaksi kakkosta. Sitten lopetin ja vaihdoin pumppailuliikkeisiin – tuli vain tunne, että ei kulje. Taaskaan.

screenshot_20161126-164049

Edellislauantaina oli jalkapäivä. Silloin keräsin koko aamun aggressiota ja energiaa ja voimaa, ja tarkoitus oli kyykätä kovaa sarjaa – ehkä kasikympillä vitosia. Tai mitä sieltä nyt olisikaan tullut sillä painolla, mutta kovia lyhyitä sarjoja siis. Salille mennessä pelotti, mutta tuntui tosi innostavalta mennä! Sitä fiilistä on vaikea kuvailla, mutta ehkä kovia jalkapäiviä tehneet tietävät. Ei sinne voi vain mennä, vaan tarvii henkisesti valmistautua. Mulla oli treenikaverikin ja kaikki puitteet hyvälle treenille. Mutta niinpä kävi sinäkin lauantaina, että toisessa sarjassa kuului polvesta napsahdus ja kauhea vihlonta sen perään. Mulla ei oo ikinä ollut mitään ongelmia polvien kanssa, niin tuli kyllä ihan yllätyksenä. En uskaltanut tehdä enempää, hain kylmää polveen ja toivoin vaan parasta. Ettei mitään olisi rikki.

Mulla oli nimittäin ohjauksia sovittuna tuleville päivälle ja olisi aika noloa peruuttaa, kun olin itsekin menossa sijaistamaan tunnin oikeaa ohjaajaa.  En tiedä, mitä polvessa tapahtui, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, ja jatkaa jalkatreeniä. Hetken aikaa kyllä kokeilin, jos olisi pystynyt edes jotain tekemään, mutta ei. Ei pystynyt edes mitään laitteissa tehtäviä liikkeitä vihlonnan takia. Tässäkin kohti kevyt pettymys siellä salilla – harmitti ihan hemmetisti. Koska olisi ollut juuri täydellinen päivä treenata jalat. Se kaikki valmistautuminen oli turhaa, ja ohjausten takia seuraava potentiaalinen jalkatreeni olisi taas vasta viikon kuluttua. No, polvi oli onneksi kunnossa episodin jälkeen. Se kai oli tärkeintä. Vaikka rehellisesti sanottuna päälimmäisenä mulla oli mielessäni vain suuri harmitus siitä, että jalkatreeni lykkääntyi taas johonkin viikon päähän.

Ja tää on ehkä se, mikä aiheuttaa mulle edelleen nyt vähän päänvaivaa. Oon aikaisemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta ongelma ei ole ratkennut. Miten sovittaa ryhmäliikunnan ohjaaminen ja salitreeni yhteen? Mä en vain löydä ratkaisua.

screenshot_20161126-164055

Ja puhun nyt nimenomaan kovasta ja jollain tasolla edes tavoitteellisesta salitreenistä. Mulla on tällä hetkellä perusrunko sellainen, että teen 4 salitreeniä ja 1 ohjauksen viikossa. Ei kuulosta mahdottomalta. Ei sen pitäisikään olla. Silti just nyt koen, että terävin kärki puuttuu. Ei oo ihan täydellinen energia ja palautuminen. Tai no, okei, oon kyllä vetänyt nyt paria ohjausta viikkoon, mutta samalla tavalla oon sitten skipannut jonkun salitreenin eteenpäin. Tästä aiheutuu kyllä tietynlainen ongelma eteen: en voi tehdä esimerkiksi kovaa jalkapäivää juuri ennen ohjausta. Koska ohjauksesta ei sitten vain tule mitään. Olen kokeillut senkin, kun luulin ongelman olevan vain mun päässäni. Ei toiminut. Ja nyt eilen tein kaikkea uhmaten raskaan vedon, vaikka tänään on tosiaan taas ohjaus. Vaikkei toistoja tullut paljoakaan, uskotte ehkä, että koko kroppa on ihan jumissa. Selkä on niin tönkkö, että on ihan hermostunut olo.

Oonkin miettinyt, voiko nämä kaksi oikeasti toimia yhdessä kovinkaan hyvin? Kärsiikö aina toinen toisesta jollain tapaa.

Huomaan ottavani päänvaivaa siitä, kun haluaisin tehdä salitreenini hyvin, jotta kehityn, mutta välillä joutuu priorisoida ja rytmittää salit ohjausten kannalta järkevästi. Ja salille en halua mennä tekemään ”vähän jotakin” tai kevyemmin. Sillä oon vähän mustavalkoinen tyyppi, ja haluan tehdä joko täysillä tai sitten pitää kokonaan lepoa. Ei mitään puolitehoisia sinnepäin-treenaamisia. Ja tällainen sekamelska mun pääni sisällä on joka viikko. hehe. Maailman suurimpia ongelmia, eikö. Ettehän suutu tällaisista pohdinnoista, ei todellakaan ole mitään suuria ongelmia. Mutta halusin kirjoittaa aiheesta, koska selkeestikään en ole vielä löytänyt toimivaa suunnitelmaa treeniviikkoihin.

Kertokaa te, miten yhdistää kova salitreeni ja tanssiminen siten, ettei toinen kärsi toisesta? Että vois kehittyä salitreenissä, mutta samanaikaisesti pystyisi myös ohjata tanssia siten, että tekniikka ei ole jalkapäivästä väsynyt ja matoliike vedon jälkeen lähinnä suora lankku, niinkuin tänään tulee olemaan :D Varmasti teillä on jotain hyviä vinkkejä! Mun ohjaukset on olleet viimeaikoina torstaisin ja sunnuntaisin. Siihen kun saisi jotenkin järkevästi yhdistettyä edes kolme kovaa salia, niin olisin aika happy. Ja siis kyllä, onhan sekin totta, että ei koko ajan voi olla kehittymistä ja ennätyksiä. Nyt on tällainen puurtamiskausi ja sillä mennään, mitä viikoittain pystytään. Tilanteet muuttuu kuitenkin koko ajan. Ja jos joskus tulevaisuudessa olisi omat viikkotunnit, tulisi vähän enemmän ennustettavuutta viikkoihin. Nyt oon tehnyt paljon sijaistuksia ihan omasta tahdostani, mutta ne toki aiheuttaa pirstaleisuutta salitreenin puolelle.

screenshot_20161126-164115

Tiivistetysti ilmaistuna, oon joutunut tasapainottelemaan, jotta en tekisi salitreeniä tanssin kustannuksella tai tanssia salitreenin kustannuksella. Ja koska en ole suostunut luopumaan kummastakaan, koen pientä turhautumista. Loppupeleissä kuitenkin aina toinen puoli kärsii. Ja kuten ehkä rivienvälistä luittekin, mun valinnoista käy ilmi, että taidan tällä hetkellä tehdä tanssia sillä kustannuksella, että salitreeni ei sitten kulje ihan sataprosenttisen hyvin. Koska otan koko ajan sijaistuksia lisää :D Pitäis kai sitten vaan hyväksyä se tosiasia, että sillon ei salihommat oo ihan sillä tasolla, millä ne olivat ilman ohjauksissa pomppimista….. Toisaalta, nyt kun kirjoitin tämän ajatuksen näin auki tänne blogiin, kaikki tuntuu jo selkeämmältä. Tarvii vaan priorisoida ja päättää, kummalle antaa enemmän aikaa ja energiaa. Väitän, että aina toinen kärsii aina toisesta jollain tapaa.

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagra

Milla

17 vastausta artikkeliin “Tavoitteellinen salitreeni ja ryhmäliikunnan ohjaaminen ei sovi yhteen?”

  1. kuulostaa siltä että jalkojen palautuminen on kärsinyt? kannattaa suosiolla pitää vaikka viikon tauko kaikista salitouhuista, paitsi tanssi jos huvittaa :D tuollainen puurtaminen hampaat irvessä ei hyödytä ketään, saa vain pahan mielen ja huonolla tsäkällä loukkaa jonkun paikan. tsemppiä!

    • Oikeestaa jalkoi en oo tehny ees ku kahdesti koko marraskuussa… tiiä sit onko enemmän hermosto ylipäänsä joka ei nyt palaudu. Veto on enemmän pakkomielle ja sitä on kyllä veivattu ja selkä enemmän tehny hommia ku jalat.

      Ei tässä nyt ihan hampaat irvessä oo menty. Ehkä kuvasin huonosti. Mainitsinkin tuossa alussa et oon siis pitänyt enemmän lepopäiviä just siks ku ei oo oikee kulkenut. Viime viikolla yhteensä 2 treeniä ja tällä viikolla kolme. Mut ehkä noi ohjaukset ja niihin valmistautuminen vie sit eri tavalla voimia. Emmä tiedä. Se tavallaan oliki tässä se pointti et vaik treenaan vähemmän ja suunnitellusti nii silti tuntuu et noi salit kärsii jumpasta:D On kyllä vaikeasti selitetty mut kiitos joka tapauksessa kun luit ja jätit kommentin! ♡ Mukavaa sunnuntaita!

  2. oliko sul muuten kilppariongelmiakin? itsellä ainakin vajaalla käydessä palautuminen normaalistakin treenistä vie paljon enempi aikaa kun terveenä :) toivottavasti löydät jonkun kompromissin tanssin ja salin kanssa!

    • joo oli taas huonot arvot (ja olo) tossa kk takaperin ja annosta lisättiin.. meen parin viikon sisään verikokeisiin taas :) Varmasti sekin vaikuttanut vähä palautumiseen…

  3. Kuulostaa siltä, että teet voima-tyyppistä treeniä. Helpottaisiko palautumista ja rytmin hakemista, jos suosiolla vaihtaisit joksikin aikaa volyymitreeniin?

    • No siis itse asiassa- kyllä! Killen kaa suunniteltiin et noi isot voimaliikkeet olis just tiettyinä päivinä mut nyt on joka viikko tullu joku syy miks ei oo menny niinku paperilla lukee :’D

  4. Mä itse olen jo parin vuoden ajan sovittanut grit plyon ja yleensä myös jonkun aerobisen (useimmiten attack) viikko-ohjelmaani ja tavoitteellisesti minäkin salin puolella puserran, joskin tiedostan, ettei lihaskasvu ole aina niin optimaalista VAIKKA hyvä aerobinen kunto ja plyometriset treenit jeesaavatkin myös raudannostossa. Kehittynyt kuitenkin olen, räjähtävyys etenkin on parantunut huikeasti ja voimatasotkin nousseet salin puolella (ja rasvat pysyy helposti alhaalla heh). Syödä saa kyllä kunnolla että jaksaa ja palautuu, mutta sehän nyt ei ole ongelma :D Lepopäiviä mulla mahtuu viikkoon 2-3kpl, ja ne ovat yleensä raskaimpien treenien eli plyon ja jalkatreenin jälkeen.

    Mietin tässä vain, että kauanko oot nyt kokonaisuudessaan koittanut tätä tanssi + puntti comboa? Palautumiskykyä voi kuitenkin kehittää (vrt. ammattiurheilijat, jotka treenaavat pari kertaa päivässä ja kehittyvät), joten sinuna en löisi vielä hanskoja tiskiin. Onko tanssipäivän jälkeen jalkapäivä ihan mahdoton? Eli vaikka maanantai jalkatreeni, tiistainakin punttia, keskiviikkona vaikka lepoa ja kehonhuoltoa, jotta torstaina pääset taas tanssimaan, perjantai punttia ja lauantai vaikka lepoa taas? Lepopäivinä tosiaan rullailua/venyttelyä yms kehonhuoltoa, kävelylenkit auttaa itseäni jalkojen palautumisessa. Toki palautuminen on myös yksilöllistä eikä kaikki toimi kaikilla :)

    • Hei kiitos kommentista!<3

      Eipä kaiken nyt aina niin optimaalsita tarvii ollakaan, kunhan tekee oman jaksamisen ja palautumisen mukaan… Grit on kyllä aika huisi laji, jos säki oot saanu lepopäivät ja palautumisen kulkemaan noiden kovien treenien ja jumppien välillä, niin eiköhän pitäis multakin onnistua. En tosiaan oo kun vasta nyt tän syys-loka-marraskuun yhdistellyt näitä kahta näin vahvasti, joten tosi hyvä pointti sulta! Mun tarvii varmasti kehittää palautumiskykyä: totuttaa kroppaa tällaiseen erilaiseen rasitukseen ja toisaalta myös panostaa kehonhuoltoon, lepäämiseen, syömiseen ja kaikkeen muuhun, mikä palautumiseen vaikuttaa myönteisesti.

      Jos mulla olis ohjaus vaikkapa maanantaisin, niin tiistaisin jalkapäivä voisi onnistua. Mutta jotenkin oon huomannut, että oon työviikon jäljiltä muutenkin perjantaisin aina aika väsynyt. Ja sitten kun torstaisin oon eka töissä 8-16 ja siitä lähden suoraan bussilla pirkkalaan ja olen kotona vasta just ennen nukkumaanmenoaikaa, niin jotenkin hektinen päivä vie multa enemmän voimia kuin kiireetön :D Nii sen takia perjantait on ollu nyt huonoja treenipäiviä. Odotan aina töissä, että pääsisin vaan kotiin sohvalle. Mutta voi se joku kerta olla toisinkin. Nyt saatan vielä jännittää sen verran noita ohjauksia, että henkinen valmistautuminenkin vie oman osansa energiasta ja tunnin jälkeen on sekä fyysisesti että psyykkisesti jotenkin kaikkensa antanut. Vaikea kuvailla, mutta siltä se tuntuu.

      Jotain tällaista sun kuvailemaa rytmiä täytyisi hakea, kunhan nyt tietäisi vähän vakituisemmin noista ohjauksista, niin pystyis suunnitella ;)

  5. Mä käyn Attackissa tai Combatissa 1-2 krt viikossa ja ajoitan jalkatreenin aina jumpan jälkeiselle päivälle. Toisin päin ei nimittäin onnistuisi ollenkaan… Toki jalat voi tuntua vähän jumisilta jumpan jälkeen, mutta yleensä saan kyllä hyvän treenin vedettyä silti. Käyn usein iltaisin salilla, ehkä tauko menojen ja salin välillä auttaa kans? Pidän yleensä jaloille lepoa yhteensä ainakin 3 jalkapäivän jälkeen, että jaksaa kunnolla jumpata (: Rullailen kotona jonkin verran ja venyttelen, mutta tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

    • joo tollai mullakin oli suunnitelmissa et ku torstaisin on ohjaus nii tekisin sit sen jälkeen jalat. Mut nyt oon huomannu et ku toi torstai on aina tosi pitkä päivä (ku tarvii sinne pirkkalaa asti bussilla mennä töitten jälkeen) niin oon aina perjantaisin työpäivän jälkeen ihan loppu ;’D nii perjantaina on sit ollu lepoa joka viikko. Ja sit vois lauantaina tehdä sen kovan treenin mut nyt oon marraskuussa saanu ton sunnuntain jamitunnin ohjauksen nii nii nii :D Idea hyvä mut kuten tossa aiemmin mainitsinkin nii on vaa joka viikko tullu joku syy, että ei oo menny suunnitelmien mukaan. Ja siks mul on kai nyt vähä tämmönen olo et Joko-tai. Ei onnistu 100% panostus sekä saliin että osaamiseen.

      Ps. ens vklp onki jo jatkokoulutuksetkin et eipä tarvii taas hetkeen päätä vaivata tällä asialla:’D

  6. Hei!
    Minun vinkkini on, että yritä parhaasi mukaan ottaa rennoin mielin, keho tottuu pikkuhiljaa lisääntyneeseen rasitukseen. Vaikka ahdistaa, että treeni jumittaa, kannattaa nauttia liikunnan tuomasta ilosta siihen saakka, kun alkaa taas tapahtua. Treenin pitäis olla kivaa ja jos sali tuntuu kauhealta puurtamiselta, voi tauko tai rentoilu tms olla paikallaan sen suhteen? Stressi on pahin vihollinen!Toinen vinkki olis on päivittäinen huolellinen kehonhuolto. :) Jokaisella on tietty oma tyyli ja erilaiset rentoutumistavat, tuossa vain omat toimivat juttuni!

    • Kiitos kommentista, en oo ollenkaan tajunnut edes ajatella, että rasituksen määrä olisi lisääntynyt, ja sen takia menisi aikaa sopeutua uuteen treenimoodiin! Mutta onhan toi totta, että aerobisen lisääntyminen ja siihen kaikki henkinen ja fyysinen valmistautuminen ja uusi salitreeniohjelma ja hermostoa kuormittavat raskaat liikkeet kuormittaa kroppaa kokonaisuudessaan eri tavalla kuin vanha tuttu saliohjelma voima- ja voluumiliikkeineen… OIkein hyvä näkökulma!

      Itse salitreeni tuntuu ihan tavalliselta, en tiedä oliko toi puurtaminen sanana nyt jotenkin kielteissävytteinen, kun moni luulee, että mulla on joku ivastenmielinen nyt siihen :D Mutta siis tarkoitin lähinnä sitä, että aina kun vaan fiilis antaa myöden ja on energiaa, niin meen tekemään salitreenin. Treeni itsessään ei vaan oo ny tanssin aikana oikein edennyt, tulee tehtyä, mutta kaikki ennätykset ja tavoitteet taitaa olla johonkin kesälomalle jääneitä juttuja :D Mutta no, ehtiihän sitä. Kehonhuollosta puhutaan aina, mutta täytyy myöntää, että oon yks surkeimmista siinä!

  7. Vaaditkohan keholtasi ja itseltäsi liikaa? Ylirasitustilan saa aikaiseksi helposti ynnäämällä kehittymisen paineet ja noin kunnianhimoiset tavoitteet kuin sinulla on ollut. Siitä toipuminen on niin hidasta ja turhauttavaa, että helpompi se olisi ehkäistä kuin hoitaa. Itsekin yritin olla sisukas ja tehdä mahdollisimman ahkerasti, vaikka ei kulkenut ja tie vei alaspäin. Sen myöntäminen on ollut vaikeampaa kuin kaiken puristaminen irti treeneissä… Näytät niiiin upealta ja loistat jo tanssiohjaajana, ole kiitollinen ja nauti niistä saavutuksista <3 Kunnioita sitä, että keho pyytää taukoa, vaikka pää ei haluaisi sitä antaa.

    • Hyvä kysymys. Mulla on kyllä tavotteita ja ne motivoi mua salitreenissä. Samoin tämä jumppaohjausmaailmaan ryhtyminen on ollut ihan uusi projekti, antoisa, mutta samaan aikaan tottakai vienyt myös paljon aikaa ja energiaa. Mua lämmitti kyllä sun sanat – loistanko mä tanssiohjaajana?<3 Sitä mä haluaisin. Mutta kieltämättä ajattelen koko ajan, että tohon on vielä pitkä matka. Eilenkin kotiin tullessa totesin tunnin menneen oikeasti oikein hyvin. Vedin MASH IT-miksauksen ja asiakkaat ilmeisesti tykkäsi. En kuitenkaan osaa kovinkaan paljon nauttia tosta onnistumisen fiiliksestä, koska samaan aikaan mietin, että meidän salilla on niin huikeat bodyjamohjaajat, että vaikka yltäisin parhaimpaan suoritukseeni, kaikki vertaa mua kokeneisiin konkareihin ja tuun aina olemaan se huonoin :D Tiiätkö, vaikka mun mash it olisi mennyt omalla mittapuullani täydellisesti, se on vain puolet siitä, mitä asiakkaat saa kokeneiden tunneilla. Että sikäli tämä sun kommentti ei osunut ollenkaan väärään. Kyllä, vaadin itseltäni paljon ja joskus liikaakin.

      Nyt mulla on alkuviikosta sellaiset työvuoro ja muut elämänmenot, että treeniä tulee seuraavan kerran vasta loppuviikosta. On ainakin aikaa kuulostella kropan fiiliksiä ja omia ajatuksia ;) Kiitos kun kirjoitit <3 Ja toivottavasti sulla menee hyvin, vaikka ilmeisesti jonkinlainen kuorma siellä(kin) on koettu!

  8. Aiemmat kirjoittajat sen sanoivat. Anna itsellesi aikaa! Olet lisännyt rasitusta (fyysistä, mutta myös henkistä), jolloin keholla kestää tottua siihen. Tottakai viikon treenien (liikkumisten) pääfokus on ohjatuissa tunneissa: se on sun työ, sulle maksetaan siitä.

    Anna itsellesi aikaa. Painojen vähentämistä, treenien vähentämistä, treenijaon muuttamista… Miten nyt valmentajan kanssa salitouhujen puolelta sovitte. Itse näkisin että pari kk-jopa puoli vuotta on hyvä aika totutella uuteen rytmiin ja treenimääriin. Malttia. :) Löydät varmasti oman tapasi yhdistää nämä kaksi lajia tulevaisuudessa.

    Terkuin, jumppaohjaaja, jonka päälaji on crossfit

  9. Mä ainakin huomasin kans saman silloin kun tein säännöllisesti 2 pyörälenkkiä viikossa + 4 sali treeniä. Se aerobinen eli tässä tilanteessa pyöräily verotti aina jonkun verran salista. Mäkin olen ihminen joka haluaa tehdä kaiken satalasissa ja puoli tehoilla ei ole mitään. Tää on se asia mikä on mun vaikea korjata, aina ei voi tehdä täysiä – kumpaakaan.
    Minusta tuo 3 salitreeniä viikkoon + ohjaukset voisi olla parempi combo kuin se 4 salia. Itse treenasin jossain vaiheessa 3 salia ja alkuun tuntui siltä, että liian vähän. Kyllä 3 salitreeniä viikkoon on paljon, jos treenataan oikeita asioita oikean verran. :)

  10. Kyllä ne saa yhdistettyä, Nimim. Kokemusta on ;)
    Ja jos miettii esim. ihan vaparifitness kisaajia…
    Kehon vaatii varmasti vain aikaa ensin tottua, mutta kyllä se sieltä sopeutuu ajan kanssa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta