”Vaaditkohan itseltäsi liikaa?” -ja muita kommenttiboksin helmiä

Sain eiliseen kirjoitukseeni monta kommenttia. Ja kommenttien kautta tuli taas niin monta näkökulmaa lisää tähän tilanteeseen, että oli pakko jollain tapaa jatkaa samalla teemalla tänäänkin. Kaikki taitaa kiteytyä muutamaan olennaiseen kysymykseen. Sellaisiin kysymyksiin, jotka te esititte kommenttiboksissa, ja joihin meistä jokaisella on omat vastauksemme. Toinen ei voi kai tietää toisen vastausta, mutta on hyvä pohtia näitä asioita. Siitä tämä tekstikin syntyi. Ei mulla vieläkään mitään suoraa, yhtä ja oikeaa vastausta ole. Mutta ajatuksia näiden ympäriltä.

”Vaaditkohan keholtasi ja itseltäsi liikaa?”

Niin, hyvä kysymys. Tässä kiireisessä maailmassa. Mitä sitä kieltämään, olen aika perfektionisti ja jollain tapaa suorituskeskeinenkin ihminen. Jos ryhdyn johonkin, teen sitä niin täydellä energialla ja rakkaudella kuin mahdollista. On kyse sitten työstä, treenistä, kodista tai ihmissuhteista. En halua sellaista puolittaista. En kestä keskeneräisyyttä kovinkaan hyvin. Ja haluan suoriutua asioista mahdollisimman lähellä täydellistä. Kyllä, vaadin itseltäni paljon. Jatkossa lienee tarpeellistä pohtia, mikä on liikaa.

20161127_201808

Tämä perfektionismpiin taipuvainen luonteeni lienee kohdallani sekä vahvuus että haaste. Ehkä muistatte, tämä piirteeni on jo siellä kakkosluokan koulutodotusessakin mainittu. Opettaja kehotti opettelemaan epäonnistumista. Koska kaikessa ei voi aina olla paras ja kaikkea ei tarvitse osata heti. Koulussa ollaan oppimista varten. Mähän suutuin vähän tuosta kommentista. Ja taidan edelleen olla vähän sellainen. En vaan kestä epäonnistua tai olla jossain keskinkertainen. Tämä piirre voidaan nähdä mun vahvuutena, ainakin sitoudun mulle tärkeisiin asioihin ja teen parhaani. Yllän hyviin suorituksiin, koska panostan mulle tärkeisiin asioihin ja suunnittelen tieni kohti tavoitteitani.

Haasteelliseksi tämä piirre muuttuu siinä kohti, jos menee laput silmillä eteenpäin. Määrätietoisesti ja vahvasti, mutta huomioimatta kaikkea muuta. Koskaan ei ole hyvä sokaistua muulle elämälle, vaikka yksi asia sen sisällä tuntuisikin siinä hetkessä kaikkein tärkeimmältä. Ei kannata jättää ystäviä, vaikka olisi maailman rakkain mies kotona. Ei kannata unohtaa sitä ainoaa ja rakkainta perhettä, vaikka olisi ihan huikea ura ja työ olemassa. Ei kannata unohtaa kanelipullan hyvää makua, vaikka olisi kuinka kova tavoite olla ensi kesänä biitsikunnossa. Koska paras tulos tulee oikeasti tasapainossa. Ja omalla kohdallani pitäisi nyt kai sanoa, että ei kannata unohtaa pysähtymisen taitoa, vaikka olisi monta innostavaa projektia odottamassa kodin seinien toisella puolella. Mä pidän tämän arkiviikon lepoa treenistä. Ihan vain, jotta voin kuulostella kropan ja mielen fiiliksiä. Ei siitä mitään haittaa ole. Päinvastoin, haastan itseni tällä kertaa näin.

”Näytät niiiin upealta ja loistat jo tanssiohjaajana, ole kiitollinen ja nauti niistä saavutuksista <3”

Luin tuota kommentista lainattua lausetta hetken aikaa. Mietin, oliko se oikeasti mulle osoitettu. Siinä on nimittäin kaikki, mitä toivoisin olevani. Että olisin terve ja näyttäisin siltä, loistaisin tanssiohjaajana ja osaisin olla kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Oon saavuttanut ihan tosi paljon tavoitteitani jo nyt. Miksi niistä ei muista nauttia? Miksi aina miettii, että ei ole tarpeeksi. Vaikka oikeasti olisi. Ihan ristiriitaista ja hassua. Harmittelen, kun sadalla kilolla ei nouse maastavedon vitosia joka viikko. Samaan aikaan voisin olla iloinen, että nousee edes sen verran. Vuosi sitten tein samaa sarjaa kasikympillä. Harmittelen, kun pelkään olevani vain keskinkertainen bodyjamohjaaja, eihän mulla ole mitään miksattavaakaan asiakkaille. Ja samaan aikaan voisin olla ihan hitsin onnellinen siitä, että oon ylipäänsä saanut lisenssin ja saanut paljon tunteja ohjattavaksi. Olen saanut joka tunnilta hyvää palautetta asiakkailta, ja kehittynyt ihan huikeasti parin kuukauden aikana! Eilenkin vedin oikeasti tosi hyvän tunnin, mash it-combolla ja kaikki meni niin kuin pitikin. Ja samaan aikaan pyydän kuitenkin vähän anteeksi sitä, että mulla ei ole muuta miksattavaa. Kun mä nyt tässä vähän yritän aloitella ohjaajan uraa. Voi jestas.

screenshot_20161126-164105

Kiitos, kun kirjoitatte tuomitsematta ja kannustavasti kommenttiboksiin kaikkia järkeviä ajatuksia ja tsemppejä! Oliskohan tämä viikko pyhitetty hyvälle fiilikselle, pysähtymiselle ja ihan vaan ilolle siitä, että kaikki on tosi hyvin <3 Kuka on messissä?  Huomataan hyvä ja keskitytään tässä marraskuun pimeydessä niihin valoa tuoviin asioihin.

Aika inspiroivaa! Ihanaa alkanutta viikkoa just sulle :-)

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa

Milla

6 vastausta artikkeliin “”Vaaditkohan itseltäsi liikaa?” -ja muita kommenttiboksin helmiä”

  1. Moikka Milla! En ole ennen blogiasi kommentoinut vaikka joka postauksen olen lukenut, mutta nyt oli pakko:D Tunnistan jotenkin itseni sinusta. Olen samanlainen ”monta rautaa yhtä aikaa tulessa” – tyyppi. Itse harrastan myös salilla käyntiä ja haluan menestyä siellä mutta nyt viime elokuussa pääsin meidän kylän hotellin liikuntapuolelle töihin ohjaamaan ryhmtunteja ja täytyy sanoa että olen samassa liemessä missä sinäkin; ajoittamisessa:D Se, että haluaa perfektionismille tyypillisesti tehdä tärkeät asiat täydellisesti on havaittu hyvin mahdottomaksi. Varsinkin kun on huono stressinsietokyky. Ainakin minulla:D

    Olen yrittänyt löytää kultaisen keskitien omalle treenille ja ohjauksilleni, joissa siis on laidasta laitaan bodypumppia ja vesijumppaa:D Luettuani edellisen postauksesi kommentit ja postauksen kysymys soita olenko liian vaativa itseäni kohtaan havahduin. Ihan totta! Miksi vaatia itseltään niin paljon? Tein itselleni suunnitelman; panostan enemmän salitreeniin itseni kehittämiseksi treenaajana. Toisaalta myös panostan ohjaukseen, mutta niin että jaan oman tietoni ja kannustukseni asiakkaille. Toki siinä tulee treeniä itsellenikin, mutta otan sen aerobisena. Esimerkiksi pumpin vedän hyvinkin pienillä painoilla.

    Lisäravinteita käytän magnesiumia joka ilta sekä juon clipperin ”uni teetä”. Olen saanut näistä apua esimerkiksi jos viimeinen jumppaohjaus on ollut 19-20 ja aamulla täytyisi herätä jo kuudelta. Suosittelen sinullekin:) Etenkin kilpirauhasen vajaatoiminnassa elimistön tasapaino ja lepo sekä myös liikunta sopivissa määrin on tärkeitä.

    Koitetaan olla vaatimasta itseltämme liikoja:D Ihminen ei ole Kobe eikä elämän pidä olla suorittamista. Stressi elimistössä vie voimia kokonaisvaltaisesti ihmisestä. ”Miksi kiusata niinkin tuttua ihmistä kuin itseään?” – rakas isäni.

    Tsemppiä ja jaksamista niin treeneihin kuin ohjauksiin! Stressitöntä ja rauhallista joulun odotusta sinulle ja Aleksille!:) ❤

    • Moikka, ja heti alkuun pahoittelut, kun vastaus viipyi näin pitkään. Pidin tossa alkuviikon taukoa ihan kaikesta: blogista, treeneistä ja kaikesta ylimääräisestä. Mutta aika pian sitä haluaa kuitenkin takaisi rutiineihin, eli täällä ollaan taas!

      Kiva kun laitoit nyt kommentin, teitä hiljaisia lukijoita on niin paljon, vaikka oikeasti olisi tosi kiva tietää useamminkin, mitä ajatuksia mun jutut siellä toisella puolen herättää! Ja säkin nyt kuvasit hyvin, että mun pohdinnat herätti sut reflektoimaan myös omaa toimintaa. En siis selkeästi oo yksin näiden juttujeni kanssa, vaikka välillä tuntuukin siltä.

      – Joka tapauksessa, hyvä kun oot miettinyt, miten priorisoida sun treenejä ja ohjauksia, jotta jaksaa! Näin mäkin koitan koko ajan tehdä. Mulla ei oo onneksi mitään uniongelmia, tai ainakaan nukahtamisen kanssa. Varaan joka yö unelle aikaa 8-10 tuntia ja nukahdan kyllä heti 21 kun meen sänkyyn :D Oo ntosi huono missään, jos en nuku. En siis kestä mun töitä enkä pysty ajatella bloggaamista enkä ainakaan sisäistä uusia ohjausjuttuja, jos oon univelassa, eli oon tehny kauan sitten ihan tietoisen päätöksen, että univelkaa ei synny edes arkiviikolla. Nukun siis paljon ja hyvin. Joskin mullakin on myös kokemus siitä, kun on uniongelmia, mutta ne on tainnut aina liittyä kilpirauhasvaivoihin. Eli nyt kaikki sillä saralla hyvin. Ihanaa, kun joulukuu alkoi nyt! Toivon sullekin hyviä treenejä ja ohjauksia unohtamatta rauhoittumista ja nautintoa kaikesta, joulua kohti <3

  2. Vedit huikeen jamin eilen, smash it oli superkiva :) itseltään ei saa vaatia kohtuuttomasto, eilenkin sä loistit lavalts ja näytit superhyvältä. Ihan oikealta tanssijalta :)

    • Niinkö oli? Kiitos, kiva kuulla! <3 Pikkuhiljaa kohti omaa tyyliä ja varmuutta!

      ps.En tiennyt, että joku mun tunnilla käynyt lukee mun juttuja täälläkin ;) hehe.

  3. Moi!

    Kommenttini ei koske nyt kirjoitustasi vaan valokuvaa, jossa pallovalot lasisessa purkissa. Aihe on nyt jotenkin sydäntä lähellä, sillä seinänaapurissani syttyi tulipalo viime viikolla, ja kaikki paloi poroksi ja oli vain palokunnan nopean toiminnan ansiota ettei oma asuntoni tuhoutunut. Olethan siis tarkastanut paketin mukana tulleesta paperista, että nuo lamput voivat olla purkissa? Joskus niissä ilma ei pääse kiertämään ja pitkään päällä ollessaan saattaa tulla oikosulku yms mikä voi aiheuttaa tulipalon.

    • Hui kamala, onneksi sun asunnolle ei tapahtunut vahinkoja!! Olis maailman hirveintä. Itelläni on siis joku neuroottinen tulipalonpelko, ja meillä irrotellaan kaikki johdot seinistä aina kun ei olla kotona. Jouluvalot on päällä ainoastaan, kun ollaan kotona ja noi on sellaiset, jotka voi olla purkissa. Tai ainakin ne oli kaupassa aseteltu siten, niin päättelin näin. Sun kommentin jälkeen iski kuitenkin epävarmuus, ja varmistin vielä tolta toiselta, että uskaltaako niitä pitää purkissa, mutta kuulemma joo. Ei ne kuitenkaan ole päällä kuin max pari tuntia illalla, kun ollaan vahtimassa :sd

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta