Saako joulun jo siivota pois?

Muistatteko, kun aiemmin joulukuussa kerroin, että oon tosi jouluihminen ja rakastan sitä, kun saan työni puolesta käynnistää joulujoulujoulujutut jo marraskuun puolella? Jep. Sieltä asti on lauleltu joululauluja, suunniteltu jouluisia kädentaitoja ja muutenkin tehty ympäristö esteettiseksi joulukokemukseksi. Jouluhössötys on toki ulottunut myös vapaa-ajan minään. On ollut koko joulukuun sellainen tietty tunnelmallisuus olemassa. Jos tulee jotain vastoinkäymisiä, asiat tuntuu paljon kevyemmiltä kohdata, koska on joulu. Ehkä joku toinen jouluihminen tietää, mitä tarkoitan.

Joulukuussa ehdin tehdä kaiken mahdollisen jouluvalmistelun. Eräs ihana juttu oli yksi lauantainen ilta, kun sain olla ihan itsekseni vain kotona kolmen tunnin ajan, ja väsäsin joulukortteja joulumusiikin soidessa taustalla. Ai, että. Firfman pikkujoulut vois kyllä olla mun puolesta useammin, kun sain koko kodin itselleni noin pitkäksi aikaa ja vieläpä lauantai-iltana, hehe. Ei vaan, toinen kun ei välitä askartelusta, ja mulle taas on tosi voimauttavia tollaiset pysähtymiset, niin oli kaikille hyvä diili. Korttipajan lisäksi tein joulusiivouksen, ostin muutamille tärkeille joululahjoja, hankin tee-se-itse-joulukuusen, koristelin kotia joulun tunnelmavaloin ja maistelin glogiä ja piparia. Täytyy kyllä sanoa, että se perhanan tauti keskellä joulukuuta osui sikäli hauskaan saumaan, että tuskin tulen enää glögiä tässä elämässä juomaan. Yff.

screenshot_20161224-125752

Jouluhössötystä on siis saatu tehdä just mun tarpeisiini sopiva määrä. Ehkä luittekin tuolta aiemmasta kirjoituksestani, että vietettiin joulu kuitenkin ihan vain kahdestaan. Mun mielestä on vähän ristiriitaista, kun oon niin hitsin innoissani joulusta, mutta sitten kun se virallisesti koittaa, ei olekaan oikeastaan mitään erikoista. Tai no, ehkei mitään erikoista tarvitsekaan olla. Oli oikein ihana linnottautua kotiin ja aina välillä käydä vesisateessa muistamassa, kuinka kivaa siellä kotisohvalla lämpimässä onkaan tunnelmavalojen ja herkkujen kanssa. Tämän joulun ehkä suurin herkku oli toi kaverin itse leipoma joulun herkkuleipä, ai että. Söin sen kokonaan kahdessa päivässä, ja ihan yksin.

Joulun hassuin juttu oli se, että vaikka kuinka laitoin ihan vain periaatteesta erästä suunnitelmaa vastaan, niin se toteutui kuitenkin. Meillä oli aivan tyhjä jääkaappi aattoaamuna, ja käytiin vasta puntin jälkeen Prismassa. Mun kaltaiselleni jouluihmisellehän se oli ihan vääränlainen tapa, mennä nyt niinkuin aattona puntille ja prismaan – ihan kuin normaalina lauantaina. Mutta tuli taas todistettua, että joskus se jouluhössötys voi olla vähän överiäkin. Ei ollut ruuhkaa ja saatiin normaaliin tapaan viikon ruuat hankittua. Ei mitään ongelmaa.

Tapaninpäivän tienoilla oon kyllä ihan valmis putsaamaan koko joulun jo pois. Mun mielestä joulukuusi on ihana koriste nurkassa sieltä marras-joulukuun taitteesta asti, mutta heti joulun toisella puolen sen voisi korjata pois. Mulle joulu taitaa olla nimeomaan se hyvän fiiliksen odottelu- ja tunnelmointiaika, käytännössä siis joulukuun alkupuolisko. Ja siihen lisättynä aatto ja joulupäivä. Nyt tapanina mä toivon jo pyhien loppuvan ja jonkinlaisen tavallisuuden koittavan, sillä oon päässy nyt hyvään treenikiertoon kiinni, mulla on oma tunti aina keskiviikkoisin ohjattavana ja kaikista parasta on se, että oon lomalla! Kyllä kaksi päivää riittää kotona hengailuun, tunnelmointiin ja rauhoittumiseen, eikö vaan? Toki ymmärrän, että ne, jotka kiertävät sukulaiselta toiselle tai jotka joutuvat kikkailemaan joulunvieton oman ja puolison perheen välillä, ovat varmasti tyytyväisiä, että pyhiä on enemmänkin kuin vain yksi – ehtii sitten joka paikkaan.

screenshot_20161225-170437

Mitä mieltä sä oot, saako joulun jo siivota pois? Eikö pari päivää riitä, jos on jo koko kuukauden sitä fiilistellyt ja hösännyt? Tänää puntille ja huomenna (jouluale-)kaupoille, pitäisi vähän kotia taas sisustaa ;)

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla voi kertoa, jos pidit kirjoituksestani. Kiitos <3

 

Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta